Yritystä odottavat

Plööh plääh. Joulu aiheuttaa kauheeta vauvakuumetta:rolling: Tuskin oon ainut?

Tosin tää meijän viikkoa vaille 8kk on aivan ihana ja ihan vauva vielä, niin en oikeesti haluaisi olla nyt vielä raskaana.

Huomenna päästään tän ison vauvan kans kahvittelemaan kaverin 5 viikkosen kanssa. Super pienen näkönen nyt kun on verrokkina tämmönen ympäriinsä ryömivä ja tukea vasten polvilleen punnertava iso vauva:smiling-eyes:
 
Heippa kaikille!

Täällä siskosten(Helmikuiset18 ja kesäkuiset20) mama, joka jo hartaasti odottaa kolmatta vauvaa:red-heart:
Yritystä jarruttaa perheen isi, joka haluaisi vaihteeksi keskittyä omaan kouluttautumiseen, jonka ymmärrän toki myös hyvin:Relieved Face: Hänellä ei siis ole periaatteessa mitään kolmatta lasta vastaan, mutta ei halua sitä juuri nyt.

Olen aina halunnut kolme lasta ja näiden kahden myötä tuntuu, että enempikin vois olla..:No Evil Monkey: Lisäksi mua kalvaa kaksoskuume eli haaveilen, että nyt kolmannella kerralla tulis kaksoset, niin luultavasti mun vauvakuumeilu ois hetkeks ohi - ehkä
 
Heippa vaan kaikille. Liityn tähän keskusteluun, koska yrittäminen ei ihan vielä ole ajankohtaista. Ensimmäinen lapsi täyttää tammikuussa 3 vuotta. Muuten kyllä olisin jo hiljalleen valmis yrittämään toista, mutta opinnot ovat vielä kesken. Ensi vuonna pitäisi valmistua ja kun on paperit kourassa, pystyn ehkä siirtymään elämässä seuraaviin asioihin. Olen aina halunnut kaksi lasta, mutta vähän kipuilen sen kanssa, miten huomioni ja energiani riittää kahdelle. Olen niin intensiivisesti keskittynyt tähän esikoiseen, joka on maailmani napa.
 
Niin ne kuukautiset alkoi taas ja huomaan olevani tosi pettynyt, koska havaitsin epänormaaleja kuukautisia ennakoivia oireita, mutta niin vaan onnistuin kehittämään itselleni valeraskauden:No Evil Monkey: No saapahan syödä antaumuksella jouluherkkuja:Face Savouring Delicious Food:

Lämmintä Joulua kaikille:Father Christmas::Christmas Tree:
 
Me ollaan miehen kanssa taas vähän puitu näitä tuntemuksia ja fiiliksiä ja ei me vaan päästä siitä neljännestä yli, eikä ympäri!
Aina se tulee ajatuksiin, mielessä jatkuvasti.
Kuitenkaan vielä ei ole aika, selvisi nimittäin että allekirjoittaneella alkaa melkoinen projekti hampaiden kanssa, joka vie suuren osan tätä vuotta. Ja muutenkin ongelmaa mm rautavarastojen kanssa, mutta lupasinkin itselleni että tämä on se vuosi, kun nämä asiat hoidetaan kuntoon! :Heartred
Mies näytti myös vihreää valoa mahdolliselle yritykselle tämän jälkeen, joten tietysti se vähän motivoi. :wink (Eikä niin vähääkään)
Katsotaan siis alkaako meillä yritys mahdollisesti loppuvuodesta vai miten... Pienimmän kanssa olen ainenkin hoitovapaalla tuonne 1/23 asti, ellen jopa sinne 12/23.
Tarkoituksenani myös opiskella tässä nämä pari vuotta. :)
Neljäs olisi meille kyllä ihan bonus ja varmasti se viimeinen, jonka jälkeen saisivat multa laittaa piuhat solmuun vai miten se sanotaan x)
Tämä on ehkä se sellainen unelma, joka ei edes välttämättä koskaan toteudu, mutta jonka siivin nyt tähän vuoteen lähdettiin. :Heartred

Mitenkäs muiden vuosi on alkanut? :)
 
Moi kaikille! Tulen tänne esittäytymään. Esikoinen on huhtikuinen 2018 ja nyt vasta alkaa olla sopiva aika antaa toiselle lupa tulla. Oma erityisherkkyys ja sen myötä herkkä kuormittuminen on vaikuttanut siihen etten ole halunnut lapsia pienellä ikäerolla. Ylipäätään oma jaksaminen arveluttaa kahden kanssa joten on myös punnittu jäisikö lapsiluku vain yhteen, mutta lopulta kuitenkin haluamme sisaruksen lapselle jos sellainen vain suodaan. Onko muita samoilla fiiliksillä ollut?

Ja nyt siis oli tarkoitus ensi kierrosta vihdoin yrittää, ja kun päätös on nyt tehty niin ei jaksaisi odottaa tätä paria viikkoa että pääsisi tositoimiin :rolling:

Tsemppiä muille yritystä odottaville, onhan tämä kaikki melkoisen piinaavaa!
 
FionaG, Meillä on tosiaan kolme alle kouluikäistä lasta, kaikki poikia vieläpä ja melkoista huisketta meidän arki.
Itse kuormitun paljon esimerkiksi kovasta hälinästä ja lasten kanssa se jatkuva meteli on välillä todella raskasta. Mieheni on myös sellainen omaa tilaa paljon tarvitseva tyyppi, joten me on jouduttu tasapainoilemaan ja löytämään niitä keinoja jotta ei kuormituta liikaa tässä arjessa.
Sanoisinkin kuitenkin että kun muistaa myös kuunnella itseään ja löytää ne omat toimivat tavat, varmasti selviytyy. :folded::Two-hearts:
 
Miitu, no teillä varmasti vauhtia riittää! Varmasti se on just noin. Ja on kyllä tärkeää tunnistaa ne hetket kun itsellä alkaa mennä ylivireen puolelle, ja opetella työkaluja niihin tilanteisiin myös. :smiling-eyes:
 
Miitu, no teillä varmasti vauhtia riittää! Varmasti se on just noin. Ja on kyllä tärkeää tunnistaa ne hetket kun itsellä alkaa mennä ylivireen puolelle, ja opetella työkaluja niihin tilanteisiin myös. :smiling-eyes:

Kyllä, tämä on ehkä juurikin ollut tärkeintä. Ja täytyy muistaa että se oma hyvinvointi on myös lapsen parhaaksi. :)

Esimerkiksi mun mies suorittaa välillä arkea ja unohtaa itsensä, sitten täytyy muistutella että hei ootko ottanut sitä omaa aikaa jne. Hän potee siitä usein huonoa omaatuntoa, vaikka on vain lastenkin etu että sitä omaa aikaa ottaa ja saa näin tarvitsemaansa tilaa. Hän on perheensä ainut lapsi niin toki tälläinen melkein "suurperhe" elämä on välillä melkoista hänelle.
Itse taas olen tottunut isoon perheeseen, mutta väsyn helposti ääniin, tunnetiloihin (koska poimin ne niin vahvasti) ja yleiseen hälinään. Joskus riittää että laittaa musat korviin tai oma pieni suihkuhetki. Joskus taas täytyy lykätä lapset miehelle ja lähteä ihan lenkille. :D
 
Moi kaikille! Tulen tänne esittäytymään. Esikoinen on huhtikuinen 2018 ja nyt vasta alkaa olla sopiva aika antaa toiselle lupa tulla. Oma erityisherkkyys ja sen myötä herkkä kuormittuminen on vaikuttanut siihen etten ole halunnut lapsia pienellä ikäerolla. Ylipäätään oma jaksaminen arveluttaa kahden kanssa joten on myös punnittu jäisikö lapsiluku vain yhteen, mutta lopulta kuitenkin haluamme sisaruksen lapselle jos sellainen vain suodaan. Onko muita samoilla fiiliksillä ollut?

Ja nyt siis oli tarkoitus ensi kierrosta vihdoin yrittää, ja kun päätös on nyt tehty niin ei jaksaisi odottaa tätä paria viikkoa että pääsisi tositoimiin :rolling:

Tsemppiä muille yritystä odottaville, onhan tämä kaikki melkoisen piinaavaa!
Oon varmaan ainakin osittain myös erityisherkkä ja huomannut että katkonainen nukkuminen alkaa aiheuttaa herkästi ahdistusoireilua, lisäksi mulle tulee tosi herkästi rytmihäiriöitä. Mekään ei haluttu juuri tämän syyn takia hirvittävän pientä ikäeroa. Meillä alkaa yritys kesällä ja jos heti tärppäisi niin ikäeroa tulisi n. 2,5v :)
 
Oon varmaan ainakin osittain myös erityisherkkä ja huomannut että katkonainen nukkuminen alkaa aiheuttaa herkästi ahdistusoireilua, lisäksi mulle tulee tosi herkästi rytmihäiriöitä. Mekään ei haluttu juuri tämän syyn takia hirvittävän pientä ikäeroa. Meillä alkaa yritys kesällä ja jos heti tärppäisi niin ikäeroa tulisi n. 2,5v :)

Mulla on itse asiassa myös tuota samaa. Että huonoista öistä huomaa kun alkaa ahdistusoireet puskea pintaan. Mutta onneksi meillä mies myös ottaa aika paljon koppia öistä ja muutenkin arjessa, jotta levättyä kyllä saa tarvittaessa.
Mulla tulee myös tykyttelyjä herkästi. Millaisia sun rytmihäiriöt on? Tulevatko ne tietyissä tilanteissa vai ihan sattumalta?

On hienoa että tunnistaa omat voimavarat ja kuulostelee myös niitä.
Toivotaan teille pikaista tärppiä Viivi sitten kun on sen aika! :Two-hearts:
 
Kierto on taas pitkästä aikaa yli 40, tänään kp 42. Kolme edellistä kiertoa on olleet 34-35 päivää, ehdin jo ihmetellä että nytkö se lopulta pukkas järkevän ja säännöllisen kierron, mutta eipä sitten.

Tää kierto on ollut kyllä muutenkin hämmentävä. Oireiden perusteella olisin voinut kuvitella oviksen olleen siellä kp 21 tienoilla missä edellisissäkin kierroissa, mutta sitten ihan yhtäkkiä kp 27 tuli pari tippaa verta. Kiinnittymisvuodoksi en kyllä oikein mitenkään päin jaksa uskoa, koska silloin oli 11 päivää edellisestä seksikerrasta. Ajattelin sitten että onkohan kuitenkin ovis, kun oli vähän senlaisia oireitakin, mutta jos oli niin senkin mukaan on menkat nyt myöhässä :Face Without Mouth: Yritin jo eilen käydä ostamassa raskaustestin, mutta käymässäni pikkukaupassa ei ollut niitä. Saa nähdä koska saan aikaiseksi yrittää uudestaan, inhoan raskaustestien tekemistä :Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes:

Enkä yhtään tiedä edes, uskoisko nyt raskauteen vai ei. Mulla ei ole koskaan ollut ihan alkuraskaudessa juurikaan oireita. Jos ihan salaliittotasolle lähtee, niin nenä on ollut tukossa (olin kyllä myös kipeänä vähän aikaa sitten) ja ikenet on vuotaneet verta (niin ne aina välillä muutenkin). Toi pikkutuhru keskellä kiertoa on kyllä todella hämäävä, laskennallisesti se ei oikein sovi kiinnittymisvuodoksi, mutta en ole muistaakseni koskaan ennen vuotanut oviksen takia. Toki en myöskään tiedä kuinka usein edes ovuloin, mutta silti :Face With Tears Of Joy: Kakkosen raskaudessa oli kiinnittymisvuotoa, esikoisesta en muista oliko.

Kovasti olen laskeskellut ja pohtinut. Helpompaa varmaan olis kun vaan kävis hankkimassa sen testin :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Määki oon täällä! Saattaa olla tuttujakin, meillä on tammikuinen(helmi)21 ja kirjoittelin raskaaksi20-puolella aikoinaan. Haaveilen kovasti toisesta pienestä, mutta mun sairastuminen vaikeaan munuais-ja virtsatiekomplikaatioon raskausaikana hidastelee asiaa ja maailman yleinen tila. Kierto käynnisteli itsensä monenmoisen sattuman kautta marraskuussa 21 ja nyt taitaa olla kp13 Flon mukaan. Vuosin edellisessä kierrossa 18 päivää :Face Without Mouth: syön minipillereitä, eikä mulla oo niiden kanssa koskaan ollut mitään ongelmaa, mutta varmaan nää alun pitkät vuodot johtuu hormoneista. Mutta nytpä olikin erikoista, kun tänään on 5pv makuuhuonetreffeistä :Face With Tears Of Joy: ja mulla tuli pieniä viiruja paperiin aamulla. Mulla ei koskaan oo tullut oviksesta vuotoa. No, emmää usko että raskaana olen mutta sai mut tulemaan tänne koska kuume on kova!

Muoks. niin ja siis mystisesti eilen mulla oli tiukka tuikkaus oikealla alavatsalla ja hämmästyin sitä, ajattelin että se on varmaan jonkun kiinnikkeen kipu kun mua on leikattu tms, mutta siinä kohdassa ei oo edes arpea. :tears: Esikoisesta tunsin selkeän "kiinnitysmiskivun" myös. Onpa tää psyykkinen asia tää kuume taas :tears:
 
Muokattu viimeksi:
Oho, dimou ja muumimuki, onpas siellä jännät ajat käsillä! :smiling-eyes:
Kyllähän nuo molemmat voisi hyvinkin olla kiinnittymisvuodosta, ainenkin ajankohdaltaan. Jäädään siis odottelemaan kuinka käy, tietysti plussatuulia puhkuen! :Winking Face:
 
Mää luulen että nää oli ovulaation oireita, kun testailin sitä sitten niin viivat vahveni eilen tosta toissapäiväisestä, kp14 oli eilen. Pitää tänään vielä kattoa :Smiling Face With Open Mouth Tulee kiva olo jos kierto alkaa nyt palata takas normaaliin raskauden jälkeen, vaikka ei se sitä ennenkään kauhean normaaliksi kerennyt. Hauskoja aikoja!
 
Ovulaatiotestin viiva on tänään tasapaksu, eli kiinni jäi! Olin tehnyt pari päivää sitten viime kesänä jovanhentuneen raskaustestin ja sinne oli piirtynyt kaikkien aikojen haamujen esihaamu :tears: luin että ovulaatio saattaa aiheuttaa viivan paikan testissä. En kyllä usko raskauteen, eikä se voisi vielä testissä edes näkyä.:Nerd Face:

IMG_20220115_092753.jpg
 
20220115_101434.jpg Nyt on kyllä kaikki mahdolliset maailmankirjat sekaisin. Yrittämällä yritetty raskautta yhteensä melkein kolme vuotta ilman yhtään plussaa, nyt kahdesti kierron aikana seksiä ja nekin piti olla reilusti ennen ovista, tosi huono ajoitus vähän kaiken suhteen ja tietty tärppää. En oikeasti tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Ikäeroa kakkoseen tulee alle kaksi vuotta, ollaan jo nyt voimavarojemme kanssa ihan äärirajoilla ja just aloin hiljalleen päästä kiinni työelämään.

Olisin ollut valmis lyömään vetoa siitä että en ole raskaana. Kuten aikaisempaan viestiin Kirjoitin, ei ole oikeastaan mitään oireita. Ei ollut sellaista tunnettakaan, kuten ainakin kakkosesta oli. Olen syönyt kaikkea kiellettyäkin ja ottanut pari kertaa alkoa.

:Grimacing Face:
 
Takaisin
Top