Pulinaketju
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Joo siis vinguin itseni aamulle Naikkarille ja siellä todettiin sikiön olevan 7+4 - ei sydänääniä. Esilääkitys nassuun ja su cytotec. Just nyt ei kyllä kovin kiinnosta jatkaa vauvaprojektia. Muuten aivan huippua oli palvelu Naikkarilla joka käänteessä. Vaikka olikin myöhässä tunnin..
Suloinen tyttö Twisted!
Mä muuten painelin äsken kaikkia vääriä nappuloita taas, pahoittelut!
Suloinen tyttö Twisted!
Mä muuten painelin äsken kaikkia vääriä nappuloita taas, pahoittelut!
Hei te seniorit, joilla ensimmäiset lapset ovat jo aikuisia! Onko teillä mahdollisuuksia mummuiksi? Minulla isot lapset ovat aikuisia, molemmilla Ihanat pitkäaikaiset puolisot, kivat asunnot, opinnot suoritettu, hyvät työpaikat.
Minulla on mummukuume! En tietenkään voi sanoa mitään. Olisin se inhottava äiti, joka olettaa ilman muuta, että kaikki ihmiset tahtovat lisääntyä. Sen verran tiedän, että toisen tyttären appiukko utelee koko ajan. Sen vuoksi olen erityisen hiljaa.
Oletteko keskustelleet lastenne kanssa heidän suunnitelmistaan?
Minulla on mummukuume! En tietenkään voi sanoa mitään. Olisin se inhottava äiti, joka olettaa ilman muuta, että kaikki ihmiset tahtovat lisääntyä. Sen verran tiedän, että toisen tyttären appiukko utelee koko ajan. Sen vuoksi olen erityisen hiljaa.
Oletteko keskustelleet lastenne kanssa heidän suunnitelmistaan?
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Ihan kamalaa. En pysty edes kuvittelemaan, mitä joudut käymään läpi. Paljon, paljon voimiaNiin siinä kävi, ettei meidän pienellä ole mitään mahdollisuuksia syntyä terveenä tai edes elävänä. Maanantaina on seuraava lääkäri ja sitten aletaan varmaankin valmistelemaan keskeytystä. Luultavasti häviän nyt vähäksi aikaa foorumilta kasailemaan itseäni. Ei tätä tuskan määrää pysty edes kertomaan.
Oikein hyvää kesää teille kaikille ja kiitos, kun olette olleet aina tukena vaikeissa asioissa!
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Vasta 5+2
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Meilläkin tyttö on ollut ihan syntymästään saakka paljon haastavampi kuin pojat. Edelleen näin 9-vuotiaana hänessä on rutkasti temperamenttia ja hän on aikamoinen draama queen. Poikien kanssa pääsi paljon helpommalla.
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Ja @Ellem tervetuloa!
Kokemusta ei ole isosta perheestä, mutta kyllä tästä hulluudesta, että 43-vuotiaana lähtee yrittämään vielä yhtä lasta. Me ei oltu ajateltu enää lisää lapsia, mitta syksyllä huomasin yllättäen olevani raskaana. Raskaus päättyi keskenmenoon, mutta jätti kaipuun vauvalle. Olen monesti miettinyt, ettei ole mitään järkeä yrittää (ja ehkä pettyä) ja jos hyvin käy, niin aloittaa taas alusta. Meillä nuorin on jo 9-vuotias ja meillä elämä jo kovin helppoa. Mutta kun niin on kaipuu vielä yhdelle. Ja mitä minä sillä helpolla elämällä teen? Teillä ei tulisi niin isoa iköeroakaan kuin meillä. Meillä väistämättä tämä hännänhuippu jää yksinäiseksi, jos hänet syliin saadaan, mutta on ainakin rakastavia ja huolehtivia isosisaruksia.
Kokemusta ei ole isosta perheestä, mutta kyllä tästä hulluudesta, että 43-vuotiaana lähtee yrittämään vielä yhtä lasta. Me ei oltu ajateltu enää lisää lapsia, mitta syksyllä huomasin yllättäen olevani raskaana. Raskaus päättyi keskenmenoon, mutta jätti kaipuun vauvalle. Olen monesti miettinyt, ettei ole mitään järkeä yrittää (ja ehkä pettyä) ja jos hyvin käy, niin aloittaa taas alusta. Meillä nuorin on jo 9-vuotias ja meillä elämä jo kovin helppoa. Mutta kun niin on kaipuu vielä yhdelle. Ja mitä minä sillä helpolla elämällä teen? Teillä ei tulisi niin isoa iköeroakaan kuin meillä. Meillä väistämättä tämä hännänhuippu jää yksinäiseksi, jos hänet syliin saadaan, mutta on ainakin rakastavia ja huolehtivia isosisaruksia.
Minulla esikoinen on temperamenttinen tyttö, mutta keskimmäinen on ollut vauvana helppo, taaperona oli hiukan haastetta ja teininä vuoden verran. Tytöissäkin on siis eroja. Poika on rauhallisin. Toivon, että myös isompana.
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Mun äiti on sellainen, ettei kysy mitään lisääntymissuunitelmista, mutta olettaa, että kaikki haluavat lisääntyä. Säälii aina kaikkia tuttaviaan, joista ei varmuudella koskaan tule isovanhempia. Ylpeilee omilla lapsenlapsillaan kaikille tutuille. Joskus niin rasittavaa, mutta ymmärrän sitten varmasti, kun itse alan lähestyä mummoikää.
Lillukka80
Jostain jotain jo tietävä
Terkkuja kesämökiltä. En rehellisyyden nimissä jaksa selailla vanhoja viestejä kun niitä on viime käynnistä täällä sivutolkulla. Vuodatusvaroitus, tänään on superhuono päivä.
:arghh:
Mulla on ollut aika vuoristorataa tuon kohdun ulkoisen jälkeen. Hcg:t laski tosi hitaasti ja laskeskelin itse että olen puoli vuotta ollut raskaushormooneissa, ensin siitä keskenmenneestä ja nyt tästä monatorviraskaudesta
että vähän tympeetä. Ajattelin ensin että tää 3kk tauko yrityksissä tekee ihan hyvää mutta nyt sitten murehdinkin täällä kierron palautumista. Sen verran pysäyttävä oli tuo edellinen saikku, että siirryin lopulta 2vk ennen kesälomaa "kevyempiin hommiin". Se oli tosi hyvä juttu ja tuntuu että piristyin. Työkaverikin sano että oon taas oma itseni.
Nyt lomalla olen ollut vähän mieli maassa ja tunnesyönyt koska mietin, että mulla pitäis olla jo viimeinen kolmannes menossa ja iso maha. Kohtahan mun pitäis jäädä äitiyslomallekin etc. mietintää. Täällä kotipuolessa ihmiset ei tiedä tapahtumista ja siksi välttelen ihmisiä.
Mielialaa ei nosta mun karvalapsen alati huononeva kunto ja tiedän että joudun pian luopumaan rakkaasta joka on ollut mun lohtu ja valopilkku lapsettomuudessa. Mutta hän on melkein 16-vuotias ja muutaman viimeisen kuukauden aikana vanhentunut silmissä ja liikkuminen vaikeutunut. Vaikeinta ikinä on tietää milloin on oikea aika mutta koska ruoka maistuu ja innostuu vielä palloleikeistä, ajattelen ettei ihan olla vielä tuonelan porteilla.
Tämän kaiken keskellä valmistuin toiseen ammattitutkintoon ja olen järjestellyt tulevia 40v synttäreitäni (introverttihengessä 4n hengen "megabileet"
) vaikka mieluiten hautautuisin peiton alle. Olispa kesä jo ohi, saako näin toivoa?
:arghh:Mulla on ollut aika vuoristorataa tuon kohdun ulkoisen jälkeen. Hcg:t laski tosi hitaasti ja laskeskelin itse että olen puoli vuotta ollut raskaushormooneissa, ensin siitä keskenmenneestä ja nyt tästä monatorviraskaudesta
että vähän tympeetä. Ajattelin ensin että tää 3kk tauko yrityksissä tekee ihan hyvää mutta nyt sitten murehdinkin täällä kierron palautumista. Sen verran pysäyttävä oli tuo edellinen saikku, että siirryin lopulta 2vk ennen kesälomaa "kevyempiin hommiin". Se oli tosi hyvä juttu ja tuntuu että piristyin. Työkaverikin sano että oon taas oma itseni. Nyt lomalla olen ollut vähän mieli maassa ja tunnesyönyt koska mietin, että mulla pitäis olla jo viimeinen kolmannes menossa ja iso maha. Kohtahan mun pitäis jäädä äitiyslomallekin etc. mietintää. Täällä kotipuolessa ihmiset ei tiedä tapahtumista ja siksi välttelen ihmisiä.
Mielialaa ei nosta mun karvalapsen alati huononeva kunto ja tiedän että joudun pian luopumaan rakkaasta joka on ollut mun lohtu ja valopilkku lapsettomuudessa. Mutta hän on melkein 16-vuotias ja muutaman viimeisen kuukauden aikana vanhentunut silmissä ja liikkuminen vaikeutunut. Vaikeinta ikinä on tietää milloin on oikea aika mutta koska ruoka maistuu ja innostuu vielä palloleikeistä, ajattelen ettei ihan olla vielä tuonelan porteilla.
Tämän kaiken keskellä valmistuin toiseen ammattitutkintoon ja olen järjestellyt tulevia 40v synttäreitäni (introverttihengessä 4n hengen "megabileet"
) vaikka mieluiten hautautuisin peiton alle. Olispa kesä jo ohi, saako näin toivoa?
Tsemppiä! Nuo keskenmenneiden raskauksien päivämäärät ovat hankalia. Minun oli jotenkin pakko odottaa, että keskenmenneen laskettu aika meni ohi, ja vasta sen jälkeen pystyin jatkamaan yritystä. Toki iän kannalta olisi ollut parempi aloittaa yritys saman tien keskenmenon jälkeen, mutta minä en pystynyt.Mulla on ollut aika vuoristorataa tuon kohdun ulkoisen jälkeen. Hcg:t laski tosi hitaasti ja laskeskelin itse että olen puoli vuotta ollut raskaushormooneissa, ensin siitä keskenmenneestä ja nyt tästä monatorviraskaudesta
Nyt lomalla olen ollut vähän mieli maassa ja tunnesyönyt koska mietin, että mulla pitäis olla jo viimeinen kolmannes menossa ja iso maha. Kohtahan mun pitäis jäädä äitiyslomallekin etc. mietintää. Täällä kotipuolessa ihmiset ei tiedä tapahtumista ja siksi välttelen ihmisiä.
Minulla meni kyllä ehtimisen kanssa niin tiukille, että en voinut odottaa yhtään kiertoa. Ensimmäisen km:n la oli appiukon synttärinä, toisen miehen syntymäpäivänä. Etten vain pääsisi unohtamaan. Appiukon synttärin tienoilla sinä vuonna syntyi pojan pikkuserkku ja miehen synttärin tienoilla sen la:n lähistöllä serkku. Muistaa myös muistuttaa, minkä ikäinen lapsi nyt olisi. Jos tätä lasta ei olisi, saattaisi muistutus joka vuosi ja aina tavatessa ottaa koville.
Lillukka80
Jostain jotain jo tietävä
Voimia Alcyone ja Peppipupu 
Kiitos kaikille sympatiseerauksesta. Mulle sanottiin, että mieli voi mennä maahan jälkijunassa... hurja kevät kaiken kaikkiaan. Arvelin että kun järkeistän kaiken niin ei mulle iske mase tästä mutta nyt se kyllä kolkuttelee takavasemmalla.
Meillä pitäis olla elokuun lopussa lupa yrittää seuraavan kerran. Vietin juhannusta tulevan perheeni kanssa. Yritän pitää positiivisen fiiliksen ja juttelin vauvahommistakin sitten KUN tapaan, ihan vaan oman mielenterveyteni vuoksi johon minulle korjattiin "sitten JOS". Tottakai minä tiedän ettei mikään ole varmaa mutta jotenkin mulle on ollut tärkeää ajatella että kyllä se onni vielä potkii meitä. Mulle se JOS on sama kun että luovuttaisin asian suhteen... varsinkin kun välimatka ja tää perhejärjestely vaatii aika lujaa tahtoa.
Kiitos kaikille sympatiseerauksesta
. Mulle sanottiin, että mieli voi mennä maahan jälkijunassa... hurja kevät kaiken kaikkiaan. Arvelin että kun järkeistän kaiken niin ei mulle iske mase tästä mutta nyt se kyllä kolkuttelee takavasemmalla.Meillä pitäis olla elokuun lopussa lupa yrittää seuraavan kerran. Vietin juhannusta tulevan perheeni kanssa. Yritän pitää positiivisen fiiliksen ja juttelin vauvahommistakin sitten KUN tapaan, ihan vaan oman mielenterveyteni vuoksi johon minulle korjattiin "sitten JOS". Tottakai minä tiedän ettei mikään ole varmaa mutta jotenkin mulle on ollut tärkeää ajatella että kyllä se onni vielä potkii meitä. Mulle se JOS on sama kun että luovuttaisin asian suhteen... varsinkin kun välimatka ja tää perhejärjestely vaatii aika lujaa tahtoa.
Muokattu viimeksi:
Niin siinä kävi, ettei meidän pienellä ole mitään mahdollisuuksia syntyä terveenä tai edes elävänä. Maanantaina on seuraava lääkäri ja sitten aletaan varmaankin valmistelemaan keskeytystä. Luultavasti häviän nyt vähäksi aikaa foorumilta kasailemaan itseäni. Ei tätä tuskan määrää pysty edes kertomaan.
Oikein hyvää kesää teille kaikille ja kiitos, kun olette olleet aina tukena vaikeissa asioissa!
Ei ole sanoja, kaikki kuulostaisi niin laimealta
Lohduton olo kyllä jäi tästä itsellekin, kun luin tämän! En muuta osaa sanoa kuin että toivon teidän löytävän toipumiseen tarvittavaa voimaa riittävästi.En vaan kestä! Kolme viikkoa hän on jo! Pikku Alina
Kyllä sydän sulaa, niin ihana pieni
Ihastelen niin mielelläni vauvoja, en aiemmin elämässä ole oikein osannut suhtautua niihin, mutta kun oman pienen sain, niin se jälkeen olen ollut aivan hulluna näihin pieniin ihmisiin! Omaa en silti enää halua, mutta toivon todella, että pääsen vielä pitämään sylissä ja nuuskuttelemaan jonkun vauvaa