Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Mä niin ymmärrän sua. En osaa mitään järkevää sanoa kuitenkaan.
Kun mä olen tässä kerran ennen kierukkaa (+ kierukan laittoa ennen tk) ja sen laiton jälkeenkin tehnyt raskaustestin koska "jos kuitenkin". Ja tällä historialla (puuttuu joku sarkastinen nauruhymiö).
Ihan sivusta tuun huutelemaan Heitsulle paljon onnea On varmasti varsinainen ylläri, kun olitkin jo noin pitkällä!Tänään kävin ultrassa oon nyt 23rv.
Tee ihmeessä testi!
Heippa tännekkin.
Kova kolmosen kuume itsellä, mies vielä pari vk sitten sano et katotaan talven yli mikä fiilis ja tilanne. Mutta nyt tässä on suhde "syttynyt" uudelleen, vaikka naimisissa oltu-15 lähtien, ja mies sanonu useampana päivänä että ehkä vois miettiäkin vauva asiaa jo aikaisemmin
Kuopus täytti vasta 4v ja esikoinen kohta 6v. Kumpikin sai alkunsa yhestä kerrasta. Mutta nyt mietin, että ehkä ei onnistu niin helposti enää. Niin miettinyt, että miten paljo aikaisemmin kannattais alkaa syömää esim mamavitskuja, foolihappoa..?
Tsemppiä smoothie Beating Heart oliks sulla nyt miten monta kiertoa ehtinyt olla synnytyksen jälkeen? Menkathan voi paljonkin muuttua, mutta toki jos sulla on jo useampi tiputtelukierto ollut synnytyksenkin jälkeen niin sitten varmasti hämmentävämpää.
Foolihappoa ainakin olis hyvä syödä noin 6kk ennen tärppiä. D-vitamiini ja rauta on kans sellaiset, joita olisi hyvä itsellä olla kunnon varastot.
Mulla tuntuisi nyt olevan ovis päällä/tuloillaan, mutta huomaan ettei uskalla harrastaa seksiä nyt. Olen ottanut itselleni aikamoiset ahdistukset ja paineet siitä, miten "keskeneräistä" elämä tällä hetkellä on. Suurimpana huolenaiheena on työt ja talo. Mulla ei siis ole työpaikkaa mihin palata äitiysloman jälkeen. Alunperin suunnitelma oli etsiä töitä ihan hissukseen ja jos ei onnistu työllistymään niin viettää ihan rauhassa perhevapaita. Sitten sainkin ihan megalomaanisen ahdistuksen, kun en ole oikein saanut työnantajilta vastakaikua hakemuksiini. Joo, tiedän että sama tilanne on aikalailla kaikilla muillakin työnhakijoilla, ettei firmat viitsi laittaa edes mitään geneeristä "valitettavasti tällä kertaa..." vastausta eikä nyt muutenkaan voi joka hakemus johtaa haastatteluun. Silti on tullut hirveä alemmuskompleksi, että olenko mä näin huono eikä kukaan halua palkata mua.
Ahdistusärsyttää tämä paikkakuntakin. Ollaan asuttu täällä seitsemän vuotta (muutettiin miehen työn perässä) ja sinä aikana mun lyhin työ/koulumatka on ollut 97 kilometriä. Nytkään täältä ei tunnu löytyvän mitään mulle soveltuvaa työtä. En muutenkaan oikein viihdy täällä. Silti ne miehen työt on edelleen täällä, joten ihan noin vaan ei voi muuttaa poiskaan. Mutta en kyllä suoraan sanottuna enää jaksaisi noita yli tunnin työmatkoja suuntaansa. Oikeat, aidot etätyötkin tuntuu nykyään olevan vaan muisto, kaikki pakotetaan toimistolle hybridityöhön.
Ja se talo. Tää nykyinen on meille jo nyt liian pieni, koska vauvalle ei ole omaa huonetta. Jonkun verran ollaan katseltu uutta, mutta sama vika niissäkin on, että sijaitsevat täällä periferiassa. Eikä toista paikkakuntaa voi edes harkita, ennen kuin mahdollisesti saan työn jostain muualta. En halua kuitenkaan jatkuvasti olla muuttamassa. Sitten taas jos ostetaan uusi talo täältä, tuntuu että ollaan vielä enemmän jumissa koko loppuelämämme eikä päästä koskaan pois. Esikoisella alkaa koulukin 1,5 vuoden päästä.
Että huoh vaan. Kiitos että sain avautua.
Täällä samankaltaista ahdistusta omaan työllistymiseen liittyen. Eka pitäs saada opinnot loppuun ja sit löytää töitä. Enkä usko et heti vakituista saisi. Mut jos tulisin nyt raskaaksi niin tilannehan taas venyis ja tulis tosi pitkä tauko töistä ylipäätään. Nytkin tuntuu et on jo pitkä tauko. Mielessä pyörii vaan et kuka palkkaa näin vanhaa vastavalmistunutta vain vähäisellä työkokemuksella tältä alalta mihin oon siirtymässä ja joka on vielä "lapsenhankintaikäinen". Tällä alalla töitä on ihan ok mutta ei nyt kuin sieniä sateella, mikä ihan kiva juttu. Lisäksi mun lainanmaksutauko päättyy pian niin sekin ahdistaa et nyt kun vanhempainvapaa päättyy niin alkaa oikeesti se rahanmeno kun tulot tippuu roimasti. Eli siis aika huono tilanne toiselle lapselle ja silti otan riskejä..
Mut huh on kyllä tylsä jos on noin pitkä työmatka sulla dimou! Ootteko puhunu miehen kans et onko hänen mahdollista vaihtaa työpaikkaa tai työpistettä toiseen kaupunkiin jos sellainen mahdollista? Et jos saisit muualta työpaikan tai edes siten et ois joku kaupunki/kunta missä enemmän mahdollisuuksia mitä voisit hakea. Muistelen et sulla oli kokemustakin jo ko alalta joten toivotaan että pian löytyykin jotain!
Kaikilla on toki omat näkemykset mutta näkisin että vaikka nyt ostaisitte isomman talon nykyiseltä paikkakunnalta, niin ei siinä silti tarvi ikuisuutta asua vaikka muuttaminen on perseestä. Et jos työt uudella alueella onnistuis teiltä molemmilta niin talon myynti ja muuttaminen ehkä pienin paha. Mutta hankalia on kyllä nää tilanteet. Tsemppiä mietelmiin!