Opiaattina
Jostain jotain jo tietävä
Onko siinä Multivitassa foolihappokin mukana? :)
Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Multivitassa foolihappoa on 500 mikrogrammaa ja Multitabseissa 400.
Sitten on vielä tosiaan Multitabsilla erikseen raskausmonivitamiini jossa myös omegat, niitä söin itse raskausaikana! :)
Minulla on muistakseni Multivita, sellainen violetti purkki..
Meillä on myös joskus saatavilla mummo lastenvahdiksi. Esim on joskus ollut tunnin tai kaksi, jos siivoan tai muita kotitöitä. Kuten saunan pesu, jossa lapsi ei voi olla mukana. Miehen kanssa ei olla käyty missään, pyysin viime vuonna sitä elokuviin, mutta se tyssäs siihen kun elokuvaa näytettiin vain klo 20 tai 21!
Mutta ei oo meilläkään muita vahteja kuin mummo, että aika rajallista on apu. Varsinkin vauva vuotena olisin kaivannut 95% enemmän apua mitä sain.
Meillä on myös joskus saatavilla mummo lastenvahdiksi. Esim on joskus ollut tunnin tai kaksi, jos siivoan tai muita kotitöitä. Kuten saunan pesu, jossa lapsi ei voi olla mukana. Miehen kanssa ei olla käyty missään, pyysin viime vuonna sitä elokuviin, mutta se tyssäs siihen kun elokuvaa näytettiin vain klo 20 tai 21!
Mutta ei oo meilläkään muita vahteja kuin mummo, että aika rajallista on apu. Varsinkin vauva vuotena olisin kaivannut 95% enemmän apua mitä sain.
Meillä myös oikeastaan mummu (eli anoppi) ainut apu tällä hetkellä. Hän on kipukroonikko mutta yrittää esikoisen aina viikoittain viedä muutamaksi tunniksi retkelle tms.
Mua tympäsee eniten se että mun vanhemmat, jotka on kunnossa ja työelämässä, eivät voi koskaan auttaa oma-aloitteisesti. Heidän harrastukset ja muut menee aina edelle. Ja vaikka muutettiin tähän 8km päähän, heitä näkee ehkä kaks kertaa kuukaudessa. Käyvät tunnin visiitillä ja sitten esikoinenkin itkee kun lähtevät.
Kyllä vaan mua vietiin mummilaan hoitoon harvase kerta ku olin pieni, että välillä olin viikko tolkulla jotta huilata saa..
Mua tympäsee eniten se että mun vanhemmat, jotka on kunnossa ja työelämässä, eivät voi koskaan auttaa oma-aloitteisesti. Heidän harrastukset ja muut menee aina edelle. Ja vaikka muutettiin tähän 8km päähän, heitä näkee ehkä kaks kertaa kuukaudessa. Käyvät tunnin visiitillä ja sitten esikoinenkin itkee kun lähtevät.
Kyllä vaan mua vietiin mummilaan hoitoon harvase kerta ku olin pieni, että välillä olin viikko tolkulla jotta huilata saa..
Me saatiin esikoisen aikaan (ilmesesti koliikki, huuti koko ajan eikä nukkunu pitkiä pätkiä koskaa ja suht pian uus raskaus) ku neuvolasta sain perheohjaaja meille ja perheohjaajan apu ei riittäny, niin se teki anomuksen lastenhoitoon sosiaalihuoltoon ja sieltä kävi täti kyselemässä mikä on ja mihin sitä tarvii, syy oli ensi mun jaksaminen, saatiin 2kk 2x3h / vk hoitaja (ei käytetty ku kerta/vk) ja sitte syksyllä jatkettiin 1x vk miehen harrastusiltana jos olin töis että mies pääsi (vaikka ilmesesti se ei olisi ollu syy saada mutta saatiin). Kesällä se ei ollu kiva ku aina vaihtu ihminen joka tuli, mut syksyllä oli ihana ku sama vanhempi nainen kävi joka kerta. Nyt aattelin kysyä sitä jaksamisen perusteella että tarvitaan parisuhdeaikaa, ja ainaki täälä on saanu hyvin. Joutuu maksaa sen erotuksen, n. 8e/h. Mut mä oon todennu että ei oo heikkous pyytää apua vaikka se vieraalta tuntuu, mut kyllä sitä sitte arvostaa ku saa joko sitä omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Miitu ompa inhottava tilanne! Näitä kuunnelles sitä oikeasti on onnellinen omasta tilanteesta ku sitä apua kuitenki kerran kuus saa viikonlopun, joskus enempi. Näin kesällä ku oli lomat sai paljo enemmän.
Miitu ompa inhottava tilanne! Näitä kuunnelles sitä oikeasti on onnellinen omasta tilanteesta ku sitä apua kuitenki kerran kuus saa viikonlopun, joskus enempi. Näin kesällä ku oli lomat sai paljo enemmän.
Opiaattina
Jostain jotain jo tietävä
Meillä miehen äiti on lapselle kuin toinen äiti. Mies ja lapsen biologinen äiti erosivat erittäin... dramaattisesti? kun poika oli 9kk vanha. Sen jälkeen miehellä oli aika huonoja vaiheita, kun tuo entisensä varasti lapsen pitkäksi aikaa ym. Tänä aikana sitten vaikka mies näkikin lastaan niin mielenterveysvaikutti siihen ja mummo "otti ohjat". Sittemmin poika on muuttanut meille, mutta tuolta ajalta
peilautuu edelleen, että poika menee vähintään kerran viikossa yöksi mummilaan, mummi käy meillä siivoamassa pojan huonetta (ja valittamassa muuten vaan kaikesta siisteydestä, jossa ei minusta kyllä ole valittamista :D), mummi käyttää uimassa, mummi ostaa vaatteet, mummi huolehtii kaiken, mummi antaa syödä hilloa suoraan purkista, mummi tulee kylään kysymättä kun "oli nyt vaan lasta ikävä". Näin äitipuolena tähän kuvioon on ollut TOSI vaikea tottua, varsinkin kun tämä mummi sitten aika hanakasti pyrkii munkin elämääni ja kasvatustapoihini vaikuttamaan.
Pelottaa siis paljon, että mikä on kohtalo, kun mä en haluisi että omien lasteni suhde isovanhempiin olisi noin läheinen. Muodostuuko suhdetta ollenkaan? Pysyykö vanhin lapsi edelleen mummin omana lapsena ja muut ovat lapsenlapsia? Kuvitteleeko, että samalla tavalla voisi jatkaa? Samalla mun omat vanhemmat asuu ihan eri puolella Suomea. Että ainoa turvaverkko sitten on tuo mummi ja ukki. Siihen on pakko nojautua.
Eikä ole heikkoutta myöntää, että tarvitsee apua, ei missään nimessä! Tukiverkko on tärkeä ja jos sitä ei ole, niin sitten ei ole heikkoutta pyytää apua muualta. Omasta hyivnvoinnista huolehtiminenkin on hyvin tärkeää lapsen kannalta.. :)
EDIT: Lisään vielä, että anoppi/mummi yritti kieltää meitä ostamasta meidän taloa, koska se on "liian kaukana". Tästä on heille n. 5km matkaa. Hän järjesti hirveän shown, ettei voida muuttaa niin kauas, kun hän ei sitten näe poikaa ikinä. Asuttiin ennen naapurissa ja ajattelin että edes tämä 5km helpottaisi tilannetta, mutta edelleen hän käy täällä melkein päivittäin. Olipahan "pitkä" matka, jota ei jaksa kulkea :D
peilautuu edelleen, että poika menee vähintään kerran viikossa yöksi mummilaan, mummi käy meillä siivoamassa pojan huonetta (ja valittamassa muuten vaan kaikesta siisteydestä, jossa ei minusta kyllä ole valittamista :D), mummi käyttää uimassa, mummi ostaa vaatteet, mummi huolehtii kaiken, mummi antaa syödä hilloa suoraan purkista, mummi tulee kylään kysymättä kun "oli nyt vaan lasta ikävä". Näin äitipuolena tähän kuvioon on ollut TOSI vaikea tottua, varsinkin kun tämä mummi sitten aika hanakasti pyrkii munkin elämääni ja kasvatustapoihini vaikuttamaan.
Pelottaa siis paljon, että mikä on kohtalo, kun mä en haluisi että omien lasteni suhde isovanhempiin olisi noin läheinen. Muodostuuko suhdetta ollenkaan? Pysyykö vanhin lapsi edelleen mummin omana lapsena ja muut ovat lapsenlapsia? Kuvitteleeko, että samalla tavalla voisi jatkaa? Samalla mun omat vanhemmat asuu ihan eri puolella Suomea. Että ainoa turvaverkko sitten on tuo mummi ja ukki. Siihen on pakko nojautua.
Eikä ole heikkoutta myöntää, että tarvitsee apua, ei missään nimessä! Tukiverkko on tärkeä ja jos sitä ei ole, niin sitten ei ole heikkoutta pyytää apua muualta. Omasta hyivnvoinnista huolehtiminenkin on hyvin tärkeää lapsen kannalta.. :)
EDIT: Lisään vielä, että anoppi/mummi yritti kieltää meitä ostamasta meidän taloa, koska se on "liian kaukana". Tästä on heille n. 5km matkaa. Hän järjesti hirveän shown, ettei voida muuttaa niin kauas, kun hän ei sitten näe poikaa ikinä. Asuttiin ennen naapurissa ja ajattelin että edes tämä 5km helpottaisi tilannetta, mutta edelleen hän käy täällä melkein päivittäin. Olipahan "pitkä" matka, jota ei jaksa kulkea :D
Muokattu viimeksi:
Siis itse hyvin...hmm, miten sen sanoisi, hallitsevan anopin omaavana tuo kuulostaa opiaattina ihan niskakarvoja pystyyn nostattavalta! Olen yrittänyt miettiä että juu, ihana asia kun lapsella on rakastavia aikuisia ympärillään niin monta kuin on vaan mahdollista, mutta silti aika usein tulee semmoinen olo että haluaisin vaan ottaa lapsen anopin sylistä pois ja sanoa että MINUN, ei sinun, älä tuppaudu. Jäänyt vain oloksi ja tulee vain oloksi jäämäänkin, mutta silti. 
Mutta löytyypä apua, ja varmasti ihan vilpitöntä sellaista! Enkä halua käyttää anoppiakaan hyväksi, vaan tietysti haluan toisen nauttivan lapsen kanssa tekemisestä. Haluan minäkin sitten isona olla semmoinen mummoanoppi, joka saa puuhata lapsenlapsensa kanssa. Tässä on vaan aika paljon kasvatus/puhe/sävyeroja, joita pitää vielä ruotia ennen kuin olen ihan sinut pidempien oleskelujen suhteen.
Mutta löytyypä apua, ja varmasti ihan vilpitöntä sellaista! Enkä halua käyttää anoppiakaan hyväksi, vaan tietysti haluan toisen nauttivan lapsen kanssa tekemisestä. Haluan minäkin sitten isona olla semmoinen mummoanoppi, joka saa puuhata lapsenlapsensa kanssa. Tässä on vaan aika paljon kasvatus/puhe/sävyeroja, joita pitää vielä ruotia ennen kuin olen ihan sinut pidempien oleskelujen suhteen.
Opiaattina
Jostain jotain jo tietävä
Raparpaari niinpä. Meillä juuri tuota ongelmaa - meillä on peliajat, nukkumaanmenoajat, ruutuajat, herkkupäivät. Mummolassa mennään keskiyön jälkeen nukkumaan, syödään päiväruuaks lettuja, iltaruuaks karkkia ja yöllä yöpalaks vielä hilloa suoraan purkista (mikä ihme että lapselta sulasi 3 hammasta suuhun..). Pelata saa niin paljon kuin haluaa. Ja mummi on AINA lapsen puolella. Jos me sanotaan, että istu nätisti niin mummi sönkkää että mummilassa mummilan säännöt. Tai jos me puhutaan jostain muusta kasvatuksellisesta, heti tulee puolustus "mutta eihän se sitä tiennyt, mummilassa saa, älkää olko noin ilkeitä". Ollaan lähtökohtaisesti vaan KAIKESTA niin eri mieltä, että se sitten ärsyttää kun se lapsi on siellä koko ajan. Ja kun on loma, niin lapsi menee äidilleen. Sit kun tulee sieltä, niin mummin pitää saada viettää sen kanssa aikaa. En muista milloin meillä ois ollut joku muu loma, kuin kesäloma, jolloin oltais saatu viettää itse lapsen kanssa aikaa. Ja sitten ihmetellään kun mä hermostun siellä pienistä :D
Silloin kun alettiin seurustelemaan (poika 6v, asunut 6kk isällään), niin olin ainoa ylipäätään, joka lapselle laittoi sääntöjä. "traumaattisen" lapsuuden takia kaikki yritti lahjoa ja antaa sen tehdä mitä haluaa ja sai hakata ihmisiä ja komennella 90v vanhuksia että mene pois mun paikalta ja vaikka ja mitä. 8h pelattiin isin kanssa pleikkaa. Sitten kaikki itki kun mä reiluna menin väliin ja sanoin että mun kanssa tää ei käy. Kaikki luuli et lapsi alkaa vihata mua, mut yllättäen muodostuin sille tosi tärkeäksi kun olinkin se luotettava, rajoja JA rakkautta antava aikuinen joka piti hänet turvassa ja teki päätöksiä hänen puolestaan. Onneks ne ajat on jo takana pain, oli aika rankkaa :D
Silloin kun alettiin seurustelemaan (poika 6v, asunut 6kk isällään), niin olin ainoa ylipäätään, joka lapselle laittoi sääntöjä. "traumaattisen" lapsuuden takia kaikki yritti lahjoa ja antaa sen tehdä mitä haluaa ja sai hakata ihmisiä ja komennella 90v vanhuksia että mene pois mun paikalta ja vaikka ja mitä. 8h pelattiin isin kanssa pleikkaa. Sitten kaikki itki kun mä reiluna menin väliin ja sanoin että mun kanssa tää ei käy. Kaikki luuli et lapsi alkaa vihata mua, mut yllättäen muodostuin sille tosi tärkeäksi kun olinkin se luotettava, rajoja JA rakkautta antava aikuinen joka piti hänet turvassa ja teki päätöksiä hänen puolestaan. Onneks ne ajat on jo takana pain, oli aika rankkaa :D
Mullakin nousee ihan niskavillat pystyyn sun anopin kanssa Opiaattina. Ihanahan se on että on tukiverkkoa ja isovanhempi haluaa olla lapsen kanssa, mutta joku raja. Ja kyllä lapsella pitää olla rajat. Ei tuollainen lahjominen ja rajojen puute ainakaan korjaa mahdollisia traumoja. Toivottavasti teillä tilanne helpottuu ja toivottavasti saat anopin ja tulevien lasten välit sopivan läheisiksi.
Miitu, onpa tympeää kun tukiverkko on noin heikossa jamassa. Mikä siinä onkin ettei ne vaivaudu auttamaan, jotka jaksaisi jos viitsisivät.![:\](/styles/default/xenforo/meh.png "meh :\")
Ehdottomasti samaa mieltä että avun pyytäminen ei ole häpeä! Itse en kyllä ole mikään hyvän mallin näyttäjä. Me pyydettiin apua siinä vaiheessa, kun mun jaksaminen oli ihan äärirajoilla. Kun ei ylpeys antanyt myöden myöntää että en pärjää. Nykyisin meillä käy kotipalvelu auttamassa 2 kertaa viikossa 1,5h kerrallaan kokonaan sosiaalihuollon piikkiin. Meillä on onneksi kyllä tukiverkkoakin ja lapsi käy aina välillä äitini tai veljeni luona yökylässä. Vauvavuosi meillä meni mukavasti ja lapsi taisi olla meistä kummastakin erossa ensimmäisen kerran n. 1v 4kk ikäisenä kun haluttiin käydä kaksin ravintolassa syömässä. Sitä ennen lapsi oli aina menoissa mukana ja saatiin kahdenkeskistä aikaa kun oltiin päiväunikävelyllä (lapsi nukkui rattaissa) ja muutenkin kun lapsi nukkui. Nykyisin sitä aikaa että lapsi on poissa jaloista tarvitsee paljon enemmän kuin sillon kun hän nukkui pitkään ja asiat oli hyvin. :/
Miitu, onpa tympeää kun tukiverkko on noin heikossa jamassa. Mikä siinä onkin ettei ne vaivaudu auttamaan, jotka jaksaisi jos viitsisivät.
Ehdottomasti samaa mieltä että avun pyytäminen ei ole häpeä! Itse en kyllä ole mikään hyvän mallin näyttäjä.
Me pyydettiin apua siinä vaiheessa, kun mun jaksaminen oli ihan äärirajoilla. Kun ei ylpeys antanyt myöden myöntää että en pärjää. Nykyisin meillä käy kotipalvelu auttamassa 2 kertaa viikossa 1,5h kerrallaan kokonaan sosiaalihuollon piikkiin. Meillä on onneksi kyllä tukiverkkoakin ja lapsi käy aina välillä äitini tai veljeni luona yökylässä. Vauvavuosi meillä meni mukavasti ja lapsi taisi olla meistä kummastakin erossa ensimmäisen kerran n. 1v 4kk ikäisenä kun haluttiin käydä kaksin ravintolassa syömässä. Sitä ennen lapsi oli aina menoissa mukana ja saatiin kahdenkeskistä aikaa kun oltiin päiväunikävelyllä (lapsi nukkui rattaissa) ja muutenkin kun lapsi nukkui. Nykyisin sitä aikaa että lapsi on poissa jaloista tarvitsee paljon enemmän kuin sillon kun hän nukkui pitkään ja asiat oli hyvin. :/Opiaattina
Jostain jotain jo tietävä
Ihanaa Vargynja, että olette saaneet apua, ja vaikka turhan myöhään, niin uskaltaneet sitä pyytää :) Teillä kun ei muutenkaan ole turhan helppoa :/
ja Miitu onpas tympäisevää, ettei auteta tai jätetään se auttaminen kipukroonikon niskoille :/
ja Miitu onpas tympäisevää, ettei auteta tai jätetään se auttaminen kipukroonikon niskoille :/
Ihanan aktiivista keskustelua täällä ! :)
Ikävää että niin monella on anopin kanssa ongelmia, mukaan lukien itseni.
Anoppi asuu meiltä n.3 km päässä, mutta valehtelematta on käynyt meillä vajaa 5 kertaa lapsen synnyttyä (ikää tulee nyt 8kk). Ei mekään olla vierailtu siellä yhtään sen useammin. Miehellä ja äidillään välit ihan kunnossa mutta tuntuu ettei kumpikaan vaan halua pitää yhteyttä. Enkä mäkään oo missään vaiheessa päässy niin lämpimiin väleihin anopin kanssa. Lapsikin rupeaa aina itkemään heti kun näkee mummon, koska tämä ottais sen aina välittömästi syliin kun näkevät. Harmittaa kun anoppia ei tunnu yhtään kiinnostavan meidän lapsen kuulumiset kun taas muut lapsenlapset on kovastikkin aina hoidossa. Toisaalta saapahan kasvattaa oman lapsen niinkun itse haluaa, mutta olis mukava jos välillä sieltä puolelta sais hoitoapua.
Minun vanhemmat asuu kanssa.n.4 km päässä. Heiltä kyllä saa apua pyytäessä ja auttavatkin mielellään. Oon ilonen että meidän lapsella on ees toiset isovanhemmat joita kiinnostaa lapsen kuulumiset.
Maanantaina alotin mahdollisesti viimesen pilleri liuskan tältä erää! Jännittää kauheesti jo nyt että kohta päästään yrittämään
Ikävää että niin monella on anopin kanssa ongelmia, mukaan lukien itseni.
Anoppi asuu meiltä n.3 km päässä, mutta valehtelematta on käynyt meillä vajaa 5 kertaa lapsen synnyttyä (ikää tulee nyt 8kk). Ei mekään olla vierailtu siellä yhtään sen useammin. Miehellä ja äidillään välit ihan kunnossa mutta tuntuu ettei kumpikaan vaan halua pitää yhteyttä. Enkä mäkään oo missään vaiheessa päässy niin lämpimiin väleihin anopin kanssa. Lapsikin rupeaa aina itkemään heti kun näkee mummon, koska tämä ottais sen aina välittömästi syliin kun näkevät. Harmittaa kun anoppia ei tunnu yhtään kiinnostavan meidän lapsen kuulumiset kun taas muut lapsenlapset on kovastikkin aina hoidossa. Toisaalta saapahan kasvattaa oman lapsen niinkun itse haluaa, mutta olis mukava jos välillä sieltä puolelta sais hoitoapua.
Minun vanhemmat asuu kanssa.n.4 km päässä. Heiltä kyllä saa apua pyytäessä ja auttavatkin mielellään. Oon ilonen että meidän lapsella on ees toiset isovanhemmat joita kiinnostaa lapsen kuulumiset.
Maanantaina alotin mahdollisesti viimesen pilleri liuskan tältä erää! Jännittää kauheesti jo nyt että kohta päästään yrittämään
Kuulostaapas hankalilta anopeilta tosiaan, vaikka meillä olis varmasti samanlainen mun äiti jos asuttais yhtää lähempänä. Siks meille sopii tämä 200km molempien vanhempiin, saadaan pojat hoitoon sen kerran kuukaudes suunnilleen, jos olis lyhee matka nii ne olis koko ajan säätämäs meidän elämää. Toki sitä arjen apua kaipaa, mutta sen kans on oppinu elämään ja nauttii niistä viikonlopuista enempi ku tietää että kuukauteen ei apua saa.
Ihanaa sanpe! Ei enää kauaa.
Ny jännittää, huomenna pääsykokeet. Valmistautuminen on ollu hävettävän huonoa helteiden takia, ja omaa saamattomuutta, mut käyn ny kattomas kokeita ja seuraavat onki onneks jo 2kk päästä jos ei nyt pääse. Toivon kuitenki että pällitestit pelastais muut osa-alueet :D
Ihanaa sanpe! Ei enää kauaa.
Ny jännittää, huomenna pääsykokeet. Valmistautuminen on ollu hävettävän huonoa helteiden takia, ja omaa saamattomuutta, mut käyn ny kattomas kokeita ja seuraavat onki onneks jo 2kk päästä jos ei nyt pääse. Toivon kuitenki että pällitestit pelastais muut osa-alueet :D
No huh mitä juttuja. Onneks ei oo anoppia! Appiukossa on ihan riittävästi, sille joutuu aina sanomaan, kun mies on vaan hiljaa. Hänelläkin isompia lapsenlapsia, luulis että normaalit asiat ois ihan tiedossa mut ei.. Omilla vanhemmillani on ihan normaalit säännöt ja järki, niille ei oo tarvinnu kertaakaan sanoa mistään.
Minä olen luullut, että pitääkin olla tosi naatti että kotiin saa apua. Kun oon joka kerta valittanu neuvolassa kaikesta ja kertonu rehellisesti miltä tuntuu, mut ei oo tarjottu kun perhetyöntekijä juttelemaan. Vauvana olisin tarvinnut jonkun hoitamaan kotia, kun vauva oli miussa kiinni eikä huolinut silloinkaan muita.
Sanpe, Jännää, onnea yritykseen Tää onkin tosi kiva ryhmä, itse harvoin tunnen kuuluvani mihinkään, mut tänne kyllä :)
Niemja, Tsemppiä kokeisiin
Minä olen luullut, että pitääkin olla tosi naatti että kotiin saa apua. Kun oon joka kerta valittanu neuvolassa kaikesta ja kertonu rehellisesti miltä tuntuu, mut ei oo tarjottu kun perhetyöntekijä juttelemaan. Vauvana olisin tarvinnut jonkun hoitamaan kotia, kun vauva oli miussa kiinni eikä huolinut silloinkaan muita.
Sanpe, Jännää, onnea yritykseen
Tää onkin tosi kiva ryhmä, itse harvoin tunnen kuuluvani mihinkään, mut tänne kyllä :)Niemja, Tsemppiä kokeisiin
Tsemppiä kokeisiin niemja!
Sanpe, oi ihanaa kohta pääsette yrittämään.
Enni, on kyllä aika kehnosti hoitaneet sun neuvolassa työnsä. Luulisi että jotain apua saisi. Ehkä sitä pitää osata lähes tulkoon vaatia ainakin jos on hankalampi neuvolan täti.
Omasta anopistani voisin sanoa sen verran että hän Onneksi asuu 600km päässä ja on tällä hetkellä niin huonokuntoinen että ei ole varmaan tänne raahautumassa. Hän on nähnyt meidän lapsen (kohta 4-v.) tasan kerran. Eikä kyllä tule ikävä. Mieskään ei hänen kanssa mitenkään lämpimissä väleissä ole. Appiukko on mukavampi, mutta hänenkään kanssa ei nähdä kovin usein. Joskus olen sanonut, että lapsellani on neljä isovanhempaa jotka kaikki on mun puolelta (molemmilla vanhemmillani on uudet kumppanit).
Sanpe, oi ihanaa kohta pääsette yrittämään.
Enni, on kyllä aika kehnosti hoitaneet sun neuvolassa työnsä.
Luulisi että jotain apua saisi. Ehkä sitä pitää osata lähes tulkoon vaatia ainakin jos on hankalampi neuvolan täti.Omasta anopistani voisin sanoa sen verran että hän Onneksi asuu 600km päässä ja on tällä hetkellä niin huonokuntoinen että ei ole varmaan tänne raahautumassa. Hän on nähnyt meidän lapsen (kohta 4-v.) tasan kerran. Eikä kyllä tule ikävä. Mieskään ei hänen kanssa mitenkään lämpimissä väleissä ole. Appiukko on mukavampi, mutta hänenkään kanssa ei nähdä kovin usein. Joskus olen sanonut, että lapsellani on neljä isovanhempaa jotka kaikki on mun puolelta (molemmilla vanhemmillani on uudet kumppanit).
Minne olet hakemassa?
Kiitoksia kaikille! Poliisikouluun haen, toteutan viimein mun pitkäaikasen unelman! Nyt tosiaan valmistautuminen jäi helteiden takia ja vähä omaa kesälaiskuutta, mut onneks haku on 4krt/vuosi että seuraava taas on lokakuus, meen nyt mentaliteetillä että osaan aineiston ja kuntotestit menee ihan hyvin, käyn kattomas mihin rahkeet riittää ja paljoko pitää parantaa mahdollisesti ja mitä. Ku ekaa kertaa haen niin käyn vähä kattomaski mimmonen se koe on.
Ittellä vielä viikko ootettavaa!
Ittellä vielä viikko ootettavaa!
Apua,mä oon ihan tippunut mitä ootte täällä kirjoitellut :D en sin oltiin mun vanhempien luona ja pitsiturnauksessa sit oltiin lasten kanssa hämeelinnassa yötä ja maanantaina puuhamaassa.. Nyt lähetään sunnuntaina viikoks mökille :) jos sen jälkeen pääsis taas kiinni tänne teidän juttuihinne. :)
Uusille tervetuloa ja tsemppiä kaikille
Uusille tervetuloa ja tsemppiä kaikille
