Onko muita 40+ iltatähden yrittäjiä?

[Kuurankukkasia]

Moi! Mä tulin luomusti raskaaksi 46-vuotiaana. Uudella miesystävällä ei ole vielä lapsia ja toivoi vielä tulevansa isäksi. Sanoin että ei oo oikein aikaa odotella mun iän takia vaan ois paras jättää ehkäisy pois kokonaan, jos haluaa mun kanssa yrittää. Ei siinä montaa kiertoa mennyt kun tärppäsi, olin niin yllättynyt! Kun jokapaikassa toitotetaan että tällä iällä on suorastaan mahdoton enää tulla raskaaksi ainakaan ilman hedelmöityshoitoja. Nyt viikko 9 alkamassa ja vielä kyllä jännittää tosi paljon keskenmenovaara. Ja kromosomitestauksiin menossa heti kun mahdollista, myös noita poikkeavuuksia osaa pelätä nyt enemmän. Toisaalta kaikki voi mennä hyvinkin...silti ei vielä kauheasti uskalla hehkuttaa. Sikiöseulontojen ja ultran jälkeen sitten kerron vanhemmille jne. jos sinne asti päästään. On tää jännää! Teineille lapsille oon jo kertonut raskaudesta, kun ajattelin että heidän on hyvä tietää mitä perheessä on meneillään, kävi miten kävi.

Paljon onnea! Luulen että tässä iässä siinä on niin paljon tuurilla merkitystä, että sattuuko sieltä vielä irtoamaan terve munasolu joka onnistuu hedelmöittymään ja kiinnittymään. Toivon kaikkea hyvää sun raskaudelle ❤

 

[Hei123]

Mulle on aina ollut vaikeinta kertoa esikoiselle raskaudesta. Olin 39 v. kun tää mun iltatähtien kolmen sarja alkoi syntyä, (ja 41 ja 43 v). Tosin esikoinen ei ole vielä tehnyt musta isoäitiä, toivottavasti sekin aika koittaa joskus. Minkä ikäinen sun mies muuten on? Miehen ikähän voi myös vaikuttaa hedelmällisyyteen kun joillakin testosteronin laskulla on kuulemma vaikutusta. Mutta jotkut miehet ne vaan sikiää vielä eläkeiässäkin

Varsinkin kun esikoinen on poika, niin koen kertomisen jotenkin vaikeammaksi. Johtuuko siitä että pojat ( ainakin meillä) on enemmän kiinni äidissä ja voi ehkä kokea mustasukkaisuutta tms. Vaikka olisi jo lähes aikuinen. Tyttö 12 v. tietää ja on ihan tohkeena. Mun mies on 45 v. Joten ei vielä kovin iäkäs. Taaskaan en saanut ilmoitusta uusista viesteistä, pitää tarkistaa mikä vialla.

 

[Hei123]

Moi! Mä tulin luomusti raskaaksi 46-vuotiaana. Uudella miesystävällä ei ole vielä lapsia ja toivoi vielä tulevansa isäksi. Sanoin että ei oo oikein aikaa odotella mun iän takia vaan ois paras jättää ehkäisy pois kokonaan, jos haluaa mun kanssa yrittää. Ei siinä montaa kiertoa mennyt kun tärppäsi, olin niin yllättynyt! Kun jokapaikassa toitotetaan että tällä iällä on suorastaan mahdoton enää tulla raskaaksi ainakaan ilman hedelmöityshoitoja. Nyt viikko 9 alkamassa ja vielä kyllä jännittää tosi paljon keskenmenovaara. Ja kromosomitestauksiin menossa heti kun mahdollista, myös noita poikkeavuuksia osaa pelätä nyt enemmän. Toisaalta kaikki voi mennä hyvinkin...silti ei vielä kauheasti uskalla hehkuttaa. Sikiöseulontojen ja ultran jälkeen sitten kerron vanhemmille jne. jos sinne asti päästään. On tää jännää! Teineille lapsille oon jo kertonut raskaudesta, kun ajattelin että heidän on hyvä tietää mitä perheessä on meneillään, kävi miten kävi.

Niin, kyllä mullakin tuli sellainen olo, että lähes mahdotonta tulla yli 40 v. Raskaaksi varsinkin ilman hoitoja. Ja jos tuleekin niin melko varmasti päättyy keskenmenon. En tiedä, mutta mitä olen kokemuksia lukenut, niin hyvin yleistä näyttää olevan se että eka pulssa päättyy pian km ja seuraava onnistuu. Näin mullakin kävi. Viime kierrossa sain haalean mutta selvän plussan, mutta vuoto alkoi viikon päästä. Menkat olivat olleet jo myöhässä kun testasin. Nyt testasin kun menkat 3 pvä.myöhässä ja tuli tosi selvä viiva heti. Kolme testiä nyt tehtynä ja ihan tumma viiva on kaikissa. Nyt meneillään 6+2

Itse en mene mihinkään seuloihin enkä testeihin. Kerran olin ja siitä tuli vaan lisä stressiä ja ahdistusta. Haluan vaan normi ultrat ja neuvolan. Olin 33 v.kun menin veriseuloihin, niin jo silloin ikä nosti riskiä downiin ym häiriöihin ja jos niskaturvotusta mittaan vähänkin liian aikaisin niin sekin tulos voi olla korkeampi kuin todellisuudessa on. Mulle tuli aika korkea riski ja kävin lapsivesi punktiossa jossa selvisi että terve vauva tulossa. Ehdin kuitenkin useita viikkoja pelätä pahinta ja stressasin asiaa. Seuraavassa raskaudessa 38 v. En huolinut mitään ylimääräisiä seuloja ja odotus aika oli ihanaa ja niin huoletonta kuin se yleensä voi olla. Luotan siihen että normi ultrassa huomataan jos joku on pahasti vialla. Ymmärrän kyllä jos haluaa mennä, mutta itselleni se ei ollut hyvä.

 

[Kuurankukkasia]

Varsinkin kun esikoinen on poika, niin koen kertomisen jotenkin vaikeammaksi. Johtuuko siitä että pojat ( ainakin meillä) on enemmän kiinni äidissä ja voi ehkä kokea mustasukkaisuutta tms. Vaikka olisi jo lähes aikuinen. Tyttö 12 v. tietää ja on ihan tohkeena. Mun mies on 45 v. Joten ei vielä kovin iäkäs. Taaskaan en saanut ilmoitusta uusista viesteistä, pitää tarkistaa mikä vialla.

Saman ikäiset miehet siis meillä

 

[Kuurankukkasia]

Niin, kyllä mullakin tuli sellainen olo, että lähes mahdotonta tulla yli 40 v. Raskaaksi varsinkin ilman hoitoja. Ja jos tuleekin niin melko varmasti päättyy keskenmenon. En tiedä, mutta mitä olen kokemuksia lukenut, niin hyvin yleistä näyttää olevan se että eka pulssa päättyy pian km ja seuraava onnistuu. Näin mullakin kävi. Viime kierrossa sain haalean mutta selvän plussan, mutta vuoto alkoi viikon päästä. Menkat olivat olleet jo myöhässä kun testasin. Nyt testasin kun menkat 3 pvä.myöhässä ja tuli tosi selvä viiva heti. Kolme testiä nyt tehtynä ja ihan tumma viiva on kaikissa. Nyt meneillään 6+2

Itse en mene mihinkään seuloihin enkä testeihin. Kerran olin ja siitä tuli vaan lisä stressiä ja ahdistusta. Haluan vaan normi ultrat ja neuvolan. Olin 33 v.kun menin veriseuloihin, niin jo silloin ikä nosti riskiä downiin ym häiriöihin ja jos niskaturvotusta mittaan vähänkin liian aikaisin niin sekin tulos voi olla korkeampi kuin todellisuudessa on. Mulle tuli aika korkea riski ja kävin lapsivesi punktiossa jossa selvisi että terve vauva tulossa. Ehdin kuitenkin useita viikkoja pelätä pahinta ja stressasin asiaa. Seuraavassa raskaudessa 38 v. En huolinut mitään ylimääräisiä seuloja ja odotus aika oli ihanaa ja niin huoletonta kuin se yleensä voi olla. Luotan siihen että normi ultrassa huomataan jos joku on pahasti vialla. Ymmärrän kyllä jos haluaa mennä, mutta itselleni se ei ollut hyvä.

Mitä kuuluu tällä hetkellä? Onko ollut mitään pahoinvointia? Joko oot neuvolassa käynyt yms?

 

[Kuurankukkasia]

Mitä teille yli 40 + kuumeilijoille kuuluu? Miten kesä on mennyt ja vieläkö ootte yrittäneet/toivoneet perheenlisäystä vai päätyneet että ei enää yritystä?

 

[Finess]

Mitä teille yli 40 + kuumeilijoille kuuluu? Miten kesä on mennyt ja vieläkö ootte yrittäneet/toivoneet perheenlisäystä vai päätyneet että ei enää yritystä?

No heippa! Kesä on mennyt taas aivan liian vauhdilla yhtään en ole valmis mihinkään syksyyn tai halua kuullakaan koulujen alkamisesta vielä. Haluaisin nauttia kesästä, lämmöstä ja valoisuudesta vielä pitkään.

Varmaan jossain takaraivolla pyörii aina se ajatus mahdollisesta lapsesta, mutta aika hyvin on sitä myös saanut käsiteltyä että eipä sitä taida koskaan tulla ja sekin on ok. Pitää tehdä tulevaisuuden suunnitelmia ja muita juttuja joita odottaa tapahtuvaksi, sekä nauttia ihan vain tästä hetkestä ja elämänvaiheesta :)

Miten sä itse?

 

[Kuurankukkasia]

No heippa! Kesä on mennyt taas aivan liian vauhdilla yhtään en ole valmis mihinkään syksyyn tai halua kuullakaan koulujen alkamisesta vielä. Haluaisin nauttia kesästä, lämmöstä ja valoisuudesta vielä pitkään.

Varmaan jossain takaraivolla pyörii aina se ajatus mahdollisesta lapsesta, mutta aika hyvin on sitä myös saanut käsiteltyä että eipä sitä taida koskaan tulla ja sekin on ok. Pitää tehdä tulevaisuuden suunnitelmia ja muita juttuja joita odottaa tapahtuvaksi, sekä nauttia ihan vain tästä hetkestä ja elämänvaiheesta :)

Miten sä itse?

No mulla myös tarkoitus yrittää tehdä tulevaisuuden suunnitelmia ja ihan tyytyväinen oon tähän hetkeen. Ainoa mikä ärsyttää on tää kropan vanheneminen ja terveysasiat. Muutoin kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Minä taas odotan syksyä ja töitä, rutiineja sekä viileneviä säitä

 

[JibHib]

Löytyhän täältä tällänen vanhusten ryhmäkin. Täällä on tällänen 39v ensimmäistä yrittämään ruvennut. Kierrot ei lähteny normalisoitumaan ja just ennen 40v saatiin lähete lapsettomuushoitoihin. Ja nyt kun kirje ajasta tuli, niin tikusta tuli letrozolejen avulla +. Kierron mukaan ollaan nyt 5+4. Jatkuvaa jännitystä ja ohutta lapsen terveydestä huolehtimista. Jotenkin sitä on saanut jo peruskoulussa vahvan opetuksen, et 40v tarkoittaa automaattista Down-lasta.
10.10 on varhaisultra. Nyt siis vaan odotellaan ja toivotaan parasta..

 

[MarchDream]

Löytyhän täältä tällänen vanhusten ryhmäkin. Täällä on tällänen 39v ensimmäistä yrittämään ruvennut. Kierrot ei lähteny normalisoitumaan ja just ennen 40v saatiin lähete lapsettomuushoitoihin. Ja nyt kun kirje ajasta tuli, niin tikusta tuli letrozolejen avulla +. Kierron mukaan ollaan nyt 5+4. Jatkuvaa jännitystä ja ohutta lapsen terveydestä huolehtimista. Jotenkin sitä on saanut jo peruskoulussa vahvan opetuksen, et 40v tarkoittaa automaattista Down-lasta.
10.10 on varhaisultra. Nyt siis vaan odotellaan ja toivotaan parasta..

Eikö se down lapsen riski ole tuossa iässä noin 1%? Nimittäin juuri tämän luvun downin aiheuttaman kromosomihäiriön todennäköisyydestä sain lapsettomuuslääkäriltä tänään. Itse olen hieman vanhempi, mutta pakkasalkioni ovat 40v kerättyjä. Edelleen siis pohdinnassa, josko vielä yksi siirto. Siis kauheaa jönnitystähän se odottaminen on, ja se iso syy minulla epäröidä, ihana esikoinen kun jo on. Hurjasti tsemppiä sinun raskauteen! Se voi mennä todella hyvinkin. Ikä (varsinkaan tuo) ei automaattisesti ole iso riski. Lääkärini mukaan suositeltavaa olisi raskaus ennen 46 ikävuoden täyttämistä, kysyessäni siis, kuinka paljon tässä on vielä harkinta-aikaa jäljellä.

 

[JibHib]

Tässä on nyt muutama viikko ollut aikaa perehtyä aiheeseen ja on tosiaan hassua miten tuo vanha tieto on iskostunut. Toki ymmärrän, et tutkittua tietoa on 30v aikana tullu aikapaljon lisää.
Olen nyt ajatellu, et tuon 10.10 jälkeen tuota NIPT-tutkimusta tehdään. Pitänee ottaa selvää mikä on oman kunnallisen suhtautuminen asiaan. Ja jus ei kuulu, niin puolison kanssa ollaan samaa mieltä, että kaikki alle 1000e on pieni hinta..

 

[Marci]

Huhuu,

Täällä yksi 40v. kuumeilija liittyisi mukaan. Vertaistuki olisi nyt niin tärkiää etten antaisi pelon olla esteenä yritykselle.
Vieressä nukkuu 1,5v. esikoinen. Häntä ihan tehtiin se 3 vuotta ja häntä edelsi 2kkm sekä yksi kemiallinen. Hän sai alkunsa ovulaatiotikkujen avulla luomusti ja kaikki meni älyttömän hyvin. Siitä rohkaistuneena uskallamme haaveilla arasti ja nöyrästi sisaruksesta hänelle. Aloitimme yrittämisen kun esikoinen täytti vuoden ja koin itse että olen valmis. Tulinkin ”raskaaksi” heti yk2 joka olikin kemiallinen. Kaksi kiertoa myöhemmin tärppäsi uudelleen ja olin onneni kukkuloilla. Tämä oli sitten ensimmäinen tuulimuna-raskauteni. Se oli kyllä viheliäinen. Mutta. Olen kiitollinen että nämä on loppuneet niin varhaisessa vaiheessa. Koen sen olevan armollista.
Mitään vikaa meistä ei ole löytynyt. Mieheni on minua hieman nuorempi ja hänellä vanhempi lapsi aiemmasta liitostaan. Uskoisin että ikä tekee jo tehtäväänsä ja minulla/ meillä alttius näille keskeytymisille. Hyväksyn sen mutta koen haastetta tasapainoillessani toivon ja pelon välillä.
Että saako vielä toista toivoa kun on jo siunaantunut tuo maailman suurin ihme? Koen että tekisin mitä vain että hänkin saisi sisaruksen. Samalla mietin että ”uhmaan luonnonlakeja” ja entä jos lapsi sitten onkin sairas? Eli tunteiden ja ajatusten sekamelska. Siksi tulin tänne.
Ovulaatio selvästi matkallaan oloista päätellen. Nyt kp13 ja mietin annako tämän kierron(vasta 2 menkat tuulimunan jälkeen tulleet ja tuntuu että kohtu ja mieli vasta palautuu) vielä olla enkä varmista ovulaatiotikulla ja sitten se mahdollisuus on tietenkin käytettävä.
Löysin vanhoista lapsettomuustutkimuksista tiedon että 37-vuotiaana mun AMH- arvo oli 1.59 ja lääkäri oli kirjannut että se hyvä. Itse kun katsoin viitteitä niin onhan siinä matkaa sinne viitteen yläpäähän ja yli seiskaan.
Nyt vaan sitä toivon ylläpitoa ja uudelleen luomista Positiivista mieltä ja uskoa.

 

[Nepeta Cataria]

Niin kauan kun on ovulaatioita, on myös toivoa pikkuisesta! Tsemppiä! Minun viides syntyi ollessani 41v, ja kaikki meni oikein hyvin. Tällä iällä vaan täytyy hyväksyä se ettei kaikki tapahdu heti, ja lapsi on tosiaan lahja.

 

[MarchDream]

Minullakin oli 37-vuotiaana AMH ihan Ok, mutta 40-vuotiaana, kun vasta hoidot aloitin, jo lähes 0. Silti esikoinen syntyi (hoidoilla) ollessani 41, jo tokan alkion siirron johdosta. Eli varmasti on vielä toivoa, mutta jos kovasti haluatte pikkusisarusta, voi olla hyvä hakeutua hoitoihin pian, jos taloudellisia resursseja siihen haluaa/pystyy laittamaan.
Muoks: ja toki tämän ikäisillä alkiolla raskautuessa kannattaa tehdä täysi NIPT (laajin kromosomitesti yksityisellä), niin isoimmat iän tuomat riskit voi sulkea pois.

Eli toiveikkain mielin vain eteenpäin!

 

[Kuurankukkasia]

Mitä kuuluu tämän ketjun aloittajalle ja teille muille tässä ketjussa raskautuneille? Ja onko vielä samoja yrittäjiä tai jopa projektissa jossain määrin onnistuneita? Jos saisin suositella @MarchDream niin suosittelisin kovin hankkimaan sisaruksen sun esikoiselle tai ainakin antamaan asialle mahdollisuuden. Olet kovasti asiaa pohtinut, tiedän. Minua itseäni vaan jotenkin järkytti aikanaan kun kummini menettivät ainoan lapsensa aikanaan. He eivät voineet saada enää lisää lapsia. Näin meinasi käydä, tai siis kävikin myös sukulaiselleni...hän sitten oli kuitenkin pakastanut munasolujaan aiemmin ja esikoisen menetyksen tuskassa meni suruaikana hedelmöityshoitoihin korkeammalla iällä ja sai vielä 2 lasta lisää. En toki sano, että tällainen toiminta olisi oikea sinun kohdalla, itse tiedät mikä on paras mahdollinen ratkaisu. Ja sinulla taitaa vielä olla monta vuotta aikaa jäljellä pohtia asiaa ❤

 

[MiisaS]

Mitä kuuluu tämän ketjun aloittajalle ja teille muille tässä ketjussa raskautuneille? Ja onko vielä samoja yrittäjiä tai jopa projektissa jossain määrin onnistuneita? Jos saisin suositella @MarchDream niin suosittelisin kovin hankkimaan sisaruksen sun esikoiselle tai ainakin antamaan asialle mahdollisuuden. Olet kovasti asiaa pohtinut, tiedän. Minua itseäni vaan jotenkin järkytti aikanaan kun kummini menettivät ainoan lapsensa aikanaan. He eivät voineet saada enää lisää lapsia. Näin meinasi käydä, tai siis kävikin myös sukulaiselleni...hän sitten oli kuitenkin pakastanut munasolujaan aiemmin ja esikoisen menetyksen tuskassa meni suruaikana hedelmöityshoitoihin korkeammalla iällä ja sai vielä 2 lasta lisää. En toki sano, että tällainen toiminta olisi oikea sinun kohdalla, itse tiedät mikä on paras mahdollinen ratkaisu. Ja sinulla taitaa vielä olla monta vuotta aikaa jäljellä pohtia asiaa ❤

Tämä ainoan lapsen menettämisen pelko itselläkin todella iso Mutta meillä hoidot käyty ja nyt alkaa olla suht sinut asian kanssa että yksilapsiseksi perheeksi jäämme. Toki ehkäisyä ei ole käytössä, joten ihmeitä voi tapahtua, mutta yritystä, ovulaation metsästystä tai muutakaan ei ole käytössä.

 

[MarchDream]

@Kuurankukkasia kiitos kysymästä kuulumisia! Kovin täällä pohdin edelleen, mitä tehdä. Sen verran olen asiaa edistänyt, että viime kuussa kävin lääkärilläni ja tutkimusten (mm sektiohaavan) tarkastuksen jälkeen hän yllätyksekseni sanoi, että terveyden puolesta estettä ei ole raskaudelle eikö tulipalokiire asian päättämisessä. Suositti kuitenkin raskautumista viimeistään 45 vuotiaana, Loppukuussa on vielä autoimmuunisaitauteni osalta vuosikonteolli ja lääkärin vastaanotto ja ne tulokset toki myös haluan kuulla ennen päätöstä. Ajattwlin jo, että voisin harkita sitä viimeisen alkioni siirtoa jo joulukuussa, mutta nyt maailman tilanne hirvittää, nousevat korot jne. Ikähän ei ole ainoa tekijä mietittävänä eikä edes autoimmuunisairauteni, vaan esikoisenhan hankin itsellisenä, joten jaksaminen yksin kahden kanssa myös mietityttää. Äitini on ollut suureksi avuksi, mutta kyllä hänkin on jo aika iäkäs. Ja tosiaan taloudellinen tilanne mietityttää. Teen vaativaa työtä, jossa kyllä hyvä kompensaatio, mutta miten sitten sitä jaksaisi kahden kanssa. Esikoiseni kanssa meillö menee tosi kivasti. Olisi ihanaa, jos hänellä olisi 100% omaa geeniperimää oleva sisarus varsinkin tässä tilanteessa, kun isää ei ole. Olisivat sisarukset samassa tilanteessa ja toistensa tukena, toivottavasti. Huoh… taidan ehkö vielä lykätä päätöstä..toisaalta aika pieni chance on, että tämä yksi viimeinen alkio vielä lapsen toisi, joten pitäisikö ottaa vaan riski ja katsoa mitä tapahtuu. Vuodenvaihteen tienoilla tapahtuva siirto olisi kyllä ajallisesti tosi hyvä (ja syntyessä olisin ehkä vielä just ja just 43 v). On tää vaikeeta! Pahoittelut sekavasta sepustuksesta.

 

[Kuurankukkasia]

@Kuurankukkasia kiitos kysymästä kuulumisia! Kovin täällä pohdin edelleen, mitä tehdä. Sen verran olen asiaa edistänyt, että viime kuussa kävin lääkärilläni ja tutkimusten (mm sektiohaavan) tarkastuksen jälkeen hän yllätyksekseni sanoi, että terveyden puolesta estettä ei ole raskaudelle eikö tulipalokiire asian päättämisessä. Suositti kuitenkin raskautumista viimeistään 45 vuotiaana, Loppukuussa on vielä autoimmuunisaitauteni osalta vuosikonteolli ja lääkärin vastaanotto ja ne tulokset toki myös haluan kuulla ennen päätöstä. Ajattwlin jo, että voisin harkita sitä viimeisen alkioni siirtoa jo joulukuussa, mutta nyt maailman tilanne hirvittää, nousevat korot jne. Ikähän ei ole ainoa tekijä mietittävänä eikä edes autoimmuunisairauteni, vaan esikoisenhan hankin itsellisenä, joten jaksaminen yksin kahden kanssa myös mietityttää. Äitini on ollut suureksi avuksi, mutta kyllä hänkin on jo aika iäkäs. Ja tosiaan taloudellinen tilanne mietityttää. Teen vaativaa työtä, jossa kyllä hyvä kompensaatio, mutta miten sitten sitä jaksaisi kahden kanssa. Esikoiseni kanssa meillö menee tosi kivasti. Olisi ihanaa, jos hänellä olisi 100% omaa geeniperimää oleva sisarus varsinkin tässä tilanteessa, kun isää ei ole. Olisivat sisarukset samassa tilanteessa ja toistensa tukena, toivottavasti. Huoh… taidan ehkö vielä lykätä päätöstä..toisaalta aika pieni chance on, että tämä yksi viimeinen alkio vielä lapsen toisi, joten pitäisikö ottaa vaan riski ja katsoa mitä tapahtuu. Vuodenvaihteen tienoilla tapahtuva siirto olisi kyllä ajallisesti tosi hyvä (ja syntyessä olisin ehkä vielä just ja just 43 v). On tää vaikeeta! Pahoittelut sekavasta sepustuksesta.

Ei helppoja päätöksiä tosiaan mutta näkisin että sinulla on asiat ihan hyvällä mallilla muutoin. Tsemppiä!

 

[Hei123]

Moikka! Ihan hyvää kuuluu, vuosi tässä suunnilleen vierähtänyt kun tämän ketjun aloitin. Viime keväänä raskauduin, mutta VK 8 todettiin tuulimunaksi. Kesällä oli taukoa yrityksestä, mutta nyt taas ekaa kiertoa yritetään. Viime kierto meni ajoitusten kanssa pieleen. Toivottavasti nyt onnistuu paremmin! En tiedä liittyykö vaihdevuosien lähestymiseen vai stressiin, kun viime kierto oli yhtäkkiä lyhyt, 24 päivää vaikka normaalisti ollut aina 28-29 ja muutenkin tuli pari päivää ennen tiputtelu vuotoa mitä ei ole ikinä ennen tullut. Olin jo ihan masiksessa että nytkö on mahkut kokonaan mennyt.. mutta ei kai vielä yhden kierron sekoilu tarkoita sitä? Toivon että vielä tärppäisi ja menisi kaikki hyvin! Jatketaan kuitenkin yrittämistä vaikka ikää tulee kokoajan lisää. Gyne sanoi tuulimunan jälkeen, kun kävin tarkistuttamassa paikat, että mitään estettä ei raskaudelle ole ja vasen munasarja ainakin toimii ja sieltä oli juuri irtoamassa munasolu. Oikeen suuttui kun sanoin että olenkohan liian vanha, kertoi että hänen työkaveri sai 51 vuotiaana kaksoset ja että en ole yhtään liian vanha. Oli tosi kannustava ja toiveet kasvoi entisestään! Toivon kaikille yrittäjille ja asian miettijöille tsemppiä ja uskon että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu!

 

[Kuurankukkasia]

Moikka! Ihan hyvää kuuluu, vuosi tässä suunnilleen vierähtänyt kun tämän ketjun aloitin. Viime keväänä raskauduin, mutta VK 8 todettiin tuulimunaksi. Kesällä oli taukoa yrityksestä, mutta nyt taas ekaa kiertoa yritetään. Viime kierto meni ajoitusten kanssa pieleen. Toivottavasti nyt onnistuu paremmin! En tiedä liittyykö vaihdevuosien lähestymiseen vai stressiin, kun viime kierto oli yhtäkkiä lyhyt, 24 päivää vaikka normaalisti ollut aina 28-29 ja muutenkin tuli pari päivää ennen tiputtelu vuotoa mitä ei ole ikinä ennen tullut. Olin jo ihan masiksessa että nytkö on mahkut kokonaan mennyt.. mutta ei kai vielä yhden kierron sekoilu tarkoita sitä? Toivon että vielä tärppäisi ja menisi kaikki hyvin! Jatketaan kuitenkin yrittämistä vaikka ikää tulee kokoajan lisää. Gyne sanoi tuulimunan jälkeen, kun kävin tarkistuttamassa paikat, että mitään estettä ei raskaudelle ole ja vasen munasarja ainakin toimii ja sieltä oli juuri irtoamassa munasolu. Oikeen suuttui kun sanoin että olenkohan liian vanha, kertoi että hänen työkaveri sai 51 vuotiaana kaksoset ja että en ole yhtään liian vanha. Oli tosi kannustava ja toiveet kasvoi entisestään! Toivon kaikille yrittäjille ja asian miettijöille tsemppiä ja uskon että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu!

Pahoittelut tuulimunasta Mutta Tsemppiä jatkoon ja oletkin jo positiivisin mielin! Mulla on AINA tullut ennen menkkoja pari päivää tiputtelua huolimatta siitä minkä ikäinen olen ollut, ja olen olettanut että keltarauhanen alkaa hiipumaan ja sitä kautta vuoto alkaa ilmoitella itsestään. Mutta kun mulla ei ikinä ole ollut mikään lyhyt luteaalivaihe muutenkaan niin siitä ei koskaan ollut mitään ongelmia aikanaan. Kai jokainen on yksilö näissäkin asioissa. Huh onpa hienoa että joku saa ja jaksaa vielä kaksosraskauden 51 vuoden iässä, ei varmaan ihan helpoimmasta päästä sekään. Mukavaa joulun ajan ja uuden raskauden odotusta!