Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Joo eipä tähän muuta voi kommentoida kuin jonkun nauru ja itkuhymiön samanaikaisesti Clown Face on tää jännä laji tää lisääntyminen..
Ihan sivusta tuun huutelemaan Heitsulle paljon onnea
On varmasti varsinainen ylläri, kun olitkin jo noin pitkällä!
Kp31 eikä vieläkään mitään. Ei siis mitään menkkoihin viittaavaa, eli tiputtelua, mut ei myöskään mitään raskauteen viittaavaa oiretta. Luulen et on ovuloimaton kierto. Kuitenkin imetän vielä 2-4 krt/vrk niin sekin voi varmasti ovuloimattomuuden aiheuttaa. Joka tapauksessa se raskauden mahdollisuus pyörii edelleen mielessä. Pitäs varmaan käydä ostaa testi et sais sen mielestä pois.
Joop. Eilen kävin kaupassa mutten kehdannut ostaa kun mies oli mukana enkä oo sille nyt jaksanu näitä mun ajatuksia purkaa kun en halua kertoa et mietiskelen näitä asioita vaikkei yrittämistä ole. Vaikka siis tietenkin hän tietää ettei ehkäisyä ole ja teoreettinen raskauden mahdollisuus on mut en usko et miettii asiaa sen enempää, vaikka välillä ns vitsaillaan pikkusisaruksesta. Katotaan jaksanko tänään lähteä vaan sitä varten kauppaan. Tuntuu silti et oon idiootti jos/kun meen sitä testiä ostamaan Clown Face
Mullahan meni ehkäisyneuvolan aika kuukauden päähän ja sekin th:n aika ja nyt aloin miettiin et eihän hän pysty (kai?) sitä reseptiä mulle tekeen.. Et koskahan sen sit oikeesti saan..
No niin negan testasin pois alta. Tulipa oikein "vanhat ajat" mieleen ja tiirailin valoissa ja joka kulmassa. Ei kai niistä tavoista pääse eroon Beaming Face With Smiling Eyes eli varmaan sit se ovuloimaton kierto tai sit menkat alkaakin poikkeuksellisesti kertarykäyksellä pian (näin ei oo kyllä käynyt kertaakaan neljään vuoteen kun oon ollu ilman hormoniehkäisyä).
Heippa tännekkin.
Kova kolmosen kuume itsellä, mies vielä pari vk sitten sano et katotaan talven yli mikä fiilis ja tilanne. Mutta nyt tässä on suhde "syttynyt" uudelleen, vaikka naimisissa oltu-15 lähtien, ja mies sanonu useampana päivänä että ehkä vois miettiäkin vauva asiaa jo aikaisemmin
Kuopus täytti vasta 4v ja esikoinen kohta 6v. Kumpikin sai alkunsa yhestä kerrasta. Mutta nyt mietin, että ehkä ei onnistu niin helposti enää. Niin miettinyt, että miten paljo aikaisemmin kannattais alkaa syömää esim mamavitskuja, foolihappoa..?
Kova kolmosen kuume itsellä, mies vielä pari vk sitten sano et katotaan talven yli mikä fiilis ja tilanne. Mutta nyt tässä on suhde "syttynyt" uudelleen, vaikka naimisissa oltu-15 lähtien, ja mies sanonu useampana päivänä että ehkä vois miettiäkin vauva asiaa jo aikaisemmin
Kuopus täytti vasta 4v ja esikoinen kohta 6v. Kumpikin sai alkunsa yhestä kerrasta. Mutta nyt mietin, että ehkä ei onnistu niin helposti enää. Niin miettinyt, että miten paljo aikaisemmin kannattais alkaa syömää esim mamavitskuja, foolihappoa..?
Täällähän on tuttuja! Mä en ehtinyt tänne kirjoittamaan, kun meidän pieni jo ilmoitti tulostaan lapsen ollessa 10 kk. "Niin pitkään yritettiin ekaakin ja ei nyt edes oo ovulaatio..." Cat With Tears Of Joy Mut hyvä näin Beating Heart
Heippa tännekkin.
Kova kolmosen kuume itsellä, mies vielä pari vk sitten sano et katotaan talven yli mikä fiilis ja tilanne. Mutta nyt tässä on suhde "syttynyt" uudelleen, vaikka naimisissa oltu-15 lähtien, ja mies sanonu useampana päivänä että ehkä vois miettiäkin vauva asiaa jo aikaisemmin
Kuopus täytti vasta 4v ja esikoinen kohta 6v. Kumpikin sai alkunsa yhestä kerrasta. Mutta nyt mietin, että ehkä ei onnistu niin helposti enää. Niin miettinyt, että miten paljo aikaisemmin kannattais alkaa syömää esim mamavitskuja, foolihappoa..?
Foolihappoa ainakin olis hyvä syödä noin 6kk ennen tärppiä. D-vitamiini ja rauta on kans sellaiset, joita olisi hyvä itsellä olla kunnon varastot.
Tsemppiä smoothie Beating Heart oliks sulla nyt miten monta kiertoa ehtinyt olla synnytyksen jälkeen? Menkathan voi paljonkin muuttua, mutta toki jos sulla on jo useampi tiputtelukierto ollut synnytyksenkin jälkeen niin sitten varmasti hämmentävämpää.
Nyt on meneillään viides kierto synnytyksen jälkeen ja noissa 4 aikasemmassa on kaikissa ollu tiputtelu joo. Toki ekassa kierrossa synnytyksen jälkeen tiputtelua oli vaan 2pv mikä oli myös hieman poikkeuksellista kun yleensä on 4-7pv. Ja kierrot toki myös vaihdellut sen 27-35pv eli pidempiä keskimäärin kuin ennen raskautumista. Mut joo kyl tää vähän hämmentää mutta diagnosoin että imetyshormonit varmaan teki tän nyt vaan sattumalta.
No pakko myöntää et pää sanoi et jos raskaus ei vaan näy vielä mutta siis järkiminä ei usko tähän. Vois nyt vaan olla tyytyväinen et jee ei tarvi kärsiä tiputtelua/menkkoja jos kierto venyy pitkäksi.
Kiitos vastauksesta. Vitamiinit tilattu, toivottavasti tänää tulis niin pääsis jo vkloppuna ottamaan. Mutta maanantaina sitte viimeistään.
Mies vain yllätti illalla ja sano et jos vielä muutama vk katottais pysyykö fiilis yhtää samanlaisena edes ku nyt niin vois alkaa yrittään. Toisin sanoen mahdollisesti jo ens kuussa alkais sit tjottailu ❤
Jatkan taas tänne Beaming Face With Smiling Eyes oispa kiva tietää mitä tuolla tapahtuu. Lauantaina tuli taas vähän ovismaista vv ja eilen vielä kirkkaampaa ja mukana vähän verta ja heti mietin et tapahtuko ovis vasta nyt (kp36). En kyllä muista et onko mulla tullu ennen ovulaatiossa verta. Noh eipä sitä tiiä. Outoa vaan kun jossain kierron vaiheessa olin huomaavinani kellertävää vv jo mikä viittais luteaalivaiheeseen. Tai sit edelleen imetyshormonit saa kehon sekoilemaan.
Mulla tuntuisi nyt olevan ovis päällä/tuloillaan, mutta huomaan ettei uskalla harrastaa seksiä nyt. Olen ottanut itselleni aikamoiset ahdistukset ja paineet siitä, miten "keskeneräistä" elämä tällä hetkellä on. Suurimpana huolenaiheena on työt ja talo. Mulla ei siis ole työpaikkaa mihin palata äitiysloman jälkeen. Alunperin suunnitelma oli etsiä töitä ihan hissukseen ja jos ei onnistu työllistymään niin viettää ihan rauhassa perhevapaita. Sitten sainkin ihan megalomaanisen ahdistuksen, kun en ole oikein saanut työnantajilta vastakaikua hakemuksiini. Joo, tiedän että sama tilanne on aikalailla kaikilla muillakin työnhakijoilla, ettei firmat viitsi laittaa edes mitään geneeristä "valitettavasti tällä kertaa..." vastausta eikä nyt muutenkaan voi joka hakemus johtaa haastatteluun. Silti on tullut hirveä alemmuskompleksi, että olenko mä näin huono eikä kukaan halua palkata mua.
Ahdistusärsyttää tämä paikkakuntakin. Ollaan asuttu täällä seitsemän vuotta (muutettiin miehen työn perässä) ja sinä aikana mun lyhin työ/koulumatka on ollut 97 kilometriä. Nytkään täältä ei tunnu löytyvän mitään mulle soveltuvaa työtä. En muutenkaan oikein viihdy täällä. Silti ne miehen työt on edelleen täällä, joten ihan noin vaan ei voi muuttaa poiskaan. Mutta en kyllä suoraan sanottuna enää jaksaisi noita yli tunnin työmatkoja suuntaansa. Oikeat, aidot etätyötkin tuntuu nykyään olevan vaan muisto, kaikki pakotetaan toimistolle hybridityöhön.
Ja se talo. Tää nykyinen on meille jo nyt liian pieni, koska vauvalle ei ole omaa huonetta. Jonkun verran ollaan katseltu uutta, mutta sama vika niissäkin on, että sijaitsevat täällä periferiassa. Eikä toista paikkakuntaa voi edes harkita, ennen kuin mahdollisesti saan työn jostain muualta. En halua kuitenkaan jatkuvasti olla muuttamassa. Sitten taas jos ostetaan uusi talo täältä, tuntuu että ollaan vielä enemmän jumissa koko loppuelämämme eikä päästä koskaan pois. Esikoisella alkaa koulukin 1,5 vuoden päästä.
Että huoh vaan. Kiitos että sain avautua.
Ahdistusärsyttää tämä paikkakuntakin. Ollaan asuttu täällä seitsemän vuotta (muutettiin miehen työn perässä) ja sinä aikana mun lyhin työ/koulumatka on ollut 97 kilometriä. Nytkään täältä ei tunnu löytyvän mitään mulle soveltuvaa työtä. En muutenkaan oikein viihdy täällä. Silti ne miehen työt on edelleen täällä, joten ihan noin vaan ei voi muuttaa poiskaan. Mutta en kyllä suoraan sanottuna enää jaksaisi noita yli tunnin työmatkoja suuntaansa. Oikeat, aidot etätyötkin tuntuu nykyään olevan vaan muisto, kaikki pakotetaan toimistolle hybridityöhön.
Ja se talo. Tää nykyinen on meille jo nyt liian pieni, koska vauvalle ei ole omaa huonetta. Jonkun verran ollaan katseltu uutta, mutta sama vika niissäkin on, että sijaitsevat täällä periferiassa. Eikä toista paikkakuntaa voi edes harkita, ennen kuin mahdollisesti saan työn jostain muualta. En halua kuitenkaan jatkuvasti olla muuttamassa. Sitten taas jos ostetaan uusi talo täältä, tuntuu että ollaan vielä enemmän jumissa koko loppuelämämme eikä päästä koskaan pois. Esikoisella alkaa koulukin 1,5 vuoden päästä.
Että huoh vaan. Kiitos että sain avautua.
Täällä samankaltaista ahdistusta omaan työllistymiseen liittyen. Eka pitäs saada opinnot loppuun ja sit löytää töitä. Enkä usko et heti vakituista saisi. Mut jos tulisin nyt raskaaksi niin tilannehan taas venyis ja tulis tosi pitkä tauko töistä ylipäätään. Nytkin tuntuu et on jo pitkä tauko. Mielessä pyörii vaan et kuka palkkaa näin vanhaa vastavalmistunutta vain vähäisellä työkokemuksella tältä alalta mihin oon siirtymässä ja joka on vielä "lapsenhankintaikäinen". Tällä alalla töitä on ihan ok mutta ei nyt kuin sieniä sateella, mikä ihan kiva juttu. Lisäksi mun lainanmaksutauko päättyy pian niin sekin ahdistaa et nyt kun vanhempainvapaa päättyy niin alkaa oikeesti se rahanmeno kun tulot tippuu roimasti. Eli siis aika huono tilanne toiselle lapselle ja silti otan riskejä..
Mut huh on kyllä tylsä jos on noin pitkä työmatka sulla dimou! Ootteko puhunu miehen kans et onko hänen mahdollista vaihtaa työpaikkaa tai työpistettä toiseen kaupunkiin jos sellainen mahdollista? Et jos saisit muualta työpaikan tai edes siten et ois joku kaupunki/kunta missä enemmän mahdollisuuksia mitä voisit hakea. Muistelen et sulla oli kokemustakin jo ko alalta joten toivotaan että pian löytyykin jotain!
Kaikilla on toki omat näkemykset mutta näkisin että vaikka nyt ostaisitte isomman talon nykyiseltä paikkakunnalta, niin ei siinä silti tarvi ikuisuutta asua vaikka muuttaminen on perseestä. Et jos työt uudella alueella onnistuis teiltä molemmilta niin talon myynti ja muuttaminen ehkä pienin paha. Mutta hankalia on kyllä nää tilanteet. Tsemppiä mietelmiin!
Muokattu viimeksi:
Päivitystä. Nyt on kp44. Ei mitään fiiliksiä suuntaan tai toiseen. Ovisliman kaltaista vuotoa tullut jonkun verran nyt jonku 1,5viikkoa, kai. Oon lähdössä ekaa kertaa melki pariin vuoteen viihteelle viikonloppuna joten taidan ihan varmuuden vuoksi tehdä vielä toisen r-testin sinä aamuna.
Joo ei oo kyllä tää työllistyminen nykyaikana mitenkään turhan helppoa. Onko sulla vielä paljon opintoja jäljellä?
Miehen firmalla on kahdella muullakin paikkakunnalla toimipisteet, näistä ainakin toiselle voisi ilmeisesti siirtyä aika helposti ja varmaan samalla hänenkin työkuviot muuttuisi vähän, mistä on kanssa haaveillut. Tuolta paikkakunnalta oon kanssa hakenut itse töitä, yhteen haastatteluun jo pääsinkin mutta en tullut valituksi. Kaikkein eniten haluaisin kyllä muuttaa ihan reilusti lähemmäs sukulaisia (nyt lähimmät asuu reilun kahden tunnin ajomatkan päässä) mutta nää miehen työt on ihan eri suunnassa.
Muutenkin tosi stressaava ajatus nykyajan työelämä. Varsinkin pitkän työmatkan kanssa. Esikoinen vaatii paljon "ylimääräistä" ja muutenkin haluaisin kyllä reilusti perheaikaa, enkä tulla kotiin joskus kuudelta ja lasten mentyä nukkumaan vielä katsella sähköposteja tmv. Houkuttelisi joku oikein kunnon hyggemeininki, tyyliin lampaittesi kasvatus, villan värjääminen ja siitä vaatteiden neulominen. Ei vaan taida kauhean lavealle leivälle sillä päästä Beaming Face With Smiling Eyes
Oot kyllä ihan oikeassa siinä, että ei se talon osto mikään loppuelämän riippakivi ole. Mun on vaan jostain syystä kovin vaikea asennoitua niin että ostetaanpa nyt joku väliaikaisratkaisu. En haluaisi kuitenkaan, että esikoinen joutuisi vaihtamaan koulua, ainakaan jatkuvasti. Tuntuu myös hölmöltä laittaa esim tapetteja saati tehdä jotain vähän isompaa remonttia, jos sit heti laittaakin talon uudestaan myyntiin.
Jos oikein kovasti hokisi että asioilla on tapana järjestyä niin kävisiköhän se toteen?
Siis apua, oon_hieman_paniikissa täällä! Anger Symbol kuiva kausi alko pari vk sit ja tiputteluakin jo tuli ja odotin menkkoja mutta tiputtelu lähes loppui viime perjantaina ja aattelin et jaa kierto venyy edelleen. Nyt kp58. Seksiä oli kerta yli 2vk sitten. Kiinnitin huomiota tänään et oon palellut koko ajan lauantaista asti ja peitonkin alla kunnon vaatteet päällä. Toisaalta meillä on hieman viileä talo ja ulkonakin kylmä mut silti tuntu oudolta tää palelun taso. Lisäks tänään väsytti koko päivän vaikka nyt monta yötä saanu nukkua suht hyvin ja nukuin tänään 2h yhteensä päikkäreitä lapsen kans. No se on toki yks päivä. Sit päätin äsken tehdä ovistestin raskaustestin sijaan kun niitä ei ole. Selkeä plussa tuli lähes samointein. Anguished Face- nyt jännittää aika p*rkeleesti ja tärisyttää.. Toki voi olla et keho edelleen sekoilee omiaan eikä tarkota mitään. Mut silti, nyt pää on sekaisin. En uskalla, enkä ehkä haluakaan, kertoa miehelle tästä nyy kun tuo ei ole raskaustesti. Mut en tiiä miten mun pää kestää kertomatta huomiseen et saan haettua sen oikean testin! Ja miten tässä muka saa nukuttua!
Edit. Ja niin, tällä viikolla olis se ehkäisyneuvola...
Edit. Ja niin, tällä viikolla olis se ehkäisyneuvola...
