Yleinen höpinäketju 🥰
- Ketjun aloittaja Däumeline
- Aloituspäivämäärä
@Laalaa123 Tervetuloa joukkoon! 
Oottekos muuten miettineet et nää Marraskuun alkupuolella syntyvät voi pitää Halloween teemaisia synttäreitä?
Oottekos muuten miettineet et nää Marraskuun alkupuolella syntyvät voi pitää Halloween teemaisia synttäreitä?
Moi kaikille! Mäkin voisin soluttautua joukkoon, vaikka olo on tosi epäuskoinen vielä. Mun ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon ja se vauva olisi ollut marraskuinen 2021. 
Esikoinen täyttää huhtikuun alussa vuoden, joten tosi pienellä ikäerolla tulee nyt tämä seuraava. Mulla ei ole mitään kokemusta lapsista, joten tämä on suuri hyppy tuntemattomaan. 
Mun raskaudet on ollut helppoja ja sitä toivon tällekin kerralle. Esikoinen oli huono nukkumaan ja vauvavuosi oli tosi raskas pojan ollessa 2-8kk ikäinen. Jännästi unohtuu heti, kun alkaa helpottaa. Ei vaiskaan, vaan meidän ajatus oli, että vastaavasta kaameudesta selviää paremmin, kun on edellinen vielä tuoreessa muistissa - muistaa myös, että se todella on ohimenevä vaihe ja pian helpottaa. Nollakokemuksella, väsyneenä tuohon lohdunrippeeseen oli hyvin vaikea tarttua. Lisäksi positiivisena puolena olis saada tämä pikkulapsiaika melkolailla kerralla taputeltua ja sitten voisi keskittyä enemmän itseensä. Mulla olis haaveena alanvaihtoa, opiskelua tai ehkä yrittäjyyttä?
Esikoinen on poika ja tosi kovasti toivomme tyttöä. Meidän lapsiluku olis sitten siinä. Mut jos ei muuta niin yksi zzz-kromosomi kiitos eli sellainen hyväuninen vauva.
Esikoinen täyttää huhtikuun alussa vuoden, joten tosi pienellä ikäerolla tulee nyt tämä seuraava. Mulla ei ole mitään kokemusta lapsista, joten tämä on suuri hyppy tuntemattomaan. Mun raskaudet on ollut helppoja ja sitä toivon tällekin kerralle. Esikoinen oli huono nukkumaan ja vauvavuosi oli tosi raskas pojan ollessa 2-8kk ikäinen. Jännästi unohtuu heti, kun alkaa helpottaa. Ei vaiskaan, vaan meidän ajatus oli, että vastaavasta kaameudesta selviää paremmin, kun on edellinen vielä tuoreessa muistissa - muistaa myös, että se todella on ohimenevä vaihe ja pian helpottaa. Nollakokemuksella, väsyneenä tuohon lohdunrippeeseen oli hyvin vaikea tarttua. Lisäksi positiivisena puolena olis saada tämä pikkulapsiaika melkolailla kerralla taputeltua ja sitten voisi keskittyä enemmän itseensä. Mulla olis haaveena alanvaihtoa, opiskelua tai ehkä yrittäjyyttä?Esikoinen on poika ja tosi kovasti toivomme tyttöä. Meidän lapsiluku olis sitten siinä. Mut jos ei muuta niin yksi zzz-kromosomi kiitos eli sellainen hyväuninen vauva.
@Kaino-Vieno Eikös me olla oltu jossain la -ryhmässä yhdessä ennenkin? Oisko ollu just marras-/joulukuiset 2021?
Siis ihan uskomatonta. Mies on suhtautunut tosi rauhallisesti tähän uutiseen. Meillähän ei varsinaista yritystä oo takana, mutta ei me tyhmiä olla, että tiedetään kyllä suojaamattoman seksin riskit. Joka tapauksessa semmoinen puoliylläri tämä marraskuinen.
No syykin tuohon rauhallisuuteen ehkä selvisi, kun aloin tänään puhumaan, että pitäisikö varata varhaisultra. Ei kuulemma vielä kannata, kun pitää ensin varmistua. Hän siis elää jonkinlaisessa epäuskossa edelleen.
Eka testi, jonka miehelle näytin oli aika hailakka haamulainen, mutta mielestäni tämä tämänpäiväinen ei kyllä jätä enää tulkinnan varaa. Pitääpä tiedustella, että minkälaiset viivat hän testiin haluaa ennen kuin uskoo. 
Siis ihan uskomatonta. Mies on suhtautunut tosi rauhallisesti tähän uutiseen. Meillähän ei varsinaista yritystä oo takana, mutta ei me tyhmiä olla, että tiedetään kyllä suojaamattoman seksin riskit. Joka tapauksessa semmoinen puoliylläri tämä marraskuinen.
No syykin tuohon rauhallisuuteen ehkä selvisi, kun aloin tänään puhumaan, että pitäisikö varata varhaisultra. Ei kuulemma vielä kannata, kun pitää ensin varmistua. Hän siis elää jonkinlaisessa epäuskossa edelleen.
Eka testi, jonka miehelle näytin oli aika hailakka haamulainen, mutta mielestäni tämä tämänpäiväinen ei kyllä jätä enää tulkinnan varaa. Pitääpä tiedustella, että minkälaiset viivat hän testiin haluaa ennen kuin uskoo. Liitteet
Joo oltiin ja mä muistan sut sieltä, mulla oli silloin la joulukuun lopussa, mutta se meni kesken kesäkuussa rv 12 tienoilla.@Kaino-Vieno Eikös me olla oltu jossain la -ryhmässä yhdessä ennenkin? Oisko ollu just marras-/joulukuiset 2021?
No syykin tuohon rauhallisuuteen ehkä selvisi, kun aloin tänään puhumaan, että pitäisikö varata varhaisultra. Ei kuulemma vielä kannata, kun pitää ensin varmistua. Hän siis elää jonkinlaisessa epäuskossa edelleen.
Munkin mies oli jotenkin tosi skeptinen noista haaleista viivoista, vaati vakuuttelua että haaleakin viiva tarkoittaa positiivista.
@Sudensylin Tervetuloa joukkoon 
Täällä samat kokemukset; ei ollut kokemuksia lapsista ennen esikoista. Synnytys oli pitkä ja traumatisoiva (mm. 5 epiduraalia) esikoinen oli tosi itkuinen vauva koko vauvavuoden.. Aloitettiin 7 yöheräämisellä vauvavuoden alussa ja vauvavuoden lopulla oli yhä 3 heräämistä per yö. Hirveästi ei ole muistikuvia univajeen vuoksi. Esikoisella oli lonkkaluksaatio (periytynyt minulta) ja valjashoito 4,5kk ikäiseksi asti; eli ei siihen asti ollut pahemmin koskaan mahallaan, kääntynyt tai saanut potkia. Rauhottui vain vaippaa vaihdettaessa hoitopöydälle, koska silloin oli jalat vapaana.. Oli kyllä aikamoinen kaste äidiksi, meillä kun ei ollut edes hoitoapua. Halusin tämän vuoksi 2-3vuotta ikäeroa seuraavaan, jotta varmasti unohtunut kokemus. Helpottanut nähdä esikoinen nyt taaperona, on ihanan reipas tyttö 
Uskon kyllä, et seuraava ei voi olla yhtä itkuinen, tai jos on, niin tiedän et vauvavuos kestää vain hetken ja siitä selvitään. Meillä olis myös toiveissa vastakkaista sukupuolta edustava, mutta loppujen lopuksi ei petytä, vaikka tulis esikoiselle sisar. Mulla ei koskaa ollut siskoa, ja oon tähän päivään asti ollut kateellinen kaikille, joilla on sisko.
Täällä samat kokemukset; ei ollut kokemuksia lapsista ennen esikoista. Synnytys oli pitkä ja traumatisoiva (mm. 5 epiduraalia) esikoinen oli tosi itkuinen vauva koko vauvavuoden.. Aloitettiin 7 yöheräämisellä vauvavuoden alussa ja vauvavuoden lopulla oli yhä 3 heräämistä per yö. Hirveästi ei ole muistikuvia univajeen vuoksi. Esikoisella oli lonkkaluksaatio (periytynyt minulta) ja valjashoito 4,5kk ikäiseksi asti; eli ei siihen asti ollut pahemmin koskaan mahallaan, kääntynyt tai saanut potkia. Rauhottui vain vaippaa vaihdettaessa hoitopöydälle, koska silloin oli jalat vapaana.. Oli kyllä aikamoinen kaste äidiksi, meillä kun ei ollut edes hoitoapua. Halusin tämän vuoksi 2-3vuotta ikäeroa seuraavaan, jotta varmasti unohtunut kokemus. Helpottanut nähdä esikoinen nyt taaperona, on ihanan reipas tyttö Uskon kyllä, et seuraava ei voi olla yhtä itkuinen, tai jos on, niin tiedän et vauvavuos kestää vain hetken ja siitä selvitään. Meillä olis myös toiveissa vastakkaista sukupuolta edustava, mutta loppujen lopuksi ei petytä, vaikka tulis esikoiselle sisar. Mulla ei koskaa ollut siskoa, ja oon tähän päivään asti ollut kateellinen kaikille, joilla on sisko.
Mulla oli kans vaikea synnytys, mutten puhu traumaattisesta, kun jollain ihmeen kaupalla en kokenut sitä kamalana.@Sudensylin Tervetuloa joukkoon
En avautunut lopulta kokonaan ollenkaan ja poika oli kahden tarjonnan välissä, oli imukuppia ja eppareita, repeytymiä ja hematooman kans mentiin vielä leikkuriin. Kivunlievitykset tuli tutuksi! Osastolla olin viis päivää ja se oli paljon kamalampaa, oli lakko, niin ei päässyt perhehuoneeseenkaan, eikä mies voinut yöpyä. Että ihan sama kaikki muu, mutta tällä kertaa en aatellu viettää osastolla yhtä yötä kauempaa, kiitos. 
Hoksasin, etten oo varmaan viikkoon käynyt kirjoittelemassa. Ei oo oikein mitään tuntemuksia, muuta kuin rintojen kipeytyminen uudestaan. Ei vielä huonoa oloa, kauheen pahaa väsymystä tms. Tiedän, että ne sieltä tulee kyllä, mutta ei oo yhtään raskaana oleva olo. Ainoat ”oireet” on todella levottomat unet ja korkea syke. Viikkoja nyt 5+1.
Mullakin olot tulee ja menee. On ollut jopa parina päivänä tällä viikolla niin normaali olo että on melkein unohtanut olevansa raskaana.
Tuntuu että kaikki mitkä konkretisoi raskaana olemista lisää ovat niin kaukana
Sydän äänten kuuntelut, ultrat.
Musta tuntuu että mun pitää ihan tsempata ja pitää mielessä että oon raskaana eikä vielä kerrota kellekään kun varmaan möläyttäisin muuten ulos jotain mistä sen voi päätellä. Erityisesti syksyn työasioihin liittyen.
Tuntuu että kaikki mitkä konkretisoi raskaana olemista lisää ovat niin kaukana
Sydän äänten kuuntelut, ultrat.Musta tuntuu että mun pitää ihan tsempata ja pitää mielessä että oon raskaana eikä vielä kerrota kellekään kun varmaan möläyttäisin muuten ulos jotain mistä sen voi päätellä. Erityisesti syksyn työasioihin liittyen.
Rohkaistun vihdoin mukaan kirjoitteluun, tänään 4+3 ja ensimmäistä odotellaan. Taustalla vuosi sitten varhaisultrassa todettu keskeytynyt keskenmeno. Maanantaina tein ensimmäisen positiivisen testin, mutta jostain syystä koko viikko on mennyt kovin epävarmoissa tunnelmissa. On ollut pientä vuotoa (tätä oli tosin ensimmäisessäkin raskaudessa 4-5 päivän ajan silloin kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa), lisäksi alavatsajomotteluja. Muut oireet ovat olleet aika vähäisiä, paitsi syke on normaalia korkeampi.
Muokattu viimeksi:
@Siz Tervetuloa joukkoon, ihanaa et saadaan Marraskuisia aktivoitumaan
@Valoisa2023 Muistan ton olon esikoisen odotusajasta, kaikki tuntuu epätodelliselta Silloin viimeisellä kolmannekselläkin vatsa pystyssä en osannut yhtään ajatella mitä kaikki tuo tullessaan. Ajattelin et ei tää koskaan synny, mitä jos tää vatsa onki vaan pysyäkseen. Jotkut äidit stressaili paljon tulevasta imetyksestä, mä en tajunnu ajatella asiaa yhtään ja hämmstytti ihmiset, jotka kysyi et aionko imettää, enhän mä sitä voi tietää onnistuuko se vai ei, tai ollu mitään mielipidettä miksi/miksi en imettäis. Kaikki tuntui tapahtuvan vaan automaattisesti, eikä sitä mihinkään hirveästi voinut vaikuttaa. Kyllä se vauva lopulta syntyi ja nostettiin rinnalle imemään.
@Sudensylin Oho, sulla oli tosi raju synnytys!
Hyvä ettet ajattele sitä kuitenkaan traumaattisena. Mun synnytys ei ollut sentään noin raju, mutta silti traumatisoi, olisin halunnut enemmän kivunlievitystä jne.
Ja joo, meillä ei Turussa edes ollu perhehuoneita kuin pari (nyt onneksi uusi iso synnäri, jossa parempi tilanne) ja koska asuttiin itse 6km sairaalasta niin ei paljoa kehdannut edes kysyä semmoista. Ymmärrän hyvin ton fiiliksen vuodeosastosta.. En nukkunut kolmena yönä synnärillä kuin oikeesti maks 6tuntia yhteensä, vauva itki jos ei saanut olla kokoajan sylissä ja hoitajat eivät antaneet mun nukkua vauva sylissä. Onneks yks hoitaja sit tajus tehdä pesän lakanoista siihen mun viereen vauvalle, et sain vihdoin nukuttua. Muutenkin olo oli täysin unohdettu; mulle unohdettiin tuoda pyytämiäni kipulääkkeitä jne.
Jännitää millainen meininki täällä Saksassa on.
@Valoisa2023 Muistan ton olon esikoisen odotusajasta, kaikki tuntuu epätodelliselta
Silloin viimeisellä kolmannekselläkin vatsa pystyssä en osannut yhtään ajatella mitä kaikki tuo tullessaan. Ajattelin et ei tää koskaan synny, mitä jos tää vatsa onki vaan pysyäkseen. Jotkut äidit stressaili paljon tulevasta imetyksestä, mä en tajunnu ajatella asiaa yhtään ja hämmstytti ihmiset, jotka kysyi et aionko imettää, enhän mä sitä voi tietää onnistuuko se vai ei, tai ollu mitään mielipidettä miksi/miksi en imettäis. Kaikki tuntui tapahtuvan vaan automaattisesti, eikä sitä mihinkään hirveästi voinut vaikuttaa. Kyllä se vauva lopulta syntyi ja nostettiin rinnalle imemään.@Sudensylin Oho, sulla oli tosi raju synnytys!
Hyvä ettet ajattele sitä kuitenkaan traumaattisena. Mun synnytys ei ollut sentään noin raju, mutta silti traumatisoi, olisin halunnut enemmän kivunlievitystä jne. Ja joo, meillä ei Turussa edes ollu perhehuoneita kuin pari (nyt onneksi uusi iso synnäri, jossa parempi tilanne) ja koska asuttiin itse 6km sairaalasta niin ei paljoa kehdannut edes kysyä semmoista. Ymmärrän hyvin ton fiiliksen vuodeosastosta.. En nukkunut kolmena yönä synnärillä kuin oikeesti maks 6tuntia yhteensä, vauva itki jos ei saanut olla kokoajan sylissä ja hoitajat eivät antaneet mun nukkua vauva sylissä. Onneks yks hoitaja sit tajus tehdä pesän lakanoista siihen mun viereen vauvalle, et sain vihdoin nukuttua. Muutenkin olo oli täysin unohdettu; mulle unohdettiin tuoda pyytämiäni kipulääkkeitä jne.
Jännitää millainen meininki täällä Saksassa on.
@Däumeline Ai että miten osuvasti kuvaat tuota ”en tiedä mitä odottaa”-tunnetta. Paljon on keskustelua käyty äidillisten kavereiden kanssa aiheesta ja oon kyllä aina kuunnellut mielenkiinnolla ja ajatellut, että ”tuotahan voisi kokeilla.” Mutta nyt kun on tosi kyseessä tuntuu vain että kaikki lipuu omalla painollaan eikä mitään selkeitä mielipiteitä ole. Kun eihän voi tietää. Tässä hetkessä on siis tuntunut parhaimmalta vaan elää yksi hetki kerrallaan. Päätettävien asioiden määrä tuntuu melko pakahduttavalta.
Ja kiitos teille kaikille ketkä jaatte jo omia aiempia kokemuksia. Huomaan ettei se lisää omaa ahdistusta vaan nimenomaan joustavuutta ja virtaavutta tulevaan. Kun ei voi ikinä tietää, niin on tärkeää kuulla kaikenlaisia kokemuksia.
Meitä ensisynnyttäjiä taitaakin tällä hetkellä olla melkoinen määrä. Ja itsellä toki mietityttää tuoko ikä lisää yllätyksiä matkan varrelle.
Ja kiitos teille kaikille ketkä jaatte jo omia aiempia kokemuksia. Huomaan ettei se lisää omaa ahdistusta vaan nimenomaan joustavuutta ja virtaavutta tulevaan. Kun ei voi ikinä tietää, niin on tärkeää kuulla kaikenlaisia kokemuksia.
Meitä ensisynnyttäjiä taitaakin tällä hetkellä olla melkoinen määrä. Ja itsellä toki mietityttää tuoko ikä lisää yllätyksiä matkan varrelle.
@Valoisa2023 Joo todellakin, mulle kaikki tieto etukäteen oli vaan hyväksi, vaikkei tietenkään voinut itse muodostaa mielipidettä, kun ei ollut sitä kokemusta, mutta ainakin oli varautunut kaikkeen. Mä tykkään lukea instasta äideilläonasiaa-tiliä, siellä aina joku äiti kertomassa omaa tarinaansa. Siellä on siis ihan kaikenlaista kokemusta, erityislapsista, synnytyksistä, masennuksesta, kumppanin päihdeongelmista jne.
Ja toinen mitä suosittelen on Onnen kuplia podcast Spotifystä, varsinkin ne unijaksot. Kukaan ei anna käyttöohjeita uuteen vauvaan, synnäriltä kotiin ja google huutaa hoosiannaa. En mä tienny et kaikki vauvat ei luonnollisesti nuku väsyessään vaan ne täytyy nukuttaa ja siihen on paljon apukeinoja, onneksi löysin ton Onnen kuplia podcastin, niin saatiin rytmi ja apukeinot 2kk kohdalla.
Ja toinen mitä suosittelen on Onnen kuplia podcast Spotifystä, varsinkin ne unijaksot. Kukaan ei anna käyttöohjeita uuteen vauvaan, synnäriltä kotiin ja google huutaa hoosiannaa. En mä tienny et kaikki vauvat ei luonnollisesti nuku väsyessään vaan ne täytyy nukuttaa ja siihen on paljon apukeinoja, onneksi löysin ton Onnen kuplia podcastin, niin saatiin rytmi ja apukeinot 2kk kohdalla.
Hei siitähän vois luoda myös oman ketjun! Podcast-, sivusto- ja kirjavinkit!
Mä oon kuunnellut nyt Hei Babyä ja Kätilön kahvituntia. Etenkin jälkimmäisen ultra&sikiöseulontajakso oli todella informatiivinen.
Mä oon kuunnellut nyt Hei Babyä ja Kätilön kahvituntia. Etenkin jälkimmäisen ultra&sikiöseulontajakso oli todella informatiivinen.
@Siz Tervetuloa joukkoon, ihanaa et saadaan Marraskuisia aktivoitumaan
@Valoisa2023 Muistan ton olon esikoisen odotusajasta, kaikki tuntuu epätodelliselta
@Sudensylin Oho, sulla oli tosi raju synnytys!
Ja joo, meillä ei Turussa edes ollu perhehuoneita kuin pari (nyt onneksi uusi iso synnäri, jossa parempi tilanne) ja koska asuttiin itse 6km sairaalasta niin ei paljoa kehdannut edes kysyä semmoista. Ymmärrän hyvin ton fiiliksen vuodeosastosta.. En nukkunut kolmena yönä synnärillä kuin oikeesti maks 6tuntia yhteensä, vauva itki jos ei saanut olla kokoajan sylissä ja hoitajat eivät antaneet mun nukkua vauva sylissä. Onneks yks hoitaja sit tajus tehdä pesän lakanoista siihen mun viereen vauvalle, et sain vihdoin nukuttua. Muutenkin olo oli täysin unohdettu; mulle unohdettiin tuoda pyytämiäni kipulääkkeitä jne.
Mä uskon, että mun kokemuksen pelastikin juuri se, että mulla oli koko ajan olo, että mua kuunnellaan ja musta huolehditaan.@Siz Tervetuloa joukkoon, ihanaa et saadaan Marraskuisia aktivoitumaan
@Valoisa2023 Muistan ton olon esikoisen odotusajasta, kaikki tuntuu epätodelliselta
@Sudensylin Oho, sulla oli tosi raju synnytys!
Ja joo, meillä ei Turussa edes ollu perhehuoneita kuin pari (nyt onneksi uusi iso synnäri, jossa parempi tilanne) ja koska asuttiin itse 6km sairaalasta niin ei paljoa kehdannut edes kysyä semmoista. Ymmärrän hyvin ton fiiliksen vuodeosastosta.. En nukkunut kolmena yönä synnärillä kuin oikeesti maks 6tuntia yhteensä, vauva itki jos ei saanut olla kokoajan sylissä ja hoitajat eivät antaneet mun nukkua vauva sylissä. Onneks yks hoitaja sit tajus tehdä pesän lakanoista siihen mun viereen vauvalle, et sain vihdoin nukuttua. Muutenkin olo oli täysin unohdettu; mulle unohdettiin tuoda pyytämiäni kipulääkkeitä jne.
Ja ihan ensisynnyttäjille vinkkinä, ainakin allekirjoittanut suosittelee go with the flow -menttaliteettia. Suunnitelmia ja toiveita saa olla, mutta niihin ei kannata jäädä liikaa kiinni. Oma kokemus olis romuttunut aika monessa kohtaa, kun esim. ponnistusvaiheen asentoon ei annettu enää vaihtoehtoja.
Ja tuo mainittu vauvan uni! Minäkään en esikoisen kohdalla tiennyt mistään mitään ja perse edellä puuhunhan sitä mentiin. Varmasti oltais päästy helpommalla, kun oltais ymmärretty, että vauvat ei tosiaan vaan nuku silloin, kun nukuttaa.
Heippa,
Piti vissiin jotain viestejä kirjoitella, että voi päästä sinne salaiseen ryhmään sitten lopulta! :D
En ihan hirveesti uskalla kertoilla julkisissa ketjuissa. LA olisi 14.11. sovellusten perusteella, mutta mulla ollut viime kieerot lyhyempiä ja ovis ollut aikaisin niin veikkaan, että LA on oikeasti aikaisemmin 8.-12. päivien hujakoilla :)
Kolmas lapsi ja tätä olen odottanut pitkään! Toivottavasti kaikki menee hyvin meillä kaikilla
Piti vissiin jotain viestejä kirjoitella, että voi päästä sinne salaiseen ryhmään sitten lopulta! :D
En ihan hirveesti uskalla kertoilla julkisissa ketjuissa. LA olisi 14.11. sovellusten perusteella, mutta mulla ollut viime kieerot lyhyempiä ja ovis ollut aikaisin niin veikkaan, että LA on oikeasti aikaisemmin 8.-12. päivien hujakoilla :)
Kolmas lapsi ja tätä olen odottanut pitkään! Toivottavasti kaikki menee hyvin meillä kaikilla
Tähän ketjuun en vielä ookkaan kirjoitellut. Ensimmäinen raskaus nyt alkoi ja jännittää kyllä vähän tämä kaikki uusi juttu. Raskaus suunniteltu ja toivottu. Mulla paljon kokemusta muiden lapsista, mutta oma on oma ja hän ei ole vain käymässä/hoidossa, jonka voi vanhemmilleen palauttaa tietyn ajan kuluttua. 
Itsellä kuitenkin suht rentoutunut ja rauhallinen olo raskautta ajatellen sekä Iloa tulevasta
Itsellä kuitenkin suht rentoutunut ja rauhallinen olo raskautta ajatellen sekä Iloa tulevasta
Ihana kuulla teidän kokemuksia ja vinkkejä, tosiaan kun ekaa odottaa, niin ei yhtään tiedä mitä odottaa . Ihana että oli tullut useampi lisää tähän ryhmään, kaikille tervetuloa ! Kävin torstaina siellä hcg mittauksessa ja se oli silloin 1013, piti käydä lauantaina toisessa, mutta en sit saanukkaan sopivaa aikaa. Kävin tänään päivällä uudelleen, ja tulosten piti tulla tänään mutta eipä vielä tullut, eli sitten varmaan huomenna tulee. Eikös sen pitäisi olla joku 4000 jos kaikki on ookoo?
. Ihana että oli tullut useampi lisää tähän ryhmään, kaikille tervetuloa ! Kävin torstaina siellä hcg mittauksessa ja se oli silloin 1013, piti käydä lauantaina toisessa, mutta en sit saanukkaan sopivaa aikaa. Kävin tänään päivällä uudelleen, ja tulosten piti tulla tänään mutta eipä vielä tullut, eli sitten varmaan huomenna tulee. Eikös sen pitäisi olla joku 4000 jos kaikki on ookoo?