Onko muita 40+ iltatähden yrittäjiä?

Minä olin kuopuksen syntyessä vanha, mutta en usko sen olevan lapselle traumaattista. Olen kuitenkin parempi äiti kuin esikoiselle, jonka syntyessä olin nuori ja hän oli harjoituskappale. Tosin esikoinenkin on minuun äitinä tyytyväinen. Kuopuksen kanssa käyn ihan yhtä innokkaasti esimerkiksi liikkumassa kuin ensimmäisten lasten. Toki ketteryys on kärsinyt vuosien varrella ja joistakin harrastuksista sanon, että paras pyytää siskoa mukaan.

En ihan kauhean vanhalta näytä enkä vanhempainilloissa erotu muista vanhemmista. Tietysti sisarusten ikä kertoo, että en kovin nuori voi olla.
Mä kanssa uskon tämän kuvaavan minua äitinä. Eli toki olin jo vanhanensisynnyttäjä, mutta todellakin aktiivinen äiti ja pidän itsestäni huolta enkä usko todellakaan erottuvani joukosta ”vanhana äitinä”. Lapsi tulee harrastamaan kaikki urheilut, mitä kiinnostaa ja kykyni mukaan olen mukana. Nähty ainakin itse voi panostaa lapseni paljon enemmän kuin olisin voinut, jos olisin saanut lapseni nuorena. Toivon, että hän kokee minun olevan hänelle äiti, josta voi aikanaan (jopa teininä!) olla ylpeä. Aika näyttää.
 
Sanon vaan sivusta toteamuksen näihin ikäkeskusteluihin. Että ei se välttämättä ikää katso ollenkaan, harrastaako äiti lapsensa kanssa vai ei. Mun äiti on mua vain 18 vuotta vanhempi eikä koskaan käynyt mun tai pikkuveljeni kanssa harrastamassa. Enemmänkin se on luonnekysymys. Ja kyllä ne lapsukaiset aika hyvin harrastaa ryhmän mukana ilman että äidin tarvitsee olla vierellä spurttaamassa. En koskaan edes olettanut että äidin olisi tarvinnut hyppiä mun mukana jossain jumpassa tms.
 
Kysymys tähän ikä keskustelun väliin: Onko teillä kokemusta clearblue digi ovistestistä, kun oon niitä nyt kaksi kiertoa testannut: Aluksi tulee vaan tyhjä ympyrä ja sitten yhtäkkiä onkin pysyvä hymynaama n kp16. Eli ei tule sitä vilkkuvaa väliin ollenkaan? Viime kierrossa tuli noin ja tallettelut hymynaama päivänä. Ei tärpännyt. Nyt vaan tyhjä rinkula ja just tänään tikut loppui. Oletan kuitenkin että nyt tänään olisi tullut hymynaama kun oviskivut kovat ja limat ym. Tallettelut pe illalla ja tänään päivällä. Toiv.riittää tai ehkä huomenna vielä pitää venyä....
 
Sanon vaan sivusta toteamuksen näihin ikäkeskusteluihin. Että ei se välttämättä ikää katso ollenkaan, harrastaako äiti lapsensa kanssa vai ei. Mun äiti on mua vain 18 vuotta vanhempi eikä koskaan käynyt mun tai pikkuveljeni kanssa harrastamassa. Enemmänkin se on luonnekysymys. Ja kyllä ne lapsukaiset aika hyvin harrastaa ryhmän mukana ilman että äidin tarvitsee olla vierellä spurttaamassa. En koskaan edes olettanut että äidin olisi tarvinnut hyppiä mun mukana jossain jumpassa tms.
Ei varmasti koululaisen kanssa tarvitsekaan paljon pomppia mukana, mutta alle kouluikäinen ei ihan hirveästi pysty yksin tekemään, esimerkiksi ihan vain hiihdon, luistelun, uinnin ja pyöräilyn opetteluun tarvitsee jonkun mukaan. Nuo minulle hankalat sisaruksille nakitettavat harrastukset ovat kiipeilyä ja akrobatiaa vaativia lajeja. Toki on kaikenikäisiä vanhempia, jotka eivät opeta lapsilleen liikkuvaa elämäntapaa.
 
Kysymys tähän ikä keskustelun väliin: Onko teillä kokemusta clearblue digi ovistestistä, kun oon niitä nyt kaksi kiertoa testannut: Aluksi tulee vaan tyhjä ympyrä ja sitten yhtäkkiä onkin pysyvä hymynaama n kp16. Eli ei tule sitä vilkkuvaa väliin ollenkaan? Viime kierrossa tuli noin ja tallettelut hymynaama päivänä. Ei tärpännyt. Nyt vaan tyhjä rinkula ja just tänään tikut loppui. Oletan kuitenkin että nyt tänään olisi tullut hymynaama kun oviskivut kovat ja limat ym. Tallettelut pe illalla ja tänään päivällä. Toiv.riittää tai ehkä huomenna vielä pitää venyä....
Kumpi digitesti sulla on? Se pinkki antaa vaan tyhjän ympyrän ja hymynaaman ja se liila sit välissä tota vilkkuvaa kans, mut edellyttää ilmeisesti, että testaaminen aloitetaan riittävän aikaisessa vaiheessa, että testi pystyy sit tunnistamaan nousevan estrogeenitason.
 
Ei varmasti koululaisen kanssa tarvitsekaan paljon pomppia mukana, mutta alle kouluikäinen ei ihan hirveästi pysty yksin tekemään, esimerkiksi ihan vain hiihdon, luistelun, uinnin ja pyöräilyn opetteluun tarvitsee jonkun mukaan. Nuo minulle hankalat sisaruksille nakitettavat harrastukset ovat kiipeilyä ja akrobatiaa vaativia lajeja. Toki on kaikenikäisiä vanhempia, jotka eivät opeta lapsilleen liikkuvaa elämäntapaa.
Niin nuohan on perusasioita joita varmaan useimmissa perheissä opetellaan alle kouluikäisen kanssa. Kyllä kai niihin useimmilla kunto riittää oli ikä mikä tahansa, ellei ole perussairauksia jolloin asia on toki eri. Hiihto jäänyt meillä eskarin ja koulun harteille kun meidän perheessä ei hiihdetä muutenkaan. Onneksi tosiaan on isompia sisaruksia apuna jos pienet haluaa kiipeillä. Kyllä meilläkin isommat sisarukset menevät ketterämmin pienten perässä Hop Lopissa kuin vaikkapa minä, useamman pienen vipeltäjän perässä ehdi itse pysyäkään :tears: Että kyllä minulla(kin) jo ikä ketteryyteen vaikuttaa.
 
Eipä alkanut raskaus tälläkään kertaa...:-(
Niin surullista, että raskaus ei alkanut. Onko niin, että mitään selittävää tekijää lääkäri ei ole löytänyt? Oliko tämä jo 6. siirtoyritys sektion jälkeen? Oliko pakkasessa vielä alkiota muutama? Eikö nyt klinikalla löytyisi jotain selittävää, mikä korjaamalla mahdollinen viimeinen alkio tarttuisi ja jäisi kyytiin?
 
Niin surullista, että raskaus ei alkanut. Onko niin, että mitään selittävää tekijää lääkäri ei ole löytänyt? Oliko tämä jo 6. siirtoyritys sektion jälkeen? Oliko pakkasessa vielä alkiota muutama? Eikö nyt klinikalla löytyisi jotain selittävää, mikä korjaamalla mahdollinen viimeinen alkio tarttuisi ja jäisi kyytiin?
Ei ole mitään syytä keksinyt. Pohdin tässä, että pitäisikö vaihtaa vielä lääkäriä...ensi siirtoon lääkäri suunnitteli kyllä vielä yhden kohdun altiivisuuteen liittyvän toimenpiteen (prp), jossa kohtu huuhdellaan olikohan se nyt plasmalla vai millä, en nyt muista.

Joo, kuusi siirretty, kaksi jäljellä.
Toisella klinikalla tehdään kohdun reseptiivisyyteen liittyviä testejä, ajattelin selvittää myös jos sellaisen kävisin teettämässä.

Olo on aika toivoton ja surullinen kyllä...;-(
 
Öh, poistin jotenkin vahingossa sympatia tykkäyksiä edellisestä viestistäni. Ei ollut tarkoitus...kiitos kaikista symppiksistä!
 
Öh, poistin jotenkin vahingossa sympatia tykkäyksiä edellisestä viestistäni. Ei ollut tarkoitus...kiitos kaikista symppiksistä!
Noista symppiksistä ja tykkäyksistä tuli mieleeni-mennäkseni asiasta kukkaruukkuun, että täällä on yllättävän vähän foorumiksi erilaisia tapoja reagoida. Ja mulla on valikossa vain muutama hymiö. Olen kyllä nähnyt että joillakin on ollut viesteissä todella kuvailevia hymiöitä, mm. " lähtee innoissaan hippulat vinkuen" ja "nauraa ja pitää vatsaansa" yms hassua.
 
Muokattu viimeksi:
Ei ole mitään syytä keksinyt. Pohdin tässä, että pitäisikö vaihtaa vielä lääkäriä...ensi siirtoon lääkäri suunnitteli kyllä vielä yhden kohdun altiivisuuteen liittyvän toimenpiteen (prp), jossa kohtu huuhdellaan olikohan se nyt plasmalla vai millä, en nyt muista.

Joo, kuusi siirretty, kaksi jäljellä.
Toisella klinikalla tehdään kohdun reseptiivisyyteen liittyviä testejä, ajattelin selvittää myös jos sellaisen kävisin teettämässä.

Olo on aika toivoton ja surullinen kyllä...;-(
Toivottavasti vielä jokin keino löytyisi. Onko samalta lahjasolun luovuttajalla saatavissa vielä munasoluja? Tuohan lienee sikäli ”helpompi” tie, että uutta omien munasolujen stimulointia ja kaavintaa ei tarvitsisi tehdä, jos haluatte täyssisaruksen ja lahjasoluja saatavilla. Vai harkitsisitteko vielä uusien alkioiden teettämistä? Itse en ole lahjamunasoluprosessia käynyt lävitse, joten se on minulle tuntematon.
 
No voi itku @_kirahvi :red-heart::loudlycrying: toivottavasti nyt nuo suunnitellut keinot sitten auttaisivat :Person With Folded Hands:, hyvä että sinänsä hihassa on vielä jotain kortteja kokeiltavana! Ellette sitten päädy toiseen lääkäriin.

Hienoa, että tänne olikin ilmestynyt aktiivista kirjoittelua! Tuohon lapsen ajatuksiin vanhempien iästä voisin heittää sen, että jokainen lapsi nolostelee omia vanhempiaan viimeistään teini-iässä eikä halua näyttäytyä seurassa. Vanhemman iästä huolimatta. Siitä kun kasvaa ulos sen iän hyväksyy on se mikä tahansa. Ja luonnekysymyshän se myös on, sekä vanhemman että lapsen.

@Kuurankukkasia tuliko sulle tuosta NAC ravintolisästä jotain oireita suuntaan/toiseen?

Mä en nyt huomannut muuta, kun että ovis meni jotenkin ihan kivuitta ohi. Tai sitten se ei ollut jotenkin niin "tehokas" kun tähän asti. Olen siis selkeästi tuntenut ovulaatiokipuja yleensä pari päivää. Talletuksetkin jäi vain yhteen päivään, ja on vähän sellanen olo että tästä on turha odotella mitään:Baby Bottle: :Relieved Face:
 
No voi itku @_kirahvi :red-heart::loudlycrying: toivottavasti nyt nuo suunnitellut keinot sitten auttaisivat :Person With Folded Hands:, hyvä että sinänsä hihassa on vielä jotain kortteja kokeiltavana! Ellette sitten päädy toiseen lääkäriin.

Hienoa, että tänne olikin ilmestynyt aktiivista kirjoittelua! Tuohon lapsen ajatuksiin vanhempien iästä voisin heittää sen, että jokainen lapsi nolostelee omia vanhempiaan viimeistään teini-iässä eikä halua näyttäytyä seurassa. Vanhemman iästä huolimatta. Siitä kun kasvaa ulos sen iän hyväksyy on se mikä tahansa. Ja luonnekysymyshän se myös on, sekä vanhemman että lapsen.

@Kuurankukkasia tuliko sulle tuosta NAC ravintolisästä jotain oireita suuntaan/toiseen?

Mä en nyt huomannut muuta, kun että ovis meni jotenkin ihan kivuitta ohi. Tai sitten se ei ollut jotenkin niin "tehokas" kun tähän asti. Olen siis selkeästi tuntenut ovulaatiokipuja yleensä pari päivää. Talletuksetkin jäi vain yhteen päivään, ja on vähän sellanen olo että tästä on turha odotella mitään:Baby Bottle: :Relieved Face:
Hei, en oikein osaa sanoa. Kun aloitin syömään NAC valmistetta, siitä seuraava kierto oli poikkeuksellisen lyhyt, vain 20 päivää. Nyt sellaista ei ole näkyvissä että tämä kierto olisi tavanomaista lyhyempi, nyt siis menossa kp 20 eikä mitään viitteitä että vuoto alkaisi. Tässä kierrossa en siis rohjennut enää ottaa ko.valmistetta :tears: Ovulaatio oli tuntemusten perusteella ehkä kp 9-12, (jomottelua)saa nähdä milloin vuoto sitten alkaa :smiling-eyes:
 
Toivottavasti vielä jokin keino löytyisi. Onko samalta lahjasolun luovuttajalla saatavissa vielä munasoluja? Tuohan lienee sikäli ”helpompi” tie, että uutta omien munasolujen stimulointia ja kaavintaa ei tarvitsisi tehdä, jos haluatte täyssisaruksen ja lahjasoluja saatavilla. Vai harkitsisitteko vielä uusien alkioiden teettämistä? Itse en ole lahjamunasoluprosessia käynyt lävitse, joten se on minulle tuntematon.
Jaa-a, en oikein osaa ajatella vielä. Uutta lahjoittajaa ei varmaan enää saataisi koska ikä ja pitkät jonot. Täytyy vähän tässä hengitellä hetki ja miettiä. Vielä onneksi tosiaan kaksi alkiota jäljellä.

Tällä hetkellä lähinnä v*****aa, että miten kaikki tässä meidän perheprojektissa on mennyt vaikeimman kautta. Toki ihana poika meillä on, mutta härreguud sekin oli kivikkoinen tie. Ja nyt ei tunnu toista lasta tulevan kirveelläkään vaikka omat rupusolut on jo otettu juonesta pois.

Huoh. Tänään tämmöinen itsesäälissärypemispäivä.
 
Lämmin halaus Kirahville! Itse pohdin taas syntyjä syviä ja sellaista, että mitähän niille alkioille oikein tapahtuu, jotka jää "yli" joidenkin lapsettomuushoidoista? Mun korvaan vähän kalskahti ikävästi erään isän lause, (hänen vaimonsa oli juuri alkionsiirron avulla raskaana toista kertaa) että loput pakkasessa olevat lahjoitetaan tieteelle. Se jotenkin kylmäsi minua, että mitä niille tehdään sitten, kun minä näen potentiaalisen ihmiselämän alun jo niissä siinä vaiheessa...voisipa niitä lahjoittaa haluaville ja tarvitseville (vaikka eihän sekään ilmaista olisi) mutta että tieteelle ilmaiseksi, niin jotenkin tuntui ajatuksena pahalta :loudlycrying:
 
Lämmin halaus Kirahville! Itse pohdin taas syntyjä syviä ja sellaista, että mitähän niille alkioille oikein tapahtuu, jotka jää "yli" joidenkin lapsettomuushoidoista? Mun korvaan vähän kalskahti ikävästi erään isän lause, (hänen vaimonsa oli juuri alkionsiirron avulla raskaana toista kertaa) että loput pakkasessa olevat lahjoitetaan tieteelle. Se jotenkin kylmäsi minua, että mitä niille tehdään sitten, kun minä näen potentiaalisen ihmiselämän alun jo niissä siinä vaiheessa...voisipa niitä lahjoittaa haluaville ja tarvitseville (vaikka eihän sekään ilmaista olisi) mutta että tieteelle ilmaiseksi, niin jotenkin tuntui ajatuksena pahalta :loudlycrying:
Kyllä niitä periaatteessa voikin lahjoittaa haluaville ja tarvitseville, tosin en tiedä kelpaako enää meidän ikäisten alkiot kenellekään.

Minusta parempi antaa tieteelle kuin roskikseen. Ilman tiedettä ei olisi IVF:ääkään.
 
Kyllä niitä periaatteessa voikin lahjoittaa haluaville ja tarvitseville, tosin en tiedä kelpaako enää meidän ikäisten alkiot kenellekään.

Minusta parempi antaa tieteelle kuin roskikseen. Ilman tiedettä ei olisi IVF:ääkään.
Hyvä jos voi lahjoittaa, toivottavasti monet tekisivät niin. Ja ilman muuta tieteelle lahjoitus on parempi vaihtoehto kuin roskis...
 
Hyvä jos voi lahjoittaa, toivottavasti monet tekisivät niin. Ja ilman muuta tieteelle lahjoitus on parempi vaihtoehto kuin roskis...
Minä taas aion ehdottomasti vaatia, että käyttämättä jäänyt alkioni tuhotaan tai mahdollisesti käytetään tieteellisin tarkoituksiin, mikäli päätän, että en itse käytä sitä. Henkilökohtaisesti en voisi kuvitella mitenkään, että minun lihaa ja verta oleva lapseni olisi kenenkään muun kuin itseni hoidossa, oman kontrollini ulkopuolella muiden ”armoilla”. Haluan, että itse hoitaisin lapseni. Olen todella kiitollinen muilla lahjasolun luovuttajille, mutta itse en sitä tekisi. Samalla toki on melkein mahdotonta ajatella, että ”heittäisin hukkaan” oman alkioni, mistä voisi ehkä tulla, jos siirto ja raskaus onnistuisi, yhtä ihana lapsi kuin ihmeellinen esikoiseni. Tämä kai on se perimmäinen syy, miksi tällä palstalla roikun, vaikka ajatukseni ei hoitoihin lähtiessä missään nimessä ollut hankkia yhtä lasta enempää.
 
Minä taas aion ehdottomasti vaatia, että käyttämättä jäänyt alkioni tuhotaan tai mahdollisesti käytetään tieteellisin tarkoituksiin, mikäli päätän, että en itse käytä sitä. Henkilökohtaisesti en voisi kuvitella mitenkään, että minun lihaa ja verta oleva lapseni olisi kenenkään muun kuin itseni hoidossa, oman kontrollini ulkopuolella muiden ”armoilla”. Haluan, että itse hoitaisin lapseni. Olen todella kiitollinen muilla lahjasolun luovuttajille, mutta itse en sitä tekisi. Samalla toki on melkein mahdotonta ajatella, että ”heittäisin hukkaan” oman alkioni, mistä voisi ehkä tulla, jos siirto ja raskaus onnistuisi, yhtä ihana lapsi kuin ihmeellinen esikoiseni. Tämä kai on se perimmäinen syy, miksi tällä palstalla roikun, vaikka ajatukseni ei hoitoihin lähtiessä missään nimessä ollut hankkia yhtä lasta enempää.
Siinä tapauksessa kannattaa varmaan käyttää se vaihtoehto, että käyt vielä kerran kokeilemassa jos saat sen lapsen syliin asti.
 
Siinä tapauksessa kannattaa varmaan käyttää se vaihtoehto, että käyt vielä kerran kokeilemassa jos saat sen lapsen syliin asti.
Aika näyttää. Sitä punnintaa teenkin: salliiko terveydentila raskauden, menisikö uusi raskaus hyvin, vaikka riskit ovat korkeat autoimmuunisairauteni johdosta, jaksaisinko kahden kanssa yksin, jne jne jne. Täysin avoinna vielä, mihin päädyn, ja tosiaan yksi lapsi oli alun perin se toiveiden minimi ja maksimi. Vaikeita päätöksiä.
 
Takaisin
Top