The Lokakuu

Jurppii kun mulla on nyt jo kolmatta kertaa viiden viikon aikana kylmärupi huulessa. Mistäköhän se kertoo? Yleensä kärsin siitä pari kertaa vuodessa. Pitää pienen lapsen kanssa olla erittäin tarkka. Pari kertaa joutunut jo pienet kädet desinfioimaan kun ne on osuneet lähellekin huulta. :sad001

Mua jotenkin ärsyttää toi mies ja se kun pyydän läheisyyttä niin saan jalat syliini! Kysyin että Katsotaanko yhdessä tätä ohjelmaa niin myöntävän vastauksen jälkeen hän ottaakin kännykän käteensä ja alkaa tuijottamaan tuubista vanhoja kunmeleita. Ääni niin kovalla ja naurukin ärsyttävää tietenkin etten kuullut siitä telkkuohjelmasta yhtään mitään. Olo kuin härällä punaisen liinan edessä.. Seksiä ollaan pari kertaa harrastettu, mut täytyy sanoa että en ole kokenut tyydyttyneeni kuin kerran. Se ei tarkoita että joka kerta tarttis saada se iso o. Mua nyt ei vain huomioida tarpeeksi, hän höpöttelee koko ajan tosi paljon kaikkea mitä mun tarttis hälle tehdä. Todellakin ottaa koppaan! Ei ees tuu mieleen kysyä mitä mä haluaisin. Yritin kyllä itse jotain sanoakin mutta aika nopeasti tyrmätään. Hän mun mielestä on nyt todella paljon saanut mun puolelta kaikkea.


Muutenkin hän sellainen että kun miettii jotain menee ihan kummalliseksi ja sitten saan kaivaa kunnolla että mikä mättää. Nyt veikkaan että raha-asiat ainakin kerta saan kuulla niistä jatkuvasti. Toiseksi tulevat juhlat..sormus käytiin ostamassa ja hän meni ihan oudoksi. Vastasi vaan kysymyksiin juu tai ei. Kysyin sitten oletko mulle vihainen jostain ja vastasikin siihen että en. Annoin olla sitten mököttäjän. Hiukan ajan päästä oli taas oma itsensä. Pääsiskin kärpäseksi hänen päähänsä.
 
Muokattu viimeksi:
Eikös isillekin voi tulla babybluesia...? Onhan siinä kuitenkin iso muutos elämässä ja arjessa hänellekin...
suosittelen aikaa, tilaa , puhumista ja ymmärrystä ja mitä näitä nyt on :grin

Muakin jotenkin välillä ahdistaa että oikeestikko pitää vielä muistaa ja osata huolehtia muistakin asioista kun vauvasta kun se syntyy. Että osaako vielä laskut maksaa ja että maailmassa on muitakin läheisiä kun se vauva, että heitäkin pitäis siinä vielä huomioida... ehkä alkaa vaan stressiä nyt pukata kun ei todellakaan oma kapasiteetti nyt riitä kun vauvan ajattelemiseen ja unetkin häviää näköjään jonnekin kun keskellä yötä pitää tällästä miettiä:p.
no eiköhän se taas tästä... päivällä monet asiat on pienempiä kun yöllä...
 
Näin..kirjoitin ummet ja lammet kun vauva sai raivatit sylissä. Ei saanut millää kunnon imuotetta ja lopuksi oksensi mun päälle kaiken imemänsä.. Mulla ei saa olla muuta elämää kuin tämä meijerinä olo. Joinain päivinä vituttaa kun saa vähän väliä antaa tissiä. Näistä päivistä kun anopillekin avaudun hän on heti ehdottamassa että voi tulla auttamaan ja vaikka kärrytellä poikaa silloin että saan nukkua. Mietin vaan että tissiä se poika kaipaa eikä kärryä. Lähtisin itsekin mieluummin kävelylle kuin istuisin imettävänä. Ellei meinannut varatissiksi ryhtyä. :D No on tässä muina päivinä onneksi muutakin sivussa ehtinyt tehdä.
 
Menin tänä aamuna hakemaan aamupalaa itselleni ja yks laitoshuoltaja kysyy: oot sää se kympin äiti? :flower
Minä: krhm..Joo oon :rolleyes:
Ihan ei kyllä aina tunnu sille oikeesti.. pientä huumoria päivään :playful:
 
Tänään vihdoinkin kotia. Oma vointi(henkinen/fyysinen) alkaa olemaan sellanen ett pystyn olemaan kotona vauvan kans. Onneksi sentään mies on apuna. Nyt vaan odotellaan lähtötarkastusta ja pikkuisen kylpyä. Vielä ku mies ilmaantuisi tänne...
 
Hepsuli, mullakin on yskänrokko huulessa, joka vaan uusii eri paikkaan. On kyllä flunssakin jo toista viikkoa. Kai se tästä paranee.

Eilen illalla päästiin kotiin ja tuli heti todettua ettei se kahden lapsen kanssa lähteminen sujukaan enää niin helposti. Käytiin tänään vielä kontrollissa bilirubiinin takia ja sain samalla hyviä imetysohjeita. Pitää vaan luottaa että oma maito riittää.
 
Mulla on kans yskänrokko mut poskessa. Siihen se aina tulee, että ei mitenkään spesiaali juttu. Ärsyttävä vaiva joka on nyt raskausaikana uusiutunut ihmeen monta kertaa.. Tosin nyt on myös flunssa että liittynee siihen
 
Hei te, jotka harmittelette herpestä, niin oottehan tietoisia, että nykyään saa apteekista tablettina lääkkeitä siihen. Voi syödä myös raskauden ja imetyksen aikana. Ja jos lääkärinmääräyksellä voi käyttää samoja myös estolääkityksenä. toimii tosi hyvin ja saa yhden huolen/murheen vähemmäksi.
 
Joo niitä tabletteja piti muistaa ottaa viisi päivässä neljän tunnin välein. Ikinä en o jaksanut lääkäriin lähteä herpeksen takia ellei nyt ois voinut tietty soittaa neuvolan lääkärille. Mies toi nyt ytympää voidetta jos alkais tehota.
 
Että noi miehet on typeriä. Miksei ne edes ymmärrä sitten vaan pitää suutansa kiinni ja pysyä pois silmistä, kun eivät ymmärrä näistä raskaus-, synnytys- ja imetyshormoneista mitään.. Nyt kyllä ärsyttää ihan tosi paljon! Ja väsyneenä kaikki tuntuu vielä paljon kamalammalta.
 
Intsu I feel U sis!
Hormonit varmaan tekee mulla sen että ärsyttää kun mies ei tunnu auttavan tarpeeksi ja kun auttaa keinot on "vääriä" . Aina mut on korvaamassa tutilla/korvikkeella. Kun poju alku yöllä itki hän heti hermostui ja sanoi "tee nyt sille jotain". Mä olen sentään jaksanut itkut 24/7 ja mies on se joka ekana vetää pultit! Ärsytti sekin kun illalla rauhoitat himmenmät valot niin toinen tulee katsomaan vauvan naamaa kännykän valossa!!! siis sehän on kaikkein pahin aikuisellekin yön valvottaja. En ymmärrä. :sad001 On kyl koettelevaa tää vauva-aika noin niinku parisuhteellekkin, kuten sisko sanoikin.
 
On kyllä tosi ärsyttävää, ettei osaa rentoutua nyt yhtään. Vauvahan syntyy kun on syntyäkseen ja nyt on jo 40+6, joten korkeintaan viikko raskautta jäljellä. Silti joka ikinen hereillä olon hetki tuntuu olevan pelkkää odottamista ja turhautumista. Ajattelen koko ajan pelkkää toivetta synnytyksestä.

Kaikki ässät sun muut keinot on kokeiltu ihan vaan senkin takia, että siivous, seksi ja sauna kuuluvat elämään. Että en mä nyt tiedä olenko niitä synnytyksen toivossa harrastanut. Eikä niistä siis ole mitään apua ollut synnytyksen suhteen.

Vuoden ikäinen esikoinen pitää kiireisenä, mutta ei kuitenkaan pysty häivyttämään päästä ajatusta siitä, että olen ihan lopen kyllästynyt tähän odottamiseen. Miksi musta tuntuu tältä? Mikä ihmeen turhautuminen tää nyt on? Mua siis ihan itkettää kun ketuttaa niin paljon.

Mies totesi aamulla, että olen ollut nyt kahden vuoden aikana yli 80 viikkoa raskaana ja viikko enää jäljellä. Se on totta, ei siis pitäisi olla homma eikä mikään. Jotenkin vaan harmittaa, ettei mun keho nyt pysty tähän. Miksei synnytys käynnisty? Mikä mussa on vikana? Miksi esikoisen synnytys käynnistyi spontaanisti?

Käsittämätön tunnemyllerrys! Phuuh! Ehkä pakkaan pojan ja rattaat autoon ja lähden järven rantaan lenkille. Tuuletusta ajatuksille.
 
Ihan samoja tuntemuksia täällä Triina, samaistun erityisesti tuohon kysymykseen, mikä mussa on vikana? eilen tuli käytyä ylimääräsellä käynnillä äippäpolilla neuvolan kehotuksesta, maanantaina käynnistetään, jos ei ole syntynyt, nyt rv 41+2
 
Haaveilija, mukava kuulla että joku ymmärtää tän! Ehkäpä sulla nyt synnytys käynnistyykin itsestään kun käynnistys sovittuna.

Mulla on keskiviikkona ya-kontrolli. Mutta silloin on 41+4 ja ilmeisesti lähettävät vielä kotiin odottelemaan jos kaikki ok.
 
Sitä täällä toivotaan, että käynnistyisi, mutta en enää kovin toivekkaasti odottele, kun ei tässä ole ollut mitään synnytykseen viittaavia oireita, ellei sitten eilen tehdystä melko kivuliaasta sisätutkimuksesta olisi ollut jotain apua.. jaksamista sulle Triina, pitää yrittää pysyä positiivisena, vaikka ei se helppoa enää näillä viikoilla ole :)
 
Huomenna olis laskettu aika ! Viime yönä näin unta, että vauva oli päätynyt poikittain ja hänet leikattiin sekä meiän tytön sijaan tulikin poika :D Missä ne kaikki synnytystä ennakoivat merkit viipyy? Nyt ois parempi ku hyvä päivä synnyttää kun miehellä vkloppu vapaa vois jatkaa isyyslomalla sitte heti maanantaista! Toive ajattelua :D Jotenki tuntuu tyhmältä olla näin kärsimätön ja lähes koko hereillä olo ajan miettiä vaan joko syntyis. Kuitenkin lyhyt aika jo odotettuun aikaan, mutta taitas lähes kaikilla loppu vaiheessa kärsivällisyys hieman pettää :D Oon kyllä jotenki varma, että isänpäivän tienoilla meillä vasta synnytystä käynnistellään.
 
Voi Triina, sun sanat kuvasivat niin hyvin mun pään sisällä käyvää myllerrystä! Miten sitä voikin kokea olevansa jotenkin niin epäonnistunut, vaikka järjellä tietää tasan tarkkaan ettei niin pitäis missään nimessä ajatella! Ja asiaa ei tosiaan helpota ne jatkuvat "eikö vieläkään" kyselyt.. Jokainen tuntuu puukoniskulta, että niin, miksi mä en onnistu nyt saamaan tätä lasta ulos. Ja meillä siis esikoinen tulossa, eli senkään puolesta ei pitäis olla mikään ihme että yli mentiin! Onneks mun mies on niin ihana ja ymmärtäväinen, kestää kaikki mun kiukku/itkupuuskat ja yrittää pitää mua kiireisenä keksimällä kaikkea tekemistä :).
 
Takaisin
Top