Yleistä höpinää

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Agnés
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Iita_ :Heartred Käytä hyväksesi tuota tarkistuslupausta, jos yhtään tuntuu siltä. Mä en osaa edes kuvitella millaisia ajatuskuvioita tuossa voi käydä läpi. Pelkopolilla voisi muuten saada apua kanssa raskaudenaikaisiin huoliin. Tartu rohkeasti siihen, mitä tarjotaan. Ja avaudu tänne, jos tuntuu että helpottaa päästellä ulos! Ollaan ainakin hengessä mukana sun kanssa, koko matkan. Voimia.
 
Kiitos Cedju. :Heartred
Ensi viikolla on vasta eka neuvola, ku alku on pitänyt olla tuolla tarkkailussa. Ilmoitin vasta viime viikolla, et tarviisin aikaa. :) ajattelin ottaa sen pelkopolin puheeksi siellä ja haluan sinne. Kävin siellä esikoisestakin. En vaan tiiä oliko siitä apua sit ainakaan siihen synnytys pelkoon ku synnytys meni ihan pieleen. Käyn kuitenkin jos siitä on ees vähän apua.

Tänään ultrassa 7+1 ja toissa iltana tuli ihan jäätävä supistus. Olin ihan varma et synnytä keittiön lattialle. Onneks tyttö oli jo nukkumassa ni ei nähny. Sit eilen illalla makasin sohvalla enkä meinannu päästä ylös, ku sattu niin paljon. Tuntu et joku viiltää mun mahan auki veitsellä. :sorry: tyttö oli ihana, ku se kanto lempi lelunsa mulle ja toi vilttiä, et äiti paranee. Sit se meni nätisti leikkimään nukkekodilla. Mua niin harmitti, ku se joutuu näkemään sen. :sad001 sit se tuli vielä antamaan haleja ja pusuja. :Heartred

Tosiaan se lääkäri sano tänään, et nää kivut johtuisi kasvusta ja sit niistä kohdun kiinnikkeistä. Kai se on oikeassa mutta kyllä osaa muuten tehdä häijyä jos se niistä johtuu. :shifty: onneksi saan mennä käymään jos alkaa taas kivut pahentua. Sain panacodi reseptin mutta saa ottaa vai jos on ihan pakko.
 
Mulla iski taas entistä pahempi epäusko eilen illalla. Ahdistus on kohonnut jo ihan pilviin asti. Yöllä nukuin liian vähän ja valvoin liian paljon miettien tätä. Rinnat ei oo enää, niin kipeät. Ja kun se on koko aikana ollut oikeastaan mun ainoa konkreettinen oire, niin ahdistaa. Viimeksi rintakipu loppui kokonaan ja siitä tiesin, että raskaudessa oli jotain pahasti vialla, silloin viikkoja oli 6+0 ja 6+4 jouduin sitten sairaalaan. Ahdistaa ja pelottaa, että tämä on nyt sitten tässä, niin paljon että tekisi mieli vain piiloutua peiton alle ja jäädä odottamaan sinne vastauksia. Pari viikkoa vielä ultraan ja varmaan murrun siellä ihan täysin, jos pelot osoittautuu todeksi. Nyt viikkoja 5+5.
 
Voi Heimi :Heartred onko sulla mitään kipuja? Pääsisitkö aikaisemmin sinne ultraan jos kerrot niille tilanteen?

Paljon voimia sinulle sinne. :Heartred
 
Hemi. Toivottavasti sun olo olis väärässä ja pienellä kaikki hyvin.. Tsemppiä

Iita. Tsemppiä sinne kipujen kanssa..
 
Tsemppiä Hemi ja Iita! Kaikille niin toivoisi vain onnea ja hyvin sujuvan raskauden! ❤
 
Iita, mulla on kivut pysynyt melko siedettävällä tasolla. Kerran oli pakko ottaa Panadolia, mutta kun siitä ei ollut mitään apua, niin oon nyt vaan pysytellyt erossa. Kivut ei kuitenkaan oo lähellekään niin pahoja, kuin edellisellä kerralla. Silloinkin kivut kuitenkin räjähti todella yllättäen tosi koviksi.
 
Mulla on ollut alusta asti tosi vahvasti sellainen olo, että masuasukilla on kaikki hyvin <3
Silti eniten pelkään sitä et menis kesken ilman mitään vuotoja tms. ja sit sen sais tietää vasta nt-ultrassa, ku näitäkin tapauksia on... En oikein tiedä et osaanko selittää tän oikein enkä tiedä mistä tää tulee ja siks en usko et mulla varhaisultra auttais koska jännittäisin kuitenkin siihet nt- ultraan saakka.
Tiedän et voi mennä kesken ilman et lähtee vuotamaan tai tulee kipuja tms., mut mietin et onko oikeesti mahdollista et raskausoireet ja kaikki jatkuu ihan normaalisti vaikka ois keskeytynyt?
 
No hyvä Hemi :Heartred mutta jos yhtään tuntuu enemmän kipuja ja on mahdollista tarkistaa tilanne ni mene ihmeessä.
Ihan hirveästi tsemppiä sinulle ja voimia :Heartred
 
Täällä ollaan 38.6 asteen kuumeessa ja neiti jätti vielä kaiken kukkuraksi mun peukalon oven väliin. :confused: nyt peukalon kynsi mustana. :sorry: muuten onneksi on kivut pysyny nyt kurissa ku oon vaan ollu. Mutta tää huono olo ei sit helpota millään. :yuck:
 
Mulla Zeni oli tuulimunassa tosi vahvat oireet, oksensin viikolla 12 jne. vaikka kehitys oli päättynyt jo rv 5 paikkeilla. :/

Mullakin on tosi vahva olo et kaikki on hyvin. Kkm ja tuulimunaraskauksissa mulla on ollut alusta asti sellsnen olo, et jotain on pielessä. Voi kumpa tää olo pitäiskin nyt paikkansa.
 
Kiitos miuk vastauksesta!
Toivotaan että meidän olot on oikeassa ja pysyy loppuun asti <3
Jännästi sitä vaan mietityttää ja pelottaakin kaiken näköiset asiat tässä matkan varrella..
 
Hemi, mulla oli katosi myös rintojen kipuilu ja turvotus lähes kokonaan noilla samoilla viikoilla ja olin varma ettei kaikki ole hyvin. Eilen kävin varhaisultrassa ja siellä todettiin kaiken olevan kunnossa ja pienen sykekin löytyi. Tosin vielä vaimeana kun viikkoja oli vasta 6+1. Kannattaa mennä varhaisultraan niin saat mielenrauhan ja voit keskittyä iloisin mielin raskauteen. Eikös se ole vaan hyvä ettei tarvitse kärsiä kaikista mahdollisista oireista? :)
 
Kiitos kaikille rauhoittavista sanoista :Heartred
Meillä on ultra varattuna 12 päivän päähän. Päästään siihen automaattisesti, kun edellinen raskaus meni miten meni ja oon muutenkin "kohtu ongelmainen". Lääkärit alunperin epäilleet, että meillä kolmannen lapsen tekoon voidaan tarvita hoitoja, mutta toivotaan, että tämä pieni tulis päättäväisesti, ilman apuja.
Miehelle kun tänään sanoin, että jännittää ja hermostuttaa jo niin, etten senkään takia saa enään unta. Tähän mies sitten totesi täysin luonnottoman hellästi (hän on yleensä melkoinen kovis :biggrin), että kyllä häntäkin pelottaa, jos kaikki meneekin pieleen ja kun hän ei voi ottaa sitä kokemusta itselleen, ettei minun kropan ja mielen tarvis käydä sitä niin vahvasti läpi ja hän jää ulkopuolelle. Luvattiin sitten, että yritetään olla liikaa miettimättä ennen ultraa, että kaikki on pielessä. Haaveillaan, että kaikki on hyvin.
 
Hyvä Hemi. Ihana mies sinulla :Heartred nyt pidän sulle peukkuja pystyssä ja toivon et sulla kaikki hyvin.:smug:
 
Täälläkin pelkoja joiden kanssa yritän taistella.. Ensimmäinen kauan ja hartaasti toivottu raskaus meni kesken rv 10+3 viime kesänä, silloin meinasi käydä itsellekin huonosti kun tuli massiivinen verenvuoto ja hätätilanne. Olin sairaalahoidossa 3 päivää, tehtiin verensiirto ym mutta silti hemoglobiini tipahti liian alas. Pelkkä fyysinen toipuminen kesti monta kuukautta, puhumattakaan henkisestä puolesta... Nyt uusi raskaus rv 6+3 ja en oikein uskalla iloita tästä. Jokainen vessassa käynti pelottaa, pelkään että yhtäkkiä alkaa vuotaa verta. Eipä tässä muuta voi kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta.. Tsemppiä kaikille meille pelkoihin ja toivotaan kaikille onnistuneita raskauksia :)
 
On noi pelot kyllä niin yleisiä ja kamalia. Muakin pelottaa keskenmeno, myöhäinen lähinnä, kun siitä on omakohtainen kokemus. Tuulimuna oli viimeksi, mut sitä en jotenkin niin osaa pelätä. Meidän kuopus joutui synnytyksen jälkeen teholle ja oli siellä 3 viikkoa, ekat päivät kriittisessä tilassa. Se pelottaa siis myös, että synnytyksessä menee taas jotain vikaan.

Mut jotenkin sitä sit kuitenkin yrittää ajatella, että on paljon suurempi todennäköisyys siihen et kaikki menee hyvin. Silti, huokaisen helpotuksesta kun se kolmas lapsi saadaan syliin asti ja lapsiluku on täynnä.
 
Jotenkin odotan jo sitä, että se vauva olisi mun sylissä. En jotenkin osaa rentoutua ennen sitä. :oops: takaraivossa painaa se viimekesäinen painajainen ja edessä oleva synnytys.

Esikoisen synnytys oli ihan kamala. Olin valvonu kaks vuorokautta ja sit, ku se oli syntymässä ni mut jätettiin miehen kanssa kahdestaan. Sanottiin oven raosta, et alottele itse. Miten alottaa, ku on vaan tarve ponnistaa mut ei osaa tehdä sitä. Mulla oli vielä niin hyvät kipulääkkeet et ei ollu ihan täyttä tuntumaa. Sitten ku olin tehny 45 min töitä itsestäni ni tuli paikalle ja sano etten oo saanu sitä tulemaan oikein. No jännä juttu.. Onneksi se lopulta synty maailmaan ja rakkaalla kaikki hyvin. :dummy1::)

Niin ja olin käyny pelkopolilla. Ei auttanu mua. Yritän sinne nytkin mutta en luota.
 
Tsemppiä tosiaan meille kaikille, eiköhän nämä pelot ole lopulta kuitenkin hyvin luonnollisia (niin kauheita kun ne onkin), kun tapahtumien kulkuun ei voi itse mitenkään vaikuttaa - ei voi kun jännittää et miten menee :)
Mulla tosiaan jotenkin tosi hyvä fiilis siitä, että pilkkuisella on kaikki hyvin ja oon siks ihmetellyt et mistä ihmeestä tää mun pelko nimenomaan keskeytyneestä keskenmenosta juontaa juurensa? :eek: luulen että johtuu siitä, että jotenkin en vaan pysty käsittämään ettei kropassa mikään kerro siitä et jokin olisi hullusti (vaikka tiedän et näin voi olla)..
Itselle on jotenkin tosi vaikeaa kun työn puolesta ohjaa ja rauhoittelee muita, mut itseen se ei vaan toimi vaikka miten yrittää :D
 
Takaisin
Top