Uudelleenraskautuneet

Tässä tulee meidän 'Nökön' synnytyskertomus ♥

21.09 RV 40+5 noin klo 11 ollaan tekemässä lähtöä Ikeaan ja Jumboon ostoksille. Menen käymään vielä vessassa ja pyyhkiessäni huomaan, että paperiin tulee veristä limaa. Samantien alkaa lievä särky mahassa. Mietitään uskalletaanko lähteä, mutta ajatellaan sitten että eihän tuo vielä välttämättä tarkottaisi että mitään tapahtuu moneen päivään. "Menkkasärky" jatkuu koko päivän ja aina vessassa käydessä paperiin tulee veristä limaa. Kun ajellaan takaisin kotiin päin kysyn Jarkolta josko mentäis Jarkon porukoille yöksi jos jotain vaikka sattuiskin tapahtumaan.
Siinä illalla käydään sitten rauhaksiin saunassa, laitetaan Jemina nukkumaan ja katsellaan telkkaria.
N. klo 23 tuntuu ensimmäinen lievä supistus. En kuitenkaan osaa aavistaa että se olis menoa nyt.

22.09.2011 RV 40+6 N. klo 00 mennään sänkyyn ja soitan äitille, että muutamia hassuja supistuksia on ollut. Siinä samalla kun äitin kanssa juttelen niin tuleekin paljon voimakkaampi supistus, mahasta kuuluu "naps" ja lapsivedet lorahtaa. Äitille sanon vaan, että nyt tais mennä lapsivedet että soitellaan myöhemmin ja hätistän Jarkon hakemaan äkkiä pyyhettä. Nousen ylös ja vedet vaan lorisee reisiä pitkin. Siitä samantien alkaa voimakkaat supistukset tasan 2 minuutin välein.
Aika pian alan olemaan jo aika kipeä. Kävelen ympyrää anoppilan ruokapöydän ympäri. Liike auttaa kestämään kipua ihan niinkuin Jeminankin synnytyksessä.
Hetken päästä pyydän Jarkkoa lähteä irrottamaan Jeminan turvaistuinta autosta. Jemina kun oli jäämässä mummolle ja papalle hoitoon. Jarkko tulee takaisin ja tokaisee vain, että ei lähdetä ennen kun hän on saanut juotua aamukahvit ja luettua aamulehden. Pian kuitenkin sanon, että nyt on lähdettävä tai en enää kestä automatkaa.
Jarkko hakee auton oven eteen, odotetaan yksi supistus ja samantien kun se alkaa helpottaa hyppään autoon ja lähdetään ajamaan sairaalalle. Tasan yksi supistus matkan aikana ehtii tulla ja sekin meinaa olla liikaa. Hyppään pois autosta jo ennen kuin Jarkko ehtii parkkeerata auton, jotta ehtisin ulos ennen seuraavaa supistusta. Edelleen supistaa tasan 2 minuutin välein.
Klo 1.14 Saavutaan synnytysvastaanottoon ja kätilö ohjaa mut valmisteluhuoneeseen. Ensimmäisenä tehdään sisätutkimus, jotta tiedetään missä mennään. 4cm auki. Kätilö yrittää laittaa käyrille, mutta olen jo niin kipeä että käyrän otosta ei tule mitään. Lisäksi siihen saadulle käyrälle piirtyy pari aika voimakasta sykkeen laskua.
Kiireen vilkkaa siirrytään synnytyssaliin, auki 5cm. Vauvalle laitetaan scalp-pinni päähän ja minä saan ilokaasu maskin kaverikseni. Siitä lähtien sitä en enää kädestäni laskenutkaan.
Supistukset on todella kipeitä. Jeminan synnytyssupistukset eivät ole mitään näihin verrattuna ja vedän ilokaasua ihan hulluna. Jos en ole karmeiden supistusten kourissa niin olen ihan kuutamolla ilokaasusta.
Vauvan päähän joudutaan vaihtamaan uusi scalp-elektrodi koska edellinen oli ilmeisesti irronnut.
Klo 2.09 synnytyslääkäri tulee tarkistamaan vauvan sydänäänikäyrän koska syke oli välillä laskenut jopa 60:een. Synnytys kuitenkin etenee niin hyvin ja vauvan sykekin palautuu heti takaisin niin lääkäri antaa luvan puuduttaa.
Klo 2.11 Kätilö tilaa spinaalin ja klo 2.21 anestesialääkäri tulee sen laittamaan. Minut siirretään kylkiasentoon ja lääkäri alkaa laittaa puudutetta. Tuleekin supistus ja alkaa ponnistuttaa. Koska tiedän, että jos sanon että mua ponnistuttaa niin en saa spinaalia niinpä päätän pitää turpani kiinni ja yrittää vaan pidätellä.
Spinaalipuudutuksesta ei ole mitään apua ja vedän ilokaasua edelleen ihan hulluna. Kätilö alkaa ihmetellä miksi spinaali ei tehoa ja kertoo, että yleensä se ei poista kipua jos on täysin auki.
Klo 2.40 Kätilö tekee sisätutkimuksen, täysin auki. Aktiivinen ponnistusvaihe alkaa.
Puudutuksesta johtuen ponnistaminen on todella helppoa ja jopa hauskaa! En tunne lainkaan pään syntymisestä aiheutuvaa painetta enkä kipua ja ihmettelen silmät pyöreänä kun kahden supistuksen ja kolmen ponnistuksen jälkeen klo 2.44 syntyy käsi poskella meidän kaunis ja täydellinen tyttövauva ♥
Siinä saadaankin ihmetellä pientä tulokasta hyvän aikaa kun istukka ei meinaa irrota. Kätilö laittaa oksitosiinitipan ja painelee kohtua, jotta istukka irtoaisi. Minä vuodan aika paljon verta. Lopulta klo 3.14 jälkeiset syntyvät täydellisinä. Minä selvisin täysin ehjänä, episiotomiaa ei tarvittu tehdä eikä repeämän repeämää tullut. Jutellaan kätilön kanssa polikliinisestä synnytyksestä ja niinpä meitä ei siirretä salista mihinkään.
Klo 4.15 kätilö pesee ja punnitsee vauvan. 3450g ja 50cm täyttä kultaa ♥ py. 35cm. Jarkko pukee vauvan.
Otan vauvan rinnalle ja niinkuin siskonsakkin tämä tapaus tajuaa jutun jujun heti ja imu on todella hyvä, vähän liiankin hyvä. Käyn siinä suihkussa ja vessassa ja sillä aikaa isä ja tytär saavat tutustua toisiinsa. Kätilö tuo Jarkolle säkkituolin ja nukutaan ja odotellaan siinä että vauvalle tulee 6 tuntia ikää täyteen ja lastenlääkäri tulee tutkimaan vauvan.
Puoli yhdentoista aikaan lastenlääkäri tulee tytön tutkimaan ja mitään estettä varhaiselle kotiutumiselle ei ole. Saadaan aika uuteen tarkistukseen seuraavalle päivälle klo 12 ja päästään lähtemään kotiin ♥

 
Voi LauraElina <3 Kyynelsilmin kaiholla luin ja muistelin Ronin synnytystä ja pohdin, mahtaako tämä toinenkin sujua yhtä hyvin! Ihanaa että teillä meni kaikki hyvin! Kaunis on tyttö <3
 
LauraElina: Kauhean helpolta kuulosti tuo sun synnytys! Hienosti suoriuduttu ja todella vauhdilla.

Suloiset on sisarukset, aivan ihanat. Pikkusiskossa on jotain tuttua, Jeminan kanssa samaa näköä.

Oikein ihanaa vauva-aikaa teille emoticon emoticon.
 
Tosiaan Laura sun synnytys kuulosti kyllä aika täydelliseltä, hyvin hoksattu, ettet kertonu ponnistuksen tarpeesta liian aikasin vaan sait sen puudutuksen! Ihan on kyllä Jeminan näköä pikkusiskossa!

Mäkin haluan tollasen nopeen synnytyksen, tosin meiltä sairaalaan on reilu puolen tunnin matka, ei varmaan kovin kiva kärvistellä autossa suppareissa! No, sithän sen näkee miten menee, nyt voi jo sanoa et meillä on vauva ENS KUUSSA!
 
Kirjoitan ny tänne kun tää foorumi vammaa jotain, etten pääse tonne parisuhdevalivaliin enkä mihinkään muuhunkaan topiciin :S"#¤%&

Ero tuli ja lusikat menossa jakoon kunhan mies löytää uuden asunnon. Mun päätöksellä, en jaksa enää odottaa ja katsoa JOS muuttuis paremmaks. Keväällä annoin jo varoituksen että' jos ei muutu niin loppuu. Nyt vielä kun on energiaa ja aikaa suhtautua ja asennoitua uuteen elämään yksin kahden lapsen kanssa niin sen teen, eikä siinä vaiheessa kun vauva on synytynyt. Hyvissä väleissä ollaan ja tosiaan saman katon alla niin kauan kuin mies löytää oman asunnon. 

Muuten olo on mainio, ois kaks viikkoa vielä rakenneultraan ja siten myös puoleen väliin! Timon päätettävissä että tuleeko mukaan ultraan ja synnytykseen. En voi pakottaa, mutta toki toivon että osallistuis -tää kun on yhtälailla sen lapsi!
 
Voi Taatu toivotan voimia ja täytyy sanoa et oot ihailtavan järkevä, varmasti on(tai mistä mä tiän mutta uskon) parempi asennoitua oleen itekseen ennenku toinen pieni syntyy...
 
Voi Taatu, niinkö siinä nyt kävi! Voimia paljon sulle uuteen alkuun ja toivotaan tosiaan et Timo tulee olemaan mukana tän toisenkin muksun elämässä jo nyt ultran ja muiden tulevien juttujen muodossa! Ero ei oo koskaan helppo, mut ehkä näin sun omana päätöksenä kuitenkin sulle hieman helpompi käsitellä ja hyväksyä!
 
Taatu sulle hirmuisesti voimia, kyl me viel noustaa ja hyvin pärjätään :) halauksia sinulle <3
 
Kiitos taas kaikki! Kyllä tämä tästä, olo on oikeastaan huojentunut ja helpottunut kun päätös oli valmis. Ja tosiaan kun oma päätös, niin ei tunnu ihan NIIN pahalta.
Pohjalta noustaan vaan pinnalle :)
 
Heippa tytöt!
Niinhän siinä kävi, että pikkusisko Milla tuli maailmaan viikko ennen laskettua aikaa, 7.10 klo 11.45. Synnytys meni täysin kivuttomasti (on näköjään sellainenkin homma mahdollista). Ja nopeammin kuin Nellan kanssa. Lapsivedet meni klo 00.30 yöllä ja lähdettiin sairaalaan heti kun anoppi tuli tänne meille hoitamaan Nellaa. Noin klo 1.30 sain petidiinin ja dormicumin. Sitten nukuttiinkin johonkin puoli viiteen asti miehen kanssa parisängyssä (samassa huoneessa kuin Nellaakin synnyttäessä). Sitten uusi sisätutkimus ja kätilö ehdotti epiduraalia kun lääkäri sattui olemaan paikalla. Siirrymme synnytyssaliin (samaan kuin Nellaakin synnyttäessä) ja epiduraali laitettiin, ja myöhemmin vielä kaksi lisäannosta noin 2,5-3 tunnin välein. Ei siis kipuja missään vaiheessa! Sitten tuli yhtäkkiä huono olo ja tuntui kova paine alapäässä, mä oksensin - Kimmo haki kaarimaljoja ja hälytti kätilön. Kätilö ja opiskelija tulivat ja Millan tukka näkyi jo. Ponnistin 3 kertaa ja tyttö oli ulkona. Ponnistusvaiheen kesto virallisesti 2 minuuttia, musta tuntui maksimissaan yhdeltä :) Milla sai 9-10 Apgar-pistettä. Mulle tuli 7 tikkiä, mutta vain pintanaarmuja. Imetys lähti hyvin käyntiin ja päästiin jo seuraavana päivänä pois vuodeosastolta. Milla painoi syntyessä 3222g ja oli 49cm pitkä. Nyt ollaan oltu kotona jo viikon verran. Alkuun Nella oli TODELLA kiinnostunut pikkusiskosta, eikä niin kovin helläkätinen.. Mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Tänäänkin imetin Millaa sohvalla ja Nella istui vieressä ja aina välillä paijasi siskon päätä :) 26.11 on nyt sitten ristiäiset. Koko nimeksi tulee Milla Aleksandra .
 
Vau mikä synnytys Lennu!! Mäkii haluun tollasen 

Tosi kiva et kaikki meni niin hienosti ja muutenkin kotona on lähteny hyvin sujumaan!! Ihana nimi tulee tytölle!!

Täällä alkaa pikkuhiljaa jo jännittää tuleva, tänään tasan kk laskettuun!!
Eilen oli 5 kipeää supistusta 5 min välein, eli varmaan alkaa alapää valmistautua tulevaan.. Hyvä niin, tähän asti kun ei oo mitään tuntemuksia ollu!!
 
Paljon onnea Lennu_Glle tytöstä. :) Ja ihana kuulla miten helposti synnytys meni. Kauniin nimen saa tyttö... :)
 
Onnea Lennu vielä tätäkin kautta!!

Meidän neitokainen sai eilen nimekseen Amanda Ida Adele ♥
 
Kiitos, tytöt, onnitteluista!!! :)
Nyt sitten on Pulinan vuoro.. Toivottavasti kaikki menee putkeen! :D
Kauniin nimen Lauran tyttökin on saanut. Sopii hirmu hyvin yhteen isosiskon nimen kanssa. Samaa mekin ajettiin takaa, Nella Veronica ja Milla Aleksandra ;)
 
Onnea Lennulle emoticon kuulosti jotenkin "ihanalta" toi sun synnytys..heittomerkit siks että en oo koskaan ajatellut että synnyttäminen vois olla ihanaa... Alkaa menemään uniin nää vauvat, mulla on kahdella ystävällä pian poika maailmassa ja juuri sain kuulla et paras ystäväni(+Liekin kummitäti) saa kans vauvan, ja täällä saa myötäelää muiden vauva-elämää. Tuloksena on, että näin taas viime yönä unta missä olin raskaana ja synnytin.. Ei tuu vauva-kuume EI EI!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top