Yleiset höpinät

noh, toi 2008 oli huippuvuosi. Sai painaa töitä vaikka kellon ympäri, ylityöt paukku ja oli hyvät urakat. Teen siis ihan perus tehdasduunia.
Nyt tilanne onkin sitte ihan eri, kun tolla firmalla yli puolet menee vientiin eikä töitä niin paljon ole. Ylitöitä.. niin siis mitä ne on :(
Mutta meillä on noita muksujakin ennestään kolme, joten ruokalaskut kaupassa on ihan eriluokkaa kuin kolmen hengen perheessä. Samoin kuin vaate- ja muut menot vaikka vaatehankinnat tulee enimmäkseen tehtyä kirpputoreilta ja sapuskatkin mietitään tarjousten perusteella. 
Ensimmäisen kohdalla jäin mammalomalle suoraan koulunpenkiltä, mutta silloinkin painoin kaupassa 20h viikossa töitä ja siihen opiskelut/työharjoittelut päälle nimenomaan sen takia, ettei tarvitse tolla minimillä kituuttaa. Mä oon aina ollu ahne :DDDD
 
No niinhän se just on, ettei tosiaan voi kelaa viisaudesta syyttää. Olin jo aiemmin ihan raivoissani, kun se mun raskaustodistus oli muka kadonnut. Ja kun se verotus ei kuitenkaan muuta niitä viimeisen kuuden kuukauden tuloja, niin tulee sitten vaan kiire nuijia ne kaikki päätökset, jotka sen takia siellä odottaa pöydällä. Enkä todellakaan luota, että sieltä tulis kuitenkaan ensimmäisellä kerralla oikea päätös.
Mä en ollenkaan luottais siihen, että ne osaa siellä laskea yhtään mitään. Itse saa olla tosi tarkkana ja tarkastaa moneen kertaan kaiken.
 
Jouduin sitten eilen kyselemään synnytysvastaanotolta neuvoja, kun koko viime viikonlopun oli ensin supistellut tosi napakasti ja sit eilen iltapäivällä alkoi yhtäkkiä ihan ihmeellinen kova alaselän jomotus. Alkoi jo oikeesti jännittää, ettei tää vauveli nyt vaan oikeesti ala syntyä liian aikaisin... Huokaus. Kätilö neuvoi ottamaan Panadolia gramman ja lepäilemään. Kehotti sitten lähtemään herkästi näytille, jos tuo supistelu jatkuu kipeänä ja jos selän jomotus palaa. Noh illalla oli ajoittain vielä välillä aaltomaisesti vähän alaselän kipuilua, mutta uskalsin kuitenkin nukkua yön yli. Nyt särkee vaan vasenta lonkkaa yön jäljiltä... :-/
 
Minä kävin tänään katsomassa ystäväni parin viikon ikäistä tyttövauvaa ja voi herttinen sentään, kun se vauva oli pieni. Miten ihmeessä joku voikin olla niin älyttömän pieni! Ja kyseessä ei edes ollut mikään oikeasti pienikokoinen vauva, vaan ihan normaali n. 3700g ja  n. 50cm kokoinen typykkä. Omaan silmään (joka ei ole tottunut vasta syntyneisiin) se vauva oli vaan ihan kamalan pikkuinen. Onko ne oikeasti NOIN pieniä syntyessään?

Melkein paniikki iski, kun aloin ajattelemaan omaa lasta ja sen hoitamista. Miten ihmeessä semmoista pikkuista osaa käsitellä yhtään mitenkään, saatikka miten sille saa niinkin monimutkaisen kapineen, kun bodyn päälle katkomatta käsiä? Bodyjen pukemista jo kerran aikaisemminkin miehen kanssa mietittiin, kun eihän niitä vauvan käsiä nyt miten vaan voi sinne hihoihin väännellä...

Voi hyvänen aika. Olen lähinnä järkyttynyt... tai sanaton... en vieläkään ole lakannut ihmettelemästä, miten ihmeessä se vauva saattoikin olla niin pikkuinen. Sehän hukkuu kaikkiin noihin "isoihin" vaatteisiin, jotka vihdoin tänään sain viikattua pinoihin kokojen mukaan. On meillä onneksi muutamat niitä 50 vaatteita, enkä kyllä aio ostaa niitä enään lisää. Korkeintaan säästökuopasta aivan yyber söpön Ihaa puvun, jonka pakkaisin sitten vauvalle kotiintulo asuksi. Se oli niin söpö asu... hinta tosin ei ollut yhtään söpö 27 euroa moisesta asusta. Huh... muka säästökuoppa... se kuoppa ei muuta tee, kun ajaa ne säästöt entistä syvempään kuoppaan...

 
Pienet lapset on kyl oikeesti aika joustavia toisin kuin me "vanhat tantat". Katsoin kerrankin kun yksi kaverini käsitteli lastaan ja tuntui, että ihan vääntää kädet ja jalat nurin niskoin, että eihän se lapsi voi tollaista käsittelyä kestää, mutta eipä se mitään valittanutkaan ja tämä kaveri on vielä lastenhoitajana töissä, joten en epäile etteikö osaisi käsitellä omia ja muiden lapsia riittävän varovasti. Mut kyllä ne lapset vaan taipuu :)
 
Voi luoja, nyt meikäläinenkin on taas saanut osansa näistä loppuraskauden vaivoista. Liitoskivut on välillä tosi ihania, varsinkin öisin ja aamuisin. Ja nyt tän viikon on närästänyt enemmän ja vähemmän koko ajan. Rennie paketti on oltava käsillä pitkin päivää... Ja ihan sama mitä syö tai kuinka vähän tai paljon... :-/ Onko muilla närästysvaivaa? Joo ja mieskin sai oikein kunnon naurut mm. eilen illalla kun röyhtäilin ja piereskelin kuin aikamies! Huh huh, todellinen lady! :D
 
Mulla on mennyt pahin närästys ohi. Liekö sitten maha jo pikkuisen laskeutunut alemmas ja ei enään niin kovasti paina tuonne ylös. Silti iltaisin nukkumaan mennessä otan aina yhden rennien ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja aina ne renniet kulkee matkassa, jos vaikka sattuukin tarvitsemaan. Ihme kyllä edes jouluruoat ei pahemmin närästäneet...
Ummetus sen sijaan vaivaa edelleen hieman vaihtelevasti. Vi-sibliniä käytän päivittäin ja paljon se on kyllä auttanut. Nyt taas on mennyt useampi päivä, etten ole käynyt tyhjennyksellä ollankaan. Olo on kuitenkin ihan hyvä siitä huolimatta, eikä koko aikaa ole semmoinen ärsyttävä vessahädän tunne, mitä se joskus pahimmillaan oli...

Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä olo on mitä mainioin ja mikään ei suuremmin vaivaa... paitsi tuo mahapallo vaan on hankalasti tiellä koko ajan...
 
Mulla taasen närästys on uusi tuttavuus, tulee tietyista ruuista mutta menee aika nopeaan ohi ja asennon vaihto auttaa yleensä myös =) Ummetusta on vähän muttei vaivaksi asti. Onneksi.
 
Mua ei pahemmnin närästä, mitä nyt vähän joskus. Välillä tuntuu, et lantiota painaa tavallista enemmän, mutta en kyllä (vielä) tunne varsinaisia liitoskipuja. Tuota alaselän särkyä on ollut lievänä lähes koko raskauden ajan. Pierettää kyllä ja aina ei pysty välttämään julkisellakaan paikalla :( Sit vaan täytyy toivoa, ettei kukaan huomannut.
Sain vielä neuvolasta labralähetteen, kun oli sijainen ja kysyi, että haluanko mittauttaa hemoglobiinia (vakkaritäti ei ole tätä kysellyt, kun alkuraskaudesta se oli kohtuullisen hyvä). Halusin itse mennä sinne labraan, että näkee sitten, jos hemoglobiini on laskenut, niin voi vielä nostaa rauta-annosta ennen synnytystä. Samalla se täti laittoi myös jonkun pissanäytteen lisäksi, mutta en nyt edes muista mitä siitä näytteestä katsotaan, kun ne sokerit ja proteiinit kuitenkin katsotaan joka käynnillä.
 
Osaisko joku kuvailla, millaisilta ne kuuluisat liitoskivut oikein tuntuu?

Itsellä aina välillä yöllä kylkeä kääntäessä tulee nivusten tienoille semmoista repivää kipua. Varsinkin oikealle puolelle ihan tuohon häpyluun viereen/nivustaipeeseen tulee kyllä niin mojova repivä kipu, ettei tiedä miten olis. Ihan, kun joku koittaisi kiskoa jalkaa irti tuosta juuresta. Onneksi nuo kivut ei kuitenkaan koskaan ole kestäneet kauaa kerrallaan. Viime yönä meinasi taas olla, kun kylkeä käänsin ja molemmilla puolilla.
Muuten ei kyllä juurikaan mitään kipuja missään ole.
 
Maikkie: selkeimmin erottaa oikean varsinaisen liitokivun tuosta häpyluusta. Eli se kova kohta tossa keskellä edessä. Just se kohta mihin neuvolantäti painaa sormensa silloin ku se mittaa kohdunpohjankorkeutta. Mulla se pelkkä mittaus on tuskaa. Mut siis liitoskivut ovat pääasiassa sellaisia juilivia pistäviä/ polttavia kipuja mitkä tulevat pääasiassa juuri liikkeessä tai tietyssä asennossa. Tai silloin kun painetaan juuri oikeasta kohdasta. Jos voit kuvitella kuinka luita hinkataan yhteen ilman pehmusteita välissä . Tosi selkeetä, eikö? :D

Ja tuohon toiseen aiheeseen mitä päivittelit: kyllä ne vauvat tosiaan kestävät käsittelyä. Eivät ne mene rikki kovinkaan helposti. Otat vain rohkean asenteen alusta lähtien ja useimmiten se vain tulee jostain selkäytimestä tai jostain, se taito nimittäin. Kun sitä ajattelee että se on sun oma lapsi sun on vaan pakko sitä käsitellä. Ja sitä paitsi vauva tottuu juuri sinun käsittelyysi hyvin pian. ja se tarkoittaa sitä, että juuri sinun tekemäsi käsittely on sille kaikista mukavinta. Varmat selkeät otteet ovat sitäpaitsi vauvalle turvallisempia kuin pieni hively ja liika varovaisuus. Kyllä sinä nyt osaat itse tuntea sen, koska voimaa olisi liikaa ja jos niin kävisi vauva kyllä kans kertoo sen sinulle. Eikä sen bodyn pukeminen ole oikeasti vaikeata. Pitää vain luottaa omiin käsiinsä. Ja ehkä se vaatteiden isous alussa onkin ihan hyvä juttu niin on väljempää se pukeminenkin.
Noin niinku vinkkinä niiden hihojen pukemiseen: kerää hihaa rullalle niinkuin sukkaa sieltä päästä mihin käden kuuluu tulla ja pujotat oman peukan ja etusormen sinne bodyn sisään, siis ulkoa sisäänpäin, sitten taitat toisella kädellä vauvan käden koukkuun ja ohjaat sen niihin odottaviin sormiisi. Otat selkeän otteen vauvan kädestä, siis siitä pienestä tiukasta nyrkistä ja vedät käden hihan läpi sinun sormiesi sisällä. Voit kokeilla etukäteen vaikka nukella. Mutta nuken pukeminen on vaikeampaa, koska ne ovat yleensä jäykempiä. Ja siellä lapsivuodeosastolla hoitaja näyttää sinulle ihan kädestä pitäen miten vauvaa käsitellään ja puetaan.

Tietty kaikki tälläiset ohjeet ovat jokaisen itsensä hyviksi kokemia ja jokaisesta tavasta on monta eri tyyliä. Eli otat onkeesi ne, jotka sinulle sopivat parhaiten. Mitään ei tarvitse tehdä tarkalleen niinkuin joku sanoo vaan itse kokeilemalla voi löytää itselleen sopivimmat ratkaisut. Älä huoli kyllä sä osaat
 
Nii ja tohon närästykseen vielä. Kannattaa koittaa olla makuullaan enemmän vasemmalla kyljellä jos närästää. Vatsalaukkuhan kaartuu ja laskee tonne oikealle ja jos makaat oikealla kyljelläsi se vatsalaukun loppuosa painuu vähän kasaan ja nostaa vatsan sisältöä vielä ylemmäs. Ei se asento estä vatsan sisällön liikkumista eteenpäin mut kyllä se sitä hidastaa ja haittaa kun vauva painaa toisesta suunnasta.
 
Oiskohan mulle alkanut nyt tulemaan noita liitoskipuja.. Nimittäin sellainen jännä vihlaisun tapainen nipistys tuntuu juuri tuossa häpyluun yläpuolella. Se on tullut yleensä silloin, kun olen seisaallaan ja touhuilen jotain.
Tuollaista Maikkien kuvailemaa nivuskipulua olen tuntenut öisin ja jotenkin yhdistäisin sen noihin supistuksiin, jotka heijastuvat selän puolelle menkkamaisiksi kivuiksi, joita olen tuntenut nyt viimeisen viikon aikana. En ole aivan varma, koska olen aika pihalla aina öisin :)

Mulla tuo närästys tuli ihan vain hetkeksi vaivaamaan. Eli nyt ei taas närästä ollenkaan. Jouluruuat meinasi kyllä tulla ylös ihan väkisin. Jäi tänä jouluna tuo syömisen nautinto vähän vähäiseksi, mutta ensi vuonna sitä taas onneksi saa :)

Onko teillä kenelläkään "revenneet" vatsalihakset raskausaikana? Aloin yksi ilta ihmettelemään  mun vatsan mallia hämärähkössä valaistuksessa ja siinä näytti keskellä vatsaa menevän noin 1,5 sentin levyinen tumma varjostuma (linea negran tunnistaisin..) ihan ylhäältä napaan asti. Li`uttamalla kättä vatsan reunalta toiselle, siinä tuntuu myös sellainen pehmeä painauma.Voisko olla niin, että huomaamattani vatsalihakset ovat menneet "kahtia"? Sellaista jännää repivää kipua olen aina välillä tuntenut, mutta en mitään kunnon "repäisyä". Vai oisko se ihan jotain muuta?
 
Närästys täällä vaivaa edelleen, mutta illalla kun syön vähempi ja ennen nukkumaan menoa juon maitoa, niin on säästyny närästyslääkkeiden käytöltä. :) Ja ainoastaan yöllä närästää, päivällä ei oo koko raskauden aikana lainkaan. 

Onko kellään muulla jalkojen puutumista yöllä? Itellä koskee ja särkee lonkkiin ja polviin, ja jalat ovat puutuneet ja niihin särkee ja kihelmöi.. yritä siinä sitte kävellä yöllä vessaan parin tunnin välein kun tuntuu ettei jalat jaksa kantaa eikä osaa enää kävellä. 

Onko kellekkään vielä ilmaantunut raskausarpia? jos on, niin millä viikolla? Itselläni ei ole näkyviä, mutta kun kädellä hieman tunnustelee niin alavatsasta lähtee ihon alta sellaisia arpikudoksen tuntuisia uria ylöspäin, hieman napaa kohti. Onkohan nää nyt sit niitä? mut miksei ne näy kuitenkaan iholla? Ne tuntuu, muttei näy. 
 
Närästyksen takia kannattaa kuulemma välttää makuulla oloa hyvin pian syömisen jälkeen eli esim. iltapalaakin syödä ajoissa ennen nukkumaan menoa.

En tiedä onko mulla vatsalihakset revenneet. En kyllä tunnustulemalla näe tuolla beijaflorin kuvailemaa viivaa, mutta mulla oli sellainen voimakas repeytymisen tunne ehkä viikolla 30. Ensin tuntui parin viikon ajan sellaista ikävää kiristystä ja venytystä ja sitten yhtäkkiä yhtenä yönä vatsalihaksista tuli sellainen ikävä repeytyvä tunne.
 
Ööö, ei ne vatsalihakset mihinkään ole revenneet vaan pitkien suorien vatsalihasten väli aukeaa raskauden aikana ihan niin kuin sen on tarkoituskin. Sen huomaa myös siitä, että jos nouset ylös makuulta tai puolistuvasta asennosta käyttäen siis vatsalihaksia niin vatsan keskikohta rintojen välistä alas napaan ja siitä tietty alaspäin myös niin jää korkeammalle. Siis se masu tulee sellaiseski suippomaiseksi keskeltä ja kylkiinpäin on matalampaa.
 
Kiitoksia Eemi03! oonkin jo hyvin hyvin pitkään miettinyt mikä siinä mahassa on kun se menee kuvailemallasi tavalla suippomaiseksi keskeltä (musta maha näyttää sillon vähän katon harjanteelta) mutta en oo osannu keneltäkään kysyä kun en osannut sitä selittääkkään / kuvailla. Mutta kiitoksia tiedosta, että se on aivan normaalia :)
 
Hitsi, mun kirjoitus hävisi yht`äkkiä kuin tuhka tuuleen. Kokeillaan uudestaan..
Kiitos Eemi03 "pienestä" korjauksesta ;) En kuitenkaan aivan itse keksinyt tuota vatsalihasten repeytymistä, vaan anatomian luennoitsijamme kertoi siitä tunnilla  ja yksi meidän ryhmäläinen sanoin näin käyneen. Muistaakseni luennoitsija sanoi, ettei näin kävisi kaikille. Mutta ehkä siinä oli kyse juuri tuosta Eemin kertomasta jutskasta eli se on sitten ihan normaalia että näin käy. Mä ehkä kuvittelin sen olevan jotain dramaattisempaa repeytymistä :D Mulla ei tule tuohon keskelle sellaista suippoa harjannetta vaan lähinnä oja eli siis on matalammalla kuin vatsan reunat. Mutta jokaisen masu kai on omanlaisensa :)

Ama: Mä en ole tuntenut puutumista tai pistelyä, mutta tuo jalkojen "toimimattomuus" on tuttua. Mulla on ollut sitä jo aika pitkään, selkäkipujen ilmestymisen jälkeen se alkoi. Aika häijyä kyllä, kun yöllä miettii vessaan mennessään että mitenköhän sitä taas käveltiinkään :D
 
Mullakaan ei mahaan tule tuommoista harjannetta, vaan ennemminkin kuoppa. Juuri niin kuin beijaflor asian kuvasi. Kai se aika yksilöllistä on, miten tuo maha muuttuu...

Joskus miehen kanssa mietittiinkin, että minne ne vatsalihakset tuosta oikein siirtyy, kun ei kai ne tuohon kummun päällekään jää, vai jääkö? Silloin arveltiinkin, että ne varmaan siitä keskeltä aukeaa ja siirtyy tuonne hieman sivummaksi.

Mullakaan ei jaloissa puutumista ole eikä pistelyä, mutta levottomat jalat meinaa välistä vaivata. Ja se jos mikä on kyllä ehkä maailman ärsyttävin vaiva. Ja mulla levottomana on vaan vasen jalka pohkeesta alaspäin. Levottomuus vaivaa usein iltaisin ja öisin. Yritä siinä sitten olla rauhassa, kun jalkaa pakottaa niin maan perskeleesti ja koko ajan pitää sätkiä, hieroa ja liikutella, kun ei paikoillaan vaan kykene olemaan. Eikä tuo liikuttelukaan edes auta mitään!!!
 
Täälläkin kuulostaa tutulta tuo masun "harjanne" ylösnoustessa. Esim. neuvolassa kun nousee siitä tutkimuspöydältä masu paljaana, niin näkyy hyvin tuo muoto. :) Jalkojen puutumista ei mullakaan ole, mutta tuo lonkkien kipuilu ja häpyluun juiliminen on ihan joka öinen juttu. Se kyllä helpottaa kun pitää tyynyä polvien välissä, mut tyynynkin pitää olla tietyn paksuinen. Aluks mulla oli liian paksu tyyny ja en saanut hyvää, rentoa asentoa. Mut nyt kun on sopiva, niin nukkuma-asento on ihan mukava. Tarvin myös aina sellaisen "halityynyn", että käden saa hyvään asentoon, mut siihen oon totuttautunut jo ennen raskauksia. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top