LauraElina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Pikku-pimpula 2 päivää vanhana ♥
ja siskokset ♥
ja siskokset ♥
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Tässä tulee meidän 'Nökön' synnytyskertomus ♥
21.09 RV 40+5 noin klo 11 ollaan tekemässä lähtöä Ikeaan ja Jumboon
ostoksille. Menen käymään vielä vessassa ja pyyhkiessäni huomaan, että
paperiin tulee veristä limaa. Samantien alkaa lievä särky mahassa.
Mietitään uskalletaanko lähteä, mutta ajatellaan sitten että eihän tuo
vielä välttämättä tarkottaisi että mitään tapahtuu moneen päivään.
"Menkkasärky" jatkuu koko päivän ja aina vessassa käydessä paperiin
tulee veristä limaa. Kun ajellaan takaisin kotiin päin kysyn Jarkolta
josko mentäis Jarkon porukoille yöksi jos jotain vaikka sattuiskin
tapahtumaan.
Siinä illalla käydään sitten rauhaksiin saunassa, laitetaan Jemina nukkumaan ja katsellaan telkkaria.
N. klo 23 tuntuu ensimmäinen lievä supistus. En kuitenkaan osaa aavistaa että se olis menoa nyt.
22.09.2011
RV 40+6 N. klo 00 mennään sänkyyn ja soitan äitille, että muutamia
hassuja supistuksia on ollut. Siinä samalla kun äitin kanssa juttelen
niin tuleekin paljon voimakkaampi supistus, mahasta kuuluu "naps" ja
lapsivedet lorahtaa. Äitille sanon vaan, että nyt tais mennä lapsivedet
että soitellaan myöhemmin ja hätistän Jarkon hakemaan äkkiä pyyhettä.
Nousen ylös ja vedet vaan lorisee reisiä pitkin. Siitä samantien alkaa
voimakkaat supistukset tasan 2 minuutin välein.
Aika pian alan
olemaan jo aika kipeä. Kävelen ympyrää anoppilan ruokapöydän ympäri.
Liike auttaa kestämään kipua ihan niinkuin Jeminankin synnytyksessä.
Hetken
päästä pyydän Jarkkoa lähteä irrottamaan Jeminan turvaistuinta
autosta. Jemina kun oli jäämässä mummolle ja papalle hoitoon. Jarkko
tulee takaisin ja tokaisee vain, että ei lähdetä ennen kun hän on
saanut juotua aamukahvit ja luettua aamulehden. Pian kuitenkin sanon,
että nyt on lähdettävä tai en enää kestä automatkaa.
Jarkko hakee
auton oven eteen, odotetaan yksi supistus ja samantien kun se alkaa
helpottaa hyppään autoon ja lähdetään ajamaan sairaalalle. Tasan yksi
supistus matkan aikana ehtii tulla ja sekin meinaa olla liikaa. Hyppään
pois autosta jo ennen kuin Jarkko ehtii parkkeerata auton, jotta
ehtisin ulos ennen seuraavaa supistusta. Edelleen supistaa tasan 2
minuutin välein.
Klo 1.14 Saavutaan synnytysvastaanottoon ja
kätilö ohjaa mut valmisteluhuoneeseen. Ensimmäisenä tehdään
sisätutkimus, jotta tiedetään missä mennään. 4cm auki. Kätilö yrittää
laittaa käyrille, mutta olen jo niin kipeä että käyrän otosta ei tule
mitään. Lisäksi siihen saadulle käyrälle piirtyy pari aika voimakasta
sykkeen laskua.
Kiireen vilkkaa siirrytään synnytyssaliin, auki
5cm. Vauvalle laitetaan scalp-pinni päähän ja minä saan ilokaasu maskin
kaverikseni. Siitä lähtien sitä en enää kädestäni laskenutkaan.
Supistukset
on todella kipeitä. Jeminan synnytyssupistukset eivät ole mitään
näihin verrattuna ja vedän ilokaasua ihan hulluna. Jos en ole karmeiden
supistusten kourissa niin olen ihan kuutamolla ilokaasusta.
Vauvan päähän joudutaan vaihtamaan uusi scalp-elektrodi koska edellinen oli ilmeisesti irronnut.
Klo
2.09 synnytyslääkäri tulee tarkistamaan vauvan sydänäänikäyrän koska
syke oli välillä laskenut jopa 60:een. Synnytys kuitenkin etenee niin
hyvin ja vauvan sykekin palautuu heti takaisin niin lääkäri antaa luvan
puuduttaa.
Klo 2.11 Kätilö tilaa spinaalin ja klo 2.21
anestesialääkäri tulee sen laittamaan. Minut siirretään kylkiasentoon ja
lääkäri alkaa laittaa puudutetta. Tuleekin supistus ja alkaa
ponnistuttaa. Koska tiedän, että jos sanon että mua ponnistuttaa niin en
saa spinaalia niinpä päätän pitää turpani kiinni ja yrittää vaan
pidätellä.
Spinaalipuudutuksesta ei ole mitään apua ja vedän
ilokaasua edelleen ihan hulluna. Kätilö alkaa ihmetellä miksi spinaali
ei tehoa ja kertoo, että yleensä se ei poista kipua jos on täysin auki.
Klo 2.40 Kätilö tekee sisätutkimuksen, täysin auki. Aktiivinen ponnistusvaihe alkaa.
Puudutuksesta
johtuen ponnistaminen on todella helppoa ja jopa hauskaa! En tunne
lainkaan pään syntymisestä aiheutuvaa painetta enkä kipua ja ihmettelen
silmät pyöreänä kun kahden supistuksen ja kolmen ponnistuksen jälkeen
klo 2.44 syntyy käsi poskella meidän kaunis ja täydellinen tyttövauva ♥
Siinä
saadaankin ihmetellä pientä tulokasta hyvän aikaa kun istukka ei
meinaa irrota. Kätilö laittaa oksitosiinitipan ja painelee kohtua, jotta
istukka irtoaisi. Minä vuodan aika paljon verta. Lopulta klo 3.14
jälkeiset syntyvät täydellisinä. Minä selvisin täysin ehjänä,
episiotomiaa ei tarvittu tehdä eikä repeämän repeämää tullut. Jutellaan
kätilön kanssa polikliinisestä synnytyksestä ja niinpä meitä ei
siirretä salista mihinkään.
Klo 4.15 kätilö pesee ja punnitsee vauvan. 3450g ja 50cm täyttä kultaa ♥ py. 35cm. Jarkko pukee vauvan.
Otan
vauvan rinnalle ja niinkuin siskonsakkin tämä tapaus tajuaa jutun
jujun heti ja imu on todella hyvä, vähän liiankin hyvä. Käyn siinä
suihkussa ja vessassa ja sillä aikaa isä ja tytär saavat tutustua
toisiinsa. Kätilö tuo Jarkolle säkkituolin ja nukutaan ja odotellaan
siinä että vauvalle tulee 6 tuntia ikää täyteen ja lastenlääkäri tulee
tutkimaan vauvan.
Puoli yhdentoista aikaan lastenlääkäri tulee
tytön tutkimaan ja mitään estettä varhaiselle kotiutumiselle ei ole.
Saadaan aika uuteen tarkistukseen seuraavalle päivälle klo 12 ja
päästään lähtemään kotiin ♥