Yleistä löpinää

Ajatukset taas harhailee... tiistaina np ultra. Mietin että pitäisikö pakata kassi sairaalaan mukaan jossa tavaraa mitä tarvii jos joudun jäädä esim kaavintaan.... mies saa jäädä lasten kans kotiin ja viedä ne sit mun mutsille jos joudun jäämään.

Miestä ei huoli mukaan muutenkaan. Pelkään että menetän kontrollin jos saan huonoja uutisia. En halua näyttää tunteita julkisesti, pitää vaa purra hammasta ja olla kivikasvo. Tulee olemaan rankkaa...

Kyl on kova luotto raskauteen ja sen kestävyyteen. No pakkaan mä kassin silti.
 
Muokattu viimeksi:
En mä oo koskaan näyttäny tunteita, en vain ole koskaan sitä taitoa oppinut ja mun mielestä itkeminen on noloa. siitä nämä keskustelupalstat on hyviä että saa purkaa pois ettei tarvi läheisiä kuormittaa. Eikä toisaalta ole ketään joka olisi koskaan oikeasti halunnut kuunnella murheitani. Mä oon vaan tälläinen perus pessimisti, tosin nyt ehkä vähän henkinen puoli alannu oireilee kun en voi käyttää mielialalääkkeitä, sairastan vaikeaa masennusta. Mutta päivä kerrallaan :)
 
Toivottavasti Caarina sua auttaa, kun saat tänne meille kirjoitella ajatuksiasi. Vertaistuki on tosi tärkeetä ja joskus voi tosiaan olla helpompi purkaa ajatuksiaan tälläiseen paikkan, jossa saa olla anonyymimpi.
Ja ennen kaikkea toivon, että kaikki on sinun np-ultrassa hyvin! Koska sulla se aika on?!
 
Pitäisköhän huolestua enemmän... mulla nyt jo pari kertaa käynyt niin, että jäänyt välipala väliin ja nälkä kasvanut järjettömäksi jonka jälkeen se tunne muuttuu hirveäksi horkaksi, eli palelee, tärisyttää ja on huono olo. Voiko olla jotain vakavampaa vai onko vaan matala verensokeri?
 
Täällä mukava vkonloppu takana. Oltiin mökillä pe-su. Onhan se raskasta, kun on kuitenkin enemmän tekemistä kuin kotona.. Lämmitä uuneja, muuripata lämmittää, että saa lämmintä vettä jne.. Ja lopuksi sitten paikkojen siivoaminen. Luoja, että on väsynyt olo, vaikka saikin nukuttua.. Lauantaina paistoin 4 litraa muurinpohjalettuja. Ihan hullun hommaa paistaa noin hirveästi :D. Järkyttävän vilpoisat ilmatkin. Isäntä vkonlopun aikana, että mitää ehkäisyä oteta tämänkään jälkeen XD

Onneksi ensi viikon np-ultra lähestyy.. Huomenna olisi valintakoe.. Mietin, että jos sattuisin pääsemään, niin aloittaako opiskelun jo syksyllä vai siirtää vuodella..
 
Qaakkeli mun mielestä ainakin kuulostaa vaan alhaisilta verensokereilta. Mutta kannattaa tarkkailla sit ettei ainakaan pahemmaksi mene :)
 
Tunsinkohan juuri kohdun kun vatsaa hipelöin. Kova, hieman pitkulainen kohta tuntui keskellä alavatsaa navan alapuolella. Maatessa siis :) en muista aiemmista kovin. Tosin sen että kuopuksen aikaan tuntui puolivälin jälkeen hyvin, oli pyöreä ja erillinen ja terkkarikin mainitsi, että erottuu kumman selvästi.

Tänään näin muuten veljeni toukokuussa syntyneen vauva... voi apua <3 on ne pieniä.

Päivä on mennyt itkiessä. Mummun poismeno ei ollut yllättävää mutta silti surullista. Kokoonnuimme koko perhe vanhemmilleni. Tänää ollut itku herkässä ja iso pala kurkussa. Pakko se on vaan surra ja itkeä suru pois. Mummu oli erittäin läheinen, ja toi paljon elämääni ja hoiti minua paljon kun olin lapsi. Osat vaihtuivat viimekuukausiin kun minä sain hoitaa häntä. Onneksi sain hyvästellä hänet, vaikka en kuolinvuoteella, mutta käsivarsillani sain häntä pitää ja kiittää kaikesta ja kertoa kuinka paljon rakastan <3 vauva tulee saamaan hänen nimensä jos on tyttö, joka tosin oli päätetty jo ennen mummun poismenoa :)

Tunnen toisaalta myös valtavaa kiitollisuuta häntä kohtaan ja ylpeyttä että hän oli osa elämääni, oikeastaan ilman häntä ei minua olisi.
 
Muokattu viimeksi:
Se olis kohta sitten sokerirasitus edessä.. jännittää hiukan.

Niin ja vielä viikko ultraan! Odottavan aika on TODELLA pitkä..
 
En ole nukkunut ja syönyt pian vuorokauteen. Eilen tuntui ahdistus fyysisenä kipuna. Kyllä voikin suru olla syvää. Yritän tässä juoda aamukahvia ja aloittaa kesämaanantaita.

Se hämmensi miten paljon isomummun poismeno vaikutti kuopukseeni. Hän on yhtä itkuinen ja pois tolaltaan. Valvoimme molemmat ja itkimme.
 
Tänään oli sh-linjan pääsykoe, mihin hain jo kolmatta kertaa.. Ja tuskinpa pääsen tälläkään kertaa sisään. Katsovat, että minusta ei ole alalle XD. Viimeksi haastattelu meni todella hyvin, ei jännittänyt. Ekalla kerralla jännitti ja taas jännitti. En ymmärrä mikä siinä on.. Ja tuntui, ettei saa mitää sanottua..
Mutta jos saisi opiskelupaikan.. aloittaisiko syksyllä kuitenkin.. vai ei..

mutta kyllä väsyttää.. voisin lähteä nukkumaan.. toiveajattelua.
 
Voi jestas, että koiran pieru voi haista pahalle! :eek::p
Toinen noista kaasuttelee ääneti ja mulla suorastaan yökkäyttää :D
 
Ampiaispesä, minusta amk-opiskelut on aloitettava nykyään heti ekana vuonna, ellei ole a) äitiyslomalla b) intissä. Ennen vanhaan pystyi olemaan "ilman syytäkin" ekat vuodet poissaolevana. Mutta tsemppiä, on jännittävää odottaa tuloksia ! :)
 
kzu_ sanoi:
Ampiaispesä, minusta amk-opiskelut on aloitettava nykyään heti ekana vuonna, ellei ole a) äitiyslomalla b) intissä. Ennen vanhaan pystyi olemaan "ilman syytäkin" ekat vuodet poissaolevana. Mutta tsemppiä, on jännittävää odottaa tuloksia ! :)
Click to expand...

Joo, tuon tiesinkin, mutta enkös minä äitiyslomalle tänä vuonna jää, niin sillä tässä mietin. mutta hieman minä epäilen, että taas tulee kielteinen päätös XD, mutta syksyllä haen uudelleen.
 
Ampiaispesä, niin, totta tosiaan jäät äitiyslomalle ! oon vähän sekaisin koulun suhteen, pitäisi itsekin heti syksyllä ensitöikseen jutella opettajien kanssa (LA joulukuussa), että miten toimin. Harmittaa, kun poissa saa olla vaan vuoden (vai onko lapsen saaminen tarpeeksi hyvä syy pidentää poissaoloa?)....
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top