Raskaaksi 2019

Meillä on sekä tyttöjä että poika. Koen olevani sopiva äiti kummallekin sukupuolelle ja kaikki lapset ovat yhtä tärkeässä asemassa. Eniten kyllä tulee motkotettua tuolle pojalle, kun ADHDn vuoksi keksii välillä vaikka mitä jännää :nailbiting:

Olin varma, et meille tulee vain poikia, koska miehen suvussa ainoat tytöt on anoppi ja hänen siskonsa. Miehellä kolme serkkua, kaikki poikia ja yhdellä heistä kolme lasta, kaikki poikia, joilla kaks eri äitiä. Miehen toisella veljellä yks poika. Mut todellinen yllätys oli tuo esikoinen, kun sukupuolta ei saatu selville ja synnytyksen jälkeen mies kysy, että arvaa, kumpi tuli. Vastasin, että poika tietysti. Mies naurahti, että no eipä tullu :hilarious:
 
Jesbe sanoi:
Mulla on samat ajatukset. Tosin jos ultrassa kävisi ilmi hankala poikkeavuus niin en tiedä mitä tekisin. Se olisi vaikea vaikea päätös. Lähinnä terve oli perusterve eli ei cp vamma tms. Adhdn kanssa itsekin elän ja esim tämä kromosomipoikkeus on vain että on ollut vaikea oppia ja käytös "oudohko" joskus. Tätä siis muutamalla suvussa. Mutta muuten oon ihan valmis flunssat ja muut ja jos nyt we adhd on niin sitten on. Ja jos poika tykkää nukeista olkoon, jos tyttö autoista niin mitä väliä. Me ollaan kaikki yksilöitä ja kummipoikani 3vuotiaana pukeutui mekkoihin ja kokeili vähän meikkiä. Vastaan tuli myös perhe jossa isompi tyttö ja pikkuinen tyttövauva jolla oli mekko ja kukkapanta ja hänen noin 1 ja puolivuotias isoveli oli halunnut samanlaisen mekon ja kunnon bling bling tiaaran (ilmeisesti jonkinlainen kuopuskateus) ja tämä äiti oli antanut pukea ne ja oli ihan normaalisti. Minusta ihailtavaa ja juuri miten itse toimisin. Kukin tyylillään. Minusta on ikävä kun vanhempia arvostellaan joka asiassa, ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa. Oma opinnäytetyö oli lapsen kehitys "normaalisti" 0-6 vuotiaaksi ja isoja eroja oli, mikä toinen oppi nopeaa tuli perässä jossain muussa asiassa joten ei minusta ole sitä just oikeaa kaavaa. Ja aina se maalaisjärki
Click to expand...

Sitä joo tarkoitin, kun ihmiset niin helposti, vähän jopa automaattisesti, sanovat aina tuon että kunhan on terve. Että mitä se "terve" sitten kenellekin tarkoittaa. Ja että "ei-terve" lapsi voi olla myös onnellinen ja elää hyvän elämän, eikä oma elämäkään siitä välttämättä huonommaksi muutu. Erilaiseksi toki.

Ultrassa näkyvä selkeä poikkeus olisi kyllä kamala juttu. Mitä siinä tilanteessa sitten oikeasti tekisi. Varsinkin kun lapsen saanti ei ole mikään itsestäänselvyys, voisiko siinä kohtaa vain kylmästi pistää pelin poikki ja lähteä yrittämään uudestaan. Kuitenkin pitäisi ajatella myös lapsen etua, pystyisikö hän elämään täysipäistä elämää ja jaksaisiko itse olla hänelle paras mahdollinen äiti. Liian vaikeita asioita, toivottavasti ei tule itselle (eikä kenellekään muulle!) koskaan vastaan.

Munkin poika tulee aina laittamaan puuteria kun näkee että meikkaan :greet015
 
Mä en enää ajattele niin, että kunhan tulee terve. Maailma on avartunut omien lasten haasteiden myötä ja esim tänään taas uimakoulussa seurasin kahden Down-lapsen ja muutaman lievän kehitysvammaisen lapsen uimista ja niin iloisia ja yritteliäitä, sinnikkäitä lapsia he ovat :Heartred
 
Itse olen tehnyt töitä erityislasten kanssa ja täytyy sanoa että olen kyllä edelleen sitä mieltä että voi kumpa olisi vain terve lapsi :facepalm: toki en usko että se vähemmän rakas olisi jollei olisi terve mutta paljon asioita mietittäväksi ja pohdittavaksi :)
 
Mulla on perheessä lapsi jolle on 3kk ikäsenä todettu fsgs- tyyppinen munuaisen vajaatoiminta, ja nyt kun mun äiti oli isovanhemmille tarkotetulla viikonlopulla munuais -ja maksaliiton kanssa niin kaikki se 11 vuotta sitten tapahtunut on mielessä. meijän perheen ensimmäinen lapsenlapsi jonka me kaikki pelättiin menettävämme ensimmäisen vuosien aikana, kaikki se paska sai mut siirtämään omaa lapsen saanti haavettä melkein 10 vuotta, mä en enää toivo tervettä lasta vaan lasta joka olis elossa! Mä oon aina aatellut että jos saan raskausaikana tietää että tuleva lapseni olis jotenkin sairas niin tekisin abortin en siksi etten itse kestäisi elämää vammautuneen lapsen kanssa, vaan siksi että tää maailma olis sellasselle lapselle erittäin julma paikka...
 
Minä en rehellisesti sanottuna tietäisi mitä tehdä. Riippuu varmaan tosi paljon vamman laajuudesta, esim serkku jolla cp vamma on iloinen ja ihana mutta ei ikinä voi kävellä eikä itse käsiään käyttää ja hänen kieltä ymmärtää vain perhe ja pitkäaikainen avustaja. Ei siis voi wcs käydä ei mitään. Juomat ja ruuat antaa muut. Hän syntyi tosin aivan liian ajoissa ja on todellinen ihme että hengissä nimittäin vuonna 91 ja oli kahvipaketin kokoinen. Raskausviikkoja ei minusta ollut montaa ja keskenmenoks sanottiin vaan jäi henkiin ja ihana serkku kyllä on
 
Aida* sanoi:
Tuo tyttö- ja poikasiittiöiden nopeus/kestävyys ero on tutkitusti urbaanilegendaa. Niissä ei siis sellaisia eroja ole. Eli erilaiset ajoittamiset tms. ei auta. Se mikä musta oli tosi mielenkiintoista niin nyt on tehty jo tutkimusta, jonka mukaan munasolukin saattaa valikoida siittiöitä eli osaltaan olla mukana sukupuolen valinnassa vaikka periaatteessa siittiöt kromosomit sen "määrää".

Onko teillä muuten toiveita sukupuolen suhteen? Minä ajattelin ennen esikoista että tottakai meille tulee tyttö (koska perheessä on lähes pelkästään tyttöjä), mutta raskaana tuli tosi vahva poikaolo. Ja poikahan sieltä sitten tuli. Toiseksi olisi tavallaan ihana saada tyttö että olisi yksi molempia, mutta toisaalta taas olisi ihanaa että olisi veljekset. En osaa päättää.:hilarious: No, kunhan vain sen lapsen saisi, ihan sama kummanko.
Click to expand...
Meillä on kaksi poikaa ja tyttö, kovasti ois tyttö toiveissa! Oli jo viimeksi, vaan ei tullu, siks varmaan nyt neljättä kuumeillaan kun oli nimi ja kaikki valmiina ja nyt ollaan "yhtä tyttöä vajaita", vaikken voisi olla onnellisempi tuosta pellavapäisestä pikkupojasta, joka nyt viimeisimpänä tuli :Heartred Eli samanlailla rakastettuja kaikki, mutta toki toiveissa olisi toinen tyttö, vaikka eipä niillä omilla toiveilla tässä paljon merkitystä ole.
Itse erityislapsen äitinä toivon kyllä kovasti tervettä lasta. Pärjätään siis kyllä ja lapseni on pääsääntöisesti taas onnellinen, mutta tarpeettoman paljon haasteita ja syviä murheiden hetkiä on ollut. Pitkiä vaikeita kausia mustien pilvien keskellä niin lapsella, kuin meillä muillakin. Jatkuva lääkitys on auttanut paljon, kuntoutukset, terapia ym. Töissä en ole pystynyt käymään, koska esikoiseni tarvii vielä niin paljon apua, mutta mulla on kuitenkin suht luottavainen olo tulevaisuuden suhteen, koska niin paljon eteenpäin on jo menty :) En todellakaan ois jättäny tekemättä, vaikka nää haasteet ois ollu tiedossa eli on sillä tosiaan iso ero millaisesta terveydellisestä haitasta on kyse.
Jos ultrassa selviäisi esim vaikea kehitysvamma ja kykenemättömyys minkään tasoiseen normaaliin elämään, niin kyllä mä varmasti tekisin päätöksen säästää lapseni sellaiselta tulevaisuudelta :Heartred
 
Muokattu viimeksi:
Tämä lapsen terveys-/sairauskeskustelu on kyllä haastava aihe. Yhden tuttuni lapsi on kuollut, ja hän suhtautuu aika aggressiivisestikin näihin "kunhan on terve" -ajatuksiin. Takana käsittääkseni juuri tuo, mitä täälläkin ovat monet pohtineet: miten määritellään "terve" tai "sairas"? Tarkoittaako "kunhan on terve" sitä, että "kunhan on samanlainen ja pystyy samaan kuin muut lapset"? Moni "sairaus" kun tarkoittaa enimmäkseen samaa kuin "erilainen kuin valtaosa muista". Erilaisuus vaikeuttaa toimimista "normaaleille" luodussa maailmassa, mutta ei sinänsä aiheuta esim. fyysistä kärsimystä.

Tämä nyt on tällaista pohdintaa, itsekin kyllä toivon, että lapsella on mahdollisimman hyvät edellytykset pärjätä ja menestyäkin. Voin myöntää, että kyllä esim. down-lapsi olisi minulle kova paikka, vaikka down-lapsi voikin elää ja kasvaa ihan onnellisena. En kuitenkaan varmaankaan pystyisi tekemään aborttia esim. down-diagnoosin takia. Jos sen sasisi tietää todella varhaisessa vaiheessa niin sitten ehkä, mutta senhän saa tietää vasta niin myöhään, että abortti ei olisikaan enää pelkkä pillerin nielaisu ja tyhjennys, vaan todella, todella kova paikka.

Olen jutellut ihmisen kanssa, jonka lapsella todettiin todella vakava poikkeama, sellainen johon lapsi olisi todennäköisesti pian muutenkin menehtynyt. Raskaus päätettiin keskeyttää, koska ajateltiin että sen jatkamisesta olisi vielä enemmän kärsimystä sekä lapselle että vanhemmille. Viikot olivat kuitenkin niin pitkällä, että keskeytyksen seurauksena äiti synnytti lapsen joka eli vielä pienen hetken sen jälkeen. Onhan se ihan kamalan traumaattinen tapahtuma. Sellaista valintaa ei kenellekään toivoisi. :sad001

Enkä tarkoita todellakaan tällä pohdinnalla syyllistää ketään. En todellakaan itse tiedä, mitä tekisin kuvatunlaisissa tilanteissa.
 
Helena80 sanoi:
Meillä on sekä tyttöjä että poika. Koen olevani sopiva äiti kummallekin sukupuolelle ja kaikki lapset ovat yhtä tärkeässä asemassa. Eniten kyllä tulee motkotettua tuolle pojalle, kun ADHDn vuoksi keksii välillä vaikka mitä jännää :nailbiting:

Olin varma, et meille tulee vain poikia, koska miehen suvussa ainoat tytöt on anoppi ja hänen siskonsa. Miehellä kolme serkkua, kaikki poikia ja yhdellä heistä kolme lasta, kaikki poikia, joilla kaks eri äitiä. Miehen toisella veljellä yks poika. Mut todellinen yllätys oli tuo esikoinen, kun sukupuolta ei saatu selville ja synnytyksen jälkeen mies kysy, että arvaa, kumpi tuli. Vastasin, että poika tietysti. Mies naurahti, että no eipä tullu :hilarious:
Click to expand...

Olipas jännä lukea tätä kun täällä on todella samalla tavalla. Miehen puolella vaan poikia, naisia on vaan anoppi ja hänen serkkunsa, kaikki serkut on poikia, on vaan enoja jne. ja olen aivan varma että esikoinen tulisi olemaan poika :joyful::nailbiting:
Mulla suvussa vaan naisia.
 
Siis tää on ihan kamalaa. Eihän ovulaatio voi tulla alle viikkoa lääkkeellistä tyhjennyksestä?!

Panettaa niin maan prkleesti ja iltapäivällä tuntui nippailua vasemmassa munasarjassa. Edellinen alkio oli vissiin tarttunut oikealle puolelle. Vuoto on näin iltaa kohden tyrehtynyt ja valkovuotoa on alkanut tulla tilalle niin että luulen vuodon alkavan uudestaan.

Mä en ole koskaan tikuttanut ovista (esikoinen tarrasi 3. kierrosta mukaan enkä edes tiennyt ovulaatioista silloin mitään, kuopus tarrasi heti kierukan poiston jälkeisten ekojen menkkojen jälkeen mukaan ilman suurempaa suunnittelua). Tunnistan kyllä selvästi ovulaation nipistyksestä munasarjassa, mutta lämpöjä ym. muita en ole seuraillut. Yleensä tuo alavatsan jomman kumman puolen nipistys ja tämä järjetön panetus on riittävät merkit :grin
 
tiinao_O sanoi:
Siis tää on ihan kamalaa. Eihän ovulaatio voi tulla alle viikkoa lääkkeellistä tyhjennyksestä?!

Panettaa niin maan prkleesti ja iltapäivällä tuntui nippailua vasemmassa munasarjassa. Edellinen alkio oli vissiin tarttunut oikealle puolelle. Vuoto on näin iltaa kohden tyrehtynyt ja valkovuotoa on alkanut tulla tilalle niin että luulen vuodon alkavan uudestaan.

Mä en ole koskaan tikuttanut ovista (esikoinen tarrasi 3. kierrosta mukaan enkä edes tiennyt ovulaatioista silloin mitään, kuopus tarrasi heti kierukan poiston jälkeisten ekojen menkkojen jälkeen mukaan ilman suurempaa suunnittelua). Tunnistan kyllä selvästi ovulaation nipistyksestä munasarjassa, mutta lämpöjä ym. muita en ole seuraillut. Yleensä tuo alavatsan jomman kumman puolen nipistys ja tämä järjetön panetus on riittävät merkit :grin
Click to expand...

Meinaatteko hyödyntää?:)
 
Sukupuolesta, mulla oli alunperin hento toive vähintään yhdestä tytöstä, vaikka kumpi tahansa olisi toki ollut tervetullut. Kun esikoinen oli tyttö, ei seuraaviin ole ollut erityistä väliä kumpi tulee. Nyt on kaksi tyttöä, ja miehen kanssa puhuttu että molempien puolesta kolmas tyttö olisi ihan yhtä tervetullut kuin poikakin.

Siitä että haluaisi lapsen olevan terve. Mä en koe, että se on sama asia kuin se ettei haluaisi koko lasta jos se on sairas. Mulle on tavallaan itsestään selvää, että lähes jokainen toivoisi lähtökohtaisesti lapsensa olevan terve. Itse todennäköisesti ihan puhtaasti itsekkäistä syistä keskeyttäisin, jos tiedossa olisi keskivaikea tai vaikea henkinen kehitysvamma. Sen sijaan en välttämättä keskeyttäisi raskautta vaikeankaan fyysisen vamman vuoksi jos henkinen kehitys olisi todennäköisesti normaali. Kyllä minä silti toivoisin, ettei sitä vammaa olisi. En vaan ajattele sitä niin, että toivoisin sairaan lapsen sijaan toista lasta joka olisi terve, vaan että toivoisin että se sama lapsi olisi terve. Jos joku nyt tajuaa mitä tarkoitan.
 
Muokattu viimeksi:
Huh, olipas paljon keskustelua.

Lapsivapaista, meillä on yökylässä muutaman kerran vuoteen, tänä vuonna on kai ollut 4 kertaa. Huonoiten nukutut yöt, jotenkin en osaa nukkua kun tyttö on muualla. Sitten on myös sellaista, että isovanhemmat on tulleet illaksi meille ja nukuttaneet tytön, jos ollaan oltu treffeillä tms. Ja hoitavat aina muutoinkin tarvittaessa, esim. Tänään olin pari tuntia uimassa.

Sukupuolikeskusteluun. Itse ehkä pienesti toivoisin poikaa, mutta tytölle olis kaikki valmiina. Käytetään kyllä myös unisex vaatteita, varsinkin aluksi, mutta kyllä sittemmin on tullut mekkoja ym. Mies on sitä mieltä, että toinen tyttö oli kiva. Mutta lopulta tässä on alkanut vaan toivomaan sitä, että kun vain olisi edes mahdollista tulla raskaaksi.

Mistä päästään siihen vikaa "terve" aiheeseen. Oma mielipiteeni yhtyy Hanniin. Olen myös työskennellyt paljon erityisen tuen tarpeessa olevien henkilöiden kanssa. Kirjo melko laidasta laitaan kehitysvammaisista vakaviin, jopa kuolemaan johtaviin sairauksiin. Riippuisi kyllä niin paljon dgstäkin tää asia. Mun sydän särkyy jo silloinkin, kun mulle "vieraat" ihmiset joutuvat hautaamaan omia pieniä lapsiaan, joiden elämän edellytykset ovat jääneet liian lyhyeen. Mutta toisaalta monien eri tavalla vammaisten ihmisten elämä voi olla myös arvokasta ja mahtavaa. Tätä asiaa on vaikea ajatella vaan mustavalkoisesti, kun se on täynnä harmaan eri sävyjä.
 
jannn sanoi:
Meinaatteko hyödyntää?:)
Click to expand...

Luin tossa vinon pinon keskusteluja ehkäisyst km:n jälkeen ja luotettavan empiirisen tutkimukseni johdosta voin todeta, ettei keho anna minun raskautua jos keho ei ole siihen valmis. Meitä tosin kehotettiin odottamaan yhdet kuukautiset mutta se taitaa johtua enemmän LA:n laskemisen helpottamisesta.

Kysyin mieheltä harrastetaanko tänään seksiä. Hän on kuulemma valmis (yllätys) ja mun argumentit raskautumisesta meni läpi.
 
tiinao_O sanoi:
Luin tossa vinon pinon keskusteluja ehkäisyst km:n jälkeen ja luotettavan empiirisen tutkimukseni johdosta voin todeta, ettei keho anna minun raskautua jos keho ei ole siihen valmis. Meitä tosin kehotettiin odottamaan yhdet kuukautiset mutta se taitaa johtua enemmän LA:n laskemisen helpottamisesta.

Kysyin mieheltä harrastetaanko tänään seksiä. Hän on kuulemma valmis (yllätys) ja mun argumentit raskautumisesta meni läpi.
Click to expand...

Tämä lainaus tulee nyt vähän väärään viestiin, mutta kysyit aiemmin siitä ehkäisystä. Mulla tuli tuulimunan tyhjennyksen jälkeen vain muutaman päivän vuotoa ja sen jälkeen kesti kuusi viikkoa negaan. Mä käytin ehkäisyä kuten oli neuvottukin. Mulle oli jotenkin pahin painajainen, että olisi pienikin riski, että uusi raskaus sekoitettaisiin epäonnistuneeseen tyhjennykseen ja kohdusta kaavittaisiin uusi terve raskaus. En tiedä onko tämä edes mahdollista tai ainakaan yhtään todennäköistä, mutta ajatus jotenkin iski päähän ja halusin olla satavarma missä mennään. Veikkaan, että oikeasti jos tunnustaisi uuden raskauden olevan mahdollinen tilannetta seurattaisiin ultralla ja verikokeilla kunnes tiedetään varmasti. Tosin jos kyseessä sitten olisikin epäonnistunut tyhjennys, niin odotteluun ja arpomiseen menevä aika olisi pois uudesta yrityksestä. Mitään järkeä en väitä näissä ajatuksissa olevan mutta jotenkin noin sen itse mietin silloin. Negan jälkeen en olisi odottanut menkkoja mutta uusi kierto alkoi muutenkin samaan aikaan.
 
Sinpura sanoi:
Olipas jännä lukea tätä kun täällä on todella samalla tavalla. Miehen puolella vaan poikia, naisia on vaan anoppi ja hänen serkkunsa, kaikki serkut on poikia, on vaan enoja jne. ja olen aivan varma että esikoinen tulisi olemaan poika :joyful::nailbiting:
Mulla suvussa vaan naisia.
Click to expand...
Siis meillä ihan sama. Miehen suku täynnä poikia ja mun suku täynnä tyttöjä :grin
 
Jesbe sanoi:
Tosta progesta, Suomessa paljon terolutin käyttäjiä ja se mullakin oli. Progesterona mulla ollut muissa paitsi tässä kierrossa ja se oli 100mg per pv mutta vastaa tuota terolutin 10mg koska dydrogesteron ja progesteroni pelkästään. Mutta se aiheutti 6ssa päivässä läpi vuodot mulla joka en ikinä tiputtelee kuin mensujen aikaan jos silloinkaan mut yritettiin paksuntaa mun limistä. Onnistu liiankin hyvin. Nyt ilman meen mut yritän syödä progea luomusti tukevia ruokia.



Ei mitään toivetta. Mulle on paljon paljon hoettu (meediot ja kaverit ja psykokinesiologi) et tyttö tulis ja yhden kuulemma tekisin. No nyt oli yksi joka sanoi et edelleen hän näkee et tyttö tulee mutta ilmeisesti kohtalo muuttunut eli teen myöhemmin pojan. Itse uskon että ei ole merkitystä kumpi, kunhan tulis joskus. Jos tietäisin päivämäärän milloin hän maailmaan tulee niin voisin ottaa rennosti.

ON. Kauhea nippailu kyl nyt tuolla alhaalla varmaan liittyy eiliseen seisomiseen ja enemmänkin ku seiso mut silti. Ja tissit on.ku mustelmilla, tätä ei kyllä oo ollu ennen. Toisaalta koko rintakehä on ku oisin tehny salilla jumppaa huoh
Click to expand...

Kiitti vastauksesta. Lähinnä noita Teroluteja mäkin vähän harkitsin. Ei kai se isoa vahinkoa tee vaikka kierron pari kokeileekin. Meillä kun on nyt puhuttu, että joskus alkuvuodesta pistetään pillit pussiin ja tyydytään kahteen jos ei plussaa ole siihen mennessä tullut. Haluaisin kokeilla vielä jotain tuota luteaalivaihetta tukemaan, ettei sitten jää mietityttämään olisiko tärpännyt jos ja jos ja jos.
 
mangustimamma sanoi:
Kiitti vastauksesta. Lähinnä noita Teroluteja mäkin vähän harkitsin. Ei kai se isoa vahinkoa tee vaikka kierron pari kokeileekin. Meillä kun on nyt puhuttu, että joskus alkuvuodesta pistetään pillit pussiin ja tyydytään kahteen jos ei plussaa ole siihen mennessä tullut. Haluaisin kokeilla vielä jotain tuota luteaalivaihetta tukemaan, ettei sitten jää mietityttämään olisiko tärpännyt jos ja jos ja jos.
Click to expand...

Ei tee vahinkoa, kunhan käyttää oikeaan aikaan. Suomi on valitettavasti edelleen täynnä gynejä, jotka automaattisesti määräävät terot kp 15 alkaen vähät välittäen asiakkaan luonnollisesta kierrosta. Jos siihen mennessä ovis ei ole tapahtunut, ei sitä todennäköisesti myöskään tule. Oikeampi ohjeistus on siis aloittaa vasta ~dpo 3.
 
Meillä on ihan hyvä tukiverkosto ja varsinkin mun vanhempien luona lapset ovat olleet hoidossa ja yökylässä aina silloin tällöin. Nyt viime aikoina vähän vähemmän, kun lapsilla sen verran harrastuksia, jotka sotkevat tällaiset kuviot.
 
Takaisin
Top