The Lokakuu

Tsemppiä MamaXfive!
Nythän niitä vauvoja alkaa tulla :) Kumpa omakin tajuais tulla lokakuun puolella :d
 
Voimia mamalle synnytykseen! Hienoa kun joka kerta nyt kun käy täällä niin jonkun synnytys on alkanut:hello2. Alkaa uskoa itsekin siihen, että kohta on omakin vauva hyppysissä... Vaikka toisaalta toivon että menis vielä ens viikkoon, sillä meillä alkaa huomenna uuden asunnon remontti ja ens vkolla muutto. Olis kiva päästä vauvan kanssa suoraan uuteen kotiin...
 
Öisiä mietteitä: Tiedättekö tunteen, kun elämä menee eteenpäin ja tuntuu että muille tapahtuu koko ajan jotain. Kadehtii sitä kun niillä toisilla on koko ajan jotain uutta kerrottavaa. Tuntuu että vihdoinkin on ollut mun vuosi. Viimeksi mun vuosi oli 2002, kun rakastuin mun mieheen. Niin tänä vuonna mä olen saanut yllättää ihmisiä ensin raskausuutisella. Sitten niillä välietapeilla, ultrat yms. Lapsen syntymällä. Neuvolakkäynnit. Kaste <-- tulossa, niinkuin vielä muukin tuntematon koska vuotta on vielä jäljellä. Olen todella otettu ja onnellinen. Kiitos sille jollekin suurelle mahdille joka sai tämän kaiken aikaan.
 
Sinällään hassu, että vaikka ei kaikilla olis lupa antaa verta, että potilaalta kysytään. Siis, jos tarvii antaa verta, niin sitten vaan hommataan se hoitsu, jolla lupa antaa verta. Joskus voi olla syynä siihen, miksi ei anneta verta, se että verituotteen antaminen ikäänkuin lamaa omaa punasolujen tuotantoa. Kun niitä saa elimistön ei tarvitse niitä tuottaa ja veripussin saaminen ei niin paljoa nosta hb lukemaa kuin pussissa olevien punasolujen määrä antais olettaa. Jotkut lääkärit (joilta määräykset/ lupa antaa verta tulee) voivat siis ajatella, että on parempi antaa elimistön itse nostaa hb-taso.

Niinpä ja kuvitteleeko ne, että justiinsa synnyttänyt pää sekaisin hormoneista ja matalasta hb:sta, osaisi päättää ottaako verta. Onneksi mulla sattui olemaan sen verran tietoa asiasta, että joku raksutti aivoissa sanomaan, että joojoo, verta heti että olo paranee.
 
Mulla oli viimein tullut vauva vähän alaspäin, ei toki kiinnittynyt vielä. Mutta siis edes vähän toivoa. Nyt on siis jo 40+3. Vauva on myös pysynyt raivotarjonnassa.

Tietääkö kukaan miksi yölliset vessareissut nyt yhtäkkiä ovat vähentyneet noin kolmesta yhteen? Olen nukkunut monta viikkoa todella huonosti kun pissahätä herätti jatkuvasti. Nyt olen muutamana yönä nukkunut 5-7h pätkiä! Ajattelin että vauvan laskeuduttua olo olisi vaikeampi, mutta nyt olo onkin parempi.

Yliaikaiskontrolli on ensi viikon keskiviikkona. Nyt tuntuu siltä että sinne tosiaan mennään. Ei minkäänlaista merkkiä siitä että vauva ulkoistaisi itsensä ennen sitä.
 
Triina, mua kanssa vaivaa toi, etta vauva ei laskeutunut. Tosin viikolla 38 vasta mennaan, mutta koska eka lapsi, niin periatteessa pitais kiinnittya jopa viikkojakin ennen synnytysta. No, laakarin mukaan alaspain on vahan kuitenkin jo tultu, ja asiaan saattaa vaikuttaa etta pikkuinen oli peratilassa vkolle 36 asti. Etta kai toikin on yksilollista.
Tosta vessassa kaymisesta. Mulla on myos ollut ihan selkeita 'kausia'. Silloin kun vauva kaantyi, niin sain ruveta ravamaan oisin vessassa. Nyt taas vahemman, kun on tullut hieman enemman alaspain... Se varmaan johtuu kunkin anatomiasta ja miten se rakko mahtuu olemaan. Veden juomista ei toki kannata unohtaa tai vahentaa, sita ainakin mulle ollaan kokoajan muistuteltu.
 
Mullakkan ei oo vielä laskeutunu, rv 39 ja samaa mietin et mitäs mitäs kun esikoistapaus kyseessä. Joka aamu petyn kun maha on aina vaan tisseissä kiinni... maanantaina terkkakin totes et vauvan pää vielä heiluu. Mut toisaalta oon kuullu ensisynnyttäjistäkin joilla laskeutuminen on tapahtunu vasta synnärillä. Siinä kai on vaan enemmän punkeamista sitten jos ei meinaa itekseen laskeutua ennen ponnistusvaihetta.

Mies sai kahden seuraavan viikon työvuorolistat ja se näyttää mun silmiin ihan synnytyslukujärjestykseltä. Pomo oli ilmeisesti päättänyt et meidän lapsi syntyy 29.10. Tai siitä ainakin alkaa miehen vapaat, ensin pekkasia ja sitten isyysloma. Tuli kauheet paineet et pitäis saada lapsi syntymään ens viikon loppuun mennessä ettei ne pekkaset mee ihan hukkaan kun oli tarkotus et mies sais olla kotona tutustumas vauvaan mahdollisimman paljon, niin että pekkaset vasta isyyspäivien jälkeen. Eli rv 40 loppuun mennessä mielellään. Pomoa näpäyttääkseni (ja muutenkin) toivon et vauva nyt syntyis jo ennen tota ekaa vapaata, mikä olis 40+3.

Toi laskeutumattomuus aiheuttaa vaan lisäpaineita tähän aikatauluun... eikä muutenkaan mitään synnytystä enteileviä oireita oo esiintyny. Lisäks nyt on alkanu meilläkin pirisemään molempien puhelimet. Toiset soittavat "muuten vaan" ja toiset alottaa ihan suoraan kysymällä. Tuntuu kyllä hölmöltä se ettei ihmiset tunnu luottavan siihen et me kyllä ilmotetaan sit kun on jotain kerrottavaa, tai toisaalta ettei ne kunnioita sitä et jos me ei haluttaiskaan heti olla yhteydessä koko maailmaan vauvan synnyttyä.
 
Mulla on kans kova koti-ikävä. Ärsyttää kun osaston vierailuaika loppuu jo kasilta! Ymmärrän sen muihin osastoihin mutta ei täällä nyt mitään vanhuksia ole ja vierailijat on muutenkin rajoitettu puolisoon (ja omiin lapsiin). Kuka synnytysikäinen nyt "menee maate" kasilta illalla muutenkaan..
 
Ei ole täälläkään laskeuduttu ja esikoista odotellaan rv 39+4.
 
41+0 ja ei taideta täälläkään olla laskeuduttu, torstaina neuvola ja toivottavasti saan tähän jotain selviyttä, alkaa jo huolestuttaa..
 
Mäkin herään nyt vain kerran yössä. Juurikin näihin aikoihin ja sitten olen jonkin aikaa hereillä kun uni ei vaan tule. Isäntä on edelleen olohuoneessa ja pelaa kun se ei ole kyenny nukkumaan enää päiväkausiin. Mä olen sille yrittäny toitottaa että eihän se tätä synnytä eikä se mun tietääkseni vauvoja pelkää. Miks hän jolle tää on ihan tuttu homma on niin hermona ja minä en?
 
Vaikkei ole laskeutuneet niin älkää heittäkö kirvestä kaivoon :) voi silti käynnistyä ja laskeutua vasta synnytyksen aikana!

Tänään vihdoin kotiin.. Eilen jo piti päästä mutta ylläriylläri bilirubiinit koholla niin jäätiin ottaan valoa.
Hyvin poika on nyt jaksanut jo syödä ja on ollut virkeämpi..
Onse kumma miten toinen voi olla näin rakas ja tärkeä.. Hyvä kun nukutuksi saa kun toista on niin ihana katsella ja nuuhkutella ❤️
 
41+2 eikä ainakaan vielä maanantaina vauva ollut laskeutunut kunnolla. Tänään hyvinvointikontrolli, toivottavasti nyt pari päivää jatkuneet supistukset olis jotain saaneet aikaiseksi. Aiemmin kun mitkään kivut ei ole vaikuttaneet mihinkään, ihan epäkypsä tilanne. Jos nyt vieläkään ei ole mitään tapahtunut, niin alkaa usko loppua että synnytys käynnistyisi itsestään.. Onneksi jo muutaman tunnin päästä tiedetään taas enemmän. :)
 
Meidänkin piti eilen päästä kotiin, mutta tytön sokeri laskikin liian alas ja jouduttiin jäämään yöksi. Nyt oottelen päästäänkö tänään pois vai ei. Ei mulla muuten mitään hätää, mutta esikoista ikävä ja hällä mua. Ja onhan täällä vähän yksinäistäkin. Tietty tytön vointi on tärkein :Heartred
 
Meillä laskeuduttiin vasta vähän ennen ponnistusvaihetta ja esikoinen oli. Synnytyksen käynnistymistä avitettiin balongilla, mutta sillä ei olisi ollut vaikutusta vaikka olisi sponttaanisti alkanut. Eli huoli pois, laskeutuu kun laskeutuu! :)
 
Tänään pitäisi päästä kotiin. Aamulla otettu bilirubiini oli kuitenkin sen verran korkea, että hoitaja epäili vielä yhtä yötä osastolla. Purskahdin itkuun, en vaan jaksa olla täällä enää. Tiedän juu, lapsen parhaaksi jne jne mutta en saa nukuttua täällä yhtään ja pää hajoaa.
 
Mulla alkaa pää lahoomaa näitten liikkeitten kanssa. Yölläkin tulee herättyä vähän väliä tarkistamaan, että on jotain eloa. Jos tässä vielä se 2, 5 viikkoa ainakin odotellaan niin en tiiä kuinka mun psyyke kestää
 
Lohduttavaa kuulla alysha! Mä oon odotellu jännityksellä perjantain neuvolaa (40+6) ja pelännyt että mitä jos ei vieläkään oo laskeutunut.. Tuntuu tyhmältä valittaa kun mun fyysinen vointi on edelleen suht hyvä, mutta henkisesti alan olla hyvin hyvin väsynyt tähän odotteluun. Vaikka kuinka yritti varautua että yli se menee kuitenkin, niin silti nää päivät tuntuu ihan loputtoman pitkiltä :sad001
 
Takaisin
Top