Onko muita 40+ iltatähden yrittäjiä?

[Chard]

Lämmin halaus Kirahville! Itse pohdin taas syntyjä syviä ja sellaista, että mitähän niille alkioille oikein tapahtuu, jotka jää "yli" joidenkin lapsettomuushoidoista? Mun korvaan vähän kalskahti ikävästi erään isän lause, (hänen vaimonsa oli juuri alkionsiirron avulla raskaana toista kertaa) että loput pakkasessa olevat lahjoitetaan tieteelle. Se jotenkin kylmäsi minua, että mitä niille tehdään sitten, kun minä näen potentiaalisen ihmiselämän alun jo niissä siinä vaiheessa...voisipa niitä lahjoittaa haluaville ja tarvitseville (vaikka eihän sekään ilmaista olisi) mutta että tieteelle ilmaiseksi, niin jotenkin tuntui ajatuksena pahalta

No, meillä oli exän kanssa kolme alkiota pakkasessa siinä kohtaa, kun hoidoista saadut lapset olivat 5- ja 7-vuotiaita ja erottiin. Eron jälkeen alkioita ei voi enää käyttää tietenkään. Vaihtoehdot olivat "tuhottavaksi" tai "tutkimuskäyttöön ja sitten tuhottavaksi". Valittiin jälkimmäinen, jolloin alkiot eivät olleet täysin turhia, jos nyt näin voi sanoa, vaan ne tekivät oman osansa tässä isossa prosessissa.

Nyt meillä on nykyisen puolison kanssa kaksi blastoa pakkasessa edelleen (testaamattomia, joten ei tietoa olisivatko elinkelpoisia). Itse uskon, että vaikka iän puolesta ehtisin vielä yrittämään myöhemmin, henkinen raja menee siinä, että en usko jaksavani enää uudestaan settiä raskaus/vastasyntynyt ja taapero. Koin sen jo kolmekymppisenä ja sumussa meni se eka vuosi.

Katsotaan nyt tietysti ensin meneekö tämä raskaus loppuun asti ja miltä maailma näyttää sen jälkeen. Mutta yksi realistinen vaihtoehto on jälleen lahjoittaa alkiot tutkimuskäyttöön.

 

[_kirahvi]

Minä taas aion ehdottomasti vaatia, että käyttämättä jäänyt alkioni tuhotaan tai mahdollisesti käytetään tieteellisin tarkoituksiin, mikäli päätän, että en itse käytä sitä. Henkilökohtaisesti en voisi kuvitella mitenkään, että minun lihaa ja verta oleva lapseni olisi

Minä taas aion ehdottomasti vaatia, että käyttämättä jäänyt alkioni tuhotaan tai mahdollisesti käytetään tieteellisin tarkoituksiin, mikäli päätän, että en itse käytä sitä. Henkilökohtaisesti en voisi kuvitella mitenkään, että minun lihaa ja verta oleva lapseni olisi kenenkään muun kuin itseni hoidossa, oman kontrollini ulkopuolella muiden ”armoilla”. Haluan, että itse hoitaisin lapseni. Olen todella kiitollinen muilla lahjasolun luovuttajille, mutta itse en sitä tekisi. Samalla toki on melkein mahdotonta ajatella, että ”heittäisin hukkaan” oman alkioni, mistä voisi ehkä tulla, jos siirto ja raskaus onnistuisi, yhtä ihana lapsi kuin ihmeellinen esikoiseni. Tämä kai on se perimmäinen syy, miksi tällä palstalla roikun, vaikka ajatukseni ei hoitoihin lähtiessä missään nimessä ollut hankkia yhtä lasta enempää.

Ei voi mitenkään ajatella, että lapseni olisi jotenkin minulla vaan "hoidossa" tai "armoilla" tai hän ei olisi minun "lihaa ja verta" (minun verihän se juuri hänelle elämän antoi). Ehket niin tarkoittanut, mutta särähti korvaan.

Genetiikkaa toki lahjoittajalta tulee, mutta se ei tee lahjoittajasta lapsen äitiä ja nuo asiat juurikin käydään onneksi läpi lahjoittajan psykologin käynnillä. Äitiys on onneksi pääosin ihan muuta kuin geenejä.

 

[MarchDream]

Ei voi mitenkään ajatella, että lapseni olisi jotenkin minulla vaan "hoidossa" tai "armoilla" tai hän ei olisi minun "lihaa ja verta" (minun verihän se juuri hänelle elämän antoi). Ehket niin tarkoittanut, mutta särähti korvaan.

Genetiikkaa toki lahjoittajalta tulee, mutta se ei tee lahjoittajasta lapsen äitiä ja nuo asiat juurikin käydään onneksi läpi lahjoittajan psykologin käynnillä. Äitiys on onneksi pääosin ihan muuta kuin geenejä.

Joo, esitin näkemykseni puhtaasti omasta vinkkelistä. Uskon, että jokainen lahjasolulapsen saava vanhempi on hartaasti toivonut lasta ja hoitaa omaa lastaan (geeneistä viis) sen mukaisesti. Mutta itse en voisi ajatella, että ”oma lapseni” olisi muualla kuin omassa suojassani. Onneksi monet eivät asiaa näin näe, ja on lahjasoluluovittajia. Olenhan minäkin saanut (tai ostanut) lahjasolujen muodossa lapseni male factor geenit.

 

[Kuurankukkasia]

Ei voi mitenkään ajatella, että lapseni olisi jotenkin minulla vaan "hoidossa" tai "armoilla" tai hän ei olisi minun "lihaa ja verta" (minun verihän se juuri hänelle elämän antoi). Ehket niin tarkoittanut, mutta särähti korvaan.

Genetiikkaa toki lahjoittajalta tulee, mutta se ei tee lahjoittajasta lapsen äitiä ja nuo asiat juurikin käydään onneksi läpi lahjoittajan psykologin käynnillä. Äitiys on onneksi pääosin ihan muuta kuin geenejä.

Ja onneksi sentään Suomessa on tarkka seula ja tuki myös hoitoihin tuleville ja hoitoja saaville. Ei tosiaan tarvitse olla lahjoittajan huolissaan että geeniperimä olisi vastaanottajan "armoilla" sillä jokainen lahjasoluilla lapsen saava on aivan varmasti ikionnellinen saamistaan lapsista ja pitää heistä suurta huolta rakkaudella Toki kaikkien ei tarvitse omia sukusolujaan lahjoittaakaan ja jokainen tekee niillä kuten parhaaksi näkee. Itse olen vaan niin elämän jatkumisen puolella että haluaisin suoda omille alkioille mahdollisuuden elämään jossain toisaalla - jos minulla sellaisia olisi. Koska minulle elämä, sen suominen ja mahdollistaminen on eräänlainen itseisarvo.

 

[Emilia1983@]

Miten sulla menee? Onko iltatähti ilmoitellut jo itsestään?

Mä kaipaan sitä meidän tähteä myös. Mies on ihan fine yhden lapsen kanssa, mä jaksan toivoa kuukaudesta toiseen. Välillä olen ”lyönyt” hanskat tiskiin, mutta sitten se toivo taas herää.

Kävin mittauttama AMH ja se ei olekaan mikään susihuono 44 vuotiaalle, oli 1,1. siitä se innostus ehkä vaan nousi lisää

Heips. Mä olen just saanut tuon AMH-tuloksen ja se näytti 0,20 ja ikää tuli justiinsa 39-vuotta. Innostus ei kyllä noussut mutta eipä juuri ollut yllätys. Yrittäneet olemme nyt elokuusta asti, ja tää on 10.yrityskierto. Pistää mietityttään,mutta jospa osasyy löytyisi tupakoinnista. Sitä harrastan: ei muuten voi olla 30+ ikäisellä ns. "50v munasarjareservi" :/

 

[Finess]

@Emilia1983@ mä huomasinkin kun teit sen AMH-ketjun ja sinne sulle laitoinkin viestiä ja "vinkkiä". Onko lääkäriltä tullut mitään ohjeistusta miten etenette nyt?

 

[Emilia1983@]

@Emilia1983@ mä huomasinkin kun teit sen AMH-ketjun ja sinne sulle laitoinkin viestiä ja "vinkkiä". Onko lääkäriltä tullut mitään ohjeistusta miten etenette nyt?

Soitin tuon tuloksen siis viime perjantaina poliklinikalta kun sitä ei näkynyt Kannassa. Hoitaja sanoi vain että katsotaan mikä olisi sopiva hoito teille (; jos edes pääsemme hoitoihin,ainakaan kriteerini ei täyty mm.BMI on yli 35 ja hoitaja käski laihduttaa...) Ja lääkäriin pääsen VASTA 30.toukokuuta, jolloin on klinikka auki enää 2 viikkoa ennen 2 kuukauden kesäsulkua... Sekin vielä

 

[Suski75]

Sitä harrastan: ei muuten voi olla 30+ ikäisellä ns. "50v munasarjareservi" :/

Voimia asian käsittelyyn.

Valitettavasti 50-vuotiaan munasarjareservi voi olla 20-vuotiaallakin, vaikka hän olisi aina elänyt terveellisesti. Munasolut muodostuvat naiselle jo ennen kuin hän on itse syntynyt, ja vähenevät siitä asti. Jos oma äiti on altistunut huonoille kemikaaleille raskausaikanaan, voi tyttövauvalla olla jo syntyessään huono munasarjareservi, eikä hän itse mahda asialle yhtään mitään. Munasarjareservi voi olla huono myös ihan perinnöllisten syiden vuoksi (onko suvun muilla naisilla kuukautiset loppuneet varhain?), tai syynä voi olla jokin sairastettu vakava infektio tai syöpähoidot, mutta syy voi jäädä myös tuntemattomaksi.

Tästä asiasta ei kannata syyttää itseään tai etsiä vikaa itsestä tai omasta toiminnasta, koska suurella todennäköisyydellä et ole mitenkään voinut itse asiaan vaikuttaa. Jos munasolut ovat loppu, ei asiaa korjaa mikään, ja ainoa tapa synnyttää lapsia on luovutusmunasolut.

On kuitenkin mahdollista, että jos olet pelkkää AMH-arvoa katsonut, niin AMH-arvo voi myös "valehdella", eivätkä munasolut vielä ole loppu. AMH ei aina kerro kaikkea, joten voi olla, että lapsettomuushoitoja kannattaa ehkä vielä jatkaa ja katsoa tuleeko IVF-stimulaatiolla tuloksia. Mutta tämä on sitten lääkärin arvioitava, hän näkee ultrassa antraalifollikkelien määrän, yms, joka kertoo myös siitä, mikä tilanne on, ja joillain lääkkeellä voi vielä saada viimeisen boostin munasoluihin. Eli näitä kannattaa kysellä lääkäriltä, ja jos lääkärin mielestä tilanne näyttää huonolta, niin sitten luovutusmunasolut harkintaan.

Luovutusmunasoluhoidoista kannattaa jo etukäteen miettiä, mikä oma fiilis asiasta on. Osalle se on selvä seuraava askel, osa taas ei halua luovutussoluja ollenkaan, ja on ehkä mukavampi mennä vastaanotolle kun tietää jo, mitä itse ja mitä puoliso tuosta vaihtoehdosta ajattelee.

 

[Yölento]

Minä kävin kyselemässä gynekologilla AMH-arvon perään sillä ajatuksella, että se kertoisi lähestyvistä vaihdevuosista. Lääkärin mielestä se on hyvin epävarma keino, sillä arvo voi vaihdella paljonkin. Ei siis pelkästään laske vaan samankin kierron eri vaiheissa saa eri tuloksen. Hänen mielestään munasarjojen ultraäänitutkimus on kuvaavampi ja luotettavampi mittari.

 

[Suski75]

Minä kävin kyselemässä gynekologilla AMH-arvon perään sillä ajatuksella, että se kertoisi lähestyvistä vaihdevuosista. Lääkärin mielestä se on hyvin epävarma keino, sillä arvo voi vaihdella paljonkin. Ei siis pelkästään laske vaan samankin kierron eri vaiheissa saa eri tuloksen. Hänen mielestään munasarjojen ultraäänitutkimus on kuvaavampi ja luotettavampi mittari.

Minä taas sain korkean AMH-arvon ja heti riemuitsin hyvästä hedelmällisyydestä, kunnes lääkäri tiputti minut maanpinnalle sanomalla, että korkea arvo johtuu PCOS:tä, eikä siksi AMH-arvostani voi päätellä mitään muuta kuin että minulla on PCOS.
Muut tutkimukset ratkaisevat mitä se tarkoittaa, jos jotakin.

 

[MarchDream]

Heips. Mä olen just saanut tuon AMH-tuloksen ja se näytti 0,20 ja ikää tuli justiinsa 39-vuotta. Innostus ei kyllä noussut mutta eipä juuri ollut yllätys. Yrittäneet olemme nyt elokuusta asti, ja tää on 10.yrityskierto. Pistää mietityttään,mutta jospa osasyy löytyisi tupakoinnista. Sitä harrastan: ei muuten voi olla 30+ ikäisellä ns. "50v munasarjareservi" :/

Minulla oli suurin piirtein samassa iässä (40v) lähes sama AMH arvo eli 0.4 (olen hoikka ja pidän erittäin hyvää huolta kunnosta, aina super terveelliset elämäntavat jne) eikä lääkärit antaneet mitään toivoa raskautumisesta edes raskaimmilla lapsettomuushoidoilla, eli ICSI/IVF. Eka IVF rundilla ei tullut munasoluja talteenottettavaksi mutta tokan IVF:n ekasta passista (siis alle 4 kk yrityksellä) potra vauva. Eli huonoistakin lähtökohdista voi onnistua (hoidoilla).

 

[Pikkuk]

Uutena täällä ja vissiin ainut yli 50v... luomuna raskautunut 'vahingossa' ja nyt 6. raskausviikko menossa. Tämä on todellinen ihme jos hyvin etenee mutta otan kiitollisena vastaan. Viime kesän jälkeen luulin, että vaihdevuodet on todella päällä mutta alkuvuodesta tuli vielä kahdet kuukautiset ja ehkäisyä ei ole ollut. Ihmetellään miten käy :) 2 lasta ennestään jo nuoria aikuisia.

 

[Emilia1983@]

Voimia asian käsittelyyn.

Valitettavasti 50-vuotiaan munasarjareservi voi olla 20-vuotiaallakin, vaikka hän olisi aina elänyt terveellisesti. Munasolut muodostuvat naiselle jo ennen kuin hän on itse syntynyt, ja vähenevät siitä asti. Jos oma äiti on altistunut huonoille kemikaaleille raskausaikanaan, voi tyttövauvalla olla jo syntyessään huono munasarjareservi, eikä hän itse mahda asialle yhtään mitään. Munasarjareservi voi olla huono myös ihan perinnöllisten syiden vuoksi (onko suvun muilla naisilla kuukautiset loppuneet varhain?), tai syynä voi olla jokin sairastettu vakava infektio tai syöpähoidot, mutta syy voi jäädä myös tuntemattomaksi.

Tästä asiasta ei kannata syyttää itseään tai etsiä vikaa itsestä tai omasta toiminnasta, koska suurella todennäköisyydellä et ole mitenkään voinut itse asiaan vaikuttaa. Jos munasolut ovat loppu, ei asiaa korjaa mikään, ja ainoa tapa synnyttää lapsia on luovutusmunasolut.

On kuitenkin mahdollista, että jos olet pelkkää AMH-arvoa katsonut, niin AMH-arvo voi myös "valehdella", eivätkä munasolut vielä ole loppu. AMH ei aina kerro kaikkea, joten voi olla, että lapsettomuushoitoja kannattaa ehkä vielä jatkaa ja katsoa tuleeko IVF-stimulaatiolla tuloksia. Mutta tämä on sitten lääkärin arvioitava, hän näkee ultrassa antraalifollikkelien määrän, yms, joka kertoo myös siitä, mikä tilanne on, ja joillain lääkkeellä voi vielä saada viimeisen boostin munasoluihin. Eli näitä kannattaa kysellä lääkäriltä, ja jos lääkärin mielestä tilanne näyttää huonolta, niin sitten luovutusmunasolut harkintaan.

Luovutusmunasoluhoidoista kannattaa jo etukäteen miettiä, mikä oma fiilis asiasta on. Osalle se on selvä seuraava askel, osa taas ei halua luovutussoluja ollenkaan, ja on ehkä mukavampi mennä vastaanotolle kun tietää jo, mitä itse ja mitä puoliso tuosta vaihtoehdosta ajattelee.

Kiitos,kyllä se pienoinen hämmennys on kun totean että nyt jo on noin huono amh/munasolureservi. Olisin luullut että edes lähellä normaalia tai jopa hedelmällinen. Mieheni kannusti että on varmaan joku pieni hormonihäiriö vain jonka voi lääkkeillä saada kuntoon. Minun tunne taas oli kokoajan että isompaa ja kenties juurikin tämä on tilanne. Kun vielä 35v täytettyäni tulin kerrasta raskaaksi. Ja olin todella hedelmällinen runsas 15v ajan.

Mies tuosta luovutusmunasolusta sanoikin että ymmärtää hyvin kun en edes ole harkinnut luovutusmunasoluja. Ei tunnu ainakaan nyt oikealle vaihtoehdolle sellainen. Tosin mieli voi muuttua,mutta luulen että siihen vaaditaan enemmän ja tarkastellaan vielä syvemmin psykologin näkökannalla lapsettomuustutkimuksien yhteydessä soveltuuko siihen hoitoon. Vai onko näin? Minulla on diagnoosina kyllä masennus johon syönyt lääkkeitä vuosikausia ja muuta sellaista joka voi estää jopa kokonaan hedelmöityshoidot(pelkään niin). Tosin nyt en enää täytä välttämättä niitä kriteerejä masennukselle. Kuinkahan tarkkaan he syynäävät tuon mielenterveyspuolen hoidoissa?

 

[Emilia1983@]

Minä taas sain korkean AMH-arvon ja heti riemuitsin hyvästä hedelmällisyydestä, kunnes lääkäri tiputti minut maanpinnalle sanomalla, että korkea arvo johtuu PCOS:tä, eikä siksi AMH-arvostani voi päätellä mitään muuta kuin että minulla on PCOS.
Muut tutkimukset ratkaisevat mitä se tarkoittaa, jos jotakin.

Kiitos Jos ne muut tutkimukset nyt paljastaa että amh on väärässä olisin todella huojentunut. Kiitos paljon kannustavasta kommentistasi. Kysyn sitten 30.5 että pitääkö tuo amh-arvo muiden tutkimuksien jälkeen siis paikkaansa.

 

[Kuurankukkasia]

Uutena täällä ja vissiin ainut yli 50v... luomuna raskautunut 'vahingossa' ja nyt 6. raskausviikko menossa. Tämä on todellinen ihme jos hyvin etenee mutta otan kiitollisena vastaan. Viime kesän jälkeen luulin, että vaihdevuodet on todella päällä mutta alkuvuodesta tuli vielä kahdet kuukautiset ja ehkäisyä ei ole ollut. Ihmetellään miten käy :) 2 lasta ennestään jo nuoria aikuisia.

Hei, onneksi olkoon tuosta ihmeestä! Mistä osasit epäillä noin pian raskautta kun kuukautiset olivat jo jäämässä pois ja mahdollisesti muitakin vaihdevuosioireita? Onhan noita ihmeraskautumisia jonkin verran. Juuri hiljattain katsoin YouTube sta haastattelun missä pariskunta oli yrittänyt raskautua pitkään ja naisella todettiinkin toivottomalta vaikuttava tilanne ja vaihdevuodet. Raskautui ihmeen kaupalla luomusti mutta taisi olla jo kolmannella kuulla (muistaakseni, en ihan varma pitäisi tarkistaa ohjelmasta) ja oli epäillyt syöpää oireiden perusteella, kun painetta vatsassa ja ultrassa todettiinkin yllättäen pieni vauva Koitan laittaa linkin tähän, voitte itse tarkistaa missä vaiheessa hänen raskaus oli kun todettiin: https://m.youtube.com/watch?v=-8ZzA_6A3tk

 

[Pikkuk]

Hei, onneksi olkoon tuosta ihmeestä! Mistä osasit epäillä noin pian raskautta kun kuukautiset olivat jo jäämässä pois ja mahdollisesti muitakin vaihdevuosioireita? Onhan noita ihmeraskautumisia jonkin verran. Juuri hiljattain katsoin YouTube sta haastattelun missä pariskunta oli yrittänyt raskautua pitkään ja naisella todettiinkin toivottomalta vaikuttava tilanne ja vaihdevuodet. Raskautui ihmeen kaupalla luomusti mutta taisi olla jo kolmannella kuulla (muistaakseni, en ihan varma pitäisi tarkistaa ohjelmasta) ja oli epäillyt syöpää oireiden perusteella, kun painetta vatsassa ja ultrassa todettiinkin yllättäen pieni vauva Koitan laittaa linkin tähän, voitte itse tarkistaa missä vaiheessa hänen raskaus oli kun todettiin: https://m.youtube.com/watch?v=-8ZzA_6A3tk

Kiitos! Miesystävä sanoi että sä oot raskaana Naureskelin vaan että joo joo... sitten alkoi pian järkyttävä turvotus ja nipistelyt jne ja tein varmuudeksi testin. Mulla on ollut pari kolme vuotta kuukautiset miten sattuu ja poissakin mutta ei oikeastaan vaihdevuosioireita muuten paljoakaan. Terveet elämäntavat aina ja pitkäikäinen hedelmällinen suku. Ehkä näillä on hyvän tuurin kanssa jotain vaikutusta

 

[Kuurankukkasia]

Kiitos! Miesystävä sanoi että sä oot raskaana Naureskelin vaan että joo joo... sitten alkoi pian järkyttävä turvotus ja nipistelyt jne ja tein varmuudeksi testin. Mulla on ollut pari kolme vuotta kuukautiset miten sattuu ja poissakin mutta ei oikeastaan vaihdevuosioireita muuten paljoakaan. Terveet elämäntavat aina ja pitkäikäinen hedelmällinen suku. Ehkä näillä on hyvän tuurin kanssa jotain vaikutusta

Menetkö iän vuoksi kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin raskauden edetessä? Joko olet varannut ajan neuvolaan? Mähän oli jo (vasta) 42 vuotiaana sitä mieltä että kävin ensin yksityisellä varhaisultrassa varmistamassa että siellä on raskaus alkanut, ennenkuin varasin ajan neuvolaan. Koska olin kovin skeptinen jatkosta. Nyt jos raskaus alkaisi ottaisin myös NIPT kokeen. No ei taida kyllä olla enää alkamassa, olisi sen sortin ihme sitten se että silloin ne lehmätkin lentää

 

[Suski75]

@Kuurankukkasia sama, omalla kohdallani olisi todella vaikeaa uskoa raskauden jatkumiseen, ja yrittäisin kaikin keinoin päästä NIPTiin.

 

[MarchDream]

Menetkö iän vuoksi kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin raskauden edetessä? Joko olet varannut ajan neuvolaan? Mähän oli jo (vasta) 42 vuotiaana sitä mieltä että kävin ensin yksityisellä varhaisultrassa varmistamassa että siellä on raskaus alkanut, ennenkuin varasin ajan neuvolaan. Koska olin kovin skeptinen jatkosta. Nyt jos raskaus alkaisi ottaisin myös NIPT kokeen. No ei taida kyllä olla enää alkamassa, olisi sen sortin ihme sitten se että silloin ne lehmätkin lentää

Mä tein 40-vuotiaana yksityisellä laajimman mahdollisen NIPTin (niitäkin on erilaisia). En sentään tehnyt ennen siirtoa alkiodiagnostiikkaa, ja kun tajusin raskauden alettua, että teoriassa senkin olisi voinut tehdä, niin olin kauhuissani. Lääkäri rauhoitteli, että ei sitä yleensä (tuossa iässä) tehdä, jollei erityistä syytä. Nyt tekisin myös 40-vuotiaana pakastetun alkioni osalta NIPTin ja tämän ikäisenä (loppuvuonna 43) en omilla soluilla (enkä lahjamunasolullakaan) enää haluaisi raskautua. Jotenkin sitä pelkäisi riskejä vaikka kaikki voisi toki olla hyvinkin.

 

[Kuurankukkasia]

Mä tein 40-vuotiaana yksityisellä laajimman mahdollisen NIPTin (niitäkin on erilaisia). En sentään tehnyt ennen siirtoa alkiodiagnostiikkaa, ja kun tajusin raskauden alettua, että teoriassa senkin olisi voinut tehdä, niin olin kauhuissani. Lääkäri rauhoitteli, että ei sitä yleensä (tuossa iässä) tehdä, jollei erityistä syytä. Nyt tekisin myös 40-vuotiaana pakastetun alkioni osalta NIPTin ja tämän ikäisenä (loppuvuonna 43) en omilla soluilla (enkä lahjamunasolullakaan) enää haluaisi raskautua. Jotenkin sitä pelkäisi riskejä vaikka kaikki voisi toki olla hyvinkin.

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Mua ei vielä sun iässä huolettanut kovinkaan paljon riskit, ja kun muissa alkuraskauden tutkimuksissa ei ollut kohonneita riskejä (niskaturvotus, ikäseulaverikokeet) niin olin melko luottavaisin mielin. Terve lapsi syntyi kun olin täyttänyt jo 43 vuotta. Sitävastoin raskaudessa, joka oli ollessani 30 vuotta, oli sikiöllä niskaturvotusta ja menin istukkabiopsiaan. Kaikki oli kuotenkin hyvin ja terve lapsi syntyi.