On ollut kiva lukea teidän mielipiteitä asioista. Me jokainen ajatellaan asioista niin eri tavalla. Monille vaikuttaa omat lapsuuden kokemukset ja seurakunnan henkilökunta siihen, miten uskontoon suhtautuu.
Itse olen käynyt seurakunnan pyhäkoulut ja täti otti mukaan helluntaisaurakunnan teltoille. Jostain syystä kuitenkaan yläasteella en voinut uskoa noista opetuksista enää yhtään mitään. Äiti pakotti rippikouluun tai vaihtoehtona olisi ollut tädin helluntaiseurakunta. Aika kapea katsonta, vaikkei äitikään ole sen kummemmin uskovainen. Taisi olla enemmän kunnia/häpeäkysymys pienellä paikkakunnalla. Joten itse en halua pakottaa lasta edes koulun uskonnonopetukseen.
Rippikoulussa oli kaksi täysin päinvastaista pappia. Pääsin onneksi sen rennomman papin leirille. Meidän ei tarvinnut opetella mitään ulkoa, ei edes uskontunnustusta testattu, että osaatko. Isosetkin oli ihan pihalla. Jostain tehtävistä ei tajuttu yhtään mitään ja isoset yritti auttaa ja metsään meni sekin.
Ainoat, mitä jäi mieleen oli tiukemman papin kaksi opetusta: Kolehtiin ei ole hyväksyttävää laittaa vain 10 penniä ja ehtoolliselle ei saa mennä, jos ei kuulu seurakuntaan.
Minusta ei aivopesty uskovaista, mitä olin pelännyt. Oman kokemukseni takia en arvosta ripillepääsyä minkäänlaisena rajapyykkinä tai suorituksena.
Tunnen omantunnontuskia, jos vien lapsen seurakunnan kerhoon ja emme kukaan kuulu seurakuntaan. Siksi pitää pohtia tätä asiaa kaikelta kannalta, mitä tehdään kasteen kanssa. Kiitos teille kaikille monista näkemyksistä! :)
Seurakunnat tosiaan muuttuvat ajan mukana. En voi ymmärtää, mikseivät vanhoilliset tajua, kuinka paljon hallaa seurakunnille aiheuttavat niillä perisynneillä ja helveteillä. Niitä on ehkä pelätty ennen, mutta ei enää. Hyvä pointti sekin, että papin voi pyytää naapuriseurakunnasta, jos sieltä löytyy sopivampi. :)
