Onko muita 40+ iltatähden yrittäjiä?
- Ketjun aloittaja Hei123
- Aloituspäivämäärä
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Juu no käytännössä kyllä olen päättänyt lopettaa. Ajattelin että en jaksa sitä jatkuvaa ovisten bongailua ja sen miettimistä, saanko miehen kellistettyä otolliseen aikaan. Enkä jaksa katsella niitä haamuviivoja ja vääriä positiivisia. Samalla suhtaudun asiaan kuitenkin myönteisesti että jos ihme tapahtuu (ja lehmät lentää!) niin vauva saa siinä tapauksessa tullaTämä on kyllä ihan mielenkiintoinen lisäravinne. Löysin myös että jopa toistuviin selittämättömiin keskenmenoihin olisi tästä ollut apua
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18983759/
Mutta joo, ei tuosta nyt isoa lovea lompakkoon tule jos kokeilee. Ja raportoin toki tuleeko mitään muutoksia.
Olet siis päättänyt lopettaa yrittämisen? Miksi? Vai ymmärsinkö väärin?
Itsellä tuo on ihan jatkuva juupas-eipäs taistelu. Ja se että hengailee täällä ei auta asiaan
hemulix
Näppärä viestien naputtelija
Tsemppiä!
Finess
Näppärä viestien naputtelija
ja pidähän meidät ajan tasalla! Moikka! Olen tän ketjun aloittaja, kun en löytänyt oikeen muuta kuumeilu keskustelua meidän ikäisille nuorille! 
Ihanaa että meitä onkin näin paljon täällä! Onnea plussanneille ja tsemppiä vielä yrittäville!! En tiedä miksi ei ole tullut ilmoituksia ketjusta, vaikka seuraan tätä.. Luulin ettei ole tullut muita yrittäjiä tai salaa toivovia eikä uusia kirjoituksia. Onneksi satuin katsomaan!
Meillä tosiaan nyt yk 3 vasta meneillään kun kaksi kiertoa meni pieleen kun ei voitu talletella. Kahdessa kierrossa mennyt aika hyvin yhteen talletus oviksen kanssa, mutta ei ole tärpännyt. Nyt kp 13 ja ovista tikutan. Osuu yleensä kp 16 joten vielä pari päivää h hetkeen. Talletelut aloitettu jo kp 9. Kumpa nyt onnistuisi! Onneksi mies on helppo saada touhuileen mutta lasten ja töitten takia hankalaa löytää aikaa. Pikaisesti vaan vessassa..tosi romanttisesti... heh..
Ihanaa että kesä lähenee!
Ihanaa että meitä onkin näin paljon täällä! Onnea plussanneille ja tsemppiä vielä yrittäville!! En tiedä miksi ei ole tullut ilmoituksia ketjusta, vaikka seuraan tätä.. Luulin ettei ole tullut muita yrittäjiä tai salaa toivovia eikä uusia kirjoituksia. Onneksi satuin katsomaan!Meillä tosiaan nyt yk 3 vasta meneillään kun kaksi kiertoa meni pieleen kun ei voitu talletella. Kahdessa kierrossa mennyt aika hyvin yhteen talletus oviksen kanssa, mutta ei ole tärpännyt. Nyt kp 13 ja ovista tikutan. Osuu yleensä kp 16 joten vielä pari päivää h hetkeen. Talletelut aloitettu jo kp 9. Kumpa nyt onnistuisi! Onneksi mies on helppo saada touhuileen mutta lasten ja töitten takia hankalaa löytää aikaa. Pikaisesti vaan vessassa..tosi romanttisesti... heh..
Ihanaa että kesä lähenee!
hemulix
Näppärä viestien naputtelija
@_kirahvi Täällä sormet ristissä, että nyt tärppää ja pysyy lujaa kii.
ON: Täällä kp2 ja aloitin eilen gynen määräämään DHEA-lääkityksen jos se nyt auttaisi sitä, että sieltä kypsyisi mahdollisimman elinkelpoinen munasolu. Toistaiseksi en ole huomannut ainakaan mitään eroa olossa, mutta mielenkiintoista seurata, että onko tolla lääkityksellä jotain muutakin vaikutusta kroppaan.
Ja sanottakoot vielä sen verran, että käytin Cyclogestin emätinpuikkoja tohon negaan asti. Aika sottaista hommaa, pitikin pitkästä aikaa käyttää siteitä, kun muuten olisi alkkarit olleet aika sotkuiset.
Vaikka olosuhteet olivat otolliset edellisessä kierrossa, niin ei vain tärppää. Tosin nyt täytyy kyllä ruveta sitä peittoa heiluttaa jo aikaisemmin, jäin taas hieman viime tippaan. Gyne sanoi, että mitä enemmän siellä on siittiöitä odottamassa sitä munasolun irtoamista sitä todennäköisemmin se munasolu on halukas päästämään siittiön sisään kun siellä on kilpailua. Eli jotenkin se siittiöiden määrä tekee hedelmöittymisen helpommaksi. Olen toki tämän jollakin tasolla tiennyt (ja kaikissa ohjeissahan kehotetaan yhdyntään 2 päivän välein ennen ovista), mutta en ole ymmärtänyt, että se siittiöiden määrä ihan konkreettisesti muuttaa sitä fyysistä tilannetta sen munasolun osalta. Gyne sanoi jotenkin niin, että se munasolu on nirso Kuningatar ja jos ei ole tarpeeksi hännystelijöitä, ei ovet ns. aukene. Noh, mies ei varmaan harmistu useammasta peitonheiluttelukerrasta.
ON: Täällä kp2 ja aloitin eilen gynen määräämään DHEA-lääkityksen jos se nyt auttaisi sitä, että sieltä kypsyisi mahdollisimman elinkelpoinen munasolu. Toistaiseksi en ole huomannut ainakaan mitään eroa olossa, mutta mielenkiintoista seurata, että onko tolla lääkityksellä jotain muutakin vaikutusta kroppaan.
Ja sanottakoot vielä sen verran, että käytin Cyclogestin emätinpuikkoja tohon negaan asti. Aika sottaista hommaa, pitikin pitkästä aikaa käyttää siteitä, kun muuten olisi alkkarit olleet aika sotkuiset.
Vaikka olosuhteet olivat otolliset edellisessä kierrossa, niin ei vain tärppää. Tosin nyt täytyy kyllä ruveta sitä peittoa heiluttaa jo aikaisemmin, jäin taas hieman viime tippaan. Gyne sanoi, että mitä enemmän siellä on siittiöitä odottamassa sitä munasolun irtoamista sitä todennäköisemmin se munasolu on halukas päästämään siittiön sisään kun siellä on kilpailua. Eli jotenkin se siittiöiden määrä tekee hedelmöittymisen helpommaksi. Olen toki tämän jollakin tasolla tiennyt (ja kaikissa ohjeissahan kehotetaan yhdyntään 2 päivän välein ennen ovista), mutta en ole ymmärtänyt, että se siittiöiden määrä ihan konkreettisesti muuttaa sitä fyysistä tilannetta sen munasolun osalta. Gyne sanoi jotenkin niin, että se munasolu on nirso Kuningatar ja jos ei ole tarpeeksi hännystelijöitä, ei ovet ns. aukene. Noh, mies ei varmaan harmistu useammasta peitonheiluttelukerrasta.
Moikka! Minä haluaisin vielä yhden lapsen. Kaksi ihanaa, vielä pientä on ennestään, mutta edelleen on tunne siitä, että perhe ei ole vielä valmis. Olisi ihanaa olla raskaana ja synnyttää, ja saada vielä yksi pieni! Ymmärrän hyvin, että mahdollisuudet koko ajan hälvenee ja ei olla ikinä yritetty varsinaisesti yrittämällä. Nyt alkaa jo hiipiä suru siitä, että näen viimeisten hetkien aika lailla olevan käsillä (mistäpä sitä tietää, mutta tällä hetkellä tuntuu, että nyt yli 40-vuotiaana alkaa stoppi olla lähellä ihan omasta puolestanikin). En yleensä haikaile asioissa taakse päin, mutta tässä asiassa olen hieman toivonut, että elämä olisi mennyt eri tavalla ja olisin herännyt lapsihaaveisiin aiemmin. Mutta eipä se niin tietenkään mene, ja kukapa näistä elämän kuvioista tietää.
Moikka. Kiva, että löytyi tällainen ketju. Olen 45-vuotias kahden lapsen äiti. Lapset ovat 2001 ja 2007 syntyneitä ja pitkään ajattelin, että minun lapset on tähän maailmaan jo tehty. Sitten mieli alkoikin muuttua kun tapasin nykyisen puolisoni 4 vuotta sitten, hänellä ei ole omia lapsia. 3 vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä. Pari vuotta sitten käytiin yksityisellä lääkärillä ja tehtiin minulle ja hänelle kaikki tutkimukset, joiden mukaan mitään estettä muuta estettä kuin minun ikä ei ole raskautumiselle. Päätettiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ihme ja kumma olenkin tässä viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut 3 kertaa raskaana, mutta kaikki ovat päätyneet spontaaniin keskenmenoon, viimeisin pari päivää sitten, kaikki ovat tapahtuneet viikoilla 5+0-6+5. Nyt tässä pohdin, että olisikohan se nyt niin, että tämä juna meni jo, vai vieläkö sitä uskaltaisi antaa mahdollisuus raskaudelle.
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Minusta tuo kuulostaa todella lupaavalle, että raskaudet ovat kuitenkin vielä alkaneet. Vaikka onhan keskenmenot todella rankkoja kokemuksia. Se varmaan riippuu niin miten itse asennoituu asiaan jatkossa. Haluaako ottaa riskin useammista keskenmenoista ja samalla antaa mahdollisuuden raskauden onnistumiselle - vai katsooko että on helpompi, jos ei tarvitse enää pettyä. Minä sinun tilanteessa vielä elättelisin toivoa.
Kuurankukkasia tiivistit hyvin nuo minun ajatukset. Tämä viimeisin raskaus tuli aivan puskista, kun oltiin jo unohdettu koko ajatus ja asennottuiduttu tähän tilanteeseen. Ei me tosin muutenkaan olla yrittämällä yritetty. Ja kyllähän sen tiedostan, että tämän ikäisenä munasolujen laatu on mitä on.
Tuntuu niin tutulta. Itsekin heräsin tähän asiaan esikoisen (!) kohdalla yli 40-vuotiaana. Hänkin oli pieni ihme, mutta vasta tässä iässä huomasin, miten ihmeellistä äitiys on, kun vihdoin sain ainokaiseni. Ja nyt hänestä kiitollisena ihmettelen, miten elämä menikään näin, ja olisko vielä mahdollisuus yhdelle pienelle. Saanko kysyä, missä iässä olet pienesi saanut ja minkä ikäinen nyt olet?
Kai _mahdollisuuksia_ on, joten kannustaisin sinua (ja siis itseänikin ) yrittämään, jos haaveita kerta on! Kyllähän yli 40-vuotiaatkin saavat lapsia. Minulla raja taitaa mennä siinä, että jos raskaus ei toteudu luonnostaan, niin olkoon niin. En usko, että lähdetään yrittämään hoitojen kautta.
Täytin 37 kun esikoinen syntyi, 38 toisen saadessa ja nyt pian 41. Ikäkysymyksessä mietityttää mm. lapsien suhtautuminen ikääni. Olisi ikävää, jos siitä muodostuisi heille taakka. Onko sellainen mietityttänyt sinua / muita?
Ikäkysymyksestä: oma isäni oli 43 kun synnyin ja olen aina lapsena pitänyt häntä ihan ikäloppuna. Äitini oli nuorempi, 33 v, ja aina lapsena vannoin, että hankkisin nuorimmaisen lapseni viimeistään 33 vuotiaana. No, elämä
Vei, ja sain esikoiseni 41v (hoidoilla). Tajusin nuorena aikuisena, että isäni ja minun kuilu ei ikinä johtunut hänen iästä vaan luonteesta. Mitä tulee omaan ikääni, en ikinä ajattele, mitä ”muut ajattelevat” ja tietysti toivon pienen lapseni aikanaan ymmärtävän elämän valintani. En nyt näe, miten iästä tulisi taakka lapselle. Itsehän olen sen isäni kautta kokenut. Nyt olen 42 ja isä lähestyy 9-kymppiä eli tuossahan on isää ollut vuosikymmeniksi.
Itse olin 24 kun esikoiseni syntyi ja silloin kenelläkään muilla lähipiiristäni ei ollut vielä lapsia. Nyt kun olen 45 v ajattelen, että en olisi liian vanha saamaan lasta. Isoäitini sai äitini, nuorimman lapsensa, 43- vuotiaana. En pitänyt häntä koskaa jotenkin poikkeuksellisen vanhana isoäitinä. Oma äitini sai minut 30 vuotiaana ja itse menetin hänen, kun hän oli 54 v. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, ajattelen että ikä ei ole ainoa merkitsevä tekijä, enemmän merkitsee miten itse asiaan suhtautuu.
Taakka olikin hieman hassusti sanottu. Lähinnä mietin muutamia tietämiäni henkilöitä, jotka ovat kertoneet hävenneensä iäkkäitä vanhempiaan tms. On varmasti ihan totta, että luonne ratkaisee enemmän kuin ikä numeroina! Kaikkea sitä kuitenkin tulee mietittyä, kun asioita mielessä pyörittelee. Varmasti tarpeettomiakin juttuja. Enkä siis itse ajattele että ikä on ongelma, päin vastoin! Raskautumiseen se kai merkittävimmin vaikuttaa.
Pahoittelut
Mun vanhemmat olivat 23v, kun minä synnyin ja silti pidin heitä teini-iässä "kalkkiksina"
Itse sain esikoisen juuri 29v täytettyäni ja kuopuksen 31-vuotiaana. Nyt olen tosiaan 40v ja kolmatta odotan uuden puolison kanssa. Hänellä ei ole lapsia ennestään ja hän täyttää lasketun ajan nurkilla 45v.
Puolisoni menetti äitinsä aikuisuuden kynnyksellä ollessaan ja isänsä pari vuotta sitten. Mun vanhemmat ovat 60+ ja mulla on vielä kolme isovanhempaakin hengissä (iät 85-91).
Minä olin kuopuksen syntyessä vanha, mutta en usko sen olevan lapselle traumaattista. Olen kuitenkin parempi äiti kuin esikoiselle, jonka syntyessä olin nuori ja hän oli harjoituskappale. Tosin esikoinenkin on minuun äitinä tyytyväinen. Kuopuksen kanssa käyn ihan yhtä innokkaasti esimerkiksi liikkumassa kuin ensimmäisten lasten. Toki ketteryys on kärsinyt vuosien varrella ja joistakin harrastuksista sanon, että paras pyytää siskoa mukaan.
En ihan kauhean vanhalta näytä enkä vanhempainilloissa erotu muista vanhemmista. Tietysti sisarusten ikä kertoo, että en kovin nuori voi olla.