Ristiäiset/Nimiäiset

J

Janna75

Keskustelun kolmiottelija
Täällä voidaan keskustella miten ja milloin lapsen nimen antamista/julkistamista juhlitaan jos juhlitaan. :)
 
Kastemekko ei ole pakollinen mutta kirkollisessa kasteessa toivottava. Pitkä valkoinen kastemekko symboloi albaa, johon lapsi sitten aikanaan kasvaa uskoon ja käyttää seuraavan kerran konfirmaatiossa tunnustaessaan uskonsa.
Nimim. Seurakunnan työntekijä ja kahden rippikoulun käyneen äiti :)
Me pidettiin kuopukselle suuret ristiäiset ja nyt en oikeen tiedä pidetäänkö yhtä suuret vai vähennetäänkö porukkaa... Tuntuis vaan epäreilulta että yhdellä on ollut suuremmat juhlat kuin toisella. Syyskuussa on vanhemman tyttären rippijuhlat ja marras-joulukuun vaihteessa sitten olis ristiäiset, ei olla päätetty päivää vielä mutta tarvii varmaan päättää hyvissä ajoin kun miehen sisko asuu ulkomailla että hän ehtii suunnitella pääseekö mukaan.
Meillä on suvussa perinteenä pitää nimi salassa ristiäisiin asti. Mä olen tykännyt perinteestä kun sukulaiset saa arvuutella nimeä ja mun miehellä on niiiiiin vaikea pitää mitään salaisuuksia! :D Ja sit näkee ristiäisissä kaikkien reaktiot samaan aikaan eikä kukaan voi sanoa että sai nimen selville ennen jotakuta muuta. Meidän teineille kerrottiin viimeks heti kun oltiin päätetty nimi ja hyvin pitivät salassa. :)
Kastemekkona oli mekko, jossa mies ja hänen siskonsa on kastettu.
 
Meille tulee ristiäiset.
Kastemekkona on minun aikoinaan kummitädiltäni saama kastemekko.

Meilläkin on ollut tapana pitää nimi salassa ristiäisiin saakka, uskon, että miehelle se tulee olemaan vaikeaa.

Vähän jo odotan, että pääsen suunnittelemaan ja leipomaan taas oman lapsen ristiäiset :)
 
Muokattu viimeksi:
Meillä juhlitaan nimiäisiä. En ole kauheasti vielä asiaa miettinyt, pari asiaan liittyvää blogipostausta lukaisin. Miestä ahdistaa kun kirkkoperheestä tulee että kun ei ole virallista kaavaa (kuten ristiäisissä) että mitä siellä sitten tehdään. No mä koitin tuoda asian positiivisessa valossa esiin että hei, ihan mitä me halutaan! Häistäkin saatiin tosi omannäköiset ja seremoniamaiset vaikka vihkijä ei ollutkaan pappi. Täytyy kans miettiä missä järjestetään, tää meidän kerrostalokolmio on vähän pieni. Vaik eihän noihin kai oo ku lähin suku yleensä kutsuttu. "Kummitusten" valinta on kyllä ollut jo mielessä. Suomessa tuntuu olevan vahva perinne että vanhempien sisaruksia pyydetään kummeiksi mikä on must vähän hassua (anteeksi jos tämä nyt jotakuta loukkaa), niillähän on jo automaattisesti perheside ja ns. nimike lasta kohtaan. Alunperinhän osa kummiuden ajatusta on ollut se että valitaan perheen ulkopuolelta ns. tärkeät aikuiset lapsen elämään, ja niin mä sen itse myös ajattelen. Mä ilmoitin miehelle että en kyllä ajatellut että meidän kummankaan veljet ois kummeja ja sille hän vähän kohotteli kulmiaan. Mies itse on veljensä esikoisen kummi. Yksi lapsuudenystäväni on ainakin vahvana mielessä, ja miehen hyvä ystävä vaimoineen.
 
Eikös tuo nimen salassa pitäminen liity taikauskoon? Lapsesta tulee juorukello, jos nimi kerrotaan ennen ristiäisiä..? No, kukin tavallaan :D

Me on kutsuttu kaikkia meidän lapsia nimeltä heti alusta asti. Ei kyllä myöskään kuuluta kirkkoon joten ei oo ristiäisiä pidetty ja juhlakammoisina ihmisinä ei olla pidetty nimiäisiäkään (jopa naimisiin käytiin vaan salaa menemässä maistraatissa ettei anoppi ala häsäämään).
 
Meillä on tulossa ristiäiset. Kastemekkona miehen suvussa kiertänyt mekko, jossa myös ensimmäinen lapsemme on kastettu. Viimeeksi isovanhemmat näki lapsen nimen sairaalan rannekkeesta. Haluttiin sinne antaa jo se nimi, mikä tulee olemaankin kun se kerran päätetty oli. Toinen nimi tuli sitten kaikille yllätyksenä, varsinkin miehen vanhemmille, jotka olivat kyselleet omaa toista nimeäni ja pitivät kai itsestäänselvyytenä, että se tulee lapsenkin toiseksi nimeksi. Olivat koko nimen meinanneet kirjoittaa ristiäiskorttiinkin. :grin Luulen ettei tälläkään kertaa ristiäisiin asti pidetä etunimeä salaisuutena. Luultavasti on helpompaa esikoiselle kutsua vauvaa heti oikealla nimellään, eikä vauvaksi tms.

Meillä esikoisen ristiäiset oli meidän kerrostaloasunnossa. Paikalla oli isovanhempien lisäksi kolme meidän sisarusta puolisoineen ja lapsineen, sekä tietysti pappi. Ahdasta oli, mutta mukavasti silti sujui. Oli kiva kun ei tarvinnut alkaa tarjottavia kantelemaan mihinkään. Meillä esikoisen virallisina kummeina on miehen sisko miehensä kanssa ja epävirallisina (eli kirkkoon kuulumattomina) oma vanhin siskoni miehensä kanssa. Tällä toiselle ajateltiin pyytää kummeiksi omaa toista siskoani miehensä kanssa. Jos kolmas lapsi vielä joskus tulee, niin sitten siirrytään pyytämään kavereita. :p
 
Meitä on vähän mietityttänyt tämä asia...minä kuulun kirkkoon (välillä en kuulunut vuosiin...), mies erosi pari vuotta sitten. Eli mitenkään "kirkollisia" ihmisiä emme todellakaan ole. Joten pidetäänkö ristiäiset vai nimiäiset on vielä mietinnässä...mutta juhlat pienen kunniaksi joka tapauksessa järjestetään :) Nimi, kunhan sellainen päätetään, olisi kiva pitää salassa juhliin asti.
 
Meillä pidetään ristiäiset koska mies haluaa että lapsi kastetaan ja niin pois päin. Mää voisin hyvin pitää nimiäiset kin itse en kuulu kirkkoon saati ole muutenkaan uskonnollinen ihminen. Esikoinen kastepappi tulee olemaan meillä pappina, mukava vähän hömelö naispappi. Esikoisen ristiäisiin varattiin juhlatila koska mein lähisuvusta(siskot, vanhemmat, isovanhemmat) tulee jo 30 henkilöä, joten kaikki ei olisi mahtuneet mein asuntoon(vaikka neliöitä on 138) ja kun anoppi ja miehen isän vaimo ei kauheen hyvin tuu toimeen keskenään niin kauheen pieneen tilaan ei heitä viitsi sulloa. Kastemekko on mun puolen mekko, sama oli esikoisella, kun mies ei oikein osannut esikoisen aikana päättää et kumman puolen mekko otetaan kun molempia tarjottiin niin päädyttiin tohon mun. Tosin se mekko tulee varmaan siirtymään jossain vaiheessa mulle joten mein muksut saa sen sit omaan käyttöön jos joskus aikovat kastaa lapsensa.
 
Ymmärtääkseni kummien yksi "tehtävä" on alunperin toimia tarvittaessa sijaisvanhempina, eli valitaan sellaiset läheiset kummeiksi, kenen haluaisi huolehtivan lapsesta jos vanhemmille sattuisi jotain. Siksi usein perinteenä valita juuri vanhempien sisaruksia kummeiksi.
Rockqueen, jos miehesi haluaisi kasteen lapselleen, mitä haittaa siitä olisi vaikka et itse kuulukaan kirkkoon? Tai jos teillä on erimielisyyttä sekä kummiasiassa että ristiäiset/nimiäiset miten olisi kompromissi että kumpikin päättää yhden asian? :)
 
Meinasin Janna75 sanoa samaa, että jos miettii kummiuden alkuperää, niin kyllä jollekkin sisaruksistamme soisin lastemme kasvattamisen, mikäli meille molemmille jotain ikävää tapahtuisi. Toki eihän se nykypäivänä enää ihan niin ole! Itse ajattelen myös, että kun meidän sisarukset on muutenkin lapsen elämässä ja ottavat joka tapauksessa osaa kaikkiin synttäreihin, nimppareihin ja kissanristiäisiin, niin kummiudesta ei ole niin suurta "taakkaa". Kyllähän se alkaa tuntumaan jos alkaa olla lähemmäs kymmentäkin kummilasta ja kaikkia pitää muistaa joka joulu ja syntymäpäivä ja muutenkin toki olisi kohtuullista viettää yhteistä aikaa. Omilla sisaruksilla kun se velvollisuus jo muutenkin on! :grin Mutta itsekkin voisin kyllä hyvin kutsua kummeiksi myös läheisiä ystäviä, enkä pidä outona ellei joku kutsu sisaruksiaan ollenkaan kummeiksi. :)
 
Minäkin olen sitä mieltä, että sisarukset tai muut läheiset sukulaiset on ykkösvalinta kummeiksi. Ja nimenomaan sen takia, että on muutenkin side lapseen. Pysyvät kaikkein todennäköisimmin elämässä mukana. Itse en ole tavannut omia kummejani tai kuullut heistä sen jälkeen kun täytin 6 vuotta. Olin lapsena tosi kade mun siskoille, koska heidän kumminsa olivat aina kaikissa tärkeissä tapahtumissa mukana, ja mun ei. Heillä on siis kummeina vanhempien sisarukset, ja mulla ystävät.
 
Me päädyttiin lopulta esikoisen kohdalla ristiäisiin. Kummallekaan meistä tämä ei ollut mieluisa vaihtoehto (sitten kun on nämä "pakolliset asiat hoidettu: ristiäiset ja naimisiin meno, niin eroamme kirkosta), mutta ajateltiin se niinpäin, että otetaan se perinteen kannalta. Pojan on sitten helpompi tulevaisuudessa halutessaan osallistua esim. rippikouluun ja muihin yleisiin kirkollisiin tapahtumiin. esim. kirkon kerhoon varmaan osallistuu, sillä en aio päivähoitoon viedä ennen kuin on aivan pakko. Papille kyllä sanoin suoraan, että harkittiin vaihtoehtoja pitkään. Saimme hyvän keskustelun aikaiseksi ja pappi puhui tilaisuudessa todella hyvin.

Kastemekko on mieheni vaarin vanha ja kastemalja mummoni vanha. Näillä juonilla mennään nytkin.

Etunimi kerrottiin heti kun poika syntyi, loput kaksi nimeä paljastettiin ristiäisissä. Itse en pidä salailuperinteestä, sekin aika ennen kuin lapsi syntyi tuntui hölmölle salailla, mutta mies toivoi näin. Onneksi meillä oli työnimi :) , myös tämä kaava toistuu.

Kummeiksi meillä ei myöskään haluttu vanhempien sisaruksia, he kun ovat jo ihanasti muutenkin läsnä elämässä. Aikoinaan isosiskoni (hänen kanssaan olemme kasvaneet eri perheessä ja meillä on suuri ikäero) pyysi minut esikoisensa kummiksi ollessani vain 15 vuotias. Meillä on ollut hyvin läheinen suhde kummituskakarani kanssa, ja niinpä pyysimme kummityttöäni (18 vee) kummiksi esikoiselleni. Pikkusiskoni toisti saman kuvion :) . Hän oli 15 vee, kun pääsi kummiksi isosiskomme kuopukselle ja kyseinen kummilapsi 15 vee kun sai kummiuden kokea... kuulostaa kyllä todella typerälle tuo sepustus :wacky:, mutta meille se oli jotenkin erityinen ja tärkeä :Heartred . Loput kummeista löytyivät ystäväpiiristä. Jos tuota megasepustuksen avaamaa kuviota ei olisi ollut, niin kummeiksi ei olisi pyydetty ketään sukulaista. Nyt uusintakierroksella aiomme pyytää serkkuani, josta on tullut mieheni hyvä ystävä. Loput taasen ystävistä. Määrä on maks. neljä, kolme tuntuisi paremmalta...

Minulla on kahdeksan kummilasta, enkä koe, että olisi taakka. Mutta olen kahden ensimmäisen jälkeen sanonut suoraan pyydettäessä, että suostun jos vanhemmille "riittää" läsnäolo, leikki ja touhuilut, mun budjetilla ei lahjoilla pröystäillä. Tällä kaavalla mennään edelleen :) . Omilta lasteni kummeilta en odota mitään. Pääasia on, että he ovat sellaisia ihmisiä, että heidän asennetaan ja/tai mukavaa ominaisuuttaan voi joskus hyödyntää ja kertoa pojalle, että katsoppa kun Kummikin tekee, tai sanoo, tai osaa otappas mallia :wink . Jos he itse haluavat olla aktiivisesti läsnä (niin kuin nyt ovat olleetkin) niin se on huippubonus.

Kastepaikkakin varmaan toistuu. Kotoa kun löytyy kolmekoiraa ja on paljon eri huoneita, niin koettiin ajatus liian ahtaaksi, siksi vuokrasimme läheisen nuorisoseuran tilan.

Tarjottavat oli suureksi osaksi ystäväni pitopalvelusta (meillä osa vieraista tulee kaukaa, niin "jouduimme" tarjoamaan myös jotakin vähän ruokaisampaa pelkän kakun ja piparin lisäksi) ja äitini ystävä toimi kyökkipiikana kukkapalkalla.

Huhhuh...tulipahan avautuminen..taisi olla vähän terapeuttinen teksti :wink Onneksi ei oikeasti tarvitse vielä toviin ottaa uusiksi, hihihi.
 
Mä olen myös sitä mieltä, että sisaruksien ei tarvitse olla kummeja koska ovat jo setiä, tätejä ja enoja. Meillä kummeiksi tulee molempien lapsuuden ystävät, minä uskon että tulevat pysymään meidän ja lapsen elämässä koska ovat olleet mukana jo yli 20 vuotta.

Mä en ole vielä suunnitellut ristiäisiä sen enempää kuin, että ne järjestetään. :)
 
Mun sisko tuskin koskaan saa /pystyy saamaan omia lapsia, niin tuntuu tärkeältä pyytää häntä esikoisen kummiksi. Muuten varmaan mennään ystävillä. Eli ristiäiset tulossa, tuntuisi tosi oudolta jättää lapsi kastamatta vaikkei kovin uskonnollisia ollakaan.
 
Janna75 sanoi:
Rockqueen, jos miehesi haluaisi kasteen lapselleen, mitä haittaa siitä olisi vaikka et itse kuulukaan kirkkoon? Tai jos teillä on erimielisyyttä sekä kummiasiassa että ristiäiset/nimiäiset miten olisi kompromissi että kumpikin päättää yhden asian? :)
Click to expand...
Nyt taisit todella saada väärän kuvan tekstistäni. Mieheni ei toivo kastetta ja asia on keskusteltu läpi jo silloin 7,5 vuotta sitten kun aloimme seurustelemaan. Minun lapsiani ei kasteta ja se oli hänelle fine. Ajatus että "mitä väliä kasteella" on minun ajatusmaailmalleni aivan vieras, en voisi kuvitellakaan tekeväni tuollaisia päätöksiä lapsen puolesta. Poliittisen suuntautumisensakin hän valitsee ihan itse, en liitä häntä minkään puolueen kannattajaksi niin miksi uskonto olisi jotenkin eri asia. Minua ei ole kastettu ja olen siitä hyvin ylpeä.

Tarkoitukseni ei myöskään ollut tuoda esiin mielikuvaa että meillä olisi nimiäisten tai kummien suhteen jotenkin vastakkaiset ajatukset koska näin ei todellakaan ole. Pointtina oli että koska hän ei ole koskaan ollut muunlaisissa kuin ristiäisissä niin häntä mietityttää mitä siellä nimiäisissä sitten tapahtuu tai tehdään.
 
Meille tulee ristiäiset ja suvussa kiertänyt kastemekko. Äitini jo itseasiassa vasta sanoi, että ottaa lomaa meidän ristiäisten yhteyteen ja auttaa leipomisessa ja muussa järjestelyssä. Tämän avun otan kyllä ilomielin vastaan, itselläni ei sitten tarvitse niin miettiä asiaa. Ristiäiset pidetään todennäköisesti meidän tulevassa uudessa kodissa, ei ole iso mutta ensimmäinen oma kotimme :) Kummeiksi olemme suunnitelleet molempien sisaruksia sekä yhtä minun kaveria, yhteensä 4 kummia.
 
Rockqueen, sori, ymmärsin tosiaan väärin kirjoituksesi. :) Kun kirjoitit että miestäsi ahdistaa nimiäiset kun hän tulee kirkkoperheestä niin luulin että häntä ahdistaa se ettet halua ristiäisiä. Mutta jos siis molemmat on samalla linjalla niin eihän sitten ole mitään ongelmaa. :) Tiedän vain parin, jossa kirkkoon kuulumaton painosti kirkkoon kuulvan vanhemman luopumaan ristiäisistä ja siitä tuli sitten myöhemmin riitaa, siksi ehdotin kompromissia. :)
 
Meillä tulee olemaan ristiäiset. Haluan järjestää ne jossain pienessä ja vanhassa tilassa, mutta en missään nimessä kirkossa. Sellainen joku yksi tila, pappila tms. Ihan vaan pienellä porukalla ollaan. Me kummatkin kuulutaan kirkkoon, mutta ei olla mitenkään uskonnollisia. Kummit on jo saatu, ne on molempien puolelta, yksi sisko miehensä kanssa ja toiselta veli vaimonsa kanssa. Päädyttiin tällaiseen ratkaisuun, kun haluttiin jotkut hyvät tyypit läheltä. Ekana mietittiin kavereita, mutta sitten ratkaistiin asia näin. Lapsen nimi on ollut tiedossa jo aikojen alusta, joten sillä nimellä kutsutaan jo nyt. Tosin sen tietää vasta muutama läheinen. En koe että tarvitsee salaisuutena pitää, enkä kuitenkaan toitota sitä kaikille. Ja koska ristiäisiin tulee vaan ne muutaman ihmiset niin on ihan sama koska saavat nimen tietää. Mutta asiaa on kuitenkin nyt hiukan jo mietitty, joten uskon että kun paikka selviää, niin homma on kasassa, ja mahdollisimman pian ohi :playful: En siis ole mikään innokas juhlija, enemmänkin viihdyn rauhassa kotosalla. Joten siksi ei mitään suuria juhlia järjestetä.
 
Kannattaa netistä kattoa mitä oman seurakunnan piiristä löytyy pappiloita tai seurakuntakoteja. Ne on usein jopa ilmaisia tai hyvin edullisia ristiäisiä varten ja kaikki tarvittava löytyy paikanpäältä. Meillä kun oli viime vuonna sekä ristiäiset että rippijuhlat (ja sama toistuu tänä vuonna) niin pidettiin molemmat juhlat seurakuntakodissa. Siellä oli hyvin varusteltu keittiö, kaikki tarvittavat astiat, pöytäliinat jne. Täällä itse tila ja astiat ei maksanut ristiäisissä mitään mutta pöytäliinoista maksettiin joku pesumaksu. Rippijuhlissa sitten oli vuokra jotain 25€/h + se pöytäliinojen pesumaksu.
Viime vuoden molemmissa juhlissa oli sama kaava järjestelyissä: täytekakku tilattiin (upeat sokerimassalla päällystetyt kakut, ristiäisissä kolmikerroksinen kakku), kaikki muut minä, tyttäreni (sillon 14v) ja kaksi tyttären kaksi kaveria leivottiin. Nää kaverit oli meillä koko viikonlopun leipomassa ja sit sunnuntaina auttoivat järjestelyissä, keittivät kahvit jne. :) Aivan loistava järjestely! MUTTA tänä vuonna nää kaverit pääsee tietty ripiltä samana päivänä kun tytär, joten he eivät voi auttaa sinä viikonloppuna. Ja lisäks tää nainen, jolta tilattiin kakut (teki muuten myös meidän hääkakun) on pitkällä sairaslomalla eikä todennäköisesti leivo vielä syyskuussa... Eli nyt on mietinnässä miten selvitään syyskuun rippijuhlista kun kakkua ei saa samalta leipojalta, ei oo kavereita auttamassa ja mä viimeisilläni raskaana! Huh... Ristiäisiin saadaan sit ainakin nää kaverit apuun taas.
 
Me kuulutaan kirkkoon molemmat, ei olla uskovaisia kuitenkaan.

Meillä olleet kahdet ristiäiset kotona ja yhdet kirkossa. Vielä en tiedä missä tulevat pidetään.
Kirkossa oli jotenkin niin helppo pitää kun ei tarvinnu ku viedä haluamansa pöytäkoristeet, liinat, kukkaset ja tarjoilut.
Ei tarvinnu puunata kämppää lattiasta kattoo ennen juhlia.
Mutta sit taas ollaan pidetty aina pienet juhlat niin kotona riittäisi ihan hyvin tila pitää.

Meillä se ongelma että mun kaikki sukulaiset asuu kaukana. Mun mummoni on ollut aina tärkeä mulle ja jotenki sydäntä riipasee kun tiedän että hän ei meille asti pääse tulemaan.

Nimeä ei kerrota ennen kun se papin suusta tulee ristiäispäivänä.
Kastemekkona toimii vielä mekko joka on jo 54 vuotta vanha.
Mekossa ollaan kastettu äitini vanhin sisko ja kaikki tätini jälkeen syntyneet lapset.
Eli monessa kasteessa puku on ollut jo mukana. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top