Yli 35 kuumeilevat

[Aaltokukka]

Mun AMH oli vain 0,24 ja ferritiini oli 15.
Tuommoisesta Dhea:sta en ole k

@Aaltokukka totta tuokin. Mulle vain jotenkin jäi lääkärin sanoista semmoinen... kiire... kiire.. kiire.. älä odota enää yhtään. Eli onko vuoden vaihteeseen odottaminenkin liikaa.


Vuoden vaihteeseen on oikeasti varsin vähän aikaa kun noi sun rautavarastot nyt on mitä on! Lisäksi minusta sinun kannattaa aloittaa myös foolihapon ja mahdollisesti jopa d- vitaminin syönti. Minäkin olen lukenut tuosta Dhea:sta, en vain tiedä miten sitä saa.
Maltti on nyt valttia, jotta saat ajatukset kokoon... Itse en missään nimessä lähtisi ivf hoitoihin huonoilla ferritiini-arvoilla.

 

[Sandra84]

Joo komppaan D-vitamiinia ja foolihappoa! Mun pitää vetää satasen annosta D-vitamiinia kun ne oli vähä alhaiset…

 

[Pian 41 v.]

Olen @Sandra84 hirveän pahoillani. Kaikkea parasta uuteen yritykseen!

 

[Pian 41 v.]

@StarStrike uskoisin, että teidän pitää toimia heti. Iässäsi munasoluista 85 % on geneettisesti viallisia. Siinä on se suurin vaikeus. Mutta uskon, että teillä on mahdollisuus onnistua. Sinulla on lapsi jo. Se lisää mahdollisuuksia.

Minulle tehtiin 41-vuotiaana kaksi keräystä. (AMH oli 40-vuotiaana 2,82.) Tuli 33 munasolua. Niistä hedelmöittyi muistaakseni 23. Viisipäiväisiksi kehittyi kuusi. PGA:lla testattiin niiden kromosomit. Niistä löytyi kolme tervettä alkiota. Sellaisella raskauden todennäköisyys on 50-60%, jos kaikki muu on kunnossa: kohdun limakalvo, kilpirauhanen jne.

Yksi alkio on siirtokelpoinen, mutta siinä on ei-riskikromosomissa löydös. Kromosomivirheet on iän tuoma vaikeus.

Olen itse nyt 43-vuotiaana valmis lahjasoluhoitoon. En toivo luomuraskautta, koska en halua tuhlata aikaa keakenmenoon. Meillä luomukaksoisraskauteen, joka päättyi, tuhrautui puoli vuotta.

IVF maksaa. Mutta sitä rahaa on loppuelämä aikaa koittaa tienata.

Kaikkea parasta

 

[StarStrike]

@StarStrike uskoisin, että teidän pitää toimia heti. Iässäsi munasoluista 85 % on geneettisesti viallisia. Siinä on se suurin vaikeus. Mutta uskon, että teillä on mahdollisuus onnistua. Sinulla on lapsi jo. Se lisää mahdollisuuksia.

Minulle tehtiin 41-vuotiaana kaksi keräystä. (AMH oli 40-vuotiaana 2,82.) Tuli 33 munasolua. Niistä hedelmöittyi muistaakseni 23. Viisipäiväisiksi kehittyi kuusi. PGA:lla testattiin niiden kromosomit. Niistä löytyi kolme tervettä alkiota. Sellaisella raskauden todennäköisyys on 50-60%, jos kaikki muu on kunnossa: kohdun limakalvo, kilpirauhanen jne.

Yksi alkio on siirtokelpoinen, mutta siinä on ei-riskikromosomissa löydös. Kromosomivirheet on iän tuoma vaikeus.

Olen itse nyt 43-vuotiaana valmis lahjasoluhoitoon. En toivo luomuraskautta, koska en halua tuhlata aikaa keakenmenoon. Meillä luomukaksoisraskauteen, joka päättyi, tuhrautui puoli vuotta.

IVF maksaa. Mutta sitä rahaa on loppuelämä aikaa koittaa tienata.

Kaikkea parasta

Tässä mielentilassa olenkin "heti". Ja se luo tämän ahdistuksen. Itselle se ei ole ongelma, että ajat hoitoihin alettaisiin varaamaan. Mies ei sitä heti halunnut, enkä löydä kulmaa aloittaa keskustelua uudelleen. Toivon, että hän itse ilmoittaisi, että varataan aika ja jatketaan tuota tietä, joka tavallaan nyt jo on aloitettu, kun ensikäynti käytiin ja nämäkin on nyt tutkittu. Eihän se niin mene ja hän ei varmasti ilmoita semmoista spontaanisti. Eli minun pitäisi uudelleen ja uudelleen avata keskustelu. En halua, että hänellä keskustelut tästä alkaa tuntua painostukselta. Minun on siis vaikea tuoda sitä toistuvasti ilmi, että minä haluan kovasti jotain ja minä pelkään, olen surullinen ja ahdistunut. Nyt tuntuu, että vaikka tämä on yhteinen asia, meillä on eri halu tässä miten edetään. En tiedä miten etenisin ja minulla on varmasti nyt senkin takia henkisesti vaikeaa, kun ei ole mitään suunnitelmaa.. tulevaisuudessa ei ole mitään varmaa miten edetään. Lopputulostahan ei kukaan voi sanoa, mutta jos ei edes yritä. Se ahdistaa.

@Aaltokukka Tuokin on varmasti totta, että alhaisella ferritiinillä ei varmasti ivf:n ennuste ole kamalan hyvä. Reippaasti nyt syön rautaa ja pidän peukkuja, että se nousee sieltä hyvin. Luin, että siihen voi mennä monta kuukautta, joillain vuosia.
@Sandra84 olen lisännyt kesän aikana noita vitskuja. Juuri tuon foolihapon. 1 tabl/päivä (400ug). D-vitamiinia olen syönytkin jo pitkään. Sitä missä on myös se oliiviöljy. Sain siitä vinkin, että se tehostaa sen d-vitamiinin imeytymistä jotenkin.

Olen nyt tähän hetkeen tehnyt mielestäni kaikki mitä olen keksinyt ja voinut;
> Lisävitamiineja syön rautaa, foolihappoa, d-vitamiinia, monivitamiinia myös lisä magnesiumia välillä. Varmaan noissa on jotain liikaakin ja yrittänyt katsoa, ettei niissä olisi kamalasti päällekkäisyyksiä. Joku "mama-vitsku" vois olla ehkä parempi täsmäisku. Niin ja tuo gelee royale, johon en välttämättä oikein usko, mutta tuossahan tuo menee muiden tablettien ohella, ei kai siitä mitään haittaakaan ole

> Vääränlaisen verenpainelääkkeen jätin pois.

> Omaan perussairauteen aloitin uudelleen, täsmällisemmin syömään oxiklorinia.

> Varasin ajan konsultaatioon muiden lääkkeiden ja sairauksien huomioinnista hoidoissa sekä mahdollisessa raskaudessa. Sitä varten on oikeastaan kaksikin aikaa nyt. Tk:n kautta konsultaatio ja naistentautienpolille meni lapsettomuuspolilta lähete ja sinne on joku pre-pregnangy käynti varattuna. Sekin on "vasta" marraskuussa.

> Rahajuttuni ym kävin läpi ja laskin paljonko minulla olisi itsellä jo säästössä, jotka voisin sitoa noihin hoitoihin. Jos nyt ei tulisi yllätyksiä, niin yhden hoitokerran tiedossa olevien maksujen mukaan minulla olisi jo säästöt olemassa.

Tänään ajattelin soittaa uudelleen lapsettomuusklinikalle ja pyytää lääkäriä soittamaan. Tarvitsen keskustella hieman lisää hänen kanssaan. Nyt on niin kaaottista ja tämä paniikki pitäisi saada nyt rauhoittumaan ja ajatukset järkevään muotoon. En pysty olemaan, kun tämä kamala stressi vaikuttaa nyt kaikkeen. Työt ei saa alkaa kärsimään. Se on kuitenkin se millä kaiken rahoittaa.
(muoks. tämän toteutin nyt aamulla heti kun klinikka aukesi ja hoitaja laittoi lääkärille soittoajan iltapäivälle. Hoitajan kanssakin keskustelin aika pitkään puhelimessa, mutta toivon, että lääkärin kanssa saisin itseäni rauhoitettua jotenkin.)

Nuo on nyt ollut semmoisia konkreettisia asioita, joihin olen voinut itse vaikuttaa. Lisäksi se, että olen kaivanut rohkeutta aloittaa miehen kanssa keskustelua yms.

Tulipas semmoinen ajatusoksennus.
Kai tämäkin on yhtä terapianmuotoa kirjoittaa asioita päästä ulos.
Kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida ja jakaa tietoa. Se kaikki on ihan kullan arvoista.

 

[Mustikkatäplä]

Tässä mielentilassa olenkin "heti". Ja se luo tämän ahdistuksen. Itselle se ei ole ongelma, että ajat hoitoihin alettaisiin varaamaan. Mies ei sitä heti halunnut, enkä löydä kulmaa aloittaa keskustelua uudelleen. Toivon, että hän itse ilmoittaisi, että varataan aika ja jatketaan tuota tietä, joka tavallaan nyt jo on aloitettu, kun ensikäynti käytiin ja nämäkin on nyt tutkittu. Eihän se niin mene ja hän ei varmasti ilmoita semmoista spontaanisti. Eli minun pitäisi uudelleen ja uudelleen avata keskustelu. En halua, että hänellä keskustelut tästä alkaa tuntua painostukselta. Minun on siis vaikea tuoda sitä toistuvasti ilmi, että minä haluan kovasti jotain ja minä pelkään, olen surullinen ja ahdistunut. Nyt tuntuu, että vaikka tämä on yhteinen asia, meillä on eri halu tässä miten edetään. En tiedä miten etenisin ja minulla on varmasti nyt senkin takia henkisesti vaikeaa, kun ei ole mitään suunnitelmaa.. tulevaisuudessa ei ole mitään varmaa miten edetään. Lopputulostahan ei kukaan voi sanoa, mutta jos ei edes yritä. Se ahdistaa.

@Aaltokukka Tuokin on varmasti totta, että alhaisella ferritiinillä ei varmasti ivf:n ennuste ole kamalan hyvä. Reippaasti nyt syön rautaa ja pidän peukkuja, että se nousee sieltä hyvin. Luin, että siihen voi mennä monta kuukautta, joillain vuosia.
@Sandra84 olen lisännyt kesän aikana noita vitskuja. Juuri tuon foolihapon. 1 tabl/päivä (400ug). D-vitamiinia olen syönytkin jo pitkään. Sitä missä on myös se oliiviöljy. Sain siitä vinkin, että se tehostaa sen d-vitamiinin imeytymistä jotenkin.

Olen nyt tähän hetkeen tehnyt mielestäni kaikki mitä olen keksinyt ja voinut;
> Lisävitamiineja syön rautaa, foolihappoa, d-vitamiinia, monivitamiinia myös lisä magnesiumia välillä. Varmaan noissa on jotain liikaakin ja yrittänyt katsoa, ettei niissä olisi kamalasti päällekkäisyyksiä. Joku "mama-vitsku" vois olla ehkä parempi täsmäisku. Niin ja tuo gelee royale, johon en välttämättä oikein usko, mutta tuossahan tuo menee muiden tablettien ohella, ei kai siitä mitään haittaakaan ole

> Vääränlaisen verenpainelääkkeen jätin pois.

> Omaan perussairauteen aloitin uudelleen, täsmällisemmin syömään oxiklorinia.

> Varasin ajan konsultaatioon muiden lääkkeiden ja sairauksien huomioinnista hoidoissa sekä mahdollisessa raskaudessa. Sitä varten on oikeastaan kaksikin aikaa nyt. Tk:n kautta konsultaatio ja naistentautienpolille meni lapsettomuuspolilta lähete ja sinne on joku pre-pregnangy käynti varattuna. Sekin on "vasta" marraskuussa.

> Rahajuttuni ym kävin läpi ja laskin paljonko minulla olisi itsellä jo säästössä, jotka voisin sitoa noihin hoitoihin. Jos nyt ei tulisi yllätyksiä, niin yhden hoitokerran tiedossa olevien maksujen mukaan minulla olisi jo säästöt olemassa.

Tänään ajattelin soittaa uudelleen lapsettomuusklinikalle ja pyytää lääkäriä soittamaan. Tarvitsen keskustella hieman lisää hänen kanssaan. Nyt on niin kaaottista ja tämä paniikki pitäisi saada nyt rauhoittumaan ja ajatukset järkevään muotoon. En pysty olemaan, kun tämä kamala stressi vaikuttaa nyt kaikkeen. Työt ei saa alkaa kärsimään. Se on kuitenkin se millä kaiken rahoittaa.
(muoks. tämän toteutin nyt aamulla heti kun klinikka aukesi ja hoitaja laittoi lääkärille soittoajan iltapäivälle. Hoitajan kanssakin keskustelin aika pitkään puhelimessa, mutta toivon, että lääkärin kanssa saisin itseäni rauhoitettua jotenkin.)

Nuo on nyt ollut semmoisia konkreettisia asioita, joihin olen voinut itse vaikuttaa. Lisäksi se, että olen kaivanut rohkeutta aloittaa miehen kanssa keskustelua yms.

Tulipas semmoinen ajatusoksennus.
Kai tämäkin on yhtä terapianmuotoa kirjoittaa asioita päästä ulos.
Kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida ja jakaa tietoa. Se kaikki on ihan kullan arvoista.

Kuulostaa hyvältä, oot kyl tehnyt kaiken voitavasi ja hienosti kuuntelet myös sitä mitä tarvitset, esim. ton lääkäriin yhteyden ottamisen. Semmonen tuli mieleen, et rautainfuusiolla vois saada nopeastikin rauta-arvot ylös. Sitä kyl vähän nihkeesti määrätään ja voi olla et sunkaan arvot ei oo tarpeeks hälyttävät, et sen sais ainakaan julkisella. Yksityisellä varmaankin, mut sen hinta on kyl sit taas jossain 600€ paikkeilla. Mut tosta rahasta tuli sellanen mieleen, et monethan ottaa lainaa pankista hedelmöityshoitoihin. Sitä vois ehkä harkita, jos ei nyt ole aikaa säästää useaan hoitokertaan rahoja, kun pitäisi kiireellä edetä. Ite ajattelen, et rahaa se vaan on ja jos on mitenkään mahdollista hoitoja yrittää, niin kyl se kannattaa. Ainakin omalla kohdalla uskoisin, että ei se lopulta kaduttaisi vaikka ei tulisikaan tulosta. Enemmän kaduttaisi se, ettei edes yrittänyt.

Ja voi olla, että sun mies tarttee vaan nyt hetken sulatella tätä kaikkea. Hedelmöityshoidoistakin on niin negatiivinen kuva esim. telkkarisarjoissa, et monella voi olla kynnys siirtyy niihin. Ja miehet muutenkin tulee kaiken tämmösen funtsimisessa niin takamatkalta, ku me joudutaan niitä pyörittelee paljon enemmän päässä, ku lähes kaikki tapahtuu meidän kropassa ja meidän ikä siinä on se ongelma. Mut jos sun mies saa hetken tätä sulateltua, niin ehkä alkaa ajatukselle lämmetä. Ja tuli kans mieleen, et jos tutustuis onnellisiin ja positiivishenkisiin tarinoihin hoidoista, niin ehkä sekin auttaa näkemään ne vähemmän mörkönä. Esim. Kierron verran toivoa -podcastissa on näitä. Kaksi äitä -podcast/youtube/ig oli kans just hoidoissa ja kivan iloisella viballa kertoo niistä.

 

[problemsolved]

Tässä mielentilassa olenkin "heti". Ja se luo tämän ahdistuksen. Itselle se ei ole ongelma, että ajat hoitoihin alettaisiin varaamaan. Mies ei sitä heti halunnut, enkä löydä kulmaa aloittaa keskustelua uudelleen. Toivon, että hän itse ilmoittaisi, että varataan aika ja jatketaan tuota tietä, joka tavallaan nyt jo on aloitettu, kun ensikäynti käytiin ja nämäkin on nyt tutkittu. Eihän se niin mene ja hän ei varmasti ilmoita semmoista spontaanisti. Eli minun pitäisi uudelleen ja uudelleen avata keskustelu. En halua, että hänellä keskustelut tästä alkaa tuntua painostukselta. Minun on siis vaikea tuoda sitä toistuvasti ilmi, että minä haluan kovasti jotain ja minä pelkään, olen surullinen ja ahdistunut. Nyt tuntuu, että vaikka tämä on yhteinen asia, meillä on eri halu tässä miten edetään. En tiedä miten etenisin ja minulla on varmasti nyt senkin takia henkisesti vaikeaa, kun ei ole mitään suunnitelmaa.. tulevaisuudessa ei ole mitään varmaa miten edetään. Lopputulostahan ei kukaan voi sanoa, mutta jos ei edes yritä. Se ahdistaa.

@Aaltokukka Tuokin on varmasti totta, että alhaisella ferritiinillä ei varmasti ivf:n ennuste ole kamalan hyvä. Reippaasti nyt syön rautaa ja pidän peukkuja, että se nousee sieltä hyvin. Luin, että siihen voi mennä monta kuukautta, joillain vuosia.
@Sandra84 olen lisännyt kesän aikana noita vitskuja. Juuri tuon foolihapon. 1 tabl/päivä (400ug). D-vitamiinia olen syönytkin jo pitkään. Sitä missä on myös se oliiviöljy. Sain siitä vinkin, että se tehostaa sen d-vitamiinin imeytymistä jotenkin.

Olen nyt tähän hetkeen tehnyt mielestäni kaikki mitä olen keksinyt ja voinut;
> Lisävitamiineja syön rautaa, foolihappoa, d-vitamiinia, monivitamiinia myös lisä magnesiumia välillä. Varmaan noissa on jotain liikaakin ja yrittänyt katsoa, ettei niissä olisi kamalasti päällekkäisyyksiä. Joku "mama-vitsku" vois olla ehkä parempi täsmäisku. Niin ja tuo gelee royale, johon en välttämättä oikein usko, mutta tuossahan tuo menee muiden tablettien ohella, ei kai siitä mitään haittaakaan ole

> Vääränlaisen verenpainelääkkeen jätin pois.

> Omaan perussairauteen aloitin uudelleen, täsmällisemmin syömään oxiklorinia.

> Varasin ajan konsultaatioon muiden lääkkeiden ja sairauksien huomioinnista hoidoissa sekä mahdollisessa raskaudessa. Sitä varten on oikeastaan kaksikin aikaa nyt. Tk:n kautta konsultaatio ja naistentautienpolille meni lapsettomuuspolilta lähete ja sinne on joku pre-pregnangy käynti varattuna. Sekin on "vasta" marraskuussa.

> Rahajuttuni ym kävin läpi ja laskin paljonko minulla olisi itsellä jo säästössä, jotka voisin sitoa noihin hoitoihin. Jos nyt ei tulisi yllätyksiä, niin yhden hoitokerran tiedossa olevien maksujen mukaan minulla olisi jo säästöt olemassa.

Tänään ajattelin soittaa uudelleen lapsettomuusklinikalle ja pyytää lääkäriä soittamaan. Tarvitsen keskustella hieman lisää hänen kanssaan. Nyt on niin kaaottista ja tämä paniikki pitäisi saada nyt rauhoittumaan ja ajatukset järkevään muotoon. En pysty olemaan, kun tämä kamala stressi vaikuttaa nyt kaikkeen. Työt ei saa alkaa kärsimään. Se on kuitenkin se millä kaiken rahoittaa.
(muoks. tämän toteutin nyt aamulla heti kun klinikka aukesi ja hoitaja laittoi lääkärille soittoajan iltapäivälle. Hoitajan kanssakin keskustelin aika pitkään puhelimessa, mutta toivon, että lääkärin kanssa saisin itseäni rauhoitettua jotenkin.)

Nuo on nyt ollut semmoisia konkreettisia asioita, joihin olen voinut itse vaikuttaa. Lisäksi se, että olen kaivanut rohkeutta aloittaa miehen kanssa keskustelua yms.

Tulipas semmoinen ajatusoksennus.
Kai tämäkin on yhtä terapianmuotoa kirjoittaa asioita päästä ulos.
Kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida ja jakaa tietoa. Se kaikki on ihan kullan arvoista.

Puhut kauniisti ja kunnioittavasti miehestäsi ja parisuhteessanne, etkä halua käyttää vääränlaista valtaa. Pystyisitköhän näyttämään tämän tekstin miehellesi, tai kirjoittamaan joitan samantyylistä paperille ja antamaan hänelle. Ihan vaan, jotta saat tunteesi kuulluksi. Voithan, myös painottaa, että hän saa oman tilansa miettiä asiaa, mutta sinä kaipaisit tällä hetkellä hänen tukeaan ja sinulla olisi kova tarve puhua asiasta ja peloista. Ja nimenomaan puhua, ei tehdä välttämättä mitään päätöksiä. Ja muutama keskustelutuokio lyhytterapeutillakin voi auttaa nimenomaan jäsentämään omia ajatuksia. Tsemppiä! ❤

 

[Daiya]

Omanapailen vaan lyhyesti: ClearBluen kaksoishormonitesti näytti oudosti huippuhedelmällisyyttä jo ekatestauksella kp 6-8 kieppeillä (kierron eka pvä epäselvä). Sen jälkeen ollut alavatsassa jomottelua, ikäänkuin menkkamaista mietoa kipua muutamina viime päivinä. Samoin päänsärky useimpina päivinä. Tämä on eka kierto pillereiden lopetuksen jälkeen, taitaa olla keho sekaisin ja etsii omaa luonnollista tilaansa…

Onko tässä kierrossa mitään toivoa vai ei, en tiedä. Jokatapuksessa yritetty puuhailla aktiivisesti ennnen ja jälkeen tuon ”huippuhedelmällisyyden” testauksen kierron alussa. Samoin nyt kierron puolivälin kieppeillä.

Tosiaan kuten tuolla aiemmin taisi olla puhetta, niin tämä testi näyttä sen huippuhedelmällisyyden jo ekalla kerralla jos se LH-taso on tarpeeksi korkea. Eli samaan tapaan muut ovistestit näyttäisi tässä vaiheessa sinulle plussaa. Voi olla että sulla pillereiden lopetus vielä sen verran lähellä, että kierto vielä hakee paikkaansa. Oon käyttänyt useammassa yrityksessä noita tuplatestejä, ja normaalisti tosiaan ensin tulee se tyhjä ympyrä, sitten kun estrogeeni lähtee nousuun niin se vilkkuva hymynaama, ja jokusen päivän sisään sitten se pysyvä hymynaama kun LH-piikki lähestyy (vaihdellut paljon, joskus menny vaan yks päivä, joskus useampi). Mutta, näissä on paljon eroja ja kaikilla ei toimi kunnolla nämä(kään) testit valitettavasti. Mutta uskoisin, että ens kierrossa voi olla jo parempi kuva siitä, miten sun oma kierto lähtee toimimaan tsemppiä yritykseen!

 

[Nepeta Cataria]

@StarStrike , luinkin jo että huolehdit itsestäsi raudalla ja d-vitamiinilla. Tuohon voisi lisäksi vielä ottaa b-vitamiinin (mukana erityisesti foolihappo, mielellään isoilla %:lla), ja coentsyme Q10/ubikinoni tai ubikinolin. Q10 on ihan tutkimuksienkin mukaan auttanut parantamaan munasolujen laatua ja parantamaan munasarjojen toimintaa, tutkimuksissa käytettiin 600mg annostusta. Mutta pienemmilläkin annoksilla tekee jo jotain. Tuo toimii erityisesti meillä ikääntyvillä joilla hedelmällisyys alkaa jo vedellä viimeisiään.

Vitamiineihinkin kannattaa tosiaan panostaa; sinkki (tekee höpöä myös simpoille!), e-vitamiini (joko valmisteesta tai syöt vaan reippaasti kananmunia), d-, omega 3, seleeni... ja se aikaisemmin mainittu DHEA.

Jos on ylipainoa/PCOS-oirehdintaa, niin myo-inositoli on auttanut monia. Apteekista muistaakseni löytyi joku tuote tähän.

Paljon voi tehdä itsekin siis ilman reseptiä ja lääkärikäyntejä. Vähän googlausta niin löytyy paljonkin juttuja parantaa hedelmällisyyttä. Niistä on helpoin ja nopein aloittaa.

Tsemppiä!

Olen tosiaan just näitä "kokemusasiantuntijoita", siinä mielessä että olen suurimmaksi osaksi lapsukaiseni onnistunut tekemään 36-42v ikäisenä ja pelko takamuksissa ettei hedelmällisyys riittäisikään.

 

[Millier85]

Täällä muuttuikin viikonloppu jännitysnäytelmäksi Sorruin tekemään aamulla testin ja siinä näkyy joku hailura viiva Mikäli menkat ei ala viikonloppuna, teen alkuviikosta uuden testin Menkkakipuja ollut nyt hiukan enemmän joten parempi kun ei hirveästi innostu vielä.

 

[Pian 41 v.]

Voi @StarStrike kerro miehellesi tuo, mitä sanot meille. Miehet eivät yleensä tiedä, milloin on viimeinen tilaisuus naisen iän puolesta! Kerro se. 43-vuotiaana tehdään viimeiset munasolukeräykset yksityiselläkin. Toivottavasti keskustelu menisi hyvin.

 

[MarchDream]

Voi @StarStrike kerro miehellesi tuo, mitä sanot meille. Miehet eivät yleensä tiedä, milloin on viimeinen tilaisuus naisen iän puolesta! Kerro se. 43-vuotiaana tehdään viimeiset munasolukeräykset yksityiselläkin. Toivottavasti keskustelu menisi hyvin.

Kyllä munasolujen keräyksiä voidaan tehdä yksityisellä vielä 45 vuotiaaksi, tosin yleensä tuolloin (ja paljon aiemmin) suositellaan lahjamunasoluja.

 

[MarchDream]

@StarStrike: vastaavalla AMH:lla vuosia sitten (40 vuotiaana) yksityiseltä sanottiin, että IVF on ainoa hoitomuoto, mitä voi yrittää, ja senkin onnistumisen osalta mitään toivoa ei annettu. Muutama alkio kuitenkin saatiin, joista syntyi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä yksi (terve) lapsi. Ihmeitä siis voi tapahtua, mutta kyllä se IVF:n näistä lähtökohdista vaatii. Tsemppiä pohdintoihin. Täällä on tullut paljon hyviä neuvoja. Jos mahdollista, suositan etenemään mahd pian hoidoissa. Muista, että jos haave on suuri ja miehesi ei ole mukana, on myös itsellinen äitiys vaihtoehto.

 

[Marraskuunvalo]

Valitettavasti tämä raskaus ei jatkunut, vaan keskeytyi viikolla 12+4.

Raskaus ja synnytys 40-vuotiaana jäi minun viimeiseksi. (Ei lääketieteellistä apua).

 

[MrsAmyP]

Hyviä pohdintoja StarStrike, toivottavasti teillä keskusteluyhteys aukeaa ja mieli pääsee tasoittumaan.

Marraskuunvalo: olen hyvin pahoillani


Millier85: ääk, mitä sinne kuuluu? Toivottavasti siellä viiva vahvistunut!

Omat: oletettavasti ovislimat eilen. Ollaan oltu aktiivisina makuuhuoneen puolella eilen ja edellisinä päivinäkin, katsotaan mitä tuleman pitää..

 

[Millier85]

Pahoitteluni Marraskuunvalo

Täällä ei ole menkat vieläkään alkaneet. Menkkakipuja vielä satunnaisesti. Niin monen negatiivisen testin jälkeen, en ole uskaltanut tehdä vielä toista. Ehkä huomenna tai ylihuomenna. Vähän jännittää

 

[MrsAmyP]

Miller85: sormet ristissä, toivottavasti seuraavassa testissä jo selkeä plussa! Muistan omasta aikaisemmasta raskaudesta, että alavatsan jomottelu ihan eka viikoilla oli mulla oikeastaan selkeä ainut oire. Muutoin raskaus oli mulla tosi helppo ja oireeton. Ei ollut kipuja/huonoa oloa/ruokahimoja tms. Alkuun muistan olleeni aika ahdistunutkin oireettomuudesta, ajatukset pyöri onko mennyt kesken kun ei ole mitään merkkejä.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

@Millier85 liityn testipäivää odottavien joukkoon Just kun pääsin jossakin toisessa ketjussa sanomasta että haluaisin odottaa torstaihin, niin vaan mielessä on käynyt testikaupoilla pyörähtäminen ja että näillä dpo:illa saattaisi jo jotain näkyäkin... Mutta haluaisin niin välttää sen toistuvan negatesti-pettymyksen siinä vaiheessa kun on vielä ihan mahdollista että dpo on arvioitu väärin ja yhden päivän nega saattaa muuttua muutaman päivän sisällä plussaksi... Tuo odottelu tietämättä missä mennään on kyllä raastavaa, kovasti tsemppiä siihen ♥

Yritän täällä parhaillaan perustella itselleni että oman mielenrauhan kannalta voi olla parempi jos en jokaista kiinnittymisyritystä tai mahdollista kemiallista edes huomaa, mutta saas nähdä miten ämmän käy Ehkä parasta koettaa pitää muutama päivä foorumitaukoa, jatkaa aamulämpöjen mittailua ja yrittää keskittyä muihin asioihin vaikka totta kai se mieli yrittää sovittaa joka ainoaa värähdystä raskausoireeksi jne jne.

 

[StarStrike]

Pahoitteluni @Marraskuunvalo


ON: Perjantaina lääkäri soitti. Teimme hieman "uutta suunnitelmaa".. tai oikeastaanhan se on sama, joka oli se aiempikin, mutta uudella twistillä. Lääkäri aikoi kirjoittaa seuraaviin kiertoihin terolutin tueksi, koska minullahan kierrot ovulaation jälkeen on hieman lyhyehköt. Ohut oljenkorsi ehkä, mutta taas jotain konkreettista, jota niin epätoivoisesti kaipaan. Eli nyt suunnitelma on, että ehkä n. 3 kiertoa mennään terolutin kanssa ja sen jälkeen puntaroidaan tilannetta uudelleen. Samalla nostan ferritiini-arvoa yms. Miehen kanssa puhuttiinkin jo silloin aiemmin, että vuoden loppuun yritetään luomusti ja katsotaan sitten. Eli se ei sinänsä muuttunut. Lääkäri selitti tilannetta kyllä hyvin nyt. Hieman hälvensi sitä kamalaa paniikkia ja sekasortoa minun pääni sisällä. Lisäksi selvitin häneltä, että heidän klinikallaan ei munasoluja ole mahdollista kerätä enää minun ikäisenä säilöön eli ilmeisesti klinikkakohtaisia eroja on. Jossain kohtaa varmaan googlaan tästä lähialueen klinikat ja selvittelen kuitenkin vielä tuotakin vaihtoehtoa. Kiire ei sinänsä poistunut mihinkään.. puolivuotta maksimissaan on aikaa vatuloida asiaa. Mielellään ei sitäkään. Eikä mitään arviota tai taetta voi antaa siihen miten yksilöllä eli minulla arvot laskevat entisestään tai miten luomuraskaus voisi olla mahdollista.

Pankkilainaa varmasti IVF:ää varten selvittelen. Ei ollenkaan poissuljettu vaihtoehto. Tämä todellakin on sen arvoista ja sen kyllä saa maksettua pois.

Jossain kohtaa elämääni olen tuota itsellisen naisen hedelmöityshoitoja miettinytkin, mutta tässä hetkessä se tuntuu hieman hassulta, kun olen parisuhteessa. Haluaisin, että tämä on mieheni kanssa meidän yhteinen polku ja jos tuommoiseen itselliseen yrittämiseen IVF:n kautta lähtisi, niin eihän se sitten yhteistä olisi. Tiedostan sen kuitenkin olevan siellä työkalupakissa.

Tässä kuussa ei "tarvinut" yhtään raskaustestiä tehdä. Menkat alkoi viikonlopun aikana todella runsaina. Miehen kanssa ei puhuttu koko viikonloppuna aiheesta. Hän ei kysynyt lääkärin sanomisia tuoreesta puhelusta ym., joten tulkitsin niin, että parempi antaa nyt hetki aikaa hänelle. Hieman myös itsellekin rauhoittua ja jäsennellä paremmin seuraavaa keskustelun avausta. Muuten meillä oli todella ihana viikonloppu mökillä ja touhuttiin vähän kaikenlaista yhdessä. Tuo voisi olla kyllä hyvä ja käyttöön otettava ajatus, että kirjoittaisin miehelle tuntemuksiani ja ajatuksiani. Mies kuitenkin välillä, jossain lauseen mutkassa saattaa todeta, "että jos meille käy niin hyvin ja onnellisesti, että meille tulee lapsi.." eli se asia ei ole muuttunut etteikö hän edelleen haluaisi ja näkisi meitä perheenä. Ehdin jo sitäkin pelkäämään tässä mielen myllerryksessä. Meillä on mielestäni hyvä yhteys. Voisi tieten olla parempi ja avoimempi, mutta luulen, että päästään siihenkin, kun vain maltilla etenemme ja minä muistan tosiaan hengittää tässä kaiken välissä. Yritän pitää mielessä ala-aste opettajani mieli mantraa: "hitaasti kiirehtien". Sitä tässä nyt pitää tehdä.

Tänään alan tutkimaan, että mistä apteekista saan ostettu tai tilattua noita edelle mainittuja lisäravinteita (tai millä niitä olisi hyvä nimittää)

Nuo podcast/youtube/ig aion kyllä käydä katsastamassa.

Kiitos jälleen teille kaikille teidän ajatuksista ja tsempeistä tässä haasteellisessa elämän vaiheessa.

 

[Mustikkamarja]

Hei onko teillä lääkärit ottaneet muita kokeita kuin rautatasot, esim. kupari ja sinkki? Luin joitakin artikkeleja, että esim. alhainen kuparitaso vaikuttaisi raskautumiseen.