Yleiset höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Maikkie
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eksyin tuonne tammimammojen mahakuva palstalle ihailemaan vauvamahoja. Voi, kun monella oli jo todella selkeä vauvamaha ja kaikilla ei viikkoja juurikaan enempää, mitä meillä alkaa nyt olemaan.
Täällä malttamattomana odotellaan kunnollisen vauvamahan kasvamista. Oma kumpu kyllä näyttää turvonneelta ja kasvaneelta, mutta kun itse tiedän sen olevan suurimmaksi osaksi vain liikaläskiä. Iso maha ei haittaa yhtään, kun tietää siellä sisällä kasvavan oman pikkuisen <3

Mitä mieltä olette, perustetaanko meille helmikuisillekin oma palsta masukuville???
 
Maikkie: Myös minun mahani pömpöttää jo mielestäni tosi paljon, mutta olen muutenkin kyllä lihonut.. :/ Tosin ehkä osa on myös turvotusta ja huonon ruuansulatuksen aikaansaamaa..
En usko, että minusta näkisi vielä, että olen raskaana. Lähinnä näytän siltä, että olen lihonnut ja varsinkin vatsaa kasvattanut herkuilla :) En mahdu enää kaikkiin farkkuihin masun kohdalta, sillä olen ollut aina pienivatsainen ja kerryttänyt rasvaa lähinnä vain reisiin ja takapuoleen :)

Olen myös miettinyt tuota hiusten värjäystä ja tällä hetkellä olen sitä mieltä, että yritän pärjätä värjäämättä. Myös muiden kosmetiikkatuotteiden käyttöä olen rajoittanut.

Huomaan myös, että olen ehkä vähän hysteerinen siitä, mitä voin ja en voi syödä. Maalaisjärki on tainnut kadota tältä tulevalta äidiltä.. :) Nytkin pitää lähteä kauppaan tarkistamaan, voinko syödä koskenlaskijasta tehtyä porokeittoa, jossa on myös leipäjuustopaloja.. Olen siis menossa juhliin, jossa tarjotaan tätä ruokaa, enkä nyt tiedä voinko sitä syödä.....

 
Mulle on tullut vasta reilu kilo ja raskaus ei kyllä vielä varsinaisesti näy. Tosin sitäkin enemmän turvottaa. Mahan saattaa kyllä huomata, jos tietää (vähän eri mallinen), mutta eipä ole kukaan vielä osannut arvata, että olisin raskaana. Farkut ei kyllä mee päälle ja toisaalta on niin kuuma, ettei varmaan tulis käytettyäkään.
 
Tosta hiustenvärjäyksestä... tänä päivänä löytyy paljon luomuvärjäysaineita. Pääkaupunkisuedulla on kampaajia, jotka niitä käyttävät, mutta tuotteita löytyy netistä! Kaikkien ulkoisten ja sisäisten kemikaalien käyttöä tulee välttää raskauden aikana. Ulkoiset imeytyvät ihon kautta äidin aineenvaihduntaan ja verenkiertoon. Siitä kuinka paljon niistä kulkeutuu sikiöön ei voi koskaan olla varma. Myös hajuvesien käyttöä tulee välttää, jostain luin että hajuvedet voivat aiheuttaa poikasikiöille hedelmättömyyttä. (en muista mistä kuin mutta löytyy varmaa googlettamalla). 

Itse olen värjänny hiuksiani tummiksi viimeiset 6 vuotta ja nyt ihmettelen juurikasvun ja auringon vaalentamaa kuontaloani... Yritän olla värjäämättä ja menen sitten kun kriisi tulee niin luomukampaajalle. 

Ihanaa kuulla että muillakin masu on jo näkyvä.emoticon Eihän se kohtu vielä niin iso ole (mulla 12+0 menossa), mutta itse olen aina ollut tosi hoikka vatsasta, kilot ovat tulleet reisiin ja takapuoleen ja nyt on selvästi pömppömaha!! Housut kyllä edelleen menee jalkaan reisistä ja painoakaan ei ole tullut kuin 1kg lisää. Joten näkyyhän se! Olen myös hyvin pienirintainen tai siis olin, joten niidenkin koosta on  jo helppo päätellä että kyse ei ole lihomisesta...

Huomenna on paluu lomalta töihin ja täytyy kaivaa löysät paidat esiin, koska en heti halua kertoa kaikille. Saa nähdä kuinka kauan saan piiloteltua...
 
Täälläkin vatta pömpöttää iha selvästi. Varsinkin iltaa kohden vaan kasvaa. Kuukauden päästä töihin mut onneks meidän työasut on sen veeran väljiä et niistä ei heti näy. Tai masu saa olla aika iso ennenkö sen huomaa. Mäkin olen aina ollu ennemminki hoikka vatsankohdalta ja omaan ja tuttujen silmäänse näkyy mut muuten sitä kyllä näyttää pääasiassa lihavalta. Vyötärö on kadonnutta aikaa taas hetkeksi.

Paino mulla on ennemminki pudonnu kilon. Mut nyt on onneksi jo pahin olo helpottanut ja ruoka maistuu taas. Et eiköhän niitä kilojakin ala tässä seuraavien viikkojen aikana kertymään.
 
Mullakin on paino tippunut siitä, mitä se alkukesällä oli. Alkuraskauden aikana oli hieman sitä etovaa oloa, varsinkin jos ei muistanut syödä riittävän usein. Nyt, kun tuo paha olo on jo useamman viikon loistanut poissaolollaan, ei ole tarvinnut syödäkään niin usein. Oiskohan tuo paino sen vuoksi tippunut. Ei se ole pudonnut, kun 1-2kg ja silti maha kyllä on kasvanut. Oletankin, että painoa on lähtenyt sieltä, mistä varaa on ollut, mutta lapsi on silti kasvanut ihan normaalisti.
Kyllähän niitä sellaisiakin äitejä on, joille ei juurikaan tule painoa lisää koko raskausaikana. Pakkohan sen lapsen on kuitenkin heilläkin kasvaa ja sen myötä painoakin tulee, se vain poistuu jostain muualta, mistä on ollut varaa.

Tulipa valitus, vaikka ei ollut tarkoitus...

Mutta siis, täälläkin painon nousua odotellaan...
 
Näin se meni mulla painon kanssa viimeksikin. Sitten jo 18 raskausviikolla oli jo +3kg ja lopussa +13kg. Ekassa raskaudessa tuli +17kg. Tää kolmas menee varmaan lähemmäs tuota 20kg ku toi syöminen tuntuu nyt taas niin ihanalta ku sitä voi tehdä . Mut siis toivoms tietty olis et ei tulis niin paljon ku huomasin ede raskauden jälkeen et eihän se paino putoakkaan enää samaan malliin ku silloin nuorena. Vanhuus ei tuu yksin vaan se tulee monin kiloin, ja ne tykkää mun ropasta sen verran et eivät halua enää poistuakkaan. Meinaan vaan et noiden 13 kilon ja sen 17 kilon pudotukseen meni melkein sama aika. Paitti et siitä 13 kilosta tais olla edelleen 2 jäljellä ku tää raskaus alko..... Ja niistä 17kg:sta synnärille jäi 6kg ja noista 13kg:sta synnärille jäi 3kg vaikka lapsikin painoi 3,5kg
 
Aivan mahtava fiilis, kun kävin aamulla jännittyneenä vaa'alla peläten painon nousseen ehkä pari kiloa, mutta se olikin tippunut 3 kiloa! Hurjan ihana tunne, kun pelkään hulluna lihovani raskauden aikana samaan malliin kuin siskoni lihoi molemmilla kerroilla (jotain 25 kg). En ole laihduttanut, päinvastoin, ruoka on maistunut ja herkut myös. Eli olen ollut varmasti melkoisen turvoksissa ihan raskauden alkumetreillä. Saan hyvällä omallatunnolla hehkuttaa painon tippumista, kun tiedän sikiön saaneen riittävästi ja oikeanlaista ravintoa. Tästä aiheesta tulikin muuten mieleen, että yksi aika reilusti ylipainoinen tuttavani laihtui raskauden aikana 4kg! Johtui ihan vaan siitä, ettei herkutellut normaaliin tapaan vaan söi terveellisesti. Uskomaton juttu!

Lueskelin tammimammojen juttuja ja heillä näyttää olevan jo kovasti pesänrakennuspuuhat käynnissä. Itse katselin vähän vaunusivustoja, mutten vielä ollenkaan ostomielessä. Meillä on vielä muutto sen verran vaiheessa, että vasta kaksi viikkoa sitten tyhjennettiin vanha koti lopullisesti (muutettiin uuteen jo huhtikuussa, mutta kiinteistönvälittäjä käski jättää huonekaluja vanhaan kotiin ja sinne jäi kaappeihinkin kaikenmoista tavaraa). Haettiin tavarat tänne ja lähdettiin mökille eli vieläkin on jätesäkkejä ja pahvilaatikoita purettavana. Saa ihan riittävästi toteuttaa sisustuspuuhia niitten kanssa niin ei vielä tartte kiiruhtaa lastenhuonetta laittamaan. Ehkei laitetakaan ennen kuin vauva muuttaa pois meidän makuuhuoneesta, mutta tartteehan sitä silti pinnasänkyä ja hoitopöytää yms.

Vielä olisi vajaat 2vko kesälomaa. Pahoinvointi ja enin väsymys ovat jo väistyneet eli pääsen töihin normaalisti eikä tarvitse heti vauvauutisia paljastaa. Loman loppu kuluu koiranpentua opettaessa ja äidin kanssa Islannissa (ensi viikko).

Reippaita kesäpäiviä kaikille, toivottavasti teilläkin olot helpottaa jo!
 
Tänään kävin housuja sovittelemassa, kun totesin ettei juuri mitkään vanhoista housuista mene päälle. Töissä pitäisi kuitenkin olla jotain vaatetta. Olen siis ollut hoikka ja painoakin tullut vasta reilu kilo, mutta mahan malli on sen verran erilainen, ettei tavallisista housuista oikein mene vetoketju kiinni. Muutamat väljemmät kesähousut on vielä käytössä.
Ajattelin ensin, että ostan vain tavallisia housuja isompaa kokoa, että olisi sitten jotain vaatetta raskauden jälkeenkin, kun omat vaatteet ei ehkä heti mahdu. Totesin kuitenkin, että äitiyshousut istuu paljon paremmin. Jos ostan ns. tavalliset isot housut, ne ovat isot myös reisistä ja takapuolesta ja roikkuvat ikävästi. Omaa kokoa olevat äitiyshousut ovat kuitenkin paljon istuvammat lahkeista ja pyllystä, vaikka oudolta tuntuisikin nyt jo änkeytyä niihin.
 
Eipä ole paljoa ollut keskustelua täällä höpinöissä

Tuli tuosta etusivun avioliitto jutusta mieleen, että kuinka moni teistä on avioliitossa ja kuinka monelle lapsi syntyy avoliittoon?

Minä olin ennen varsin jyrkästi sitä mieltä, että lapsia ei meille tule ennen, kun ollaan naimisissa. (tämä mielipide tosin oli edellisen ukon kanssa ja on ajalta ennen vuotta 2009) Nykyisen miehen kanssa kuitenkin päätettiin ryhtyä lapsenteko puuhiin vain vajaan 5kk seurustelun jälkeen. Silloin ei ollut vielä tietoakaan mistään naimisiin menosta saatika kihloihin menostakaan. Niin se vaan mieli muuttui... ja ihan itsestään.
Kävi kuitenkin niin, ettei sitä lasta meille suotu kovin nopealla aikataululla ja kerkesimme naimisiin siinä välissä. Tämä lapsukainen ilmoitti tulostaan n. 5kk häiden jälkeen.

Onko teille mitään merkitystä sillä, ollaanko avio- vai avoliitossa?

Itse halusin ehdottomasti avioliiton, mutta en osaa sitä sen ihmeemmin perustella. Kai se vaan on se, että liitto on jotenkin virallisempi. Vaikka eihän se vihkiminen parisuhdetta miksikään muuta.
 
Edellisen miehen kanssa menin naimisiin lasten synnyttyä. Tuo nuorempi muksu kastettiin meidän häissä ja tuolloin olin sitä mieltä, että lapset nimenomaan ennen avioliittoa vähän tyyliin "mikäli se mua jaksaa katella raskaana, synnytyksessä ja lasten kanssakin, niin luultavasti sitten koko elämän". No näin siinä kyllä kävikin, olisihan tuo jaksanut katsella, mutta minä en. Ex-mies on suht täydellinen isä jne, mutta aviopuolisona ei sitten niin mallikas. Lapset meni vähän joka tilanteessa mun tilalle, ja yhteinen aika.. siis mitä se on? Meillä muksut ei olleet lähes koskaan missään hoidossa yötä niin, että meillä olis ollut jotain yhteistä menoa. Molemmilla oli loppuvaiheessa omat kaverit, menot, elämä.. Nyt ollaan erottu ja edelleen hyvissä väleissä ja enemmän kuin toimiva yhteishuoltajuus. Nykyisen vaimonsa kanssa tuo kyllä viettää aikaa, eli on jotain oppinut. Ex siis myönsi tuon yhteisen ajan puutteen ja sanoi että tekis toisin jos ja jos ja jos.. no ne normi selitykset. Kokeiltiinkin kerran vielä uudestaan, mutta oltiin jo ihan liikaa etäännytty toisistamme. Parempi pysyä kavereina. 

Nykyisen miehen kanssa seurusteltiin muutama kuukausi, pamahdin paksuks ja juuri ennen synnytystä käytiin ihan vaan kahdestaan maistraatissa, aprillipäivänä. Noh.. meillä tarina taas vähän toisenlainen. Oltiin ystäviä jo entuudestaan, joten mitkään vaaleanpunaiset kakkulat ei ollu päässä kun tuon kanssa naimisiin menin. Hyvin tiesin mitä olin saamassa siis :) 

Mutta eipä tuolla avioliitolla käytännössä mitään eroa susiparinaelämiseenkään ole eikä silläkään musta ole mitään merkitystä ole, tehdäänkö lapset ennen vai jälkeen avioliittoa. Mulle avioliitto on lähinnä semmonen fiilis-juttu. Suuri rakkauden osoitus ja samalla osoitus halusta olla toisen kanssa. 
 
Me ollaan oltu avomieheni kanssa yhdessä vuodesta 1997 eli marraskuussa tulee täyteen 14 vuotta :) Kihloihin oli kyllä kova kiirus, joka tapahtuikin jo vuonna 2000, mutta sen jälkeen ollaan vähän niinkuin jämähdetty tähän tilanteeseen. Ollaan me usein puhuttu ja suunniteltukin häitä, mutta olen itse vaan siis jotenkin tosi aikaansaamaton ihminen että suurien juhlien järjestäminen on tuntunut aivan liian isolta urakalta. Olen siis aina halunnut vähän isommat häät, kun taas avomieheni ei. Hän ei myöskään ole kovin innoissaan ollut naimisiin menosta, ihan vain omien periaatteidensa vuoksi. Kyllä me kuitenkin ajateltiin, että mentäisiin naimisiin ennen lasta, mutta kuinkas sitten kävikään ;) Voipi olla, että sitä käydään ihan pienessä porukassa maistraatissa ennen lapsen syntymään tai sitten vasta myöhemmin. Haluaisin kuitenkin, että meillä kaikilla olisi sama sukunimi!
 
Me ollaan molemmat periaatteessa sitä mieltä, että lapsen olisi hyvä syntyä avioliittoon. Ollaan kai sen verran vanhanaikaisia tai jotain. Mutta ei me olla vielä kihloissakaan ja synnytykseen on enää 3½ kk aikaa. Taitaa jäädä naimisiinmeno. Minua on itse asiassa vähän alkanut ärsyttää ajatus naimisiinmenosta juuri nyt ja "vain" lapsen takia. Jos ei ole neljän vuoden aikana mies innostunut kosimaan rakkaudesta niin ei sen tarvitse tehdä sitä velvollisuudestakaan...
 
Me ollaan oltu yhdessä kesästä 2004. Yhteenmuutto oli pari vuotta myöhemmin ja kihloihin mentiin joulukuussa 2006. 2009 Heinäkuun viim päivä jäi pois pillerit ja kun kuukautisia ei kuulunutkaan mutten ollut raskaanakaan keskusteltiin asiasta ja päätettiin että tulkoon vauva kun on tullakseen. Odotetaan nyt ensin niitä mankkoja, noh tulivatkin sitten lokakuun alussa. Naimisiin olen halunnut aina, miehelle ei ole ollut niin tärkeää mutta yhteinen sävel oli siinä että niin joskus käy. Häät piti olla kesällä 2010.

Noh vauva sitten olikin tullakseen yllättävän nopeasti niistä syksyn 09 ainoista kuukautisista =D
LA 15.7. Häitä päätettiin siirtää vuodella ihan vaan siksi että hääpäivä olis ollu 17.7 eli kaks päivää LA jälkeen, ja että morsian olis vähän hoikempi siinä puvussaan että jaksaa kattoa kuvia katumatta tulevaisuudessakin =) Nooh Aino syntyikin vasta 30.7.10 ja valitettavasti menehtyi. Tästä suhteemme vahvistui entisestään ja entistä varmemmin molemmat haluttiin naimisiin. Uutta vauvaa alettiin yrittämään kuitenkin heti kun lääkäri antoi luvan, puoli vuotta synnytyksestä. Kevään kuukautiset meni itkiessä kun sitä lasta halusi niin paljon. En ei olisi ollut mitään väliä miltä siinä mekossa näyttää. Toukokuussa napsahti ja 2.7. oli häät. Viikkoja silloin 6+3 ja hirvee turvotus! Ei olis kannattanu juoda pelkkää kokista koko päivä (mistä osa vieraista myös hoksas että nyt taitaa olla pariskunta jostain muustakin syystä yhtä hymyä).

Mutta siis; omasta mielestäni naimisiin meno ei ole lasten hankkimisen kannalta tärkeää mutta tuo suhteelle virallisen leiman ja itselleni se on yleinen tunnustus rakkaudesta ja sitoutumisesta.
 
Ihan pakko jakaa teidän kanssa tieto siitä, että meillä koettiin tänään kuulemma miehisen alentuman multihuipentuma...

... mies nimittäin ajeli mun säärikarvat

Pyysin jo pariviikkoa sitten miestä ajelemaan mun säärikarvat. No eihän tuo pyyntö kovin suosiollista vastaanottoa saanut, mutta sain kuitenkin miehen suostumaan, kun kerroin etten enään itse moiseen kykene ja ne karvat ihan tosissaan häiritsee.
En kuitenkaan ennen tätä päivää ole jaksanut saunan jälkeen jäädä enään kuumaan pesuhuoneeseen kyseistä toimenpidettä varten, eikä mies mitenkään ole yllyttänyt asiaan... Yllätys, yllätys!

Tänään sitten kuivasin jalkoja ja sanoin miehelle, että mulla on kohta pidemmät säärikarvat, kun sillä. Mies sitten sanoi, että ajellaan ne pois häiriköimästä. Niinpä minä sitten istuskelin sääret miehen sylissä ja mies sheivasi jalkojani... oli kuulemma äärimmäisen alentavaa... hahahhaha emoticon

mutta kaipa se oli sitä tosi rakkautta. Mitenköhän siinä käy, kun tuo (miten sen nyt sanois) jalkoväliosastokin kaipasi siistimistä... Mies asialle! Välilihan venyttelyyn se suostui ilomielin... kumma, kun ei se yhtään tunnu alentavalta!
 
hahahahhahah.. Mulla ei noita säärikarvoja niin ole, että ne mua/miestä häiritsis. Enemmän häiritsee mikäli ne joskus joudun syystä tai toisesta ajelemaan.

Mutta meillä minä ajelen miehen naaman ja mies mun alapään. Varsin toimiva ratkaisu kun siitä alapään siistimisestä homma siirtyy aika mukavasti siihen mukavempaan hommaan 
 
Joo se säärikarvojen ajelu on vähä vaikeeta mut olen siihen silti viimeksikin myös loppuvaiheessa taipunut itse kun keksii vain oikeat asennot. Mut voin kuvitella et miehes ei ollu kauheen innoissaan Maikkie.

Viime raskaudessa mäkin jossain vaiheessa sanoin ukolle et jos et halua et tuolla mun jalkojen välissä kasvaa viidakko niin sun on otettava viikate käteen ja autettava mua. No nyt tässä raskaudessa ollaan jo siin vaihees et sinne ei todellä näe eikä siis sen takia uskalla ite alkaa leikkelemäänkään. Vähä oli kans ekaks tuota silmien pyörittelyä mut mulla kun ei ole karvoista pulaa niin totes parhaakseen auttaa. On meinaa sen vertaa järkyttävää katottavaa ilman ajelua. Tuumas kans joku kerta et kaikkeen sitä joutuu....
 
Olisin itse halunnut naimisiin (tai vaikka kihloihinkin) ennen kuin lasta tehdään. Olisi lapsen asema laillisesti jotenkin parempi ja samaten perhe- ja perintöoikeudet. Esim. tällä hetkellä en edes perisi mieheltä meidän yhteisen asunnon puolikasta vaan hänen vanhempansa saisivat sen! Se on mielestäni aika väärin, koska silloinhan mulla ei välttämättä olisi enää lapsen kanssa varaa jäädä asumaan sinne. Ja on avioliitto mielestäni myös rakkaudenosoitus, mutta mies on sitä mieltä, että eihän sitä muuta mitään meidän välillä. Nimeä en aio vaihtaa ja lapsikin on nyt saamassa minun sukunimeni.
Mutta joka tapauksessa lapsi siis ehti ensin. Vaikka mies on nyt todettu, että kyllä me varmaan mennään vielä naimisiin, kun se on mulle niin tärkeää. Ollaan nyt oltu yhdessä 2 vuotta ja asuttu yhdessä vuoden alusta. Lasta alettiin tehdä toukokuussa ja tilaus menikin sitten heti perille.
 
Mä olin kokonaan unohtanu tän naimisiin aiheen. Mekään emme ole avioliitossa. Nyt siis toinen lapsi tulossa ja talo melkolailla valmis. Yhessä ollaan oltu vasta reilu kolme vuotta. On siitä naimisiin menosta jo periaatteessa sovittu mutta tässä on ollu tätä muuta koko ajan niin paljon ja tahti niin huima tämän kolmen vuoden aikana et ei oo keritty. Maistraatissa todennäkösesti käydään ku mies ei kuulu kirkkoon ja aikas pienet häät jossain vaiheessa siiten tarkoitus järjestää.

Olen ottanut selvää noista perimisjutuista. Kyllä se avovaimokin voi periä keskinäisen testamentin kautta ihan samalla lailla kuin aviovaimokin miehensä. Ainoa ero siinä on se, että avovaimo joutuu maksamaan selvästi suuremmat verot perinnöstään kuin aviovaimo. Ja lapsi saa täyden perintäoikeuden siitä päivästä kun lapsen isä todistaa sosiaaliviraston lastenvalvojalla laittamalla nimensä paperiin, että on lapsen isä. Mutta ei siis sitä ennen. Mutta sen jälkeen lapsi katsotaan täyden perinnön saajaksi kun isyys on todistettu. Siihen ei tarvita avioliittoa lapsen vanhempien kesken. Avioliitossa olevien ei siis tarvitse isyyttä käydä erikseen todistamassa vaan avioliitton aikana syntynyt lapsi saa viralliseksi isäkseen äidin virallisen aviomiehen vaikka niin ei olisikaan. Siis siinä tapauksessa jos äitee olis käyny vieraissa tai laillinen ero ei olisi vielä varmistettu kun saa lapsen jo toiselle miehelle.
 
Mutta eikös tuo perimisjuttukin ala koko ajan menemään siihen suuntaan, että avopuolisolla on samat oikeudet kuin aviopuolisolla, mikäli tuo avoliitto on kestänyt jo jonkun aikaa. Näin muistelisin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top