Ristiäiset/Nimiäiset

Raamatun lähetys- ja kastekäskyssä ei kyllä puhuta sanaakaan perisynnistä tai sielun pelastamisesta vaan ihmisten liittämisestä opetuslapsiksi ja noudattamaan Jeesuksen opettamia käskyjä. En tiedä missä vaiheessa tuo syntisyys ja helvetillä uhkailu on siihen liitetty mukaan.
 
Janna: Kastekäsky ei ole ainoa paikka Raamatussa, missä puhutaan kasteesta. Joskus ennen osasin Raamattuni tyyliin ulkoa ja pystyin luettelemaan Raamatun kohdatkin, mutta kummasti unohtuu kun en oo n. 13 vuoteen koskenutkaan koko opukseen... Yhtä kaikki, kaste liittyy pelastumiseen esim. yksi kohta on: "Joka uskoo ja KASTETAAN, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan ikuiseen kadotukseen." Itse en tosin löydä tai siis ole ikinä löytänyt Raamatusta ainoatakaan lapsikastetta puoltavaa kohtaa. Luterilaiset vetoavat siihen kohtaan, missä on jotenkin niin, että "heidät kastettiin perhekunnittain". Vaikka ei siinäkään puhuta lapsista saati sylivauvoista. Jeesuskin vain otti lapsia syliin ja siunasi heitä.

Perisyntiäkään ei Raamatussa terminä mainita, mutta luterilaisesta uskonopeista se löytyy. Oon näköjään virsikirjani roudannut jonnekin varaston perukoille kai tai sitte heittäny menemään, mutta jos en väärin muista, niin kun virsikirjan takana on niitä uskontunustuksia, synnintunnustuksia ja rukouksia, niin niistäkin jossain mainitaan, että "olen syntinen syntymästäni saakka"... Eli perisynnin vallassa ja kadotukseen matkalla jo heti ensimmäisestä parkaisusta.
 
Mä en oikein tiedä olenko ainoa sorttiaan, mutta mä en haluaisi niitä uskonnollisia höpinöitä mukaan kasteeseen. toivoisin että se olisi mahdollisimman moderni tilaisuus. En usko itse mihinkään noihin höpinöihin, joten siksi en halua tilaisuudesta mitenkään sellaista paatoksellista saarnaamista. Oltiin kotvanen sitten kastejuhlassa, ja siellä jotenkin oli rasittavan pitkä se tuokio kun puhuttiin sitä sun tätä opetuslapsista jne. Itse koin sen liian pitkäksi tilaisuudeksi. Mitenköhän pappi mahtaa tämän ottaa =D Kastaako laisinkaan.....
 
Tilkku, ne pari juttua on valitettavasti pakollisia (kuten kastekäsky ja Isä meidän) mutta ne puheet ja vapaamuotoiset rukoukset on TÄYSIN papista kiinni miten paatoksellisia tai iloisia ne on. Tarttis tuntea papit että tietäis kenet valitsee... :D meillä kuopuksen ristiäisissä pappi kertoi jotain omista lapsistaan ja sai kaikki nauramaan ja oli muutenkin leppoisa tyyppi (on nykyään Mikaelin seurakunnassa Turussa jos joku haluaa hauskan papin :) ). Ja sekin mun mielestä keventää tilannetta jos joku kummeista tai joku muu lukee jotain osuuksia ettei pappi höpötä kaikkea.
 
Janna,

Näin ajattelinkin että ne pakolliset on siellä joukossa. Ja tosiaan toivon että saataisiin sellainen rento pappishenkilö hoitamaan homma :D Täytyy vaan toivoa, kun käydään sitten jossain välissä visiteeraamassa ja asiasta puhumassa. Kunhan ei ole vaan mikä kaavoihin kangistunut harmaahapsi :D
 
Olemme päätyneet miehen kanssa "kummeihin" (lainausmerkit siksi että lastahan ei kasteta mutta nuo haltijakummit ja kummitukset ei oikein istu omaan suuhun) ja he ovat ne samat jotka ekana tuli mieleenkin. Lapsuudenystäväni sekä miehen hyvä ystävä puolisoneen, olivat toistensa bestmaneinakin. Olen nyt saanut päähäni että haluan pyytää heitä tähän tehtävään kirjallisesti ja yllätyksenä ja tokihan jotain kivaa pitäisi keksiä miten sen tekisin. Sommittelin tänään tälläistä pientä kortintapaista, katsotaan mihin tässä päätyy. Kuvassa oleva lapsi ei ole meidän vaan kuva on napattu netistä jolla harjoittelin, en ole jaksanut skannailla noita omia vielä.

kummikutsu_luonnos_1.jpg
 
Mä ajattelin tilata ne kummitodistukset netistä sieltä ProSeremoniat- sivustolta ☺ Siskoa ja hänen miestä aateltiin pyytää. He on ne ihmiset, joiden haluaisin lapsesta huolehtivan jos meille sattuis jotaki.. Ihana idea tuo kirjallinen kutsu! ❤
 
Mä tein esikoisen haltijakummeille itse todistukset ja olen ajatellut tehdä samanlaiset nyttenkin. Otin niihin pohjan jostain netistä, oli haltijan kuva. Sen alle kummin ja lapsen nimi ja syntymäpäivä ja loppuun muokkasin useammasta runosta meille sopivan pätkän.
 
Muokattu viimeksi:
Onko kellään tietoa, mistä löytäisi sellaisen runon, jolla vauvan nimen voisi ilmoittaa nimiäisissä? Itsellä ei runosuoni syki tässä univajeessa..
 
Me halutaan Kirpulle kaste. Ollaan oltu molemmat pois kirkollisveron piiristä jo useampi vuosi, mutta minä liityin nyt takaksin kirkkoon että voidaan kastaa ja mietin että varmasti ne seurakunnan kerhot yms. on oikeasti kivoja juttuja pienelle.
 
Me on myös päädytty kasteeseen, vaikkei olla uskovaisia ollenkaan. Täytyy käydä sitten vauvan synnyttyä juttelemassa, että edellyttääkö se vanhempien jäsenyyttä.

Tässä sairauslomalla joutessani katselin kotikunnan sekä naapurikuntien kerhotoimintaa ja seurakunnilta löytyy ihan kivoja kerhoja, jos vaan oma pää kestää ne jeesus-jutut. Pitää ainakin alkuun yrittää asennoitua avarakatseisesti. :wink

Esim. ensimmäisen lapsen kerho. Missä muualla mä tutustuisin keneenkään, kun en tällä paikkakunnalla tunne ketään?
Naapurikunnan seurakunnalla on ilmainen avoin muskari ja kysyin jo sieltä, saako naapurikunnasta tulla sinne myös, niin toivottivat tervetulleeksi. Toki käyminen tulee riippumaan siitä, mitä siellä lauletaan.
 
Miä jos lapsen haluaa kastaa niin jommankumman vanhemman täytyy kuulua kirkkoon.
 
Kävin nyt katsomassa, paljonko kirkollisvero on ja täytyy taas laittaa asia harkintaan. Tuolla summalla maksaa jo kevyesti opiston muskarin ja kaikki muutkin yksityisten järjestämät kerhot ja tapahtumat...
Toki toinen vaihtoehto on erota itse kirkosta kasteen jälkeen. Mulle kun kirkkoon kuuluminen ei ole mikään must-juttu. Katsooko kukaan sitä sitten myöhemmin, kuuluuko kirkkoon pelkkä lapsi vai myös vanhempi?
 
Mä olen ohjaajana (tai siis olin ennen nyt alkanutta saikkua :D ) seurakunnan kerhossa. Tietty uskonnon osuus kerhon toiminnasta vaihtelee seurakunnittain ja kerhoittain. Meillä on useimmiten laulutuokio (joku yksittäinen laulu voi olla uskonnollinen muuten on ihan perus lastenlauluja) ja sit hartaus. Hartaus pienten lasten kanssa on n 10-15 min ja useimmiten aiheena on joku etiikkaan tai moraaliin liittyvä, eli mietitään mikä on oikein ja väärin (kiittäminen, anteeksi pyytäminen ja antaminen, riitatilanteiden ratkaiseminen, aikuista totteleminen, vuoron odottaminen jne), sytytetään kynttilä ja joku lapsista saa soittaa "kirkonkelloa" (triangelia). Määrättyinä ajankohtina luetaan ajankohtainen (pääsiäinen, joulu jne) teksti Lasten Raamatusta tai näytellään se leluilla tai kuvin tms. Lopuksi meillä on aina sama, lyhyt rukous. Ennen välipalan syömistä luetaan lyhyt ruokarukous. Muuten toiminta on kuin missä tahansa päiväkerhossa. Askartelemme, lapset saavat leikkiä paljon (leikin tärkeyttä korostamme), ulkoilemme, syömme välipalaa jne.
Voi kuulostaa siltä kuin uskonnollisuutta olisi paljon mutta se on luonnollisena osuutena toimintaa eivätkä lapset erota mikä on uskontoa ja mikä ei. En tiedä miten ei seurakuntien järjestämissä päiväkerhoissa on mutta meillä ohjaajat ovat koulutettuja lastenohjaajia (2,5 vuotinen koulutus), meillä on hygieniapassit ja ensiapukoulutus ajantasalla ja usein meillä on myös pienemmät ryhmäkoot, jotta meillä riittää aikaa huomioida kaikki lapset.
Itse en ole ollut tai ohjannut seurakunnan muskaria niin siihen en osaa ottaa kantaa kuinka paljon lauluista on uskonnollisia.
Seurakunnan perhekahviloissa vaihtelee kans kuinka paljon on uskonnollisuutta. Meillä on kerran kuussa ns. pikkukirkko (papin pitämä lapsille suunnattu hartaus) eikä siihen ole pakko osallistua. Ei oikeestaan muuta.
 
Ja hinnoissa voi tosiaan olla valtavia eroja! Esimerkkinä järjestämämme kesäkerho 1-2 luokkalaisille kesäkuussa. Meidän kerho maksoi 85€/3 viikkoa kun ainut kilpailijamme, yksityinen kerho (kaupunki ei järjestänyt mitään) maksoi 85€/viikko!
En itse asiassa tiedä riittääkö että lapsi kuuluu kirkkoon vai pitääkö myös toisen vanhemman kuulua... Ja toimintaan voi myös päästä mukaan vaikkei kuuluisikaan kirkkoon mutta kirkkoon kuuluvilla on etuajo-oikeus.
 
Esikon kanssa käytiin muutamissa kerhoissa, eka vauva ja perhekerho, enkä kokenut koskaan, että uskonnollista ohjelmaa olisi ollut liikaa. Hartaus ja lauluhetki oli yleensä ja minusta ne oli mukavia. Ei ollenkaan paatoksellisia. Enemmän minä sitten ärsyynnyin kasvatusneuvojen tyrkyttämiseen kuin siihen uskonnolliseen puoleen. Toisaalta olen itsekin ollut seurakunnassa töissä, joten suhtaudun luontevasti uskontoon ja siihen kuuluviin rutiineihin.
 
Kuinkahan aikaisin kehtaa varailla seurakunnalta tiloja ja varmistella pappia?
Me kun ollaan jo lyöty lukkoon joulukuussa viikonloppu, jolloin ristiäiset olis pakko pitää. Osa vieraista tulee kaukaa rapakon takaa, joten heidän takia on päivä jo päätetty :D
 
Pippuri, kuopuksen ristiäiset oli huhtikuussa ja me varattiin se jo marraskuussa! :D Meille tuli kans sukulaisia ulkomailta niin siks varattiin niin aikaisin. Tällä kertaa ajateltiin osallistaa heidät Skypen tai FaceTimen kautta. :) Nyt meillä on kaksi vaihtoehto-sunnuntaita mietittynä marraskuussa ja molemmat on vapaita seurakuntakodissa niin ei olla lyöty lukkoon päivää vielä. Aattelin kysyä haluamaltani papilta kumpi hänelle sopii paremmin.
 
En tiedä miten on muissa kunnissa, mutta meillä kävi perhevalmennuksessa seurakunnan tyyppi puhumassa ja hän painotti että jos lapsen vie seurakunnan kerhoon, ei vanhemmilta eikä lapselta vaadita kirkon jäsenyyttä eikä kukaan tule siitä kysymään. Kaikki ovat kuulemma tervetulleita.
 
Mä varaan ristiäispäivän sitten kun olen vauvan kanssa kotona, silloin kerkiää hyvin tuommoisen asian päättämään. Nyt olen lähinnä suunnitellut tarjottavat, jotka aion osittain itse tehdä äidin kanssa. Kakun tilaan kaverilta.Kummit on valmiina, eli ei tarvitse sitä enää miettiä, myös kutsutut on tiedossa, haluan intiimin pienen tilaisuuden. Kaverit kutsun sitten kotiin käymään jossain vaiheessa (jos jaksan). En siis ole mikään innokas juhlien tai kahvikutsujen järjestäjä....No sitä voi miettiä myöhemmin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top