Mulla ainakin pahoinvointi tulee just ruoan jälkeen, sama oli ekassa raskaudessaJust päivittelin puolisolle kuinka flunssa ja vatsaoireet alkaa helpottaa niin eiköhän sieltä kolkuttele pahoinvointi oikein kunnollaJust söinkin nii miksi se nyt iskee
Tissikipu on lähes poissa. Menkkakipuja on jonkin verran. Pahoinvointia oli viimeks su-ma. Väsymyksestä en osaa sanoa, kun tässä kolmatta yötä valvon töissä ja päivät oon nukkunut. Varhaisultraan enää muutama päivä, joten siellähän se sit selviää
I feel you. Mulla tisseissä kyllä tuntuu, mutta ei sekään auta kun viimeksi Kkm jossa oireita oli vaikka elämää ei enää ollutkaan. Tuntuu että pitkiä on päivät. Yritetään hengitellä nää päivät/ yöt tässä. Ihanaa että sulla on jo kohta ultraMä en kyllä osaa nauttia tästä vähäoireisuudesta/oireettomuudesta
Esikoisesta oli kyllä niin hirveä pahoinvointi, että en kyllä sitäkään toivo! Sen jälkeen on ollut kaks raskautta, mutta en kyllä edes muista oliko niissä oireita. Siitä kesken menneestä muistan, että oli alussa voimakasta pahoinvointia, mutta muuta muistikuvaa ei ole.
Tiedän, että oireet ei kerro mitään, niinku ei oireettomuuskaan. Mutta onhan tää nyt piinallista odottaa varmistusta
Mitkä viikot sulla nyt menossa? Tsemppiä sullekin tähän hengittelyynI feel you. Mulla tisseissä kyllä tuntuu, mutta ei sekään auta kun viimeksi Kkm jossa oireita oli vaikka elämää ei enää ollutkaan. Tuntuu että pitkiä on päivät. Yritetään hengitellä nää päivät/ yöt tässä. Ihanaa että sulla on jo kohta ultra
Vähän sama juttu! Ei tunnu yhtään että olisi edes raskaana. Mulla vielä melkein viikko varhaisultraan, niin toivoo vaan että kaikki olisi hyvin. Ja kun ei ole edellisiä raskauksiakaan mihin verrata joten en tiedä edes miltä pitäisi tuntua, mutta tuntuu että just esim pahoinvointi olis niin yleinen merkki raskaudesta. Tietty sit jos ja kun oksentelu alkaa jossain vaiheessa, niin varmaan valitan siitäkin.Mä en kyllä osaa nauttia tästä vähäoireisuudesta/oireettomuudesta
Esikoisesta oli kyllä niin hirveä pahoinvointi, että en kyllä sitäkään toivo! Sen jälkeen on ollut kaks raskautta, mutta en kyllä edes muista oliko niissä oireita. Siitä kesken menneestä muistan, että oli alussa voimakasta pahoinvointia, mutta muuta muistikuvaa ei ole.
Tiedän, että oireet ei kerro mitään, niinku ei oireettomuuskaan. Mutta onhan tää nyt piinallista odottaa varmistusta
No siis.. tänään 4+1Mitkä viikot sulla nyt menossa? Tsemppiä sullekin tähän hengittelyyn
Työyö oli rauhallinen ja siinä istuskellessa ehti oloaan kuulostella. Alavatsalla oli jonkinlaista tuntemusta pitkin yötä ja kohtu kyllä tuntuu kasvaneen, kun tietyissä asennoissa sen jo "tuntee". (Itselle muistiin, että nyt on 6+4, jos näitä joskus lueskelen)
Mun tissikipu on ollut viime päivinä sellanen, että päivät on ihan ok, tuntemusta on, mutta kestää osumia. Mutta öisin ne on sit ihan kunnolla kipeet ja turvonneet. Päivällä sit maan vetovoima tekee tehtävänsä ja Dollyt suuntaa napaa kohti
pitäisi muuten lisätä aina vaikka alas se tieto kun monesti miettii muiden teksteissäkin että missä mennään. Eli todella on pitkät päivät 
Varasin ultran vkolle 9 kun ajattelin että isommat mahdollisuudet selviytyä jos elämää on. Välillä osaa suhtautua paremmin ja välillä iskee pienet ahdistukset. Mutta kun ei tälle mitään voi tehdä 
Oot kyllä sissi jos jaksat yötyötä!
Olen täällä aiemmin kertonutkin, että olisipa sellaisia läheisiä joille voisi asiasta kertoa. Vähän luottamuspulaa tuppaa olemaan...
Kyllähän sitä nyt miettii, että olisi ihana vaikka sitten jouluna julkistaa asia jotenkin. Mutta pystyäkkö salaamaan sinne saakka kun varmaan vatsakin alkaa jo näkyä ja lapset nyt ainakin on sellasia hölösuita, että jos heille edes kerrotaan aiemmin niin asiasta kuulee koko pitäjä. 
Itse meen yksityiselle yli 200 kilometrin päähän, mutta pitäisi silloin muutenkin käydä siellä. En tiedä jos ei olisi muutenkin asiaa, raaskisinko lähteä, ehkä. Ymmärrän ton, että haluaa tietää, vaikka se vaatiikin enemmän vaivaa! Meillä toki ihan perusultriinkin montakymmentä kilometria ajomatkaa, kun ne järjestetään kaupungissa, niin aikaa vie aina.Hei miten teillä muilla, pääsettekö varhaisultraan kotikaupungissa vai joudutteko menemään muualle? Itse ajelen työpäivän jälkeen 2 h matkan Lahteen kun ei täällä ole sellaisia palveluita. Esikoisen kohdalla onnistuttiin yhdistämään ultra lomareissuun mut tällä kertaa lähen ihan varta vasten iltasella käväsemään. Puoliso ei oikein ymmärrä mut haluun vaan ehdottomasti päästä näkemään onko kaikki niin kuin pitääkin.
Me ollaan ajateltu kertoa ja perheelle varhaisultran jälkeen. Olen nyt vaan alkanut epäilemään, että osaakohan ne pitää asian omana tietonaan, kun en haluaisi laajemmin suvulle julistaa ennen nt-ultraa. Iso vaara, eträ lähtisi sitten asia leviämään joka suuntaan.
Pitää vielä harkita. Somessa oon aiemmin kertonut vasta vauvan synnyttyä, koska oon ajatellut, että ne, jotka oikeasti tunnen, saa kyllä kuulla siitä oikeassakin elämässä.
Ne saa tietää kenen kanssa vietän aikaa ja lopuille selviää sit ehkä joskus. 
He on toivoneet pikkusisarusta jo monta vuotta ja oon heidän kanssa puhunut mm. hedelmöityshoidoista ja itsellisestä äitiydestä jo ennen ku hakeuduin hoitoihin. Lasten asenne oli kyllä ihana ja vilpitön. Se jollain lailla rohkaisi myös itseä, ettei mieti mitä muut ehkä sanoo vaan miettii vaan sitä mitä itse haluaa. Tää on kuitenkin meidän perhe
Muutama ystävä tietää myös. Edelliskerralla kerrottiin molempien suvuille varhaisultran jälkeen, ja somessa ekan kolmanneksen jälkeen. Niin varmaan tässäkin raskaudessa.
No viimeksi kerrottiin 3kk ennen laskettua aikaa
nytkään ei pidetä kiirettä Esikoinenkin pitää yrittää pitää pimennossa ainakin ekan kolmanneksen loppuun asti, 2,5-vuotias ei varmasti osaa pitää salaisuutta. Someen tuskin tulee laitettua mitään ennen ku maha alkaa näkyä kunnolla, en oo kovin aktiivinen postaaja.