Paista/kuumenna se meetvursti, tee vaikka lämpimiä voileipiä!Täällä ei vieläkään oikein mitään oireita rintojen kipuilun lisäksi. Suolaista on tehnyt mieli. Tällä hetkellä meetvurstia, mutta se on tietenkin kiellettyjen ruokien listalla.
Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Minulla on myös se totaalinen väsymys hiipinyt näyttämölle. Eilen nukuin melkein kaksi tuntia päiväunia esikoisen kanssa.
Yöllä taas toisaalta valvoin pari tuntia ja piti käydä sitten syömässäkin.
Pahoinvointi on ollut voimakasta, iski illalla lenkillä ja olin oksentaa sinne tien varteen. Tänään taas on ollut aika hyvä olo. Esikoisen raskaudessa opin, että oireet vaihtelevat ilman että siitä olisi vaaraa tai että se olisi merkki keskenmenosta. Siksi olen tyytyväinen joka hetkestä kun en voi huonosti, toisaalta olen ehkä jollain vinoutuneella tavalla onnellinen myös pahoinvoinnista, kun se on merkki raskaudesta ja näitä lapsia minä olen toivonut niin kauan. Esikoisen raskaudessa jaksoin iloita ikävistäkin oireista jonnekin puolenvälin tienoille, sitten aloin valittaa.
Minulla on se hyvä asema tällä kertaa, että olen vielä vanhempainvapaalla,joten voin levätä pitkin päivää, jos vain kestän kodin kaaoksen itse.
Tsemppiä kaikille kaikenlaisiin huonoihin oloihin ja varsinkin kun pitää käydä töissä!
Mutta muistakaa, että tarvittaessa saa saikkua myös alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi. Itse sain loppuraskaudesta pitkän saikun, kun ei enää paukut kertakaikkisesti riittäneet töihin.
Yöllä taas toisaalta valvoin pari tuntia ja piti käydä sitten syömässäkin.
Pahoinvointi on ollut voimakasta, iski illalla lenkillä ja olin oksentaa sinne tien varteen. Tänään taas on ollut aika hyvä olo. Esikoisen raskaudessa opin, että oireet vaihtelevat ilman että siitä olisi vaaraa tai että se olisi merkki keskenmenosta. Siksi olen tyytyväinen joka hetkestä kun en voi huonosti, toisaalta olen ehkä jollain vinoutuneella tavalla onnellinen myös pahoinvoinnista, kun se on merkki raskaudesta ja näitä lapsia minä olen toivonut niin kauan. Esikoisen raskaudessa jaksoin iloita ikävistäkin oireista jonnekin puolenvälin tienoille, sitten aloin valittaa.
Minulla on se hyvä asema tällä kertaa, että olen vielä vanhempainvapaalla,joten voin levätä pitkin päivää, jos vain kestän kodin kaaoksen itse.
Tsemppiä kaikille kaikenlaisiin huonoihin oloihin ja varsinkin kun pitää käydä töissä!
Mutta muistakaa, että tarvittaessa saa saikkua myös alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi. Itse sain loppuraskaudesta pitkän saikun, kun ei enää paukut kertakaikkisesti riittäneet töihin.Lämpimät metukka voileivät oliskin hyviä! Mutta ois tehnyt ihan kylmänäkin mieli syödä.Paista/kuumenna se meetvursti, tee vaikka lämpimiä voileipiä!
Joo, on se kylmänä vähän erilainen. Paistaessa vähän kopristuu.Lämpimät metukka voileivät oliskin hyviä! Mutta ois tehnyt ihan kylmänäkin mieli syödä.
Mulla on monet oireet vähän hellittänyt viikon takaisesta. Närästys on vähentynyt, mut luulen että se johtui kahvista ja nyt kun juo maks yhen esityskupillisen (eli tarvittaessa ulkopuolisten nähden, ettei epäilykset ala
) niin närästys pysyy siedettävänä. En herää enää 4-5 maissa kuten koko viime viikon, vaan jaksan nukkua jopa kuuteen, joten väsymys ei oo niin älytöntä iltapäivällä. Menkkamaisia kipuilja ei enää ole. Kaikenlaista nippailua silti tuntuu vähän väliä alavatsalla ja rinnat tuntui tänä aamuna entistä herkemmiltä.
Mulla on vähän tyttöolo. Pahoinvointia ei ole ollenkaan, ainoa raskaus jossa kuvotusta on jonkin verran ollut (mutta en edes oksentanut), oli pojan kohdalla. Toki, vielähän se kerkeää tulla jos on tullakseen...
) niin närästys pysyy siedettävänä. En herää enää 4-5 maissa kuten koko viime viikon, vaan jaksan nukkua jopa kuuteen, joten väsymys ei oo niin älytöntä iltapäivällä. Menkkamaisia kipuilja ei enää ole. Kaikenlaista nippailua silti tuntuu vähän väliä alavatsalla ja rinnat tuntui tänä aamuna entistä herkemmiltä.Mulla on vähän tyttöolo. Pahoinvointia ei ole ollenkaan, ainoa raskaus jossa kuvotusta on jonkin verran ollut (mutta en edes oksentanut), oli pojan kohdalla. Toki, vielähän se kerkeää tulla jos on tullakseen...
Minulla oireet ovat vähän lieventyneet. Etovaolo on vähäistä aamuisin, että jotain pystyn syömään aamulla. Ruokailujen jälkeen alkaa röyhtäily, joka ei ole minun tapaista. Selkein oire on rintojen arkuus, varsinkin aamulla kun nousen ylös sängystä.
Ei ole oikein tyttö- tai poikaoloa. Mietin kylläkin, että oisko poika, koska esikoinen tyttö ja hänen odotusaikana selkeä aamupahoinvointi rv14+ asti.
Ei ole oikein tyttö- tai poikaoloa. Mietin kylläkin, että oisko poika, koska esikoinen tyttö ja hänen odotusaikana selkeä aamupahoinvointi rv14+ asti.
Moikka, mua kiinnostaisi tietää miten tarkka tuo laskettu aika on. Nyt jo lapsen isästä eronneena ei asialla niinkään ole väliä, mutta hän ei voinut uskoa lapsen olevan omansa kun laskettu aika ei kuulemma täsmännyt. Eikä siis ole muita mahdollisuuksia. Kuinka paljon heittoa näissä siis todellisuudessa voi olla. Itse odotan esikoistani. Olen vasta raskauden toisen kynnyksen aivan alussa.
Jos se on laskettu kuukautisista niin voi siinä jotain heittoa olla, ei nyt viikkotolkulla kumminkaan. Ovulaatio on voinut esim. aikaisemmin tai myöhemmin kuin se keskimäärin laskettu.
Moikka, mä oon yks niistä ketä ei ehkäisystä pääsemisen jälkeen ole seurannut lainkaan kuukautisia. Laskettu aika on varhaisultran perusteella. Jäi mainitsematta.
Pitäisköhän munkin uskaltaa kirjoitella tänne.. En oikeen muualle/kellekään muulle ku miehelle oo pystyny ajatuksia purkamaan.
Maaliskuussa annettiin lupa kolmannelle lapselle ja nyt onkin sitten kolmas kerta tässä tämän vuoden aikana, kun testit näyttää plussaa. Keväällä toukokuun alussa oli ilmeisesti kemiallinen raskaus. Silloin kuukautiset tuli normaalisti, mutta tuhruvuoto alkoi pari päivää kuukautisten loppumisen jälkeen. Josta sitten arvelin, että lieköhän tämä olikin keskenmeno. Ja niinhän se testi positiivista näytti. Mutta verikokeet sitten todisti, että se oli mennyt kesken tai ollut kemiallinen.
Juhannuksena plussasin sitten uudestaan, joka sitten heinäkuun lopulla varhaisultrassa todettiin keskeytyneeksi keskenmenoksi. Viikkoja olis pitänyt olla 7+jotain, mutta ei löytynyt sykettä ja vastasi viikkoja 6+1.
Noh, nyt sitten viikko sitten tehty testi näyttää jälleen positiivista. Ja useammat testit myös sen jälkeen. Nyt tänään pitäisi olla 5+0. Yritän ajatella, että kolmas kerta toden sanoo, mutta en tiiä. Pelottaa ja ahdistaa. Esim. tuossa keskeytyneessä keskenmenneessä oireita oli vähän, jotka ne vähäisetkin kyllä loppu ennen varhaisultraan menoa. Testit näytti silloin haaleasti vahvistuvan. Nyt oireita ei oo juuri nimeksikään. Pieniä repäiseviä vihlaisuja alavatsalla ihan muutamia. Ei finnejä, tissit ei oo arat yhtään, väsymystä hieman joka voi kyllä johtua ihan työstäkin. Jos testit ei positiivista näyttäis, en todella tietäis/uskois olevani raskaana. Ahdistavaa kyllä.
Maaliskuussa annettiin lupa kolmannelle lapselle ja nyt onkin sitten kolmas kerta tässä tämän vuoden aikana, kun testit näyttää plussaa. Keväällä toukokuun alussa oli ilmeisesti kemiallinen raskaus. Silloin kuukautiset tuli normaalisti, mutta tuhruvuoto alkoi pari päivää kuukautisten loppumisen jälkeen. Josta sitten arvelin, että lieköhän tämä olikin keskenmeno. Ja niinhän se testi positiivista näytti. Mutta verikokeet sitten todisti, että se oli mennyt kesken tai ollut kemiallinen.
Juhannuksena plussasin sitten uudestaan, joka sitten heinäkuun lopulla varhaisultrassa todettiin keskeytyneeksi keskenmenoksi. Viikkoja olis pitänyt olla 7+jotain, mutta ei löytynyt sykettä ja vastasi viikkoja 6+1.
Noh, nyt sitten viikko sitten tehty testi näyttää jälleen positiivista. Ja useammat testit myös sen jälkeen. Nyt tänään pitäisi olla 5+0. Yritän ajatella, että kolmas kerta toden sanoo, mutta en tiiä. Pelottaa ja ahdistaa. Esim. tuossa keskeytyneessä keskenmenneessä oireita oli vähän, jotka ne vähäisetkin kyllä loppu ennen varhaisultraan menoa. Testit näytti silloin haaleasti vahvistuvan. Nyt oireita ei oo juuri nimeksikään. Pieniä repäiseviä vihlaisuja alavatsalla ihan muutamia. Ei finnejä, tissit ei oo arat yhtään, väsymystä hieman joka voi kyllä johtua ihan työstäkin. Jos testit ei positiivista näyttäis, en todella tietäis/uskois olevani raskaana. Ahdistavaa kyllä.
Otan osaa suruun menetyksistäsi!Pitäisköhän munkin uskaltaa kirjoitella tänne.. En oikeen muualle/kellekään muulle ku miehelle oo pystyny ajatuksia purkamaan.
Maaliskuussa annettiin lupa kolmannelle lapselle ja nyt onkin sitten kolmas kerta tässä tämän vuoden aikana, kun testit näyttää plussaa. Keväällä toukokuun alussa oli ilmeisesti kemiallinen raskaus. Silloin kuukautiset tuli normaalisti, mutta tuhruvuoto alkoi pari päivää kuukautisten loppumisen jälkeen. Josta sitten arvelin, että lieköhän tämä olikin keskenmeno. Ja niinhän se testi positiivista näytti. Mutta verikokeet sitten todisti, että se oli mennyt kesken tai ollut kemiallinen.
Juhannuksena plussasin sitten uudestaan, joka sitten heinäkuun lopulla varhaisultrassa todettiin keskeytyneeksi keskenmenoksi. Viikkoja olis pitänyt olla 7+jotain, mutta ei löytynyt sykettä ja vastasi viikkoja 6+1.
Noh, nyt sitten viikko sitten tehty testi näyttää jälleen positiivista. Ja useammat testit myös sen jälkeen. Nyt tänään pitäisi olla 5+0. Yritän ajatella, että kolmas kerta toden sanoo, mutta en tiiä. Pelottaa ja ahdistaa. Esim. tuossa keskeytyneessä keskenmenneessä oireita oli vähän, jotka ne vähäisetkin kyllä loppu ennen varhaisultraan menoa. Testit näytti silloin haaleasti vahvistuvan. Nyt oireita ei oo juuri nimeksikään. Pieniä repäiseviä vihlaisuja alavatsalla ihan muutamia. Ei finnejä, tissit ei oo arat yhtään, väsymystä hieman joka voi kyllä johtua ihan työstäkin. Jos testit ei positiivista näyttäis, en todella tietäis/uskois olevani raskaana. Ahdistavaa kyllä.
Ja samalla onnea uudesta plussasta! Omista ja toisten kokemuksista oppineena voin lohduttaa, että oireet eivät takaa mitään ja niiden puuttuminen ei myöskään tarkoita mitään. Ne eivät määritä lopputulosta siis, toivotaan parasta! 
Hei, enää 75 viestiä salaisen puolen avautumiseen! Tai siis nyt tämän jälkeen 74!
Mulla on tyttöolo.Mulla aika maltilliset oireet. Menkkakipua/vatsan juilinaa jonkin verran päivittäin. Tänään ei ole ollut pahoinvointia, eilen oli kyllä koko päivän huono olo. Väsymys on aika lamauttavaa. Tänään alkaa yövuorot
Lueskelin yhtenä päivänä esikoisen aikaisia kirjotuksia, suoraan vuodelta 2010
Kuopuksesta en muista oksentaneeni ku maks 1-2 kertaa. Muistelen, että pahoinvointikin oli helpompaa ja kesti vaan ne alkuviikot.
Onko muilla jo tyttö/poikaoloa? Mulla vahva tyttöolo. Tai ehkä toive, koska tytölle ois nimi valmiina ja haluisin sen päästä antamaan
Tänään 6+1 (varhaisultraan enää viikko!)
En tiedä miksi, mut ehkä siksi kun on vähän erilaiset oireet kun pojasta. Mun keholle ei meinaan poikaraskaus sopinut yhtään
Toisaalta, voitte nauraa mut sit pihalle täältä kun tää menee ihan lottoriviksi ja hutiin koko arvaus 
Mulla oli ekan kaa, vahva poikaolo jo heti plussasta ja hyvin piti paikkansa
Olen kuullut jutun, että kätilöt olisivat Naikkarilla tehneet vähän epävirallista tutkimusta ja kyselleet ennen rakenneultraa, että mikä tunne odottajalla on sukupuolesta. Jotain 90% - tai valtaosa kuitenkin - oli osunut oikeaan.
Onko tarina totta, sitä en tiedä. Minulle tuli esikoisen raskaudessa viikkojen edetessä voimakas tyttöolo ja NIPTin tulos kertoi, että se oli oikeassa. (Toisaalta olihan siinä 50% todennäköisyys osua oikeaan.) Huvitti, kun porukka järjestään veikkaili mahan muodon perusteella poikaa.
Onko tarina totta, sitä en tiedä. Minulle tuli esikoisen raskaudessa viikkojen edetessä voimakas tyttöolo ja NIPTin tulos kertoi, että se oli oikeassa. (Toisaalta olihan siinä 50% todennäköisyys osua oikeaan.) Huvitti, kun porukka järjestään veikkaili mahan muodon perusteella poikaa.
Esikoisesta miulla ei ollut mitään tiettyä oloa. Mies toivoi kovasti tyttöä, niin se toive ehkä vähän tarttui, mutta tosiaan pojaksihan hän sitten paljastui. Tällä kertaa kuitenkin tuntuu, että voisikin olla tyttö, koska oireet sen verran voimakkaammat ja luin jostain, että tyttöraskaudet saattavat aiheuttaa enemmän pahoinvointia. En nyt kuitenkaa taloani panisi pantiksi tämän tuntemuksen perusteella vielä. Molempi olisi kyllä parempi! Ajattelen, että esikoiselle voisi veljeen mahdollisesti muodostua syvempi suhde aikuisena, mutta toisaalta äitiin tytär saattaisi pitää enemmän yhteyttä kasvaessaan. Nää nyt on vaan tällaisia pohdintoja ja tiedän kyllä, ettei välttämättä mene niin! Itselläni on monta sisarusta ja olen kyllä kokenut, että saman sukupuolen sisarukset ymmärtävät ehkä helpommin toisiaan. Ja aika usein yhteydenpito sukulaisiin jää naisten harteille.
En nyt kuitenkaa taloani panisi pantiksi tämän tuntemuksen perusteella vielä. Molempi olisi kyllä parempi! Ajattelen, että esikoiselle voisi veljeen mahdollisesti muodostua syvempi suhde aikuisena, mutta toisaalta äitiin tytär saattaisi pitää enemmän yhteyttä kasvaessaan. Nää nyt on vaan tällaisia pohdintoja ja tiedän kyllä, ettei välttämättä mene niin! Itselläni on monta sisarusta ja olen kyllä kokenut, että saman sukupuolen sisarukset ymmärtävät ehkä helpommin toisiaan. Ja aika usein yhteydenpito sukulaisiin jää naisten harteille.