Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Kävin 4+2 ja silloin se hcg oli 1460. Näissä on yksilöllinen vaihteluväli suuri, mutta netistä löytyy hcg-noususta kertovia taulukoita jos oikein muistan. Sinänsä yksittäinen arvo ei kerro niin paljoa,mutta jos kävisi testissä vaikka viikon välein, antaisi se parempaa tietoa.
Mittasin edellisessä raskaudessa rv 4+5 HCG 554 ja rv 5+4 8499.
SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Onks joku käyny hcg:n mittauksessa raskauden aikana, millä viikolla ja paljon oli arvo? Mä kävin eilen rv 5+1 ja tänään sain tuloksen: 12300 u/l. Kuulostaa isolta luvulta viikkoihin nähden
Täällä täysin samana päivänä (5+1) mitattu 7420 U/l
Otetaan nyt tähän huomiona se, että hedelmöitys ei välttämättä tapahdu just silloin kuin laskennallisesti merkitään. Lisäksi vaihteluväli on suurta yksilötasolla ollen kaikki silti normaaleja pitoisuuksia
hauska nähdä kuinka paljon se todella vaihtelee ! liitän kuvan tän sivuston taulukosta hcg -vaihteluista 
Liitteet
Niin varma olin, että vuotelusta johtuen kesken meni. Olinkin tänä aamuna pudota ultraustuolilta (sikäli kun siinä asennossa on mahdollista pudota 
) kun ultrassa sitten läpättikin pikkuörkin sydän
) kun ultrassa sitten läpättikin pikkuörkin sydänAmelié Innova
Silmät suurina ihmettelijä
Hämmentynyt ensiodottaja täällä, hei!Netti ohjasi foorumille ja tilaisuuden tullen pakko purkaa tuntoja. Lukekoon, kenellä mielenkiinto ja keskittyminen riittää, kunkin omat olosuhteet huomioiden. Vaikkakin joillakin ystävillä ympärillä on lapsia ja heidän raskauksiaan vierestä seurannut, niin tämä maailma on minulle kyllä aika uusi. Kysynkin, miten ihmeessä tästä rupeamasta on tarkoitus selvitä täysjärkisenä?
Kas tässä turhautumiseeni johtaneet vaiheet, jotka eivät käsittääkseni suinkaan ole poikkeukselliset taikka erityisen haastavat
Ehkäisy jätettiin pois kesällä ja toisella kierrolla ei vaan menkkoja kuulunut. Pitkästä kierrosta huolimatta uskalsin viimein kp 39 testata, ja vahvaa plussaahan sieltä tuli. Tosin olin jo osannut arvata etovan olon perusteella, että näin käy. Iloinen, mutta epäuskoinen olo
, kun olimme varautuneet paljon pidempään yrittämisvaiheeseen.Ja eikun ilo vaihtuu paniikkiin, kun neljä päivää myöhemmin alkaa kevyt vuoto
. Minä jo paniikissa itkemään ja hyväksymään, että sepä raskaus ei kauaa kestänyt.Vaan malttaapa hetken. Vuoto ei ylly, ja kolme päivää myöhemmin ultrassa todetaan, että arviolta viikolla viisi mennään ja siihen nähden kaikki normaalia. Vuotokin pikkuhiljaa loppuu. Ja eikun aivot uudestaan asentoon, että ehkäpä tässä sittenkin ollaan vielä raskaana.
Ennen ensimmäistä ultraa myös pahoinvointioireet pääsevät kunnolla vauhtiin. Moneen päivään en saanut syötyä mitään, makasin vaan sohvan pohjalla ja kuljin ympäri kämppää ämpäri kainalossa
. Vaan onneksi tähän löytyy varhaisultrassa apu, saan pahoinvointilääkettä (en tiedä, onko tämä miten yleistä tai onko kiistanalainen aihe tämä lääkitys pahoinvointiin?). Lääkitys alkaa todella auttaa, ja pahoinvointioireita ei juurikaan enää ole. No tästähän pitäisi pienen ihmisen olla kovin kiitollinen. Vaan eipä ole, kun oireettomuus nostattaa pelkoja siitä, että raskaus ei sitten etenekään normaalisti 
Nyt olen jo pari viikkoa odottanut huomista ultraa, jolloin pitäisi olla noin kahdeksan viikkoa takana. Mieli tekee tepposet ja olen jo vakuuttanut itseni siitä, että tämä päättyy km, hoitopolkukin tältä varalta jo suunnilleen suunniteltu. Katsotaan, miten huomenna likan käy
Niin jotta elämän parasta aikaa 
Kiitos ja anteeksi
PS. Oleskelen tällä hetkellä Ranskassa. Tiedättekö, miten vaikeaa täällä on vältellä alkoholia ja pitää raskaustieto itsellä?
Anopin tarjoamista viineistä nyt jo useamman kerran joutunut kieltäytymään, tänä iltana todennäköisesti taas, ja kyllä sieltä tulee joka kerta sellainen mulkaisu, jotta oksat pois 
Tässä joutuu kertomaan raskaudesta pian ihan jo välien säilymisen takia 
M3tti
Jostain jotain jo tietävä
Toi jatkuva mielenvaihtelu on kyllä niin tuttua. Välillä tuntuu et jee oon raskaana ja sit hetken päästä pelkään että ehkä siellä kohdussa ei olekkaan mitään. Oireetki menee aaltoina. Oon nyt tienny tästä raskaudesta kolme viikkoa ja oon jo ihan soikeana varhaisultran odotuksesta.
Mulla on ihan samanlaista. Pitkiä on kyllä nämä päivät odotella varhaisultraa...
Ahh tämä kuulostaa niin tutulta. Vuoristorataa tulee olemaan ainakin ensimmäiset 2 kuukautta. Toivotaan että vähän edes helpottaa sen jälkeen
Netti ohjasi foorumille ja tilaisuuden tullen pakko purkaa tuntoja. Lukekoon, kenellä mielenkiinto ja keskittyminen riittää, kunkin omat olosuhteet huomioiden. Vaikkakin joillakin ystävillä ympärillä on lapsia ja heidän raskauksiaan vierestä seurannut, niin tämä maailma on minulle kyllä aika uusi. Kysynkin, miten ihmeessä tästä rupeamasta on tarkoitus selvitä täysjärkisenä?
Kas tässä turhautumiseeni johtaneet vaiheet, jotka eivät käsittääkseni suinkaan ole poikkeukselliset taikka erityisen haastavat
Ehkäisy jätettiin pois kesällä ja toisella kierrolla ei vaan menkkoja kuulunut. Pitkästä kierrosta huolimatta uskalsin viimein kp 39 testata, ja vahvaa plussaahan sieltä tuli. Tosin olin jo osannut arvata etovan olon perusteella, että näin käy. Iloinen, mutta epäuskoinen olo
Ja eikun ilo vaihtuu paniikkiin, kun neljä päivää myöhemmin alkaa kevyt vuoto
Vaan malttaapa hetken. Vuoto ei ylly, ja kolme päivää myöhemmin ultrassa todetaan, että arviolta viikolla viisi mennään ja siihen nähden kaikki normaalia. Vuotokin pikkuhiljaa loppuu. Ja eikun aivot uudestaan asentoon, että ehkäpä tässä sittenkin ollaan vielä raskaana.
Ennen ensimmäistä ultraa myös pahoinvointioireet pääsevät kunnolla vauhtiin. Moneen päivään en saanut syötyä mitään, makasin vaan sohvan pohjalla ja kuljin ympäri kämppää ämpäri kainalossa
Nyt olen jo pari viikkoa odottanut huomista ultraa, jolloin pitäisi olla noin kahdeksan viikkoa takana. Mieli tekee tepposet ja olen jo vakuuttanut itseni siitä, että tämä päättyy km, hoitopolkukin tältä varalta jo suunnilleen suunniteltu. Katsotaan, miten huomenna likan käy
Kiitos ja anteeksi
PS. Oleskelen tällä hetkellä Ranskassa. Tiedättekö, miten vaikeaa täällä on vältellä alkoholia ja pitää raskaustieto itsellä?
Amelié Innova
Silmät suurina ihmettelijä
Onpa helpottavaa kuulla, että en ole ainoa, joka hyppii seinille Tsemppiä kaikille muillekin samassa veneessä olijoille!
Lauantain ultrassa saatiin onneksi hyviä uutisia, kaikki näytti normaalilta
. Kyllähän siinä tuli tippa linssiin, kun hiuskarvaa vaille kolme senttiä pitkä tyyppi jo heilutteli kädentynkää ja pieni sydän sykki menemään 
Noin yhdeksän viikkoa siis takana.
Ultra helpotti mieltä ihan valtavasti, ja uskalsin jo olla toiveikas. Vaan mielialojen vaihtelu ei toki siihen päättynyt, ei tietenkään! Kerroin raskaudesta eräälle ystävälle, joka on käynyt läpi keskenmenon viikolla 11. Vaikka hän hyvinkin oli iloinen ja kannustava, onnistui hän myös nostattamaan uudelleen jo hiukan laantuneita pelkoja
Suorastaan jännempi jännä, tämä raskausaika
Ps. Anopille kerrottu alkoholista kieltäytymisen oikea syy. Ollaan vielä väleissä
Tsemppiä kaikille muillekin samassa veneessä olijoille!Lauantain ultrassa saatiin onneksi hyviä uutisia, kaikki näytti normaalilta
. Kyllähän siinä tuli tippa linssiin, kun hiuskarvaa vaille kolme senttiä pitkä tyyppi jo heilutteli kädentynkää ja pieni sydän sykki menemään Noin yhdeksän viikkoa siis takana.Ultra helpotti mieltä ihan valtavasti, ja uskalsin jo olla toiveikas. Vaan mielialojen vaihtelu ei toki siihen päättynyt, ei tietenkään! Kerroin raskaudesta eräälle ystävälle, joka on käynyt läpi keskenmenon viikolla 11. Vaikka hän hyvinkin oli iloinen ja kannustava, onnistui hän myös nostattamaan uudelleen jo hiukan laantuneita pelkoja
Suorastaan jännempi jännä, tämä raskausaika
Ps. Anopille kerrottu alkoholista kieltäytymisen oikea syy. Ollaan vielä väleissä
Kirjoittelinkin jo tonne oirekeskusteluun, että mulle tuli toissayönä aivan kamalat menkkakrampit ja olen siitä asti odottanut vuotoa alkavaksi, kun olin aivan varma, että keskenmeno tuli. Eilen päivällä tuntui vieläpä tosi oireettomalta, mikä tietty vahvisti tunnetta siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Tänään kuitenkin on ollut niin oksettava olo koko päivän, että ehkä peli ei olekaan vielä ihan menetetty. Varasin torstaille varhaisultran, silloin pitäisi olla 7+0 plakkarissa. Toivottavasti ei olla liian ajoissa liikenteessä sydänäänille
Ida-Marie
Jostain jotain jo tietävä
Käytiin tänään tokaa kertaa vu:ssa ja tuulimunaksi tää raskaus taisi paljastua. Sisäkautta ei saanut mitään näkyviin ja päältä sai pelkän tyhjän raskausontelon.
Mä en ymmärrä miten siinä aiemmassa ultrassa saatiin näkyviin se syke. Ehkä se oli joku muu juttu sitten.
Surullisin mielin poistun ketjusta.
Toivottavasti te muut saatte vauvan syliin asti
Mä en ymmärrä miten siinä aiemmassa ultrassa saatiin näkyviin se syke. Ehkä se oli joku muu juttu sitten.
Surullisin mielin poistun ketjusta.
Toivottavasti te muut saatte vauvan syliin asti
No tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta odottaa varhaisultraa (7+1) päiville, saati sitten ekaan neuvolaan jos sinne asti pääsee (9+5).
Jotenkin vaan ensiodottajalle karua, että kun nämä ekatkin viikot ovat tosi tärkeitä kehityksen kannalta, niin sitten ei kuitenkaan tässä kohtaa ohjeisteta mitään. Tai että vastuu siitä mitä saa tehdä ja syödä on täysin kyllä itsellä että kuinka paljon asiaan perehtyy. Aattelin että menisin kalevalaiselle jösenkorjaajalle näyttämään selkää ennakoivasti, mutta yllättäen siitäkin oli kielto että ekalla kolmanneksella ei sais. Miten ihmiset on pärjännyt ennen ilman nettiä
Vaikka onhan sitä iät ja ajat lapsia tehty ja tietämättäkin oltu raskaana ja silti ihan terveitä lapsia syntynyt.
Oon kyllä samaa mieltä, mullekin neuvolaan soittaessa sanottiin, että googleta ruokarajoitukset ja ethän polta tai juo alkoholia. Kyllä tässä on ensiodottajana ja pienenä ihmisenä aika ymmällään. Samalla ajatuksella yritän tuudittautua, että on sitä ennenkin lapsia saatu ja varmasti huonommilla elintavoilla tai olosuhteilla, mutta tietysti samalla haluaisi varmistaa, ettei omalla toiminnalla tee hallaa. Etenkin kun ekaan neuvolan ultraan pitäisi odottaa vielä 7 viikkoaNo tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta odottaa varhaisultraa (7+1) päiville, saati sitten ekaan neuvolaan jos sinne asti pääsee (9+5).
Jotenkin vaan ensiodottajalle karua, että kun nämä ekatkin viikot ovat tosi tärkeitä kehityksen kannalta, niin sitten ei kuitenkaan tässä kohtaa ohjeisteta mitään. Tai että vastuu siitä mitä saa tehdä ja syödä on täysin kyllä itsellä että kuinka paljon asiaan perehtyy. Aattelin että menisin kalevalaiselle jösenkorjaajalle näyttämään selkää ennakoivasti, mutta yllättäen siitäkin oli kielto että ekalla kolmanneksella ei sais. Miten ihmiset on pärjännyt ennen ilman nettiä
Vaikka onhan sitä iät ja ajat lapsia tehty ja tietämättäkin oltu raskaana ja silti ihan terveitä lapsia syntynyt.
Alkaa vähän omatkin ajatukset kallistua sen omakustanteisen varhaisultran suuntaan.. Meillä tuo varhaisultra tulee onneksi automaattisesti julkisella, kun takana lapsettomuushoidot mutta varmaan kyllä kävisin omakustanteisesti jos ei kuuluis
mutta varmaan kyllä kävisin omakustanteisesti jos ei kuuluis Se on hyvä etenkin kun on takana hoitoja, voisi kuvitella että siinä erityisesti haluaa varmistuksen siitä, että kaikki on hyvinMeillä tuo varhaisultra tulee onneksi automaattisesti julkisella, kun takana lapsettomuushoidot
Kokeilin tänään kuunnella dopplerilla sydänääniä, kun oltiin just ultrassa niin ajattelin etten saa itselleni paniikkia vaikken saiskaan kuuluviin. Yllätyksekseni sain ne kuuluviin
lauantaisen ultran mukaan nyt viikkoja 9+5 ja ekan ultran mukaan 9+3. Ei mitään muistikuvaa milloin oon edellisistä saanut kuuluviin.
lauantaisen ultran mukaan nyt viikkoja 9+5 ja ekan ultran mukaan 9+3. Ei mitään muistikuvaa milloin oon edellisistä saanut kuuluviin.Minä kans edellisessä raskaudessa sain 9+1 ja nyt kuumeisesti odotan uutta doppleria saapuvaksi.Kokeilin tänään kuunnella dopplerilla sydänääniä, kun oltiin just ultrassa niin ajattelin etten saa itselleni paniikkia vaikken saiskaan kuuluviin. Yllätyksekseni sain ne kuuluviin