Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
View attachment 110122 Nyt on kyllä kaikki mahdolliset maailmankirjat sekaisin. Yrittämällä yritetty raskautta yhteensä melkein kolme vuotta ilman yhtään plussaa, nyt kahdesti kierron aikana seksiä ja nekin piti olla reilusti ennen ovista, tosi huono ajoitus vähän kaiken suhteen ja tietty tärppää. En oikeasti tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Ikäeroa kakkoseen tulee alle kaksi vuotta, ollaan jo nyt voimavarojemme kanssa ihan äärirajoilla ja just aloin hiljalleen päästä kiinni työelämään.
Olisin ollut valmis lyömään vetoa siitä että en ole raskaana. Kuten aikaisempaan viestiin Kirjoitin, ei ole oikeastaan mitään oireita. Ei ollut sellaista tunnettakaan, kuten ainakin kakkosesta oli. Olen syönyt kaikkea kiellettyäkin ja ottanut pari kertaa alkoa.
![]()

View attachment 110122 Nyt on kyllä kaikki mahdolliset maailmankirjat sekaisin. Yrittämällä yritetty raskautta yhteensä melkein kolme vuotta ilman yhtään plussaa, nyt kahdesti kierron aikana seksiä ja nekin piti olla reilusti ennen ovista, tosi huono ajoitus vähän kaiken suhteen ja tietty tärppää. En oikeasti tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Ikäeroa kakkoseen tulee alle kaksi vuotta, ollaan jo nyt voimavarojemme kanssa ihan äärirajoilla ja just aloin hiljalleen päästä kiinni työelämään.
Olisin ollut valmis lyömään vetoa siitä että en ole raskaana. Kuten aikaisempaan viestiin Kirjoitin, ei ole oikeastaan mitään oireita. Ei ollut sellaista tunnettakaan, kuten ainakin kakkosesta oli. Olen syönyt kaikkea kiellettyäkin ja ottanut pari kertaa alkoa.
![]()

)
Meillä esikoisella ja kakkosella on ikäeroa 1v11kk ja on ollut ihan loistava. 
Muumimuki, Mulla itse asiassa usein sama homma, että raskaustesti reagoi ovikseen. Joku mulle täällä joskus osasi tarkemmin kertoa että ilmeisesti lh ja hcg ovat jollainlailla saman tyyppisiä, jolloin testi myös nuo bongaa. Mulla siis jos on ovis, myös raskaustestissä näkyy se haamu/viivanpaikka. (Ja tämähän on sitten testiaddiktin toimesta todettu monta kertaa)
Itsekin ostin tähän kiertoon ovistestejä ihan puhtaasti mielenkiinnosta ja tälläinen pamahti kp 25. Mun normaali kierrossa ovis on yleensä kp 17/18 joten toivottavasti oltaisiin menossa sitä kohti. Edelliset huiteli jossain 47 ja 38. En tiedä syyttäiskö rokotetta.
Hei vauu, dimou! Paljon onneaMeillä esikoisella ja kakkosella on ikäeroa 1v11kk ja on ollut ihan loistava.
![]()
Mä itseasiassa tajusin että mulla ei oo mitään tietoa mun kierron pituudesta, kun mulla oli munasarjakystan poistoleikkaus just ennen joulua ja siitä jäi kai jälkivuotoa ja sitten oli kuukautiset ja ne kesti aina 5.1. saakka
mutta flow ennusti ovulaatiota tälle viikolle edelliseen pitkään kiertoon perustuen ja se osui nyt oikeaan. Mulla on jäänyt aina kuukautiset pois kun syön pillereitä, yhdet tullut nyt, jään odottamaan seuraavia 
THL taitaa nykyään suositella rokotetta ihan kaikille, mutta eihän sitä koskaan tiedä voiko sillä olla jotain merkitystä... Viikkoja en nyt tarkasti tiedä, kun kierto on aina ollut vähän epäsäännöllinen. Neuvolan mukaan olisi jo 6+1, mutta satavarmasti en ole niin pitkällä, kun kierto on pitkä. Oma veikkaus jotain 5+3. Laskettu aika menee joka tapauksessa syyskuulle ja kakkoseen tulossa ikäeroa 1v 7kk. Kiitos!Mulla on itse asiassa myös tuota samaa. Että huonoista öistä huomaa kun alkaa ahdistusoireet puskea pintaan. Mutta onneksi meillä mies myös ottaa aika paljon koppia öistä ja muutenkin arjessa, jotta levättyä kyllä saa tarvittaessa.
Mulla tulee myös tykyttelyjä herkästi. Millaisia sun rytmihäiriöt on? Tulevatko ne tietyissä tilanteissa vai ihan sattumalta?
On hienoa että tunnistaa omat voimavarat ja kuulostelee myös niitä.
Toivotaan teille pikaista tärppiä Viivi sitten kun on sen aika!![]()
Ja harmi että säkin joudut kärsimään ahdistus- ja sydäntuntemuksista 
Liityn uutena varovaisesti tähän keskusteluun, sillä yrittäminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta olen alkanut tässä pikkuhiljaa kuumeilemaan toista lasta
Meillä on esikoispoika, joka täyttää keväällä 3 vuotta.
Ja kuten FionaG tuolla aiemmin kirjoitti, myös minua näin erityisherkkänä ihmisenä pienesti mietityttää oma jaksaminen kahden pienen lapsen kanssa. Tämän takia en itse ole halunnut lapsia pienellä ikäerolla, ja tavallaan voisinkin odottaa toista lasta siihen saakka kunnes esikoinen olisi esim. kouluikäinen. Mutta toivoisin toisen lapsen syntyvän ennenkuin täytän 35v (olen nyt 31v) ja kai se on se biologinen kello mikä tikittää
Mieluusti tästä erityisherkkyydestä ja pienet lapset+ruuhkavuodet yhdistelmästä keskustelisin muiden samanhenkisten kanssa 


en oikein edes tiedä mitä mielessä liikkuu, kuopus on nyt vähän päälle 3kk ja vannoin tuon raskauden aikana että ei ikinä enää… ja nyt on tuntunut että mitä jos sittenkin vielä kolmas
ei kyllä vielä hetkeen voi edes tosissaan harkita, pitäisi saada miehen ensin opinnot työn ohella loppuun ja isompi talokin
mutta ehkä tää yritystä odottava on just se oikea termi. Vähän niinkuin kaipailee sitä odotuksen tunnetta, siis yritysaikaa kun jännitti plussaa jne… toisaalta taas meillä takana kuitenkin myös yksi geneettinen keskeytys joten ajatus myös kauhistuttaa että miten sen stressin taas jaksaisi
Ja oon joutunu oleen jo 2,5 kertaa raskaana, kestäiskö mun pää muka enää
en siis mitenkään nauttinut raskaana olosta
mieskin jo sanoi raskauden loppupuolella että oliskohan ne meidän muksut sitte tässä 
Heipä hei, eksyin tänne lueskelemaan ja täällähän oli ainakin muutamia tuttuja nimiä mm. Helmikuisista2021en oikein edes tiedä mitä mielessä liikkuu, kuopus on nyt vähän päälle 3kk ja vannoin tuon raskauden aikana että ei ikinä enää… ja nyt on tuntunut että mitä jos sittenkin vielä kolmas
ei kyllä vielä hetkeen voi edes tosissaan harkita, pitäisi saada miehen ensin opinnot työn ohella loppuun ja isompi talokin
mutta ehkä tää yritystä odottava on just se oikea termi. Vähän niinkuin kaipailee sitä odotuksen tunnetta, siis yritysaikaa kun jännitti plussaa jne… toisaalta taas meillä takana kuitenkin myös yksi geneettinen keskeytys joten ajatus myös kauhistuttaa että miten sen stressin taas jaksaisi
Ja oon joutunu oleen jo 2,5 kertaa raskaana, kestäiskö mun pää muka enää
en siis mitenkään nauttinut raskaana olosta
mieskin jo sanoi raskauden loppupuolella että oliskohan ne meidän muksut sitte tässä
![]()
Mahdollisesti ensivuoden tammikuussa yritys päälle ja sit jos vauva tulee ja syntyy ja kaikki menee hyvin, niin sterilisaatio synnytyksen jälkeen, ettei enää edes käy mielessä ajatus neljännestä.


Jonkin aikaa keskustelua hieman sivusta seuranneena, jätän vain merkin itsestäni tänne. Katsellaan josko aktivoitus paremmin sitten myöhemmin.
Mutta joo, meiltä miehen kanssa löytyy kolme loppuvuoden lasta, 6,4 ja 1v. Mies oisi hyvin sitä mieltä että tämä hyvä ja itsellänikään ei tällä hetkellä mitään vauvakuumetta kyllä juuri ole kun vasta palannut jälleen työelämään ja nautin kun kuopuskin kasvaa ja pystyy tekemään taas eri tavalla asioita perheenä. Silti itsellä jossain tuolla sisimmässä sydän sanoo, että vielä kerran. Vielä kerran kun saisi olla raskaana, saada se ihana raskausmaha, tuntea ne ekat liikkeet ja lopulta kunnon potkut, alkaa jännittämään milloin ekat synnytykseen viittaavat merkit tulevat, ekat kunnon supistukset jotka lopulta huipentuvat synnytykseen, siihen kun vauva nostetaan syliin ja kätilö näyttää syntyikö tyttö vaiko poika (ollaan haluttu pitää sukupuoli aina yllätyksenä).
Omissa haaveissa tämän neljännen ja viimeisen yritys aloitettaisiin aikaisintaan syksyllä 2023, jos mies vain saadaan asialle lämpenemään enemmän (ei siis ole täysin kuitenkaan tätä neljättä pois sulkenut ajatuksistaan) ja itse olen vielä ensi vuonna sitä mieltä että se viimeinen lapsi puuttuu vielä. Ollaan myös sovittu että, mies menee vasektomiaan kun saadaan varmasti päätettyä ja lyötyä lukkoon, onko meidän lapsiluku kolme vaiko neljä. Toivottavasti tämä asia selvinnee ja selkeytynee tässä parin vuoden sisään.


joten yritystä todellakin odotellaan, ehkä se ei koskaan edes ala... Itsekin käyn vielä läpi monenlaisia tuntemuksia neljännen suhteen. Erityisesti pelot ovat nostaneet päätään; voisiko neljäs raskaus sujua hyvin ja mitä jos ei sujukaan... Olenko valmis siihenkin. Ikäeroa mietin myös, jaksaisinko kovin pientä ikäeroa enää, toisaalta ikäkin alkaa tulla vastaan (36 v.) Heipä hei, eksyin tänne lueskelemaan ja täällähän oli ainakin muutamia tuttuja nimiä mm. Helmikuisista2021en oikein edes tiedä mitä mielessä liikkuu, kuopus on nyt vähän päälle 3kk ja vannoin tuon raskauden aikana että ei ikinä enää… ja nyt on tuntunut että mitä jos sittenkin vielä kolmas
ei kyllä vielä hetkeen voi edes tosissaan harkita, pitäisi saada miehen ensin opinnot työn ohella loppuun ja isompi talokin
mutta ehkä tää yritystä odottava on just se oikea termi. Vähän niinkuin kaipailee sitä odotuksen tunnetta, siis yritysaikaa kun jännitti plussaa jne… toisaalta taas meillä takana kuitenkin myös yksi geneettinen keskeytys joten ajatus myös kauhistuttaa että miten sen stressin taas jaksaisi
Ja oon joutunu oleen jo 2,5 kertaa raskaana, kestäiskö mun pää muka enää
en siis mitenkään nauttinut raskaana olosta
mieskin jo sanoi raskauden loppupuolella että oliskohan ne meidän muksut sitte tässä
![]()

Moikka. Aikoinaan kirjoittelin täällä Miitu varmaan muistaa minut. Ilmoitus luontoista asiaa 24.1 37+1rv suunnittelulla sektiolla meidän toinen pikku poika syntyi.
