Yritystä odottavat

Kyllä se on jokaisen pariskunnan ihan oma asia kuinka monta lasta tekee tai millaisella ikäerolla niitä tekee.
 
Muokattu viimeksi:
No sitä mieltä (tietenkin) että jokainen saa tehdä kuin itsestä hyvältä tuntuu ja oikeaksi kokee! Miksi minä toisien elämää miettisin, enhän minä sitä päivääkään elä. Siis tykkään keskustella asioista ja jakaa mielipiteitä, vaikka oltais ihan eri mieltä. Eikä toisten ratkaisuja silti tarvitse ymmärtää. Saahan kaikilla olla oma mielipide ja sen saa sanoa ääneen. Se on tietenkin eri asia, jos alkaa toisten mielipiteitä tai ratkaisuja haukkua tai joku on omasta mielestään aina oikeassa tms.
 
Mummielestä kenenkää valintoja ei tuu arvostella. Kaikki tekee just niinku parhaalta tuntuu.
 
Tervetuloa Nuppunen ja Tiada. :) Kaikki mahtuu mukaan.

Musta on ikävää jos tullaan toisten valintoja ja perhettä arvostelemaan tai kauhistelemaan. Ei ne ulkopuoliset kuitenkaan ikinä tiedä mikä on perheen tilanne. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen omasta perheestä. :) Toiset haluaa yhden, toiset useamman eikä siinä pitäisi olla kenelläkään ulkopuolisella mitään sanottavaa.
 
Pääsin eilen katsomaan läheltä ja silittelemään 2kk ikäistä vauvaa. Oli samaan aikaan ihana ja haikeaa katsella sellaista pientä. Miten sitä voikaan olla samaan aikaan iloinen ja tuntea pohjatonta kaipausta. Miltä teistä tuntuu jos pääsette kosketuksiin pienen vauvan kanssa? Tai vain näette sellaisen vaikka etäältäkin?
 
Pääsin eilen katsomaan läheltä ja silittelemään 2kk ikäistä vauvaa. Oli samaan aikaan ihana ja haikeaa katsella sellaista pientä. Miten sitä voikaan olla samaan aikaan iloinen ja tuntea pohjatonta kaipausta. Miltä teistä tuntuu jos pääsette kosketuksiin pienen vauvan kanssa? Tai vain näette sellaisen vaikka etäältäkin?

Kyllä mulle melkeenpä tulee "mulle kans tällanen hetinyt" -olo :joyful: Vaikka toisaalta olen helpottunut kun tuo meidän maaliskuinen leikkii jo sujuvasti pitkiä pätkiä itsekseen, vertailuna miehen siskon kuopus 3kk joka kaipaa hereilläollessaan koko ajan joko syliä tai muuten seurustelua. Toki vauvatkin ovat erilaisia, jännän asiasta tekee se kun ei voi yhtään tietää millainen tyyppi sieltä tulee seuraavaksi :grin

Ainiin, täällä uskallan jo hehkuttaa (ollaan somessa pidetty vielä matalaa profiilia) että ME LÖYDETTIIN TALO! Ostotarjous on hyväksytty ja parin viikon päästä on kuntotarkastus, sen jälkeen päästään laittamaan nimet paperiin ja tammikuussa mä saan vihdoin päästää taka-alalla olleen pesänrakennusviettini valloilleen :happy093Eli myös yrityksen aloittaminen on taas askeleen lähempänä :love017
 
Pääsin eilen katsomaan läheltä ja silittelemään 2kk ikäistä vauvaa. Oli samaan aikaan ihana ja haikeaa katsella sellaista pientä. Miten sitä voikaan olla samaan aikaan iloinen ja tuntea pohjatonta kaipausta. Miltä teistä tuntuu jos pääsette kosketuksiin pienen vauvan kanssa? Tai vain näette sellaisen vaikka etäältäkin?

Juuri tuollainen sama haikea kaipaus ja toisaalta ilo siitä pienestä ihmisestä ja toisten onnesta. Kyllä sitä vauvaa vaan kaipaa ja koko ajan enemmän ja aika raastavalta tuntuu, kun ei se meillä ole nyt järkevää, vaikka miehen saisikin asiasta vakuutettua. Mulla on lääkitys, joka pitäisi ilmeisesti lopettaa raskauden ajaksi ja toivomani alasajon sijaan annos pitäisi nyt tuplata. Tuntuu vähän epäreilulta ja kaipaus kasvaa kasvamistaan.
 
Jaha, täällä tuliki hylky koulusta kun en läpäässy näkötestiä :sad001 voin kertoa että on fiilis aika pohjalukemis. Ei auta ku säästää silmäleikkaukseen rahaa ja sen jälkeen voi hakea uudestaan. Että pari vuotta lykkääntyy kouluhaaveet, mut onneks nyt tiedän et pääsen muuten sisälle melko varmasti
 
Onnea Niittipyssy talon löytymisestä! :) Varmasti mahtava fiilis. Ihanaa kun pääsette lähemmäs vauvantekoa. :)

Voi kurja jeilei. :sad001 Todella epäreilua tuo että lääkityksen takia joutuu lykkäämään vauvahaaveita. Voimia! Toivottavasti vielä pääset ajamaan lääkityksen alas. :Heartred

Voi ei niemja, ikävää että et päässytkään sisään näön vuoksi. :sad001
 
Mä en oikeen tiedä mihin kirjottaisin,ku ajatukset on ohan sekasin! Mä oon about 4 vkoa sit lopettanut pillerit ja mulla on nyt tän viikon aikana ollu TOSI vahva fiilis(epäilevä) et olisin raskaana,mut voiko se muka olla mahdollista?
 
Voi ei niemja, onpa harmillista :sad001
Mutta minusta tuo on paljon että läpäisit muuten!
Ja nythän sulla on hetkeksi aivan muuta :wink

Tuohon vauvojen näkemiseen, niin mulla riippuu tosi paljon herättääkö muiden vauva mitään ajatuksia. Joskus ei, joskus joo. (En tiedä oonko outo?)
Nyt miehen serkku sai juuri pienen tytön ja kieltämättä tuli olo että heti tännekkin tuollainen :rolleyes:
Muuton tohinassa pohdittiin vauva-ammetta ym tarttetaanko kun anoppi kysyi ja mies oli heti "KYLLÄ" :grin:grin

Onnittelut Niittipyssy talosta! :happy:
 
Mä en oikeen tiedä mihin kirjottaisin,ku ajatukset on ohan sekasin! Mä oon about 4 vkoa sit lopettanut pillerit ja mulla on nyt tän viikon aikana ollu TOSI vahva fiilis(epäilevä) et olisin raskaana,mut voiko se muka olla mahdollista?

Toki voi olla mahdollista :grin onko menkat myöhässä jo? Itsehän plussasin esikoisesta jo kolmisen päivää ennen kuukautisten alkamispäivää :p
 
Mulla ainakin heti pillerien lopettamisen jälkeen tuli ovulointikierto, mutta siitä ei vielä tärpännyt.
 
Sovinko joukkoon tässä ketjussa?

Olen 29v, mies 30v, esikoinen olisi haaveissa jossain vaiheessa. Yritystä ei siis vielä ole aloitettu.
 
Takaisin
Top