Yleinen keskustelu

[Kesänlapsi1984]

Mulla on ikäviä uutisia. Eka ultra oli tänään, ja mulla on keskeytynyt keskenmeno. Osasin sen olosta aavistaa, koska mulla oli tällainen samanlainen vuonna 2018 ja olo oli nyt ihan samanlainen kuin silloin, joten ei tullut täytenä shokkina.

Ajattelen, että nämä, jotka eivät koskaan synny, ovat tietyllä tapaa onnellisia tapauksia. Vaikka elämä on todella lyhyt, siihen kuuluu vain lämpöä ja turvaa, eikä koskaan nälkää, janoa, pahaa oloa tai mitään pahoja kokemuksia.

Toivotan kaikille hyvää raskausaikaa ja joulunodotusta.

Voi että miten surullinen uutinen Voimia tulevaan

 

[Odottavainen91]

Mulla on ikäviä uutisia. Eka ultra oli tänään, ja mulla on keskeytynyt keskenmeno. Osasin sen olosta aavistaa, koska mulla oli tällainen samanlainen vuonna 2018 ja olo oli nyt ihan samanlainen kuin silloin, joten ei tullut täytenä shokkina.

Ajattelen, että nämä, jotka eivät koskaan synny, ovat tietyllä tapaa onnellisia tapauksia. Vaikka elämä on todella lyhyt, siihen kuuluu vain lämpöä ja turvaa, eikä koskaan nälkää, janoa, pahaa oloa tai mitään pahoja kokemuksia.

Toivotan kaikille hyvää raskausaikaa ja joulunodotusta.

Otan osaa

 

[Raks🤎]

Mulla on ikäviä uutisia. Eka ultra oli tänään, ja mulla on keskeytynyt keskenmeno. Osasin sen olosta aavistaa, koska mulla oli tällainen samanlainen vuonna 2018 ja olo oli nyt ihan samanlainen kuin silloin, joten ei tullut täytenä shokkina.

Ajattelen, että nämä, jotka eivät koskaan synny, ovat tietyllä tapaa onnellisia tapauksia. Vaikka elämä on todella lyhyt, siihen kuuluu vain lämpöä ja turvaa, eikä koskaan nälkää, janoa, pahaa oloa tai mitään pahoja kokemuksia.

Toivotan kaikille hyvää raskausaikaa ja joulunodotusta.

Lämmin osanotto ja paljon voimia ja onnea tulevaan.

 

[babymami]

Harrastan yksinpuhelua nyt. Avaan tähän vähän mietteitäni näin alkuraskaudessa. Pelottaa, pelottaa ihan todella paljon. Raskaus, äitiys. Tämä on minun ensimmäinen raskaus ja oli vieläpä yllätysraskaus. Voisi jopa sanoa, että olen nyt jonkinlaisessa kriisissä. Mietin, onkohan väärin tai loukkaavaa kertoa tällaisista ajatuksista täällä, kun varmaan kaikilla muilla on raskautta yritetty ? Ehkä kuitenkin raskauteen ja äitiyteen liittyviin huoliin voi samaistua...? Koen voimakkaasti välillä, että EI. En kertakaikkiaan pysty tähän, ei minusta ole tähän !! Koen pelkoa vapauden menettämisestä ym, ehkä kummallisen kuuloisia pelkoja? Voisi olla kuva saada näkökulmaa tuohon vapaus ajatukseen. Ehkä nämä on enemmän tuolla salattujen keskustelujen puolella..? Mutta mulla vielä matkaa sinne.

Mulla on aivan samanlaisia tunteita mm. tuohon vapauden menetykseen liittyen.

Lapsille tulee ikäeroa 10v ja kun tämän ensimmäisen kanssa kaikki on jo vallan helppoa niin välillä jopa miettii että miksi sitä lähteekään tähän uudelleen. Sitten taas tulee syyllisyys näistä ajatuksista ja nyt kun luin täältä pari keskenmeno uutista niin aloin pelkäämään, että olenkohan näillä ajatuksilla nyt aiheuttanut itselleni keskenmenon myös. kiemuraisia on nämä mielensopukat.

 

[Onnenomena]

Mulla on aivan samanlaisia tunteita mm. tuohon vapauden menetykseen liittyen.

Lapsille tulee ikäeroa 10v ja kun tämän ensimmäisen kanssa kaikki on jo vallan helppoa niin välillä jopa miettii että miksi sitä lähteekään tähän uudelleen. Sitten taas tulee syyllisyys näistä ajatuksista ja nyt kun luin täältä pari keskenmeno uutista niin aloin pelkäämään, että olenkohan näillä ajatuksilla nyt aiheuttanut itselleni keskenmenon myös. kiemuraisia on nämä mielensopukat.

Minua lohduttaa, että on ihan tieteellisesti todistettu, ettei ajatuksilla voi aiheuttaa keskenmenoa!

 

[Saaruski]

Moikka,

Oon vuosia lukenu kaikkia erilaisia keskusteluita täällä. Oon 29 vuotias yhden tytön äiti ja oon haaveillut toisesta lapsesta jo lähes 9vuotta. Esikoinen siis täyttää nyt 9 vuotta ja sen lisäksi yksi ultrattu raskaus mikä meni kesken rv 9 aikaan vuonna 2018. Sitten käytiin lapsettomuushoidot tytön isän kanssa vuonna 2021 ja jätettiin inseminaatioihin (3 kertaa) tuloksetta. Näiden lisäksi lukuisia kemiallisia. Erottiin sitten pari vuotta sitten.
Nyt olen uudessa suhteessa ollut melkeen 2v ja yks testattu digillä raskaus viime syksynä ja sitten loput kemiallisia. Sain terolutit käyttöön pidentääkseen mun kiertoa ku tuntu että viimesten vuosien aikana lyhentyny jo reippaasti 22-25 ja söin pari kiertoa joka auttoi saamaan taas yhden kemiallisen ja pidensi onneksi kiertoa.
Ajattelin pitää taukoa kun otti aika mielen päälle ne henkisesti ja meillä muuttoa sekä valmistun koulusta juuri enskuussa niin meinasin että jatketaan noita myöhemmin ja sitten lapsettomuushoitoihin jos ei onnistu.

Ilokseni tein aivan puskista positiivisen testin tän viikon tiistaina tai se oli aluksi haalea rfsun herkällä ja lähti vahvistumaan ja vielä varmistin perjantaina aamulla digillä raskaana 1-2 nyt pidetään peukkuja että kesäkuussa syntyis vihdoin mun pitkään toivottu kuopus eli liityn siis ensimmäistä kertaa tälläselle palstalle ja jo alkuun pahoittelut jos epäselkeä teksti tässä ttk ta samalla katsoen näpytin. Ihanaa kirjottaa tänne!

Mulla kans esikoinen 2012 ja sen jälkeen oli kuparikierukka 4 vuotta ja sitten ilman ehkäisyä. Erottiin miehen kanssa ja nyt uusi mies. Yritystä 1,5 vuotta ja ollaan lapsettomuushoidoissa...kunnes yhtä äkkiä nyt pärähti plussa!

 

[Meltsku]

Mulla kans esikoinen 2012 ja sen jälkeen oli kuparikierukka 4 vuotta ja sitten ilman ehkäisyä. Erottiin miehen kanssa ja nyt uusi mies. Yritystä 1,5 vuotta ja ollaan lapsettomuushoidoissa...kunnes yhtä äkkiä nyt pärähti plussa!

Ihana kuulla

 

[Campsuli]

Mäkin tänne höpöttelen yksin, kun en vielä tuonne salattuunkaan pääse. Vasta tälleen myöhäisheränneenä aloin ajatella, että tämmöisiäkin on olemassa. Ei tuo isä oikein tunnu ymmärtävän kaikkia juttuja mitä selitän sille ja ensimmäinen raskaus niin paljon kummasteltavaa ja pelättävää on, etenkin kun tämä tilanne yllättäen tuli, vaikka toki pitkään oon lasta toivonut.

 

[Campsuli]

Ja voin samaistua joidenkin pelkoihin, jotenkin ei uskalla vain nauttia tästä raskaana olosta, kun jännittää ja pelottaa vähän kaikki, onko sitä tähän ja miten sitä selviää kaikesta, onko pienellä kaikki yyvin sen verran yllättävään elämäntilanteeseenkin tämä sattui, että sulattelua vaatii. Silti samaan aikaan sata varma olo että kyllä tän oli tarkoitus kaikesta huolimatta tapahtua just nyt.

 

[Kermamunkki]

Mäkin tänne höpöttelen yksin, kun en vielä tuonne salattuunkaan pääse. Vasta tälleen myöhäisheränneenä aloin ajatella, että tämmöisiäkin on olemassa. Ei tuo isä oikein tunnu ymmärtävän kaikkia juttuja mitä selitän sille ja ensimmäinen raskaus niin paljon kummasteltavaa ja pelättävää on, etenkin kun tämä tilanne yllättäen tuli, vaikka toki pitkään oon lasta toivonut.

Mulla taitaa myös olla aika aloittaa yksinhöpöttely, että täyttyisi tuo vaadittu viestimäärä salaiseen ryhmään Alkuraskaudesta mun mies vielä jaksoi kuunnella päivittäin mun höpötyksiä ja tuntemuksia, mutta nyt huomaa että hän alkaa väsyä juttuihin (vaikka toki innoissaan onkin). Ootan ekaa lasta, eikä siis tuttuja äitikavereita/vertaistukea niin paljoa ole, joten toivon pian pääseväni tuonne salaiselle puolelle ja saavani juttuseuraa

 

[Kermamunkki]

Tavallaan raskaus on ollut hyvin yksinäistä aikaa, sillä vaikka mies tukee ja on innoissaan, niin ei hän ihan täysin ymmärrä mun tuntemuksia ja fiiliksiä. Mä myös teen töitä kotoa, mikä vaikuttaa siihen että sosiaalinen kanssakäyminen on arkisin aika vähäistä jos ei lasketa mukaan kaupan kassaa tai satunnaista tuttuihin törmäämistä

 

[Campsuli]

Tavallaan raskaus on ollut hyvin yksinäistä aikaa, sillä vaikka mies tukee ja on innoissaan, niin ei hän ihan täysin ymmärrä mun tuntemuksia ja fiiliksiä. Mä myös teen töitä kotoa, mikä vaikuttaa siihen että sosiaalinen kanssakäyminen on arkisin aika vähäistä jos ei lasketa mukaan kaupan kassaa tai satunnaista tuttuihin törmäämistä

Sama ollut täällä, ollut niin väsynyt näkemään ketään alkuraskauden. Että lähinnä ollut vaan miehen kanssa ja vaikka sekin innostunut on vauvasta, niin ei se täysin ymmärrä kaikkia tuntemuksia ja mun villityksiä tästä, vaikka kuinka yrittäkin. Enkä kavereita jaksa kuormittaa vaan tällä höpötyksellä, kun ei ole samassa tilanteessa olevia.