Yleiset tuumailut,pohdinnat ja kuulumiset

Meillä on tänäänkin harjoiteltu askeleiden ottamista ilman tukea ahkerasti. Touhu loppuu kyllä heti, jos yritän kuvata. Ramppikuumetta.

Mun pitäisi vähitellen päättää, jatkanko hoitovapaata, vai palaanko töihin elokuussa. Itse haluaisin jäädä kotiin, mutta en tiedä, kehtaanko olla poissa töistä. Lisäksi anoppi painostaa palaamaan töihin. Musta aika kurjaa. On hankkimassa tytölle hoitopaikkaa ja kommentoi tyyliin "täytyyhän sun jollain elää"... on mulla säästössä rahaa ja mun mielestä mieskin voi välillä elättää perhettään. Tuntuu jotenkin kurjalta, kun kaikkea mun tekemää vähätellään. Imettämistä anoppi on kommentoinut aiemmin tyyliin "ei muutkaan tuon ikäisiä imetä, lopettaisit jo, vauvan vaivat johtuvat varmaan tuollaisesta imetysasennosta" jne., lisäksi naureskelee mun huolelle neidin syömisestä yms. Ehkä tämä olisi taas kuulunut jonnekin muualle. Tuli nyt vaan väsyneenä mieleen.
 
Sehän se Tasse tämä äitiyden hienous onkin, teet niin tai näin, aina se on väärin...
 
Mitä Tasse tarkoitat ettet kehtais olla pois töistä? Ilman muuta oot kotona jos on säästöjä ja pystyt oleen. Nää muruset on pieniä vaan hetken. Kyllä niitä töitä ehtii sit tekemään.

Mulla ei oo mikään kiire töihin takas. Lähinnä ahdistaa ajatuskin... Vaikka tää viikko on ollu taas jostain niin syvältä.. Mies on työreissussa ja poika on nyt ensimmäistä kertaa tajunnut että isi lähti taas, protestoi mulle sitä sitten. Pari kertaa oon erehtynyt sanoon pojalle jotain että niin, isi on töissä ja tulee vasta viikon päästä. Poika on alottanut suoraan itkuhuudon tästä. Miten se voi ymmärtääkin niin paljon. Lisäks se jotenkin varmaan pelkää että mäkin katoon, roikkuu puntissa koko ajan kiinni ja vinkuu jotain. En mä yritä edes puuhata mitään "ylimääräistä" vaan esim.yritän käydä vessassa tai lämmittää ruokaa tai mitä tahansa mitä olis mukava tehdä kahdella kädellä ja joudun laskeen pojan pois sylistä niin samantien alkaa huuto ja yrittää kiivetä punttia pitkin syliin. Ihan pikkasen raskas viikko. Lisäks ihmettelin pari ekaa yötä kun oltiin kahdestaan että mikä on kun poika ei suostu illalla nukahtaan pinnikseen kun normaalisti menee ihan ok. Niin tajusin että sekin johtuu siitä ettei isi ole kotona. Ja muistin että viime kerralla kun oltiin kahdestaan oli ihan sama juttu, ei suostunut nukkumaan yhtään yksin. Ja että saadaan tästä oikein valitusvirsi taas niin kaikenkukkuraksi oon niin kypsä miehen juttuihin kun vaan voi olla. Kehtas mulle sanoo viikonloppuna ennen lähtöönsä että mäkin voisin oikeesti tehdä jotain (liikunnallista)....! Luuleeko se oikeesti että mä makailen sohvalla täällä kaiket päivät. Ai kauheeta. Mulla meinas kyllä pää räjähtää. Mä oon nyt koko viikon tätä miettinyt eikä kiukku oo laskenut yhtään. Päinvastoin. Huh että pistää vihaks. Varmaan senkin takia tää viikko on ollut niin raskas kun tuntuu että toinen ei ole yhtään kärryillä siitä millasta on olla "kotona töissä" kun ei ne työt lopu sillon neljältä vaan 24 h saa paiskia ilman mitään omaa aikaa tollanen roikkuva nyytti jalassa ja sitten vielä haukutaan päälle. Voi hemmetti. :sour:
 
Voi ei, Kitty... mulla kanssa mies aina välillä poissa. Tyttö ei kyllä näytä edes huomaavan. Sen verran vähän mies viettää aikaa neidin kanssa.

Meidän viikko ollut kanssa vähän haastava. Multa poistettiin viisaudenhammas ja se ei ole lähtenyt paranemaan niin kuin pitäisi. Lisäksi jatkuva päänsärky ja kuulemma imetyksestä johtuva jatkuva vuoto vähän latistaa tän äidin tunnelmia. Mä en luota lääkäreihin ja hammaslääkäreihin enää yhtään...

Ai niin, en siis kehtaisi olla pois töistä, kun aloitin uudessa paikassa ja olin siellä vain puoli vuotta ennen kuin jäin sairas- ja äippälomalle. Ovat varmaan iloisia siitä, että palkkasivat mut. Halusivat nimenomaan jonkun "pysyvämmän", kun sijaisia oli ollut aiemmin paljon. Minähän kuvittelin olevani ihan pysyvä, kun ei pitänyt lapsia siunaantua.
 
Meillä poika on kyllä niin isän perään kun vaan voi. Katsoo tätä ihaillen.

Auts hammassärky on kyllä kamalaa. Mulla kans kävi aikanaan viisaudenhampaanpoistossa niin että se reikä ei mennyt heti umpeen vaan alkoi se kamala luusärky mikä kesti aika kauan. Kauhulla jo mietin kun on yksi viisaudenhammas vielä poistamatta.

Ai niin sulla oli sellaset työkuviot. Oon kyllä silti sitä mieltä että tee just niinku itse ajattelet etkä mieti mitä työpaikalla siitä ajatellaan. Ei näitä raskauksia pysty sillai ennakoimaan koskaan että milloin olisi hyvä aika jäädä töistä pois. Itselläni nimittäin oli kans kyllä tosi paha tilanne jäädä pois mutta en kyllä jaksa murehtia. Kyllä niiden on pärjättävä ilman muakin. Tai ainakin ovat nähneet sen kuinka tarpeellinen siellä olen :)
 
Samaa särkyä täällä, Kitty. Dry socket... mikä sitten liekään suomeksi. Hyvin epämiellyttävää. Parasta on, että menin hammaslääkäriin säryn vuoksi ja viisaudenhammas ei ollut se, joka kipua aiheutti. Sille ei edelleenkään ole tehty mitään. Mutta se siitä purnauksesta, lääkettä nassuun.

Lilliputti on aivan ihastunut molempiin isoäiteihinsä. Mun äidin kun näkee, tulee itku jos mä yritän ottaa sitä syliin. Roikkuu mammansa lahkeessa kiinni, katsoo ihastuneena ja menee kiljuen luokse. Huomaa kyllä, kuka jaksaa leikkiä ja riehua vauvan kanssa. Ei haittaa... mun luo se tulee kyllä väsyneenä ja itkuisena. Ihanaa.
 
Mä aloitin työt reilu kuukausi sitten. Ihan kivaahan siellä on käydä ja saa boonuksena vielä palkkaa. Isi ja pallero pärjäilee kotona ihan kivasti. Usein on ruoka valmiina ja kämppä siivottuna kun tulen kotiin.

Näyttää olevan liikkeellä tuota syömättömyyttä ja juomattomuutta muillakin. Pallero on pari viikkoa syönyt todella huonosti ja juomisessakin pitänyt tuntien taukoja. Ruokaa uppoaa pahimmillaa lusikallinen per ateria ja kulaus vettä. Tissiä tarjoan vähintään tunnin välein, muttei sekään kelpaa. Nyt kiinnostaa vain liikkuminen, kaiken lainen pyöriminen, möyhiminen, rullaus ja venkslaus. Paikallaan ei maltettaisi pysyä ollenkaan.
Hieman jännittää seuraava neuvolan punnitus muakin kun olen ihan varma, että palleron pino on pudonnut. Meillä on voitu ottaa käyttöön uudestaan jo kertaalleen pieneksi jääneitä vaatteita ja ne on ihan löysiä. Ei sillä, etteikö olis varaa vähän paino pudotakkin, mutta olisin ennemmin halunnut, että pituuskasvu tasoittaa painokäyrän.

Meillekkään ei muuten tarjottu influenssarokotusta, mutta saattaa johtua ihan siitä, että jätettiin väliin rota ja pneumokokki myös. Ei olis kyl otettukkaan.
 
Meillä muuten kävellään :). Alkoi pari viikkoa sitten, tyttö tuolloin 10,5 kk. Kova oli hommaan halu sitä ennen. Nyt menee jo pitkiä pätkiä ja öisin heräillään tai aamuisin siis klo 5 maissa. Liikaa juttuja pienelle ihmiselle käsiteltäväksi...
 
Meillä toistaiseksi vain muutamia askeleita... saattaa pysähtyä välissä seisomaan ja jatkaa sitten vielä pari askelta. Ei varmaan mene kauan ennen kuin siirtyy kokonaan pystyasentoon. Toivottavasti innostuu tutkimaan kotia vähän itsekseenkin. Välillä väsyttää, kun neiti roikkuu kiinni jalassa ja haluaa jakaa kaiken. Mikään ei ole mitään, jos äiti ei katso ja selitä sitä. Hauskaa kyllä on välillä, kun tyttö vahingossa laittaa printterin tai pleikan päälle. Pelästyy ääniä ja pakittaa istumaan, kiljumaan ja osoittamaan äidille pelottavia härveleitä.
 
Meillä on aika kivasti asiat sen suhteen, että pallero leikkii ja touhuilee yksinäänkin. Se konttailee ympäriinsä ja räplää kaikkea mikä eteen sattuu.

Kävelystä ei ole vielä tietokaan. Muutaman kerran on ottanut pari sivuaskelta kun seisoo sohvaa vasten. Eteenpäin ei ota askeleita ollenkaan.

Oltiin yksvuotiskuvassa. Saatiin ne koevedokset katseltavaksi. Oli vähän yli 100 kuvaa ja niistä varmaan 60 sellasia joista voisi teettää kopioita. Pikkusen hankalaa valita mikä on se top10.
 
Meilläkin tyttö tykkää leikkiä ja touhuta yksinään, mutta sitten jos itse meinaan jotain tehdä, kuten siivota niin se ei todellakaan käy. Silloin kun ite en tee yhtään mitään niin tyttö touhuaa omiaan itekseen eikä tunnu ees haluavan mua siihen. Välillä tosi ärsyttävää kun jonku pikku jutun haluis tehdä niin toinen roikkuu jalas ja repii vaatteista ja huutaa.

Meillä ei vielä kävellä kuin tuen kanssa. Tyttö ei ole edes noussut seisoon ilman tukea, sillain kyllä seisoo tuetta että irrottaa otteen tuesta.
 
Meillä on ihan sama kun Martzalla eli pojalle riittää usein se että istun vieressä tekemättä mitään niin puuhailee omiaan vaikka kuinka kauan mutta annas olla jos teen siinä samalla jotain niin heti alkaa roikkuminen :grin
 
Missä vaiheessa te muut uskaltaudutte pukemaan jonkun kevyemmän haalarin kuin toppapuvun? Meillä on semmoinen softshellhaalari ja oon pari kertaa nyt pukenut sen päälle, jos ollaan oltu lähinnä sisätiloissa.
 
Meillä on kunnol fliisihaalari käytössä, vaunuissa kun on lämpöpussi niin ihan riittävä. Jos ollaan pidempi aikoi ulkona niin on käytössä äp toppapuku :)
 
Meillä on ollut koko talven välikausihaalari käytössä jopa enemmän kuin toppahaalari. Autoon on puettu aina välikausipuku, niin saa turvavyöt luotettavammin paikoilleen ja kiinni. Rattaissa nukkuessa on ollut pelkkä villapuku. Toppahaalaria on käytetty vain silloin kun on lähdetty rattailla istuen johonkin.
Ulkoiluun uskallan laittaa välikausihaalarin sitten kun on reilummin lämpöä ja aurinoista. Tietty villapukua väliin alkuun.
 
Meillä on menty koko talvi äp:n vanuhaalarilla. Toppapuku on ollut käytössä vaan muutamalla pulkkareissulla. Tuli mieleen että miten ja kuin paljon te ulkoilette pienten kanssa? Sillai että on hereillä. Me ei olla juuri koskaan ulkona. Tosin poikahan nukkuu kahdet päikkärit joka päivä pelkästään ulkona joten tuleehan siinä raitista ilmaa. Mutta jotenkin oon kokenut hankalaksi sen muun ulkoilun kun jatkuvasti saa olla veivaamassa muutenkin vaatetta päälle ja pois.
 
Me on nyt alettu ulkoilla kauniilla säällä. Nukkuu unet ulkona, mutta on iltapäivällä käyty kävelemässä / pulkkailemassa pihalla. Meillä toppapuku käytössä pihalla ja vaunuissakin... pitäisi ostaa jotain järkevää ulkoiluvaatetta ja kengät. En sitten tiedä, millaiset kengät tässä vaiheessa kannattaa hommata. Mitä muilla?
 
Me yritetään joka päivä tehä hereillä ollessa lenkki. Tänään lenkkeilin siten, että tyttö oli kantorepussa ja koira myös mukana. Alkaa jo olemaan sen verta painava likka että hiki tulee... päikkärit nukutaan yleensä sisällä nykyisin.

Mä kanssa tota kenkähommaa oon pohtinut, kun nyt alkaa kävely olemaan pääasiallinen etenemistapa ja tarvis pikkuhiljaa fiksut kengät. Mietin ostaisko ihan semmoset välikausikengät. Sit kesämmällä lenkkareita ja sandaaleja ja paljain varpain toki.
 
Me ulkoillaan kerran pvässä sään salliessa...ihmettelee liikennettä ym ehkä 30min ja sitte nukahtaa vaunuun, nukkuu yleensä 1h ulkona. Ei olla vielä puistoiltu, kävelee niin haparoiden tuen kanssa. Ulkona ei olla edes vielä kokeiltu kävelyä. Kenkiä ei vielä käytössä, toppahaalari on ollu päällä ihan muutamia kertoja...nyt pidempään ollu tommonen tikattu(tai jtn sinnepäin)haalari, äp:n makuupussi edelleen vaunussa ja kiinni polviin asti.
 
Takaisin
Top