Yleistä höpinää

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Agnés
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Terksu, täällä myös sama tilanne.
Epäusko koko raskauteen on todella vahva. En uskalla vielä iloita ollenkaan. Toivon vain salaa, että kaikki menisi nyt hyvin.
 
Täällä kans samojen asioiden kanssa painiskellaan Terksu. Koko ajan pelkään pahinta, enkä osaa iloita koko raskausesta yhtään. Viime syksyinen keskenmeno takaraivossa niin vahvasti kummittelee :(
 
Ihan samanlaisia ajatuksia! On niin pitkään nähnyt kun muiden mahat kasvaa ja toivonut niin hartaasti tätä, että tuntuu todella ristiriitaselta vaikka oireita onkin. Tavallaan uskon, tavallaan en. Kovat pelot myös km:stä... oon kyllä jo joitain vaatteita jo ostanutki, jokin masentava päivä piristykseks. Autto hetkellisesti. Viikon päästä v-ultra... pitkät on päivät
 
Minun piti soittaa tänään sinne neuvolaan, no mitä vielä. Onnistuin keräämään itselleni aamusta sellaiset määrät ohjelmaa, että muistin soittamisen vasta, pari tuntia sitten ja soittoajathan ovat jo menneet. Lahopää, mikä lahopää :greet015
 
Terksu sanoi:
Onko muilla sellaista epäuskoisuutta, että onkohan sitä nyt kuitenkaan raskaana? Siis huolimatta siitä, että ei mitään huolestuttavia oireita olisi. Itse on nii epäuskoinen olo, että voinko minä todella olla raskaana ja saada lapsen. En ole uskonut sitä tapahtuvaksi, vaikkei mitään tiedossa olevaa estettä ole ollutkaan. Se henkinen muuri on ollut vaan tosi vahva pitkään ja uskomus siitä, ettei minusta voisi tulla äitiä.
Click to expand...

Vähän samanlaisia fiiliksiä täällä. Itsellä on myös ollut pitkään sellainen tunne, että tuskin sitä lasta tulee (mulla kyllä perussairauksia, joilla voi olla vaikutusta), joten nyt plussa kun tuli on olo hyvin hölmistynyt. Ei jotenkin meinaa uskoa. Toisaalta en kyllä pysty juuri nyt mitään ajattelemaan kuin tätä. Voiko tää oikeasti tapahtua? Ei tässä kyllä iloita uskalla vielä.
 
Täällä kans paljon samoja fiiliksiä oli plussauksen jälkeen, nyt kun asiaa on sulatellu 4 viikkoa nii alan uskoa olevani raskaana. Välillä edelleen tekis mieli tehdä testi, vaikka tosissaan viime vk käytiin varhaisultrassa!

Meillä siihen epäuskoon vaikutti just se että oltiin yritetty jo niin kauan, oltiin luovuttu jo toivosta ja menossa IVF-hoitoihin. Testasin r-testeillä niin kauan että uskoin. Sit kun oireita alko olla säännöllisesti niin uskominen raskauteen helpottu :)
 
Mä kyllä uskon olevani raskaana, oireita on sen verran mukavasti. Mutta koko ajan pelkään keskenmenoa :sad001 Huomenna on onneksi ar-ultra, toivottavasti sieltä saadaan hyviä uutisia, jotka hälventävät pahimmat pelot! Lähinnä tästä syystä varasin ar-ultran, ei meidänkään kunnassa pääse ultraan ennen nt-ultraa viikolla 12-13. Yksityiselle mennään siis. Tässä raskaudessa ajattelin käydä myös 4D -ultrassa, ihan vain uteliaisuudesta että millainen kokemus se on! Aikaisemmissa ei olla käyty.
 
Mies vei tänään esikoisen tarhaan, ja siellä oli ilmoitus että kihomatoja on liikkeellä. Joudutaan nyt sitten ilmeisesti koko perhe vetämään joku lääkekuuri varmuuden vuoksi. Niitä lääkkeitä ei vaan ilmeisesti suositella raskaana olevalle. Onko muita ollut samassa tilanteessa ja miten ootte toiminut? Ihan kauheeta, pakkohan ne mahdolliset madot on häätää. Ällöttävää ajatellakin koko matoja, meinasin aamulla oksentaa junassa kun mies soitti ja ilmoitti asian :D ja sama koko päivän mittaan, aina kun ajattelin asiaa niin tuli paha olo.

Sitten täytyy myös siivota koko kämppä perusteellisesti, vaihtaa lakanat usein jne... tämä tästä vielä puuttui. Onneksi muutetaan ensi viikolla, niin siivous tulee vähän niinkuin itsekseen.
 
AnniPanni, jos kellään teidän perheessä ei ole havaittu matoja, minä lääkitsisin vain lapset (ja miehen) tässä tilanteessa. On hyvin harvinaista, että kihomadot tarttuvat aikuisiin pk-kierteiden aikana, koska aikuisten käsihygienia on eri tasolla lasten kanssa ja käytännössä munat leviävät vain kädestä suuhun. Eli en ottaisi "varmuuden vuoksi" lääkettä, mitä ei suositella raskauden aikana. Tai ainakin kysy ensin lääkäriltäsi neuvoa!
 
Joo, itseasiassa äsken kun kävin hakemassa tytön tarhasta niin ohje olikin että seuraillaan tilannetta. Vasta jos kolmasosa lapsista sairastuu, niin sitten lääkitään kaikki. Tällä hetkellä tiedossa vasta yksi tartunta. Mies ymmärsi aamulla väärin asian :)

Täytyy kiinnittää nyt vaan hygieniaan supertarkasti huomiota
 
Täällä myös yksi joka pelkää kamalasti. Kaksitoista tuntia plussaamisesta ja mä olen jo aivan kauhuissani kaikista mahdollisista ja mahdottomista vaihtoehdoista joilla tämä raskaus voi mennä mönkään. Mietin, että kun mulla on jo kaksi tervettä lasta ja suht hyvin mennyttä raskautta takana, niin voiko tämä vielä mennä hyvin? Mä en ole enää ihan nuorikaan, joten kuinka monta kertaa mä enää edes voin yrittää? Puoliso on iltavuorossa, ja kenellekään en ole vielä plussasta kertonut, joten en voi puhuakaan kenellekään. Lapset on levottomia ja riehakkaita, enkä mä meinaa jaksaa niiden hulinaa laisinkaan. Tekisi mieli mennä käpertymään massuni ympärille sänkyyn.

Että tämmöinen eka postaus mulla tänne...
 
Tsemppiä Ilse, onhan sitä monilla enemmänkin kuin kolme hyvin mennyttä raskautta, miksi ei siis olisi mahdollista sinunkin kohdalla. :) Itellä kun alkaa pyöriin päässä kaikki mikä voi mennä pieleen niin koitan vaan väkisin ajatella et sille ei sitten mitään voi ja sitä surraan sitten jos jotain käy. Nyt yritän vaan täysin rinnoin nauttia tästä väsymyksestä ja pahasta olosta. :D
 
Tsemppiä Ilse, itselläni on ollut vähän samanlaisia pelkoja. Olenko liian ahne, kun minulla on jo kolme tervettä lasta ja vielä saan neljännen. Voiko käydä niin hyvä tuuri, että neljä kertaa tulisi onnistunut raskaus ja terve vauva?

Mutta yritän antaa näille negatiivisille ajatuksille niin vähän tilaa kuin mahdollista. Ei tämä tästä murehtimalla miksikään muutu :)
 
Samoja fiiliksiä käy läpi varmaan lähes jokainen. <3 Pelkoja ja toiveita...
 
Sain just Liberolta mainosviestin BabyBuzz - rannekkeista. :D Mä en kestä! Ihan oikeasti, käyttääkö noita joku??? Onpa tosi ihanaa kun voi lähettää puolison ranteeseen sähköiskun aina kun vauva potkii. Mä liian vanha tällaiselle turhakkeelle.

Siis joo, jos joku nyt haluaa sellaiset, Liberolta saa lainaan ilman kuluja. Kertokaa sitten kuinka kivaa on sätkytellä puolisoa.
 
Eikä :D onko tommosia oikeesti.. Kaikkee sitä oppii ja kuulee. :)
 
Muistin kanssa noi pelot nyt :( Eikä edes tää alkuajan miettiminen, vaan se loppuraskauden ja ekojen kuiden pelko :( Se on ihan kamalaa. Kokoajan pelkää, että lapsi yhtäkkiä kuolee. Ihan sairasta..
 
Mä odotin lasta viime keväänä ja sitä lasta haluttiin yhdessä mieheni kanssa kovasti. Heinäkuussa menin ultraan ja hajosin totaalisesti siihen pöydälle. Itkin hysreerisesti, ettei se voi olla totta. Miksi minulle, miksi juuri nyt. En halunnut uudestaan kaavintaan. Ennen esikoista jouduin kaavintaan ja siitä jäi pahat muistot. Ne hoitajat oli todella ilkeitä mulle. Nyt tilanteeni oli kuitenkin se, että oli todettu rypäleraskaus. Muuta vaihtoehtoa ei siis ollut. Pelkäsin ihan kamalasti.

Siitä lähdimme osastolle ja samana päivänä imukaavintaan. Onneksi mieheni oli koko sen ajan mun tukena ja turvana. En olisi muuten jaksanut sitä. Niin ja onneksi minulla nyt oli ihanat hoitajat.

Pääsin vielä samana iltana kotiin. Tytär oli äidilläni hoidossa ja sain levätä sen yön rauhassa. Mä vaan itkin. Soitin seuraavan päivänä lääkäriin ja pyysin ajan jotta saan sairaslomaa. En pystynyt kohtaamaan ketään olin niin hajalla. Pelkäsin että minulle kehittyy syöpä. Se on meidän suvussa hyvin yleistä. Teki pahaa nähdä raskaana olevia ja vielä pahempaa, ku multa tultiin kysymään et miksi et ole tehnyt jo toista. Niin ja se, et kyl mä tiedän miltä susta tuntuu. Olin murtua joka kerta, enkä jaksanut selittää.

Siitä tietysti seurasi raskautumis kielto ja verikoe seurannat. Se oli todella pitkä ja piinallinen puolivuotta. Tuntu niin pahalle ku muut saa ja itse ei saa. Taustalla pelko siitä jos arvot nousee ni mitä sit? Sit et saanko enää koskaan tervettä lasta tai saanko ollenkaan?

Nyt en todella ole uskaltanut vielä itse iloita asiasta. Pelottaa, et tämäkin viedään pois. En ole tosiaan perhettä edemmäs uskaltanut mennä sanomaan mitään. Olen tehnyt tusinan testejä enkä meinaa uskoa. Nyt tänään kävin kolmannen kerran ultrassa ja siellä varmistu, et kaiken pitäisi olla kunnossa ja sydän lyö. Yritän jaksaa ajatella positiivisesti mutta se on hitokseen vaikeaa.

Välillä on ollu todella kovia kipuja, et toivon niin paljon et kaikki menisi nyt hyvin. Onneksi on lupa mennä tarkistukseen koska vaan jos kivut jatkuu tai tulee jotain. Se hyvä puoli tässä on.

Niin ja eikoisen synnytys meni ihan pieleen vaikka kävin pelkopolilla. Vaikka haluan tätä lasta ni pelkään jo synnytystä valmiiksi.

Oho.... Tulipas siitä pitkä... hups...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top