Pulinaketju

Lillukallekin jaksamista, toivotaan että kaikki loksahtelee kohdilleen pikku hiljaa.

En pysty edes kuvittelemaan, miten hormonit ja kroppa voi mennä tavalla tai toisella sekaisin :sad001 Onhan noita nyt itselläkin kaikenlaisia, mutta ei keskenmenojenkaan takia ole mitenkään erityisesti tullut heittelyitä, parissa kuukaudessa kaikki on taas ollut niin kuin ennenkin. Nyt tietysti alkaa olla jotakin muutosta havaittavissa, kun ikää on 46v, mutta lieviä nämäkin on. Edes raskaus, synnytys ja imetys eivät ole täysin sekoittaneet pakkaa. On tämä naisen kroppa kaikkinensa kyllä melkoinen laitos!
 
Hei te seniorit, joilla ensimmäiset lapset ovat jo aikuisia! Onko teillä mahdollisuuksia mummuiksi? Minulla isot lapset ovat aikuisia, molemmilla Ihanat pitkäaikaiset puolisot, kivat asunnot, opinnot suoritettu, hyvät työpaikat.

Minulla on mummukuume! En tietenkään voi sanoa mitään. Olisin se inhottava äiti, joka olettaa ilman muuta, että kaikki ihmiset tahtovat lisääntyä. Sen verran tiedän, että toisen tyttären appiukko utelee koko ajan. Sen vuoksi olen erityisen hiljaa.

Oletteko keskustelleet lastenne kanssa heidän suunnitelmistaan?
No minä olen jo mummoksi päässyt, mutta ollaan keskusteltu tyttärien kanss jo muutamia vuosia sitten ja vanhimmat tyttäreni eivät kumpikaan toistaiseksi halua lapsia lainkaan.
Tosiaan kolmannella tyttärellä on nyt itsellä tytär ja toista vielä toivovat. nuorim tytär ei halua myöskään lapsia
 
No minä olen jo mummoksi päässyt, mutta ollaan keskusteltu tyttärien kanss jo muutamia vuosia sitten ja vanhimmat tyttäreni eivät kumpikaan toistaiseksi halua lapsia lainkaan.
Tosiaan kolmannella tyttärellä on nyt itsellä tytär ja toista vielä toivovat. nuorim tytär ei halua myöskään lapsia
Minä en ole saanut vanhemman tyttären puheista selvää, että ovatko aikeissa hankkia lapsia, mutta ainakin on tosi lapsirakas, hoitaa sekä veljeään että kavereiden lapsia. Nuorempi tytär varmasti jossain vaiheessa haluaa lapsia, se tieto tuli kyllä rivien välistä, kun hankkivat ison asunnon ja sen plussana oli päiväkodin ja koulun sijainti.
 
Kyllä sydän sulaa, niin ihana pieni :Heartred Ihastelen niin mielelläni vauvoja, en aiemmin elämässä ole oikein osannut suhtautua niihin, mutta kun oman pienen sain, niin se jälkeen olen ollut aivan hulluna näihin pieniin ihmisiin! Omaa en silti enää halua, mutta toivon todella, että pääsen vielä pitämään sylissä ja nuuskuttelemaan jonkun vauvaa :Heartred
Eilen naapurin äiti oli kylässä tuossa naapurissa. Hän on maailman ihanin mummo, oon sanonutkin hänelle että voinko vaihtaa hänet omaksi äidiksi ja mummoksi lapsilleni :D ja koko raskausajan hän aina kysellyt mun vointia kun ollaan nähty. Naapurin vanhemmat käy tuossa paljon, naapuri on yh, kaksi alakouluikäistä lasta ja nainen käy 3-vuorotöissä, niin hänen vanhemmat auttaa paljon.

Nyt nähtiin eilen ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ja kävelin illalla vauvan kanssa tuohon pihaan. Hän oli sisällä käynyt pesee kädet kun näki että tullaan ja kysyi että saako vähän silittää. Laitoin vauvan hänelle syliin ja hyvä ettei mummu itkenyt. Oli ihana hetki :Heartred
 
Twisted, mummoja ei ole koskaan liikaa. Adoptoi siitä teille :)
Meillä pojalle isovanhempien virkaa ajavat myös sisarusten mummu ja pappa, vaikka eivät varsinaisesti tämän lapsen sukulaisia olekaan.
 
Eilisen alakulon ja ahdistuksen syy: PMS! Miten on mahdollista edelleen mennä samaan lankaan :hilarious::hilarious::hilarious: Ehkä tää kuoppa ei olekaan niin syvä. Mutta ehkä kuitenkin hiukan herkässä mielentilassa koska Anna Puun Mestaripiirros sai kyynelehtimään https://youtu.be/g9G3eLKkAyM

Perheenjäseniä voi hyvinkin "adoptoida" puuttuvien tai vähemmän läsnäolevien tilalle ja lisäksi. Itselleni perheen käsitys on lavea vaikka lapsuuden perhe olikin perinteinen ja suppea. Mutta ajan mittaan ystävistä on tullut siskoja, ex-anopista toinen äiti ja nyt toivottavasti joskus tulevan perheen mukana lapselle tulee varsin kirjava joukko perhettä, turvallisia ja rakastavia aikuisia :happy:

Osalla ystävistä on aikuisia lapsia ja olen kyllä vähän kauhistellut sitä että olen mummoiässä ensimmäistä yrittämässä, toiset kun odottavat lapsenlapsia
 
Muokattu viimeksi:
Lillukka, ei sitä kannata miettiä, miten muiden elämä on mennyt. Jokaisella on omansa ja sinulla on juuri sopiva aika esikoiselle.

Minulla pari kaveria on ihmetellyt, miten vielä jaksan palata alkuun, kun ensimmäiset lapset ovat jo lentäneet pesästä. Minusta tämä on elämän parasta aikaa!
 
Lillukka, ei sitä kannata miettiä, miten muiden elämä on mennyt. Jokaisella on omansa ja sinulla on juuri sopiva aika esikoiselle.

Minulla pari kaveria on ihmetellyt, miten vielä jaksan palata alkuun, kun ensimmäiset lapset ovat jo lentäneet pesästä. Minusta tämä on elämän parasta aikaa!

Olet niin oikeassa! Silti, mulla on lievä ikäkriisi kun olen vasta urani alussa ja perheenperustamisvaiheessa, niinkuin 25-30v kolleegat ja silti en koe kuuluvani tuohon porukkaan. Ja ikätovereille on saanut ajan saatossa "perustella" lapsettomuutta.

Vaikka lapsettomuuden tuska oli pahimmillaan 10 vuotta sitten, ymmärrän nyt ettei minusta silloin olisi voinut tulla hyvä äiti. Olin silloin liian rikki ja hukassa itseni kanssa. Vasta ihan viime vuosina on ollut olo että oikeasti pystyn olemaan lapselle läsnä enkä toivottavasti siirrä sukupolvien yöi kulkevaa henkistä painolastia hänelle. Itselläni on teiniäiti traumataustalla joka ei ole vieläkään käsitellyt lapsuuttaan ja iso osa minun menneisyyden ongelmista juontaa juurensa äitini pelkoihin ja kipuiluihin.

Siksi uskon että juuri nyt on oikea aika minulle :happy:
 
Minulla taas kaikki kaveritkin ovat tulleet äideiksi vasta kolmenkympin jälkeen, moni on ollut lapsettomuushoidoissakin, muutama jäänyt lapsettomaksi. Tosi vähän tunnen sellaisia, jotka olisivat perustaneet perheen jo kaksikymppisenä. Minusta ongelma on pääasiassa se, että seurustellaan samanikäisten miesten kanssa, ja miehille vauvahalut iskevät vasta neljänkympin jälkeen, jos ikinä.
 
Muokattu viimeksi:
Alcyone :Heartred
Hirveästi voimaa teille, ei ole taaskaan mitään sanoja :sad001.
Jos jaksat ja koet tarpeelliseksi, niin pura meillekin sydäntä.
 
Mun ihana mies eilen kosia pötkäytti :love7

Aika villi viikko ollut, nyt cytotecit kropassa ja odottelen mitä tapahtuu. Hyvin tähän asti pärjätty, sellainen 10*menkkakipu. Mulla vaikuttaa esim Panacod todella hitaasti ja en ottanut sitä huomioon, niin ap oli vähän tuskaisempaa.

Osaako joku kertoa, kun papereissa lukee "kuukautiset alkavat noin 6 viikkoa km" niin alkaako ne siitä kun vuoto loppuu, eli voiko jollain olla ensin 6 viikkoa km vuotoa ja siihen perään menkat? Vai meneekö vuodon lopusta noin 6 viikkoa ja sit menkat?
 
Minulla meni tasan 6 viikkoa ensimmäisten cytotecien ottamisesta seuraavien kuukautisten alkuun. Ensimmäisten cytotecien ottamisesta vuoto kesti runsaana viikon, jonka jälkeen loppui kuin seinään.

Jos vuoto jatkuu runsaana kauan, on syytä olettaa, että kohtuun on jäänyt raskausmateriaalia, joka ylläpitää vuotoa. Niin se minullakin oli; viimeisenä vuotopäivänä tuli vielä harmaita riekaleita, ja sen jälkeen vuoto loppui kuin seinään.

Jos 4 viikon kuluttua tyhjennyksestä raskaustesti näyttää vielä plussaa, pitää ottaa yhteys siihen tahoon, joka on cytotecien antamisen yhteydessä ohjeistettu, koska silloin lääkkeellinen tyhjennys ei ole onnistunut.

Tilastojen mukaan noin kolmannes lääkkeellisistä tyhjennyksistä ei onnistu pelkillä lääkkeillä, vaan tarvitaan muitakin toimenpiteitä.

Ja paljon onnea tuoreelle morsiamelle! :hello2
 
Muokattu viimeksi:
Peppipupu, onnea kihlauksesta! Koska häitä vietetään?
Damn, täöt kysyttiin eilen niin paljon kun tarjottiin skumppaa puistossa lähimmille. Eihän me tässä kaikessa hässäkässä ehditty lainkaan miettimään tuollaista etukäteen. Saati millaiset juhlat (vai juhlia ollenkaan) järjestetään.

Meidän tilaama vaunukoppa tuli tänään. Mies kävi hakemassa postista. Näyttikin olevan aika raskas nouto. Mä sanoin, että se tulee käyttöön kun on sen aika! Minusta hyvin ihanaa kun on selkeästi tässä mukana täydellä sydämellä.
 
Mun ihana mies eilen kosia pötkäytti :love7

Aika villi viikko ollut, nyt cytotecit kropassa ja odottelen mitä tapahtuu. Hyvin tähän asti pärjätty, sellainen 10*menkkakipu. Mulla vaikuttaa esim Panacod todella hitaasti ja en ottanut sitä huomioon, niin ap oli vähän tuskaisempaa.

Osaako joku kertoa, kun papereissa lukee "kuukautiset alkavat noin 6 viikkoa km" niin alkaako ne siitä kun vuoto loppuu, eli voiko jollain olla ensin 6 viikkoa km vuotoa ja siihen perään menkat? Vai meneekö vuodon lopusta noin 6 viikkoa ja sit menkat?
Onnea!

Mulla kesti tyhjennysvuoto viikon siitä kun otin cytotecit ja ekat menkat alkoi 29 pv tyhjennysvuodon alkamisesta. Tyhjennysvuoto oli runsasta vain kaksi ensimmäistä päivää ja sitten vähäistä. Otin cytotecit rv 11+0. Ne ekat menkat oli sitten kivuliaat ja runsaat.
 
Olen tositosi pahoillani Alcyone ja Peppipupu! Surullisia uutisia, kovasti voimia menetysten keskelle.

Ja toisaalta onnea Peppipupulle kihloista. Ihanaa, että saitte positiivista ajateltavaa. :Heartred
 
Osaako joku kertoa, kun papereissa lukee "kuukautiset alkavat noin 6 viikkoa km" niin alkaako ne siitä kun vuoto loppuu, eli voiko jollain olla ensin 6 viikkoa km vuotoa ja siihen perään menkat? Vai meneekö vuodon lopusta noin 6 viikkoa ja sit menkat?

Mulla spontaanin tyhjenemisen alkamisesta meni 26pv uuden kierron alkuun. Olin vähän yllättynyt, että niin pian. Siitä kierrosta tärppäsi heti uudelleen mutta epäonnekkaasti tyyppi oli munanjohtimessa.
 
Muokattu viimeksi:
Kiitos kaikille onnitteluista! Näemmä mulla alkoi kova hääsuunnittelu vaikka ajattelin, että aivan rennosti mennään. :hilarious:

Mua huolettaa, että eilen kivut kesti yhteensä vaan 3h ja joku 5 palasta tuli. Nyt jo loppuajan menkkamääräistä vuotoa vaan, kohta pärjää jo phs? Että onko sisällä kuitenkin vielä jotain? Pitäisikö koittaa päästä tarkastukseen? Jotenkin hirmu helposti meni vs mitä olen kuullut tarinoita.
 
Takaisin
Top