Yritystä odottavat

Onnea vaiana ja plussatuulia! :)

Voimia huomio! :Heartred Varmaan tuo pohdinta erityisyydestä kannattaa ottaa esille neuvolassa. Te olette oman lapsenne asiantuntijoita. :)

Larra, olitkohan jo menossa mukana, kun oli aiemmin puhetta näistä kurjasti menneistä synnytyksistä... Yksi jos toinenkin, minä mukaan lukien toivottiin seuraavasta korjaavaa kokemusta. Meillä meni pieleen siinä mielessä että jouduin perätilan ja heikentyneiden sydänäänten takia kiireelliseen sektioon kesken ponnistusvaiheen. Nyt toivon että edes toisen onnistuisin synnyttämään. Toivottavasti sinäkin saat sen korjaavan kokemuksen. :Heartred
Muistaakseni kävin sielläkin joskus kommentoimasta. Toivottavasti sun seuraava synnytys menee paremmin! :Heartred

Mä en ole ihan täysin vielä tyrmännyt ajatusta alatiesynnytyksestä vaikka viime vuonna vielä ajattelin, etten missään nimessä uskalla. Katsotaan nyt uudestaan sitten, kunhan päästän kakkosta yrittämään ja, ennen kaikkea, saadaan se plussa sinne tikkuun. :) Mulla on vähän paha tapa yrittää miettiä ja ennakoida kaikki asiat valmiiksi vaikka oikeasti olisi vain parempi antaa niiden mennä omalla painollaan ja nauttia kyydistä. :p Kiitos kannustavista viesteistä! :Heartred
 
Väittäisin että toisen lapsen kohdalla on synnyttäessä kuitenkin se etu, että tietää jo aiemman perusteella vähän, mitä on edessä ja kehokin muistaa tehneensä homman jo kerran! Eli minäkin uskon, että korjaava kokemus on hyvinkin mahdollista saada. Ainakin itselläni esim. ponnistaminen eteni paljon jouhevammin kuopuksen kohdalla (toki hän oli myös kunnolla laskeutunut, toisin kuin esikoinen). Eli Larra rohkeasti vaan pelkoja avaamaan ja miettimään, josko alatiesynnytys vielä on vaihtoehto. :happy:

Itsellä on taas tänään ollut ihan mahdoton vauvankaipuu. :shy: ilmat lämpeni vihdoin ja pyykkäsin talvikamppeita pois, kummasti huomasin jemmaavani ensi talvena todennäköisesti kummallekin pieniä vaatteita laatikkoon :hilarious: oli taas sellainen paljon toiveikkaampi olo sen suhteen, että ehkä se mies kuitenkin myöntyisi kolmoseen vielä. Pitäisi uusi auto hommata minulle ja mieskin nyt kyllä ihan katselee sellaisia tila-autoja, joihin mahtuisi kolmaskin lapsi kyytiin :hilarious: voiko sen tulkita positiivisena signaalina :grin

Mutta jotenkin minun sydän meinasi vaan ihan haleta kun lapset kiikkui molemmat miehen syliin sen tehdessä lähtöä töihin :shy::shy::shy: :love017 jotenkin vaan aattelin mielessäni että siihen mahtuisi vielä kolmaskin kiipeilemään laughing6 mietiskelin ruokaa laittaessa, että millainen se kolmas olisi luonteeltaan ja olisiko tyttö vai poika, ja miltäköhän tyyppi sitten näyttäisi.
Selvästi se mies siellä jo vähän lämpenee asiaan, jos autovalintojakin pohditaan jo tuolta kantilta! Meillä kävi vähän sillain, että itse en ollut oikein innostunut enää toisesta lapsesta, mutta mies on siitä puhunut jo pidemmän aikaa. Jotenkin se ajatus on sitten pikkuhiljaa kuitenkin kypsynyt. Ehkä se teilläkin menee pikkuhiljaa noin. :) Pidetään peukkuja!
 
Itsellä on taas tänään ollut ihan mahdoton vauvankaipuu. :shy: ilmat lämpeni vihdoin ja pyykkäsin talvikamppeita pois, kummasti huomasin jemmaavani ensi talvena todennäköisesti kummallekin pieniä vaatteita laatikkoon :hilarious: oli taas sellainen paljon toiveikkaampi olo sen suhteen, että ehkä se mies kuitenkin myöntyisi kolmoseen vielä. Pitäisi uusi auto hommata minulle ja mieskin nyt kyllä ihan katselee sellaisia tila-autoja, joihin mahtuisi kolmaskin lapsi kyytiin :hilarious: voiko sen tulkita positiivisena signaalina :grin

Mutta jotenkin minun sydän meinasi vaan ihan haleta kun lapset kiikkui molemmat miehen syliin sen tehdessä lähtöä töihin :shy::shy::shy: :love017 jotenkin vaan aattelin mielessäni että siihen mahtuisi vielä kolmaskin kiipeilemään laughing6 mietiskelin ruokaa laittaessa, että millainen se kolmas olisi luonteeltaan ja olisiko tyttö vai poika, ja miltäköhän tyyppi sitten näyttäisi.

Jos miehistä mitään ymmärrän, niin siellä selvästi varaudutaan isompaan perheeseen jos tila-autoja katselee!

Mäkin kaipailin tänään sitä kolmatta, kuvittelin just lasten tekemisiin mukaan, ja olisiko tyttö vai poika jne. Taas on tullut vauvauutisia ja juurikin toisia ja niitä kolmansia lapsia, jotka saa aina oman kuumeen nousemaan.

Jos syksyllä aloittaa yrityksen ja tulisi vaikka kesävauva 2021 niin ehtisin kuitenkin vuoden olla takaisin töissä. Eiks se ole ihan jees...? :shy:
 
Ompas ollut kiireis:hilarious:et muutamat päivät tässä eikä ole täällä paljoa kerennyt käymää, kiva kun tääll on taas vähän aktiivisempaa. :)

Väittäisin että toisen lapsen kohdalla on synnyttäessä kuitenkin se etu, että tietää jo aiemman perusteella vähän, mitä on edessä ja kehokin muistaa tehneensä homman jo kerran! Eli minäkin uskon, että korjaava kokemus on hyvinkin mahdollista saada. Ainakin itselläni esim. ponnistaminen eteni paljon jouhevammin kuopuksen kohdalla (toki hän oli myös kunnolla laskeutunut, toisin kuin esikoinen). Eli Larra rohkeasti vaan pelkoja avaamaan ja miettimään, josko alatiesynnytys vielä on vaihtoehto. :happy:

Itsellä on taas tänään ollut ihan mahdoton vauvankaipuu. :shy: ilmat lämpeni vihdoin ja pyykkäsin talvikamppeita pois, kummasti huomasin jemmaavani ensi talvena todennäköisesti kummallekin pieniä vaatteita laatikkoon :hilarious: oli taas sellainen paljon toiveikkaampi olo sen suhteen, että ehkä se mies kuitenkin myöntyisi kolmoseen vielä. Pitäisi uusi auto hommata minulle ja mieskin nyt kyllä ihan katselee sellaisia tila-autoja, joihin mahtuisi kolmaskin lapsi kyytiin :hilarious: voiko sen tulkita positiivisena signaalina :grin

Mutta jotenkin minun sydän meinasi vaan ihan haleta kun lapset kiikkui molemmat miehen syliin sen tehdessä lähtöä töihin :shy::shy::shy: :love017 jotenkin vaan aattelin mielessäni että siihen mahtuisi vielä kolmaskin kiipeilemään laughing6 mietiskelin ruokaa laittaessa, että millainen se kolmas olisi luonteeltaan ja olisiko tyttö vai poika, ja miltäköhän tyyppi sitten näyttäisi.
Meillä pitäisi myös isompi auto hankkia jos/kun/toivottavasti kolmas tulisi. Mun auto alkaa kyllä olemaan kohta vaihtoa vaille niin sehän menisi siinä samalla hyvin :hilarious:
Ja ihan selkeästi on alitajuisesti hyväksynyt mies ajatuksen kolmosesta kun tila-autoja katselee:wink

Samoilla linjoilla tuosta kakkosen synnytyksestä. Valmistauduin myös eri tavalla tän kakkosen synnytykseen. Esikoinen siis käynnistettiin ja kuopus lähti spontaanisti. Tein kuopuksen odotusaikana rentoutumisharjoituksia ja kävin myös käynnistelevissä käsittelyissä. Synnytyksestä käytin pelkkää tenssiä, olisin halunnut synnyttää altaassa, mutta en kerennyt sinne kun synnytys eteni niin nopeasti sairaalaan mentyä. Alkuun kätilöt ohjasivat synnyttämään asennossa missä nojasin sängyn päätyyn, mutta se ei tuntunut omalta joten osasin heti pyytää jakkaraa ja sitten homma tuntuikin omalta ja ponnistusvaihe kesti puolet vähe
Muistaakseni kävin sielläkin joskus kommentoimasta. Toivottavasti sun seuraava synnytys menee paremmin! :Heartred

Mä en ole ihan täysin vielä tyrmännyt ajatusta alatiesynnytyksestä vaikka viime vuonna vielä ajattelin, etten missään nimessä uskalla. Katsotaan nyt uudestaan sitten, kunhan päästän kakkosta yrittämään ja, ennen kaikkea, saadaan se plussa sinne tikkuun. :) Mulla on vähän paha tapa yrittää miettiä ja ennakoida kaikki asiat valmiiksi vaikka oikeasti olisi vain parempi antaa niiden mennä omalla painollaan ja nauttia kyydistä. :p Kiitos kannustavista viesteistä! :Heartred
Jos miehistä mitään ymmärrän, niin siellä selvästi varaudutaan isompaan perheeseen jos tila-autoja katselee!

Mäkin kaipailin tänään sitä kolmatta, kuvittelin just lasten tekemisiin mukaan, ja olisiko tyttö vai poika jne. Taas on tullut vauvauutisia ja juurikin toisia ja niitä kolmansia lapsia, jotka saa aina oman kuumeen nousemaan.

Jos syksyllä aloittaa yrityksen ja tulisi vaikka kesävauva 2021 niin ehtisin kuitenkin vuoden olla takaisin töissä. Eiks se ole ihan jees...? :shy:
Olen kanssa miettinyt kun se kolmas pojan kolperi täällä menisi muiden mukana :happy: Poika siksi, että mun mies taitaa tehdä vain poikia kun sillä niitä jo kolme on:hilarious:

Ja ois kyllä jees aika olla töissä.
 
Hahaa vissiin tullut liikaa luettua noita raskaaksi ketjuja kun mulla ollut tän kierukan kanssa kiertojen pituudet 23-27 päivää, yleensä 23-24 niin johan se piti raskaustesti tehdä tänään kp 27 ja nega tietenkin :hilarious:
 
Jos miehistä mitään ymmärrän, niin siellä selvästi varaudutaan isompaan perheeseen jos tila-autoja katselee!

Mäkin kaipailin tänään sitä kolmatta, kuvittelin just lasten tekemisiin mukaan, ja olisiko tyttö vai poika jne. Taas on tullut vauvauutisia ja juurikin toisia ja niitä kolmansia lapsia, jotka saa aina oman kuumeen nousemaan.

Jos syksyllä aloittaa yrityksen ja tulisi vaikka kesävauva 2021 niin ehtisin kuitenkin vuoden olla takaisin töissä. Eiks se ole ihan jees...? :shy:
Vuosi kuulostaa hyvältä ajalta piipahtaa töissä. :joyful:

Mä ehtisin olemaan noin 1.5 v töissä, jos meidän aikataulu menee niin kuin suunniteltiin. Mä olen normaalisti tosi työorientoitunut ihminen, mutta nyt on semmonen fiilis, että kyllä sitä kotonakin voisi taas vaihteeksi lapsia kasvatella. Eka lapsi oli noin vuoden, kun kunnolla aloitti tarhassa, mutta tokan kanssa tähdätään sit vähän pidempää kotonaoloon. Olisi ihanaa, jos saisi sisarusryhmästä paikat. Ollaan nyt aloitettu säästämään, että ei tarvitse sitten pihistellä ihan kamalasti hoitovapaalla. Taas mun suunnitelmat menee jo kaukana tulevaisuudessa. Voi jessus.. :wacky:
 
Me ollaan mietitty jos lähete pyydettäisiin hoitoihin 2022 keväällä joskus maalis-toukokuussa ja siitä 6-10kk alkaisi hoidot IVF hoidot, jos super ihanaa yllätystä näinä aikana ei tuu. Vauva vois syntyä sitten 2023 syksyllä-loppukesästä.
 
Vuosi kuulostaa hyvältä ajalta piipahtaa töissä. :joyful:

Mä ehtisin olemaan noin 1.5 v töissä, jos meidän aikataulu menee niin kuin suunniteltiin. Mä olen normaalisti tosi työorientoitunut ihminen, mutta nyt on semmonen fiilis, että kyllä sitä kotonakin voisi taas vaihteeksi lapsia kasvatella. Eka lapsi oli noin vuoden, kun kunnolla aloitti tarhassa, mutta tokan kanssa tähdätään sit vähän pidempää kotonaoloon. Olisi ihanaa, jos saisi sisarusryhmästä paikat. Ollaan nyt aloitettu säästämään, että ei tarvitse sitten pihistellä ihan kamalasti hoitovapaalla. Taas mun suunnitelmat menee jo kaukana tulevaisuudessa. Voi jessus.. :wacky:

Siis minä olen kanssa tuollainen ihan liian kauas tulevaisuuteen -suunnittelija :p oon pohdiskellut kanssa noita työjuttuja ja sitä että milloin kannattaisi yritys aloittaa kun aattelin tehdä 80 % työaikaa siihen kun kuopus täyttää kolme niin sitten sen jälkeen jos ehtisi täyttä työaikaa tehdä vielä hetken mutta ei hirmu kauaa :grin ihan niin kuin sitä nyt voisi suunnitella että milloin tulee raskaaksi! Mutta aina saa haaveilla :p

Joo toisaalta oon myös ollut sitä riittävän tilavaa autoa vailla siksi että mahtuu koira jos toinenkin kyytiin (että varauduttaisiin kaikkeen niin ei tarvis olla vaihtamassa taas jos vaikka päädytään toinen koira ottamaan) niin tiedä sitten! On myös ollut se ajatus, että ois kätevä jos mahtuisi lasten kanssa takapenkille istumaan kun meidän nykyiseen farkkuun, jolla mies ajaa myös työmatkat, ei tämän hetkisten turvaistuimien kanssa mahdu :meh:

Mutta on tämä ikuinen vauvakuume ihan älytön! Vaikka minusta on nyt välillä ihana keskittyä omaan itseen välillä, kuntoilla ja ottaa omaa aikaa! Käydä kampaajalla ja ottaa nyt kasvivärjäys kun ei oo hormonit sotkemassa ja toki kesä ja juhlat ja joulu ilman raskautta tai imetysdieettejä kuulostaa kivalta. Mutta siltikin kaihoan samalla sitä testiplussaa ja vastasyntynyttä :hilarious: ja mietin että mitenhän tässä jaksais vielä yli vuoden odottaa yritystä (ja että jos se perusarki onkin ihan kauhean raskasta tai tapahtuu jotain miksi päätyisikin hautaamaan haaveet kolmannesta :nailbiting:)

En tiijä, raskasta olla nainen.
 
Siis minä olen kanssa tuollainen ihan liian kauas tulevaisuuteen -suunnittelija :p oon pohdiskellut kanssa noita työjuttuja ja sitä että milloin kannattaisi yritys aloittaa kun aattelin tehdä 80 % työaikaa siihen kun kuopus täyttää kolme niin sitten sen jälkeen jos ehtisi täyttä työaikaa tehdä vielä hetken mutta ei hirmu kauaa :grin ihan niin kuin sitä nyt voisi suunnitella että milloin tulee raskaaksi! Mutta aina saa haaveilla :p

Joo toisaalta oon myös ollut sitä riittävän tilavaa autoa vailla siksi että mahtuu koira jos toinenkin kyytiin (että varauduttaisiin kaikkeen niin ei tarvis olla vaihtamassa taas jos vaikka päädytään toinen koira ottamaan) niin tiedä sitten! On myös ollut se ajatus, että ois kätevä jos mahtuisi lasten kanssa takapenkille istumaan kun meidän nykyiseen farkkuun, jolla mies ajaa myös työmatkat, ei tämän hetkisten turvaistuimien kanssa mahdu :meh:

Mutta on tämä ikuinen vauvakuume ihan älytön! Vaikka minusta on nyt välillä ihana keskittyä omaan itseen välillä, kuntoilla ja ottaa omaa aikaa! Käydä kampaajalla ja ottaa nyt kasvivärjäys kun ei oo hormonit sotkemassa ja toki kesä ja juhlat ja joulu ilman raskautta tai imetysdieettejä kuulostaa kivalta. Mutta siltikin kaihoan samalla sitä testiplussaa ja vastasyntynyttä :hilarious: ja mietin että mitenhän tässä jaksais vielä yli vuoden odottaa yritystä (ja että jos se perusarki onkin ihan kauhean raskasta tai tapahtuu jotain miksi päätyisikin hautaamaan haaveet kolmannesta :nailbiting:)

En tiijä, raskasta olla nainen.
Hah, kuulostaa tutulta! Saman tyyppisiä ajatuksia myös minulla. :grin
 
Minä taas en taida enää osata/pystyä/jaksaa suunnitella tulevaisuutta kovin pitkälle. Ei varmaan uskalla, kun elämä on näyttänyt että ihan mitä hyvänsä voi tapahtua ja suunnitelmat mennä romukoppaan. Enemmän tulee kai elettyä tässä hetkessä.
 
Minä taas en taida enää osata/pystyä/jaksaa suunnitella tulevaisuutta kovin pitkälle. Ei varmaan uskalla, kun elämä on näyttänyt että ihan mitä hyvänsä voi tapahtua ja suunnitelmat mennä romukoppaan. Enemmän tulee kai elettyä tässä hetkessä.

Varmasti tuollaisten kokemuksien jälkeen on hankala ajatella yhtään kauemmas tulevaisuuteen! Kun kuitenkin kaikki on loppujen lopuksi niin epävarmaa, niin se epävarmuuden konkretisoituminen varmasti saa suhtautumaan elämään ihan eri tavalla. Ja hetkessä elämisen taito on kyllä todella hyvä juttu :Heartred

Kyllähän sitä itsekin onneksi tulee useimmiten elettyä ihan tässä hetkessä, mutta myös haaveilu on ihanaa :happy:
 
No siis ihan perus uhmana toki että esim. koetellaan rajoja ja kolhitaan pikkuveljeä ja kaikki pitäisi saada tehdä itse. Mutta vetää siis ihan tolkuttomia raivokohtauksia jos jokin ei mene putkeen heti vaikka kun tekee itse tai jos ei saa tahtoaan läpi (eikä ole siis ikinä saanut riehumalla tms. tahtoaan läpi). Ei oikein suostu mitenkään päin hyväksymään kieltävää vastausta, vaikka tiukkoja rajoja on pidetty aina. Aivan sellainen nollasta sataan 0,1 sekuntia :facepalm: välillä päivät on yhtä huutoa ja itkua ja raivoamista :shifty: ollaan vähän jo kallistuttu miehen kanssa siihen, että jonkinlainen erityisherkkyys hällä ainakin on, mutta liekö jotain muutakin :dontknow
Tosi vaativa jo vauvasta lähtien (toki refluksi omalta osaltaan myös vaikuttanut ja vaikuttaa paljon) ja vetää siis ihan todella tunteella kaikki jutut. Kovasti ollaan harjoiteltu tunteiden sanoittamista ja säätelyä.

Tuun taustalta huutelemaan että aiva ku meidän esikoisesta kirjoittaisit, just eilen mietin mitä ihmettä sen kans voin enää tehdä niiden raivokohtausten kans. Esikoinen 4.5v, ja saa vaan kiljuhuutokohtauksen joka kerta kun asiat ei mee niinku se haluaa, ja vaikka miten yrittää niin ei apuja. Jotain erityisherkkyyttä on, esimerkiksi sama että ei vettä kasvoille, vaatteiden pitää olla tiukat ja ihonmyötäiset (ja tosi kiva pojalla tämä) ja muutenki omia juttuja paljo. Toisaalta suku on täynnä temperamenttisiä ihmisiä mutta uskon silti, että jotain muutaki on. Keskimmäinen on kaikki käy tyyppiä, välillä ilmasee tunteet mut harvemmin. Kuopus on suht ilonen vielä.

Jos joku mut muistaa vielä, kirjottelin ennen 3 odotusta ja taisin jo puhua siitä 4 kans täälä, ja nyt täs ootellaan numero 4 rv15+5 :happy: ekan ja vipan (todennäkösesti vipan) välille tulee 5v ja muutama viikko, vähä välillä jänskättää miten jaksaa mut eikö se tästä.
 
Tuun taustalta huutelemaan että aiva ku meidän esikoisesta kirjoittaisit, just eilen mietin mitä ihmettä sen kans voin enää tehdä niiden raivokohtausten kans. Esikoinen 4.5v, ja saa vaan kiljuhuutokohtauksen joka kerta kun asiat ei mee niinku se haluaa, ja vaikka miten yrittää niin ei apuja. Jotain erityisherkkyyttä on, esimerkiksi sama että ei vettä kasvoille, vaatteiden pitää olla tiukat ja ihonmyötäiset (ja tosi kiva pojalla tämä) ja muutenki omia juttuja paljo. Toisaalta suku on täynnä temperamenttisiä ihmisiä mutta uskon silti, että jotain muutaki on. Keskimmäinen on kaikki käy tyyppiä, välillä ilmasee tunteet mut harvemmin. Kuopus on suht ilonen vielä.

Jos joku mut muistaa vielä, kirjottelin ennen 3 odotusta ja taisin jo puhua siitä 4 kans täälä, ja nyt täs ootellaan numero 4 rv15+5 :happy: ekan ja vipan (todennäkösesti vipan) välille tulee 5v ja muutama viikko, vähä välillä jänskättää miten jaksaa mut eikö se tästä.

Muistan sinut, onnea neljännestä! :Heartred kiva tietää että jollain muullakin on samanlaisia haasteita, vaikka ei näitä tietysti toivoisi kellekään.

Meillä vaatteissa haittaa lähinnä laput tai jos jokin vaate on jotenkin huonosti ja sukkia ei halua pitää jaloissa. Tai riisuu ne aina jossain vaiheessa yleensä pois. Hälle on myös rutiinit tosi tärkeitä ja asioiden ennakointi, mutta sitten kuitenkin esim. kun on refluksin vuoksi käyty sairaalareissuja ja esim. verikokeessa niin niistä suoriutunut aina ihan tosi reippaasti ja on älyttömän omatoiminen (ainut vaan että välillä se hermo menee jos ei heti joku onnistu). Mutta sitten taas esim. sähköhammasharjaan piti totutella itkun kanssa ja saattaa pelätä outojakin asioita:scratch ja kaikki tunnereaktiot tosiaan tulee ihan sata lasissa ja reagoi myös toisten ihmisten tunteisiin tosi herkästi. Mutta sitten ei kyllä ehkä ihan ymmärrä välttämättä toisten ihmisten omaa tilaa ja saattaa tunkea tosi lähelle ja hiplaamaan toisia ja vie kädestä pitäen paikasta toiseen.

Nukkuminen myös ollut enemmän tai vähemmän haastavaa aina, vauvana toki ensisijaisesti refluksin vuoksi, mutta jouduttu pitämään unikouluja ja esim. itsenäinen nukahtaminen otti vuosi sitten refluksin pahenemisen jälkeen tosi isosti pakkia ja vasta nyt on päästy takaisin siihen että jää omaan sänkyyn nukkumaan ja nukahtaa itsekseen eikä ala rampata pois sieltä. Edelleen ilman mitään selkeää syytä saattaa heräillä öisin (kuopus 1 v 3 kk vetelee täysiä öitä eikä ole heräillyt öisin yösyöttöjen loppumisen jälkeen, joskus saattanut itkeskellä jos ollut esim. vatsa kipeä ja kun se helpottanut niin jatkaa unia, muutenkin ollut koko elämänsä ihan päinvastainen nukkuja) ja aamuisin ilman mitään logiikkaa saattaa yhtäkkiä olla hereillä kuudelta ja toisena aamuna nukkua melkein puoli kahdeksaan, vaikka päivärytmi aina sama ja nukkumaanmenoaika myös. Päikkäreitä ei ole nukkunut enää aikoihin varsinkaan omassa sängyssä (rattaisiin tai autoon nukkuu ehkä).

Pitäis varmaan perehtyä tuohon erityisherkkyysasiaan enemmän, kun koen itsekin olevani sellainen (itsellä vaan näkyy tosi eri tavoin kuin tuolla esikoisella) niin eipä se ihme olis jos hänkin on. Eihän se sinänsä edes oo mikään diagnoosi, mutta tuntuu olevan huonosti tiedostettu ja tunnistettu asia esim. neuvolassa niin iso kynnys tuoda asiaa siellä esille, kun aikanaan jo väännetty tuosta refluksista ja kyllähän sekin edelleen vaivaa. Nyt isompana refluksi näkyy selkeimmin heti käytösoireena (aggressiivinen ja levoton ja ekstraitkuisa ja raivarit tosi herkässä) ja toki esim. nukkuu huonosti.

Oon miettiny myös että onko tämä meidän aavistuksen ad/hd, mutta eipä sitä näistä pienistä niin vielä ota selvää :dontknow
 
Minä muistan sinut niemja. Onnea! :happy:

Jos tuntuu että kaipaatte enemmänkin vertaistukea erityisepäilyjen kanssa niin Erityisperheiden salaisesta ryhmästä löytyy. Eikä sinne pääsemiseen vaadita mitään diagnoosia tai virallista erityisyyttä. Huikatkaa yksityisviestillä, jos haluatte sinne. :)
 
Muistan sinut, onnea neljännestä! :Heartred kiva tietää että jollain muullakin on samanlaisia haasteita, vaikka ei näitä tietysti toivoisi kellekään.

Meillä vaatteissa haittaa lähinnä laput tai jos jokin vaate on jotenkin huonosti ja sukkia ei halua pitää jaloissa. Tai riisuu ne aina jossain vaiheessa yleensä pois. Hälle on myös rutiinit tosi tärkeitä ja asioiden ennakointi, mutta sitten kuitenkin esim. kun on refluksin vuoksi käyty sairaalareissuja ja esim. verikokeessa niin niistä suoriutunut aina ihan tosi reippaasti ja on älyttömän omatoiminen (ainut vaan että välillä se hermo menee jos ei heti joku onnistu). Mutta sitten taas esim. sähköhammasharjaan piti totutella itkun kanssa ja saattaa pelätä outojakin asioita:scratch ja kaikki tunnereaktiot tosiaan tulee ihan sata lasissa ja reagoi myös toisten ihmisten tunteisiin tosi herkästi. Mutta sitten ei kyllä ehkä ihan ymmärrä välttämättä toisten ihmisten omaa tilaa ja saattaa tunkea tosi lähelle ja hiplaamaan toisia ja vie kädestä pitäen paikasta toiseen.
:dontknow

Joo meillä kans rutiinit on tärkeitä, ja jos sanot että tehdään jotain, niin se on tehtävä, muuten saa hepulin. Ja poika on täydellisyyteen pyrkivä, ei saa kehua jos joku ei onnistu heti hyvin. :facepalm:

Nukkuminen oli vaikeaa, mutta nyt nukahtaa äänikirjan avulla (ja molemmat pikkuveljet on samas huonees) hyvin ittekseen, tai sitten luen muutaman kirjan. Herää kukonlaulun aikaan.

Vargynja kuulostaa hyvältä, laitan viestiä! :joyful:
 
Jos joku mut muistaa vielä, kirjottelin ennen 3 odotusta ja taisin jo puhua siitä 4 kans täälä, ja nyt täs ootellaan numero 4 rv15+5 :happy: ekan ja vipan (todennäkösesti vipan) välille tulee 5v ja muutama viikko, vähä välillä jänskättää miten jaksaa mut eikö se tästä.

Niemja tulin vain onnittelemaan! Vau, ihania uutisia!! :):Heartred
Meillä kolmannen laskettu aika joulukuussa. Täälläkin siis masun kasvattelua, rv 9+5 meneillään. :grin
 
Niemja tulin vain onnittelemaan! Vau, ihania uutisia!! :):Heartred
Meillä kolmannen laskettu aika joulukuussa. Täälläkin siis masun kasvattelua, rv 9+5 meneillään. :grin

Mahtavaa, onnittelut sinnekin :Heartpink Täälä jo 16+1, aika menee hurjaa vauhtia :eek:
 
Nonni, varasin sitten kierukan poiston maanantaille. :nailbiting: Nyt on alkanut niin kovasti kuumottamaan tämä lapsiasia, että pakko saada asioita vähän eteenpäin. :happy:
Nonniin hyvä, hyvä:gen014 Päästään jännäilemään teidän muiden puolesta :happy:
 
Takaisin
Top