Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Tsemppiä Tiadalle!
Kävin taas siellä srk:lla, en tiedä kauanko jatkuu. Joulukuussa kuulemma vaihtuu työntekijä. En oikein tiedä onko siitä apua. Siis toki kiva jutella asioista, mutta ei mitään ns konkreettista apua ole. Eikä ole auttanut vielä ainakaan selkiyttämään ajatuksiakaan. Kauheen ristiriitainen olo.asioiden suhteen.
Kävin taas siellä srk:lla, en tiedä kauanko jatkuu. Joulukuussa kuulemma vaihtuu työntekijä. En oikein tiedä onko siitä apua. Siis toki kiva jutella asioista, mutta ei mitään ns konkreettista apua ole. Eikä ole auttanut vielä ainakaan selkiyttämään ajatuksiakaan. Kauheen ristiriitainen olo.asioiden suhteen.
Tervetuloa kaikille uusille ja erityistsempit tiadalle, toivottavasti tilanne selkenee!
Vähän täältä takavasemmalta huutelen kun lueskelen teidän kuulumiset, mutta ei hirveästi ehdi kirjoitella. Enni olet nimittäin aina välillä ollut mielessä, onko kotitilanne muuttunut suuntaan tai toiseen? Miten sinulla menee?
huomio 24+6
Vähän täältä takavasemmalta huutelen kun lueskelen teidän kuulumiset, mutta ei hirveästi ehdi kirjoitella. Enni olet nimittäin aina välillä ollut mielessä, onko kotitilanne muuttunut suuntaan tai toiseen? Miten sinulla menee?
huomio 24+6
Ei juurikaan ole muuttunut. Mies oli lokakuussa kesälomalla, silloin meni vähän paremmin. Välillä jaksan yrittää ja välillä en. Kun olen hiljaa kaikesta, menee hyvin ja mies näyttää olevan paremmalla tuulella. En siltikään tiedä mitä tehdä. Haluan toisen lapsen mahdollisimman pian, mutta haluan myös osallistuvan miehen. En voi tietää muuttuuko mies, koska tämä nykyinen mies ei mielestäni ole se todellinen. Eroamisessa olis sekin huono puoli, etten todellakaan voi kuvitella antavani lasta miehelle esim. pe-su.. Ja näillä tuloilla ei pärjäis missään, laskin laskurilla tukia ja erotus oli suurempi kuin mitä saan rahaa kuussa. Katoin myös asuntoja koko kaupungista eikä yhtään rivitaloasuntoa ollut vapaana. Tarvitsisin jonkun ohjeen, mistä katsoa, milloin on aika poistua ja milloin kannattaa vielä yrittää.
Vargynja, kiitos :)
tiada92, onko asia selvinnyt enempää?
Ennille tsemppiä, vaikea tilanne. Koita saada se mies vaikka parisuhdeterapiaan, josko se puhuminen lähtisi paremmin liikkeelle siellä. Jos mies ei ole valmis tekemään mitään, niin sitten asia olisi kyllä minulle tosi selkeä... mutta ohjetta en voi antaa.
tiada92, onko asia selvinnyt enempää?
Ennille tsemppiä, vaikea tilanne. Koita saada se mies vaikka parisuhdeterapiaan, josko se puhuminen lähtisi paremmin liikkeelle siellä. Jos mies ei ole valmis tekemään mitään, niin sitten asia olisi kyllä minulle tosi selkeä... mutta ohjetta en voi antaa.
Huh, onko tuosta möllykästä selvinnyt vielä mistä on kyse tiada? Toivottavasti ei mitään vakavaa. :/
Mukava kuulla taas sinusta Enni, vaikka kurja ettei mitään muutosta ole tapahtunut. Vaikeahan se on yksin saada muutos aikaan, kun se on toisesta kiinni. Vaikea tilanne teillä.
Mukava kuulla taas sinusta Enni, vaikka kurja ettei mitään muutosta ole tapahtunut. Vaikeahan se on yksin saada muutos aikaan, kun se on toisesta kiinni. Vaikea tilanne teillä.
Voi Enni, tosi paljon voimia sinne! 
se on kyllä valitettavasti totta, että yksin et saa suhdetta toimimaan tai millään taikasanalla miestä muutettua toisenlaiseksi. Jos hän ei ole valmis tekemään mitään asialle, niin muutosta lienee turha odottaa. Sinä et saa häntä muuttumaan, jos hän itse ei sitä halua.
Itse olen aina halunnut uskoa, että asioilla on tapana selvitä ja järjestyä ja hankalien aikojen jälkeen päivä paistaa taas kirkkaasti risukasaankin. Rohkeutta ja voimaa sinulle, joskus täytyy tehdä vaikeitakin ratkaisuja ja uskoa, että elämä kantaa.
Kukaan ei voi sinun puolesta päättää, miten pitää toimia, joten mihin tahansa ratkaisuun päädytkin niin kovasti tsemppiä. Edelleen korostan, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on aika suuri asia, jolla on vaikutusta ihan kaikkeen. Suosittelen kuuntelemaan tarkasti omaa itseä ja miettimään sitä kautta, mikä on elämässä tärkeintä ja toisaalta miettimään sitä, mikä on lapsen (tai lapsien) kannalta paras vaihtoehto.
Itse tiedän, että en voisi elää suhteessa, jossa olen onneton ja asioiden kanssa yksin, ihan senkään takia että se tilanne väistämättä heijastelisi lapseen ja vaikuttaisi häneen negatiivisesti. Seurasin sivusta, kun tuttavapiirissä yksi pariskunta oli yhdessä "lapsen vuoksi", kunnes tilanne lopulta kärjistyi sen verran pahaksi, että nainen tajusi eron olevan ainoa vaihtoehto. Ikävä kyllä nyt vuosien jälkeen lapsi oireilee erilaisin tavoin, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä heijastelevat varhaislapsuudessa vallinneita vanhempien tulehtuneita välejä. Lapset aistivat ja ymmärtävät niin paljon enemmän kuin mitä me vanhemmat kuvittelemme ja sen lisäksi isän välinpitämättömyys ja omien velvollisuuksien laiminlyönti on varmasti jättänyt lapseen lähtemättömän jäljen, jota hän kuljettaa mukanaan lopun elämäänsä.
Toivon koko sydämestäni, että saat jonkinlaisen ratkaisun ongelmiisi ja ansaitsemasi onnen ja tasapainon elämään!
se on kyllä valitettavasti totta, että yksin et saa suhdetta toimimaan tai millään taikasanalla miestä muutettua toisenlaiseksi. Jos hän ei ole valmis tekemään mitään asialle, niin muutosta lienee turha odottaa. Sinä et saa häntä muuttumaan, jos hän itse ei sitä halua.Itse olen aina halunnut uskoa, että asioilla on tapana selvitä ja järjestyä ja hankalien aikojen jälkeen päivä paistaa taas kirkkaasti risukasaankin. Rohkeutta ja voimaa sinulle, joskus täytyy tehdä vaikeitakin ratkaisuja ja uskoa, että elämä kantaa.
Kukaan ei voi sinun puolesta päättää, miten pitää toimia, joten mihin tahansa ratkaisuun päädytkin niin kovasti tsemppiä. Edelleen korostan, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on aika suuri asia, jolla on vaikutusta ihan kaikkeen. Suosittelen kuuntelemaan tarkasti omaa itseä ja miettimään sitä kautta, mikä on elämässä tärkeintä ja toisaalta miettimään sitä, mikä on lapsen (tai lapsien) kannalta paras vaihtoehto.
Itse tiedän, että en voisi elää suhteessa, jossa olen onneton ja asioiden kanssa yksin, ihan senkään takia että se tilanne väistämättä heijastelisi lapseen ja vaikuttaisi häneen negatiivisesti. Seurasin sivusta, kun tuttavapiirissä yksi pariskunta oli yhdessä "lapsen vuoksi", kunnes tilanne lopulta kärjistyi sen verran pahaksi, että nainen tajusi eron olevan ainoa vaihtoehto. Ikävä kyllä nyt vuosien jälkeen lapsi oireilee erilaisin tavoin, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä heijastelevat varhaislapsuudessa vallinneita vanhempien tulehtuneita välejä. Lapset aistivat ja ymmärtävät niin paljon enemmän kuin mitä me vanhemmat kuvittelemme ja sen lisäksi isän välinpitämättömyys ja omien velvollisuuksien laiminlyönti on varmasti jättänyt lapseen lähtemättömän jäljen, jota hän kuljettaa mukanaan lopun elämäänsä.
Toivon koko sydämestäni, että saat jonkinlaisen ratkaisun ongelmiisi ja ansaitsemasi onnen ja tasapainon elämään!
Olen kyllä melkein päivittäin käynyt lukemassa täällä, ei oo vaan ollut mitään sanottavaa.
Kiitos huomio, ymmärrän noi asiat ja olen samaa mieltä. Jotenkin vaan ei haluaisi antaa periksi, eikä tunnu vielä siltä että lähtö ois oikein. Kyllä sen varmaan tuntee ja tietää, sit kun on. Ihan sydäntä lämmitti, kun kerroit että oot minua miettinyt, kiitos siitäkin :) Miten sinulla menee, joko on komea maha? 
On täällä joku muutos tapahtunut tähän mennessä, mies lähti yksi pvä meidän kanssa ulos ja tänään halusi lähteä minun kanssa kauppaan
Kiitos huomio, ymmärrän noi asiat ja olen samaa mieltä. Jotenkin vaan ei haluaisi antaa periksi, eikä tunnu vielä siltä että lähtö ois oikein. Kyllä sen varmaan tuntee ja tietää, sit kun on. Ihan sydäntä lämmitti, kun kerroit että oot minua miettinyt, kiitos siitäkin :) Miten sinulla menee, joko on komea maha? 
On täällä joku muutos tapahtunut tähän mennessä, mies lähti yksi pvä meidän kanssa ulos ja tänään halusi lähteä minun kanssa kauppaan
Toivottavasti tiadalla selvinny jotain siellä. Jatkotsempit!
Enni, vaikeiden asioiden kanssa painit. Parisuhteen päättäminen ei koskaan helppoa ole ja kun on lapsi ja lapsitoive, niin tekee päätöksestä varmasti vaikeaa potenssiin sata. Toivottavasti sen seurakunnan keskusteluavun myötä saisit ajan kanssa selkeyttä omiin ajatuksiin.
Me käytiin jokunen viikko sitte miehen kans tätä juupas-eipäs -keskustelua toisesta lapsesta eikä saatu keskustelua koskaan edes päätökseen. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole miehen toimesta ollut ehkäisyä käytössä. Vähän hämmentävää, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nuo lääkitykset varmaan yritän joka tapauksessa tuplata hyvän hetken tullessa ja tiputellaan pois, jos joskus tarve tulee.
Enni, vaikeiden asioiden kanssa painit. Parisuhteen päättäminen ei koskaan helppoa ole ja kun on lapsi ja lapsitoive, niin tekee päätöksestä varmasti vaikeaa potenssiin sata. Toivottavasti sen seurakunnan keskusteluavun myötä saisit ajan kanssa selkeyttä omiin ajatuksiin.
Me käytiin jokunen viikko sitte miehen kans tätä juupas-eipäs -keskustelua toisesta lapsesta eikä saatu keskustelua koskaan edes päätökseen. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole miehen toimesta ollut ehkäisyä käytössä. Vähän hämmentävää, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nuo lääkitykset varmaan yritän joka tapauksessa tuplata hyvän hetken tullessa ja tiputellaan pois, jos joskus tarve tulee.
Opiaattina
Jostain jotain jo tietävä
Moi kaikki, anteeksi en kiireessä ehdi lukea teidän viestejänne. En tiedä, muistatteko minua vielä, mutta alkusyksystä juttelin täällä ja toivoitte, että tulen päivittelemään kuulumisia. Tänään, 10.11., on mun ja mieheni häät ja saimme eilen maailman parhaan häälahjan - plussan <3
Tsemppiä teille kaikille odotteluun <3
Tsemppiä teille kaikille odotteluun <3
Toisaalta hyvä, ettei mitään löytyny, mutta kyllä tuo vähä mietityttää. Toivottavasti kivut pysyis poissa!
Jäit niin jotenkin mieleen Enni kun tuli suru ja paha mieli siitä, minkälaista elämää olet joutunut elämään! Jospa saisit sen miehen keskustelemaan asiat halki ihan kunnolla, tietysti pitää katsoa asiat loppuun asti. Voisiko olla, että miehelläsi on itsellään jotenkin paha olla joka on purkautunut näin?
Kiitos kysymästä, kyllä täällä jo mahaa on kasvateltu ihan kiitettävästi ja kummasti ajatukset on jo kääntyneet sinne äippälomaa kohti. Poitsua ootellaan saapuvaksi tähän talouteen, esikko on tosiaan tyttö
tänään poksui jo 25+0, aika suorastaan liitää, vaikka samaan aikaan se tuntuu matelevan 
onneksi pian saa alkaa laittaa jo joulua :)
Kiitos kysymästä, kyllä täällä jo mahaa on kasvateltu ihan kiitettävästi ja kummasti ajatukset on jo kääntyneet sinne äippälomaa kohti. Poitsua ootellaan saapuvaksi tähän talouteen, esikko on tosiaan tyttö
tänään poksui jo 25+0, aika suorastaan liitää, vaikka samaan aikaan se tuntuu matelevan onneksi pian saa alkaa laittaa jo joulua :)Huomio, olen ajatellut itse samaa, kysellyt masennuksesta ja yrittänyt passittaa lääkäriin useaan otteeseen. En kuitenkaan mitään voi, jos ei hän itse tee mitään. Ärsyttää kun ite oon ihan poikki, ja kaikki joudun silti hoitamaan kun mies makaa sängyssä kännykällä. Aina kun kysyy jotain niin aina joku kesken. Ois itestäkin ihan kiva vaikka 30 min istuu sohvalla. Aina hän menee edelle tai sit pitää sanoo lapselle et sori nyt tänään ei ulkoilla kun äiti ei jaksa. Mikä siinä on, jos äiti on väsynyt hän tekee silti kotitöitä 24/7 ja hoitaa samalla itsensä ja lapsen. Jos isä on väsynyt eli aina, hän saa maata koko ajan koska hän saa vapaa-ajalla tehdä mitä haluaa.
Todella vaikea tilanne 
ethän sinäkään kuitenkaan loputtomiin jaksa. Oletko sanonut miehelle rehellisesti ja suoraan ääneen, että joskus tulee se raja vastaan, että sinäkään et enää yksinkertaisesti jaksa, ellei mies koita saada itseään kuntoon ja pelkäät että mitä sitten? Auttaisiko sellainen asioiden suoraan sanominen, että mikä ikinä hänellä onkaan, se pitäisi hoitaa jollain keinoin kuntoon tai muuten teidän on pakko lapsen kanssa lähteä tilanteesta, ennen kuin kaikki sairastuvat tai alkavat oireilla? Tai jos puhuminen ei onnistu tai toinen ei suostu kuuntelemaan, niin kirjoittaisit vaikka kirjeen jossa kertoisit raadollisen rehellisesti sen mitä tunnet ja pelkäät ja että kaipaat sitä miestä, joka osallistuu ja on isä ja että sinusta tuntuu, ettet jaksa etkä pysty elämään näin jne. ja että jos mies ei pysty sitoutumaan uudenlaiseen elämään ja hoitamaan itseänsä kuntoon niin et näe muuta vaihtoehtoa kuin lähteä eri teille. Antaisit kirjeen luettavaksi ja lähtisitte lapsen kanssa pariksi tunniksi vaikka ulkoilemaan, että mies saisi aikaa itsekseen prosessoida asiaa.
Toivon todella, ettet uuvuta itseäsi liikaa tuossa tilanteessa! Olet kuitenkin niin pitkään pärjännyt yksin ja pitänyt palettia kasassa.
ethän sinäkään kuitenkaan loputtomiin jaksa. Oletko sanonut miehelle rehellisesti ja suoraan ääneen, että joskus tulee se raja vastaan, että sinäkään et enää yksinkertaisesti jaksa, ellei mies koita saada itseään kuntoon ja pelkäät että mitä sitten? Auttaisiko sellainen asioiden suoraan sanominen, että mikä ikinä hänellä onkaan, se pitäisi hoitaa jollain keinoin kuntoon tai muuten teidän on pakko lapsen kanssa lähteä tilanteesta, ennen kuin kaikki sairastuvat tai alkavat oireilla? Tai jos puhuminen ei onnistu tai toinen ei suostu kuuntelemaan, niin kirjoittaisit vaikka kirjeen jossa kertoisit raadollisen rehellisesti sen mitä tunnet ja pelkäät ja että kaipaat sitä miestä, joka osallistuu ja on isä ja että sinusta tuntuu, ettet jaksa etkä pysty elämään näin jne. ja että jos mies ei pysty sitoutumaan uudenlaiseen elämään ja hoitamaan itseänsä kuntoon niin et näe muuta vaihtoehtoa kuin lähteä eri teille. Antaisit kirjeen luettavaksi ja lähtisitte lapsen kanssa pariksi tunniksi vaikka ulkoilemaan, että mies saisi aikaa itsekseen prosessoida asiaa. Toivon todella, ettet uuvuta itseäsi liikaa tuossa tilanteessa! Olet kuitenkin niin pitkään pärjännyt yksin ja pitänyt palettia kasassa.
Kyllä olen sanonut. Ilmeisesti hän kuuluu niihin, jotka eivät usko ennen kuin se tapahtuu. Ja minun mittarilla, sitten taas paluuta ei enää ole joten herääminen siinä vaiheessa ei auta enää. Kirjoittamista en ole vielä kokeillut, kun mies ei lue mitään, niin olen ajatellut ettei lukisi/ymmärtäisi kirjettä. Voin toki kokeilla sitäkin.