Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miitu, Mitä ihmeen keskusteluapua?

Niin tarkoitin oletko päässyt tarvittaessa puhumaan tapahtuneesta, vaikka miehesi kanssa jos ei muuta?
Itse muistan että km oli kova paikka ja teki hyvää kun sai puitua fiilikset sen suhteen. Toki ei kaikki näin koekaan että tarvitsisi puhua.
 
Miitu, On miehen kanssa jotain pientä puhuttu. Ei oo muuta apua mistään tarjottukaan, enkä oo kyllä tiennyt että vois hakeakaan. Ei sairaalastakaan kyllä tarjottu, eikä mitenkään annettu ymmärtää, että tässä olisi mitään aihetta minkäänlaisen avun saamiselle.
 
Pahoittelut ja voimia Enni. :( Totta kai olet tänne tervetullut. Keskenmenon jälkeen olisi musta hyvä edes tarjota keskusteluapua, mutta ei sitä taida yleensä saada. Paljon olisi kehitettävää terveydenhuollossa. Meiltä löytyy Enkeleiden vanhemmat osastolta vertaistukea. Siellä on myös salainen ryhmä. Huikkaa mulle yksityisviestillä, jos haluat sinne niin voin lisätä.

Epävarmuus on kyllä todella raastavaa. :\ Mieluummin sitten suora ei kuin katselemista loputtomiin.
 
Kiitos vaan kaikille! Siirryn siis tänne takaisin odottelemaan uuden yrityksen alkamista. Joo, en ole muiden keskenmenoista kuullut, että onko muille tarjottu jotain apua. Sitä ihmettelen, että ei neuvolastakaan ei ole mitään tarjottu. Meillä on esikoisen neuvola samaan aikaan, kuin olisi ollut omani. Neuvolan täti soitti vain, että toinen aika perutaan, että tulkaa silloin ja silloin, ei edes pahoitellut eikä mitään. Onneksi en ehtinyt kertoa raskaudesta, niin ei tarvitse keskenmenosta kertoa. Ehkä sitä kohta jo jaksaisi lähteä täältä kotonta ihmisten ilmoille ja kerhoihin vauvamahojen sekaan.

Kiitos, Vargynja, en tiennytkään että täällä on sellainen osasto/ketju.
 
Pahoittelut Enni<3

Mä en saanu mitää keskusteluapua sillon omas keskenmenos, ja sillä se jättikin näin isot traumat muihin raskauksiin, ja mieheen kans. Meillä kkm rv12 12/13 siis takana.
 
Ei mullekkaan kyllä tarjottu. Ja en ajatellut sen olevan alkuun niin iso juttu, mitä se lopulta olikin.
Tuntui siltä, että kun olin niin varhaisessa, mulla ei olisi ollut "oikeutta" surra kuten ehkä muilla.
Lääkäritkin olivat todella tympeitä, kylmästi vaan "Kyllä sä vuodat niin paljon, keskenmenolta vaikuttaa".
Sitten kun äitipolilla olin, niin mulle eräs kätilö laski käden olkapäälle, katsoi silmiin ja sanoi "Olen pahoillani menetyksestäsi". Silloin ne hanat sitten aukesivat.
Ja olin todella herkillä ja itkuinen pitkään.
Yhä mietin välillä että laskettuun olisi näin ja näin paljon aikaa, tai mietin että millainen vauva olisi ollut.
Tai kun ihmiset kysyy että oletteko ajatellut kolmatta, mun mieli miettii että se olisi ollut se kolmas, toisessa tilanteessa.
Ehkä joku saa vähän kiinni ajatuksen juoksustani.

Joka tapauksessa, kyllä pitäisi tukea ja keskusteluapua tarjota ja saada matalammalla kynnyksellä.
Ja aidosti kohdata ihmiset näissäkin tilanteissa.
 
Joo, mä pyysin tyhjennyksestä sairaslomaa niin lääkäri totes että täs on 2pv, et fyysisesti enempää tarvi. Totesin et mites henkinen puoli, sano vaan että mee töihin se auttaa. Olin tosi huonolla hoidolla, en saanu edes mitää jälkiseurantaa ja lopulta tuli kohtutulehdus vielä. Edelleen kans mietin, et nyt meillä olis jo 4 tulos jos ensimmäinen olis pysyny matkas yms.
 
Ai kauhea miten ajattelemattomasti ja tympeästi sua on kohdeltu niemja. :sad001
Tää on juurikin sitä, kun nähdään se fyysinen puoli, mutta ei sitä henkistä. Se kun usein on se rankempi.
Ja tavallaan jätetään "oman onnen nojaan". Vähän sama kuin synnytyksienkin jälkeen, että kun sulla ei sitä vauvaa enää oo, niin viis ihmisestä. (Siltä se tuntuu!)
 
Joo niimpä!

Meillä onneks terkka on ottanu mutki huomioon vauvaneuvolas, vaihtui ekan raskauden jälkeen terkka ja nyt on ollu hyvä.!
 
Ei mullekkaan tarjottu mitään keskusteluapua,kun löytyi tuulimuna raskaus viikolla 12 laitettiin vaan tyhjennys nappulat ja kotiin kärsimään..
 
Täällä alkoi eilen kuukautiset. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta nyt jos malttais olla yrittämättä seuraavasta kierrosta, ni syntyis sit ainakin ens vuoden puolella vasta. :wink
 
Täällä menkat menossa. Miehen kanssa pari päivää sitten keskusteltiin kaikenlaista, eikä jäänyt sellaista kuvaa, että olisi ihan mahdoton ajatus se kolmas.
Meinasin mä ihan suoraan kysyä, että yritetäänkö tää yksi kierto. Tästä voisi vielä tulla alle 3v ikäero, eipä jäisi ainakaan harmittamaan, ettei edes yrittänyt ollenkaan :grin Ja jos mies vastaa kieltävästi, eipä tarvii sitäkään miettiä.
 
Tsemppiä kaikille ja plussia! Täällä ei ole vielä lupaa yrittää uudelleen :confused: Olen jo sen verran toipunut, että olen tällä viikolla yrittänyt ehdotella monesti harjoittelukierrosta, mutta ei ole vastakaikua tullut.
 
Halauksia Ennille:Heartred

Todella tympeää käytöstä olette monet saaneet kohdata aiheen tiimoilta :sorry:

Omanapa: Sairastettiin tuossa pojan kanssa vatsatauti, onneksi lievänä :depressed: mulla alkoi oireet juuri samanlaisella kuvotuksella kuin mitä esikoisen raskaudessa viikot 6-11 ja olin hetken aikaa todella hämmentynyt :nailbiting: Oon myös ollu todella turvoksissa kaikkialta koko viikon, se oli esikoisesta ensimmäinen oire johon kiinnitin huomiota :pompus: En vieläkään ole ihan varma yrityksen ajankohdasta, joten edelleen osa musta toivoo sitä "vahinkoa" :p Kaksi kaveria on viikon sisään kertonut pikkukakkosesta ja yksi odottaa ensimmäistään niin kyllä tässä taas vähän kuumetta puskee.

Offtopic: Ihanaa kun on kevät :happy093Muita kevätihmisiä?
 
Sanpe, Pahoittelut tädin saapumisesti :( Meinaatko että onnistuis olla yrittämäti? :wink Tsempit sinnekkin! :happy:

Tsemppiä flikka jos päätät asian ottaa esille! Hyvin pohdittu että onpahan sitten ainenkin yritystä ollut. :)

Niittipyssy, Onpas siellä jännät ajat käsillä, huii. Jospa olisikin salamatkustaja matkassa. ;)

Ja täällä on yksi niin kevät ihminen kun olla ja voi!
Tänään me saatiin oikein kylpeä auringosta ja voi hurja sitä energian määrää. Kesä ei kuulu lempi vuodenaikoihini (tiedän, olen varmasti poikkeus!) mutta tää alkukevät ja kesän odotus kyllä. :happy:
 
Vauvakuume on jäänyt nyt todella taka-alalle ja katse kääntynyt kohti opintoja ja uraa. :cool14
En osannut ajatellakkaan että näin kävisi, mutta nyt kun avautui tavallaan "uusia ovia", olenkin aivan tohkeissani yht äkkiä!
Hirveästi olisi vielä matkaa kohti unelmia ja tavoitteita, mutta alkusysäyksen saaneena tuntuu että nyt olisi se aika jos joskus.
Meidän vauvahaaveet siis saattanee ihan todella siirtyä muutamallakin vuodella.

Esikoinen otti eräs ilta puheeksi "pikkusiskon". Me miehen kanssa katseltiin toisiamme ja kyseltiin häneltä että missäs sisko nyt sitten on, osoitti ylös että tuolla. :grin
 
Täällä kevätihminen :greet025 Meillä ei tänään paistanut aurinko kuin ihan aamulla, eilen paistoi koko päivän! Oli kyllä taas kova tuuli. Oltiin eilen säästä innostuneina kahteen otteeseen ulkona, kun ei tarvinnut tehdä ruokaa, käydä kaupassa tms ollenkaan.
 
Muokattu viimeksi:
Onpa moni saanut tympeää kohtelua keskenmenon kanssa. :( Inhaa kun ei nähdä kuin se fyysinen puoli. Psyykkeen suhteen ei tunnu saavan mitään apua ennen kuin on todella palasina vaikka just tämmösissä asioissa vähän tukeminen vähentäisi ihmisten todelliseksi mielenterveyspotilaaksi joutumista.
 
Tyhmä kysymys:
Jos mulla alkoi menkkojen tiputteluvuoto viime viikolla, ja kunnolla tällä viikolla. Kummasta kierto lasketaan o_O
Ekasta kunnollisesta vuotopäivästä?
 
Takaisin
Top