Nyt toisen kemiallisen jälkeen iskee epätoivo, et onko ikä tullut vastaan ja pystyykö keho tuottamaan enää muuta kuin sutta ja sekundaa. Mitähän kikkoja sitä vielä voisi ottaa käyttöön, että voisi parantaa munasolujen laatua? Paino on ok, en polta, syömiset okish, rauta-arvoja kasvattelen, q10 otin käyttöön. Monivitamiini samoin käytössä. Miehelle oon kans syöttäny monivitamiinia.
Epätoivon sekoilussa kävin googlaamassa myös hedelmöityshoitojen ja siis etenkin alkiodiagnostiikan hintoja.
Vaikka tässä tilanteessa siinä ei olis vielä mitään järkeä. Mut meillä on tokalla lapsella jo geenivirhe ja nyt raskaudet ei pääse edes alkua pidemmälle, niin iskee paniikki, et onko meillä enää mitään mahkuja saada (suht tervettä) lasta syliin asti. 


Epätoivon sekoilussa kävin googlaamassa myös hedelmöityshoitojen ja siis etenkin alkiodiagnostiikan hintoja.
Vaikka tässä tilanteessa siinä ei olis vielä mitään järkeä. Mut meillä on tokalla lapsella jo geenivirhe ja nyt raskaudet ei pääse edes alkua pidemmälle, niin iskee paniikki, et onko meillä enää mitään mahkuja saada (suht tervettä) lasta syliin asti. 


En uskalla herätellä kovin paljoa toiveita, mutta uskon, että noiden terojen kanssa on kuitenkin prosentti paremmat mahdollisuudet onnistua. Ovulaation aikaan tehtiin kyllä parhaamme aikataulutuksen kanssa ja kiltisti napsin vitamiinit yms. Olen yrittänyt olla huolehtimatta ja olen yrittänyt olla tämän suhteen positiivisella mielellä. Paljon muuta ei juuri nyt voi tehdä.