Pulinaketju
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Voi ei. Voimia!
Kiva, että kuitenkin saat noin nopeasti tyhjennyslääkkeet. Mä odotin joulukuussa melkein kolme viikkoa, että pääsin polille ja sain lääkkeet. Se oli tosi piinaavaa.
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Mulla jatkui myös vahvat raskausoireet ihan tyhjennykseen saakka. Niistä ei voinut päätellä mitään. Ja vuotoa tai muuta mulla ei ollut ollenkaan. Tässä raskaudessa ei vielä oireita olekaan. Aion kyllä mennä alkuraskauden ultraan.
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
..
Voimia teille.
Mulla meni peräti viikolle 13, täysillä oireilla. Siitä on nyt jo useampi vuosi kyllä. Tyhjennys piti tehdä valvotusti sairaalassa, just viikkojen takia. 12 vko oli raja. Olis kyl kannattanu valita se alkuraskauden ultra sillon. Kun mitä luultavimmin oli keskeytyny jo ihan tosi alussa.
Voimia teille.
Alcyone
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Niin siinä kävi, ettei meidän pienellä ole mitään mahdollisuuksia syntyä terveenä tai edes elävänä. Maanantaina on seuraava lääkäri ja sitten aletaan varmaankin valmistelemaan keskeytystä. Luultavasti häviän nyt vähäksi aikaa foorumilta kasailemaan itseäni. Ei tätä tuskan määrää pysty edes kertomaan.
Oikein hyvää kesää teille kaikille ja kiitos, kun olette olleet aina tukena vaikeissa asioissa!
Oikein hyvää kesää teille kaikille ja kiitos, kun olette olleet aina tukena vaikeissa asioissa!
Eikä! Hirveästi voimia!Niin siinä kävi, ettei meidän pienellä ole mitään mahdollisuuksia syntyä terveenä tai edes elävänä. Maanantaina on seuraava lääkäri ja sitten aletaan varmaankin valmistelemaan keskeytystä. Luultavasti häviän nyt vähäksi aikaa foorumilta kasailemaan itseäni. Ei tätä tuskan määrää pysty edes kertomaan.
Oikein hyvää kesää teille kaikille ja kiitos, kun olette olleet aina tukena vaikeissa asioissa!
Hei!
Selailin hiukan aiempia viestejä. Onpa surullisia tapahtumia menossa, sympatiani
Kirjoittelin tuonne +45v ketjuun, mutta keskustelu onkin siirtynyt tänne, kiitos linkistä
Esittäytyisin joukkoon mukaan. Olen ihan kohta 44v, mul on kuus lasta; 23, 22, 9, 8, 5 ja 4v. Isommat elää jo omaa elämäänsä. Noin vuosi sitten aloin seurustella miehen kanssa, jonka kanssa kaikki toimii täydellisesti, olemme todella onnellisia yhdessä. Hänellä on viisi tytärtä, vanhimmat jo aikuisiässä, nuoremmat 5 ja 3v.
Mies haluaisi vielä yhteisen lapsen (hän on 40v). Olen kieltäytynyt ehdottomasti tästä aiemmin, mutta nyt olen alkanut miettiä asiaa lähes tosissani. Varmaankin ikäkriisi
Täällä selailen vauvapalstoja ja mietin, että olisiko se sittenkin mahdollista? Mutta kuinka hullua se olisi lähteä yrittämään, yhteensä lapsia jo kuitenkin 11! Vaikka näistä vain nämä minun neljä tyttöäni asuvat meidän kanssamme, niin onko liian iso pala kakkua ja älytöntä ja vastuutonta toimintaa?
Kaipaisin kovasti vastaavassa tilanteessa olevilta jonkinlaista vertaistukea auttaa setvimään omia ajatuksia tästä asiasta..
Selailin hiukan aiempia viestejä. Onpa surullisia tapahtumia menossa, sympatiani
Kirjoittelin tuonne +45v ketjuun, mutta keskustelu onkin siirtynyt tänne, kiitos linkistä
Esittäytyisin joukkoon mukaan. Olen ihan kohta 44v, mul on kuus lasta; 23, 22, 9, 8, 5 ja 4v. Isommat elää jo omaa elämäänsä. Noin vuosi sitten aloin seurustella miehen kanssa, jonka kanssa kaikki toimii täydellisesti, olemme todella onnellisia yhdessä. Hänellä on viisi tytärtä, vanhimmat jo aikuisiässä, nuoremmat 5 ja 3v.
Mies haluaisi vielä yhteisen lapsen (hän on 40v). Olen kieltäytynyt ehdottomasti tästä aiemmin, mutta nyt olen alkanut miettiä asiaa lähes tosissani. Varmaankin ikäkriisi
Täällä selailen vauvapalstoja ja mietin, että olisiko se sittenkin mahdollista? Mutta kuinka hullua se olisi lähteä yrittämään, yhteensä lapsia jo kuitenkin 11! Vaikka näistä vain nämä minun neljä tyttöäni asuvat meidän kanssamme, niin onko liian iso pala kakkua ja älytöntä ja vastuutonta toimintaa?
Kaipaisin kovasti vastaavassa tilanteessa olevilta jonkinlaista vertaistukea auttaa setvimään omia ajatuksia tästä asiasta..
Millä viikoilla olet nyt?
Ihana tyttö! Ja ihanaa kuulla kuulumisia (ja nähdä kuviakin!)En vaan kestä! Kolme viikkoa hän on jo! Pikku Alina
Onko teillä muuten sujunut hyvin, miten jaksat itse?
Voimia raskaaseen aikaan
Voi ei! Hirveästi voimia!
Tilanne on henkisesti todella raskas, ja jos yhtään tuntuu ettei jaksa, voi hakea saikkua, ja sitä voi tuossa tilanteessa hakea mieskin itselleen.
Oma olo on hyvä. Ainoa mikä vaivaa itseä on d-mer. Se on onneksi pieni vaiva, ja kuitenkin imetys onnistuu muuten tosi hyvin ja vauva kasvaa hyvin niin selviän siitä. Nyt varsinkin kun tiedän mikä se on, edellisestä en tiennyt, niin se ahdisti itseä jo se ahdistus mikä imetyksen alkaessa tuli.Ihana tyttö! Ja ihanaa kuulla kuulumisia (ja nähdä kuviakin!)
Onko teillä muuten sujunut hyvin, miten jaksat itse?
Alkaa pikku hiljaa vauvalle tulee rytmiä niin saa päivisin jotain tehtyäkin. Tyttö on vaan aika handful, miten sen suomentais. Luojan kiitos liinoille ja nyt ostin Tula free-to-grow repun, joka on ihana! Ei viihdy vaunuissa (koristeena ovat eteisessä), eikä nuku sängyssä kuin aniharvoin. Ihan äitin tyttö. Isi kelpaa harvakseltaan, vain jos on ihan väsy niin kapaloituna ja maha täynnä voi joskus myös isi kelvata.
Solisluun murtuma tuli tosiaan synnytyksessä joka on parantunut, käytiin eilen kontrollissa, mutta epäilys on että venyttyikö olkahermo myös. Ei ojentanut eilen ft:lle vasenta kättä hartiatasosta ylöspäin, joten mennään kuukauden päästä uudelleen. Muuten käsi toimi normaalisti. Todella pieni todennäköisyys on, että siellä on hermovaurio ja Taysin alueella 2 tapausta 180 joudutaan operoimaan ja yleensä silloin käsi ei toimi ollenkaan. Joten epätodennäköistä että tällä joutuisi mitään tekemään.
Mahavaivaa on vähän, joskus enemmän, nyt ostin relatipat kokeiluun. Ja ääni on kuin sumutorvella. Ei ole pojat ollut tällaisia. Hän on selvästi nainen. Se on kaikki-mulle-heti tai hän parkuu niin että koko kylä kuulee. Kun oikein innostuu, niin mies kutsuu häntä rikkinäiseksi moottorisahaksi :D Pojat oli selkeitä ja yksinkertaisia, tämä tyttö on kaukana siitä :D kyllä on sukupuolelle selkeä ero, kuin päivä ja yö kun vertaa poikiin.
Tervetuloa!!Hei!
Selailin hiukan aiempia viestejä. Onpa surullisia tapahtumia menossa, sympatiani
Kirjoittelin tuonne +45v ketjuun, mutta keskustelu onkin siirtynyt tänne, kiitos linkistä
Esittäytyisin joukkoon mukaan. Olen ihan kohta 44v, mul on kuus lasta; 23, 22, 9, 8, 5 ja 4v. Isommat elää jo omaa elämäänsä. Noin vuosi sitten aloin seurustella miehen kanssa, jonka kanssa kaikki toimii täydellisesti, olemme todella onnellisia yhdessä. Hänellä on viisi tytärtä, vanhimmat jo aikuisiässä, nuoremmat 5 ja 3v.
Mies haluaisi vielä yhteisen lapsen (hän on 40v). Olen kieltäytynyt ehdottomasti tästä aiemmin, mutta nyt olen alkanut miettiä asiaa lähes tosissani. Varmaankin ikäkriisi
Täällä selailen vauvapalstoja ja mietin, että olisiko se sittenkin mahdollista? Mutta kuinka hullua se olisi lähteä yrittämään, yhteensä lapsia jo kuitenkin 11! Vaikka näistä vain nämä minun neljä tyttöäni asuvat meidän kanssamme, niin onko liian iso pala kakkua ja älytöntä ja vastuutonta toimintaa?
Kaipaisin kovasti vastaavassa tilanteessa olevilta jonkinlaista vertaistukea auttaa setvimään omia ajatuksia tästä asiasta..
Jos teistä aikuisista tuntuu, että jaksatte, niin ei siinä ole kenelläkään muulla nokan koputtamista.
Ehkä meillä nelikymppisillä isoin vaara on se, että iän aiheuttaman sukusolujen laadun heikentymisen vuoksi tulee enemmän keskenmenoja ja kromosomeiltaan viallisia alkioita. Minä lähdin tuon vuoksi koeputkihedelmöitykseen, jossa tutkittiin alkion kromosomit ennen alkion siirtoa kohtuun, joten tiesin jo ennen raskauden alkua, että lapsi on kromosomeiltaan terve. Tätä suosittelen, jos on rahaa mitä tähän voisi käyttää.
Toki joillakin tärppää terve lapsi luomunakin, mutta yhden keskeytyneen keskenmenon jälkeen totesin, että tuota en halua enää ikinä kokea uudestaan, sen verran kamala kokemus se oli.