Yksin odottavat

" Mikäli toinen vanhemmista ei maksa tai ei ole kykenevä maksamaan elatusmaksua, on silloin lapsella oikeus saada Kelan maksamaa elatustukea. Porsaanreikiä etsivien ei kannata innostua, sillä elatustuen määrä peritään maksun laiminlyöneiltä vanhemmilta takaisin."
" Elatustuki on tuki, jota voidaan maksaa lapselle Kelasta, jos toinen vanhemmista ei maksa tai pysty maksamaan elatusmaksua eli elatusapua. Sitä voidaan maksaa myös jos vanhempi ei taloudellisen tilanteensa takia pysty maksamaan elatusmaksua täysimääräisenä. Kummasta syystä tahansa, Kela joka tapauksessa perii tuen vanhemmalta takaisin."
http://elatusmaksu.net/ kertoo näin
 
Kiitos. Noin mäkin asian olin ymmärtänyt, Mutta entä jos ei vielä ole mitään sopimusta elatusmaksuista? Miten se menee, paljonko se summa on? Siis mikä prosenttiosuus tuloista? Kai sekin jostain selviää kunhan jaksan perehtyä..
 
Muita pistää Kolibri kaikki menot ylös lapsen kohdalta ja asumismenot ja säästä tositteet. Jos asiat selviää vasta heinäkuussa niin voit kuitenkin takautuvasti periä isältä elatukset tuolta ajalta. Ja kamoon... pitäähän sen lapsestaan kertoa. Ei toista voi eikä saa kieltää lähisukulaisiltaan. Asioita nyt vaan tapahtuu ja vastuu pitää kantaa. Ei se sen kummempaa ole. Voit sen näillä sanoilla hänellekin ilmaista et hei, eipä ole kummoisemmasta kyse.
 
Ehkä kumminkin se on oman miehen tehtävä kertoa lehtolapsesta eikä lapsen äidin. Ihan vain säälin tätä vaimoa joka luultavasti tietämättömänä miehensä puuhista elää elämäänsä.. Mahtaisi olla aikamoinen shokki mielenterveydelle jos yhtäkkiä vieras nainen tulisi kertomaan että hei odotan sun miehen vauvvaa :-) mies mätisäkkinä tehnyt väärin.. Ei vaimo joten kannattaako sitä vaimoa rankaista miehensä teoista? Ihan omalle kohdalle ajattelisin tässä vaiheessa. Ja miehen oikeudet ovat surkeat näissä lapsiasioissa koska JOS nainen haluaa voin hän pitkittää jopa 15 vuotta lapsen isyyden selvittämistä oikeusteitse vaikka mies haluaisi olla lapsen elämässä ja nainen ei sitä salli. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat mutta kiristämällä ja uhkailemalla tulee tilanteesta vain entistä tulehtuneempi ja kaikilla nousee vain päällimmäiseksi vihan tunteet. Onko sekään lapsen kannalta hyväksi?
 
Moi kaikille !
Vieläkö tänne ketjuun pääsee mukaan?
Oon 38v. esikoistaan yksin odottava (la lokakuu 2015) ja todella kaipaisin mahdollisuutta jakaa ajatuksia, huolia, murheita, iloa, toiveita.
On ollut vaikea löytää tällaista "täsmäverraistukiryhmää" ja alankin nyt selata tätä ketjua, jotta pääsis vähän jyvälle, mitä täällä on keskusteltu.
Asun pohjois-karjalassa ja mielelläni näkisin livenäkin, jos täältä päinkään kohtalotovereita.
 
Tässä ketjussa on nyt sekaisin meitä yksin odottavia sekä niitä jotka ovat jo lapsen saaneet, kaikki jutut ei oikein ole itselle siksi olleet ajankohtaisia. Mutta mieluusti myös meitä odottavia lisää tänne :) minä odotan marraskuun lasta. :)
 
Ehkä kumminkin se on oman miehen tehtävä kertoa lehtolapsesta eikä lapsen äidin. Ihan vain säälin tätä vaimoa joka luultavasti tietämättömänä miehensä puuhista elää elämäänsä.. Mahtaisi olla aikamoinen shokki mielenterveydelle jos yhtäkkiä vieras nainen tulisi kertomaan että hei odotan sun miehen vauvvaa :) mies mätisäkkinä tehnyt väärin.. Ei vaimo joten kannattaako sitä vaimoa rankaista miehensä teoista? .. Ja miehen oikeudet ovat surkeat näissä lapsiasioissa koska JOS nainen haluaa voin hän pitkittää jopa 15 vuotta lapsen isyyden selvittämistä oikeusteitse vaikka mies haluaisi olla lapsen elämässä ja nainen ei sitä salli. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat mutta kiristämällä ja uhkailemalla tulee tilanteesta vain entistä tulehtuneempi ja kaikilla nousee vain päällimmäiseksi vihan tunteet. Onko sekään lapsen kannalta hyväksi?

Juu munkin mielestä miehen pitäisi ihan itse kertoa perhelleen, mutta en ajatellut odottaa 15vuotta, sillä haluan kyllä lapseni tapaavan isovanhempansa sekä siskonsa ja veljensä. Nimenomaan, koska se on näiden KAIKKIEN LASTEN etuoikeus! Ihan sama kuin pettyneitä tai loukkaantuneita me aikuiset ollaan, meidän pitää osata kantaa vastuu ja kestää seuraukset.

Meillä siis molemmat lapset jop syntyneet, enkä missään nimessä ole kieltänyt miestä tapaamasta tytärtään. Ei kuitenkaan tän yli 4kkn aikana ole nähnyt meitä kuin kerran siellä lastenvalvojan luona eli sekin vähän niinkuin pakotetusti. Meni isyystestiinkin vasta kun lastenvalvoja uhkasi oikeustoimilla ja tunnusti isyyden, koska ei voinut testien jälkeen enään kieltääkään. Kuitenkin elänyt kaksoiselämäjää ja valehdellut ummet ja lammet eli mielestäni hänen vaimollaan on oikeus ja kohtuus saada tietää minkälaista elämää miehensä viettää. Huom, kävi ilmi että sivusuhteita on aika monta muutakin kuin minä, joista yksi kolmaskin lapsi syntyi alkuvuodesta :yuck:
 
Tervetuloa kaikille uusille odottajille! Äkkiä se raskausaika menee, kohta teilläkin on nyytit kainalossa :playful:
 
Komppaan Kolibria. Kuka meistä aikuisista sietäisi sen että tulisi kielletyksi läheistensä taholta? Lapsilla ei ole valinnan varaa vaan saavat kaiken meidän aikuisten antamana. Olisi siis syytä miettiä sitä itsensä kautta, miltä jokin asia itsestä tuntuisi. Lapset kun eivät ole lapsia 4 ever, vaan tuntevia ihmisiä ja aikuisiakin eli ihan samanlaisia kuin me.
 
Ja ps. Kolibri.. Ihanaa kun oot saanu niin söötin lapsen, mutta miten ihmeessä just toi ukkeli sattui sun tielle? Kuulostaa nimittäin täysin patologiselta... Harmi kun ei huomenna nähdä. Ensi viikkoon!?
 
Minä olen kieltänyt isyyden selvittämisen ja sitä ei selvitetä niin kauan ku tyttö itse haluaa..
 
Täälläkin olisi yksi uusi esikoisen yksinodottaja. La syyskuussa 2015. Voisinpa taustoja kertoa sen verran, että itse olen 20vuotias ja lapsen isän kanssa ollaan väleissä ja hän myös tavallaan mukana tässä touhussa vaikkei seurustella. Alussa hän oli kuitenkin jyrkästi sitä mieltä ettei halua olla missään tekemisissä. Päätin kuitenkin että pidän lapsen ja myöhemmin myös isä tuli järkiinsä. Tosi rankkaa tää on silti välillä ja hirvee stressi kaikista mahdollisista asioista. Välillä sitä vain kaipaisi toisen ihmisen läheisyyttä ja tukea tuoltakin isältä, mutta en sitä kuitenkaan osaa pyytää kun ei itsekään hirveästi kysele.
 
Tavallaan yksin tulen olemaan koko odotusajan.Jospa synnytyksen aikaa loppuvuodesta asiat toisin...tsemppiä teille
 
Täällä yksinodottaja..19.1 vasta laskettu aika eli alussa ollaan :)
 
Muokattu viimeksi:
No, eksyin vähän erikoiseen paikkaan kun tänne keskustelualueelle kirjoittelen.. Mut, kokeillaa, jos vaikka tärppäis? -Vaikkei kovin korkeella odotukset olekaan..
Miksi ihmeessä mies nyt erityisesti "haluaisi" naisen jolla on lapsia entuudestaan? -Ainakin osin senkin vuoksi, että ehkäpä ne villeimmät biletyshimot on jo vähän rauhoittuneet, ja päässä vähän enemmän järkeä ja vastuunkantoa asioista.

33v sisäsiisti ja muutenkin mukava miekkonen Tampereelta. Sinkku, vauvakuumekin ehkä ajoittain vähän vaivaa.. Olisi siis mukava löytää mukava naispuolinen treffikumppani ihan tositarkoituksella. Enkä siis pidä negatiivisena asiana, jos sulla olisi lapsia jo entuudestaan tai vaikka olisit yksin odottava..

Mulle tärkeitä ja mieluisia asioita on mm. monenlainen musiikki, kokkailu, autoilu, landeilu, ulkoilu.. Hauskaksikin joskus joku on sanonut, vaikka toisinaan "pessimisti ei pety" on ihan hyvä lausahdus..

"Mieluisalle" kumppaniehdokkaalle en nyt niin hirveesti osais kriteereitä heittää, jokainen kuitenkin on yksilö. Iältä vaikka 20-35v voisit olla, eipä sekään niin tarkkaa ole. Mukava seura vaikks puistoon piknikille olis ihan tervetullutta.

Skypeä sun muita viestimiäkin saatan tarvittaessa käyttää, mut alkuun voitas päästä vaiks maililla, maukka@dlc.fi

Kirjoittele, en mä ainakaan kauhean lujaa pure:) Liikkeellä tositarkoituksella, mut kirjoittele ihmeessä niin tutustutaan ens alkuun! -Ei siinä ainakaan kauheesti mitään pääse menettämäänkään.
 
Onko yksin odottaminen edelleen joku tabu? Saatan vain kuvitella, mutta istuessani äitiyspolin aulassa odottamassa rakenneultraan pääsyä tuntui kun mua olisi tuijottanut useampi silmäpari. Olin siis yksin. Luokitella mua ei kai voi yksinodottajaksi, onhan mulla mieskin. Oltiin jopa sovittu tänne yhdettä tulosta, mutta aamulla mies jäi mieluummin katsomaan unet loppuun, kun näkemään oman lapsensa. Parisuhde on kärsinyt hirveästi raskausaikana. Tuntuu, ettei miestä kiinnosta ollenkaan mun tai pienokaisen hyvinvointi.
Melkeen aloin itkemään, kun muut pariskunnat näyttivät niin onnellisilta odotusaulassa. Miehet olivat aidosti kiinnostuneita tulevasta lapsestaan. Miksei mulle ole suotu sitä onnea?

Onko täällä raskausaikana syystä tai toisesta eronneita? Milloin kannattaa erota? Odotanko, että lapsi syntyy, jos miestä alkaakin kiinnostamaan? Lähdenkö heti?

Vilijonkk4 22+3
 
Raskaus pistää koko ajatus maailman uusiksi (ainakin itsellä ) ja tunteet heittivät laidasta laitaan. Itse olin "yksin odottava" ja vauvani syntyi kesäkuussa. Nyt ollaan kaksin vauva arkea jonkin verran jo ehditty yhdessä elää, ja itse olen todella tyytyväinen ja onnellinen näin ♡

Olen monta kertaa miettinyt kun ystävien kanssa vaihtanut ajatuksia, että omalla kohdalla oli ehdottomasti helpompaa se, että alusta alkaen tiesi olevan sitten "yhden vanhemman perhe", ja rakensi tulevaa siltä pohjalta. Ero vauva aikana tai pikkulapsi aikana on varmasti rankkaa, (ja tietenkin myös raskaana) kun on ajatellut jakavan arkea toisen kanssa, ja lapsi on "yhteinen" ihana asia, ja "meistä" tulee perhe.

Monet miehet havahtuvat oikeasti todellisuuteen vasta vauvan synnyttyä. Miehelle ei välttämättä raskausaikana vauva ole vielä niin todellinen kuin naiselle, eikä mies välttämättä osaa luoda vauvaan tunnesuhdetta raskausaikana samalla tavalla kuin itse.

En tiedä millainen parisuhteenne on, mutta kannattaa muistaa että ne hormonit tekevät ihan oikeasti sitä, että tänään voi tuntua että kaikki kaatuu päälle, mutta huomenna (tai jopa samana iltana) voi olla maailman onnellisin. Itsellä raskaus ajan tunteiden heittely oikeasti yllätti! Sinun kannattaa miettiä parisuhdetta joka kannalta, ennen kuin tekee noin suuren ratkaisun. Ja puhua puolisollesi tunteistasi. Eroaminen nyt tai vauva synnyttyä on varmasti raskas prosessi tapahtui se sitten kumpana ajankohtana. Pikkuvauva vaiheessa kyllä varmasti moni parisuhde punnitaan, kun käydään jatkuvalla univajeella, ja se mitä elämä pikkuisen kanssa on, niin kyllä se vaan yllättää varmasti jokaisen ensimmäisen lapsen saavan.

Voimia sinulle, kaikesta huolimatta yritä nauttia ja iloita raskaudesta ja tulevasta vauvastasi ♡
 
Itsellä myös tilanne että olen tässä odotusvaiheessa yksin joten osaan suhtautua siihen paremmin että olen kaksin vauvan kanssa sitten tammikuusta eteenpäin. Helpompi tämä näin on kuin että ero tulisi kun lapsi on jo syntynyt, silloin menisi vauva aika murehtiessa ihmissuhde ongelmia ja surtua. Nyt tiedän itse että olen onnellinen kun se päivä koittaa kun saan vauvan syliin ei pelota että mikä ilmapiiri on miehen kanssa. Aikaisempi suhde oli nimittäin todella raskas ja opettava ja olen loppujen lopuksi iloinen että näin kävi, sillä olen onnellisempi nyt kuin pitkään aikaan. Kannattaa kuitenkin sinun punnita että onko tämä ero tullut mieleesi vasta raskauden myötä vai oliko ajatus sinulla jo ennen sitä, kuten jo aiemmin mainittiin niin hormoonit voivat tehdä paljonkin siihen että riidat tuntuisi suuremmilta kuin onkaan, tsemppiä!

Nannaniina ihana kuulla että sinulla menee hyvin ja olet onnellinen! :) itsellä on nimittäin niin vahva tunto siitä että kaikki meni juuri niinkuin pitikin ja olen onnellinen nyt! :) Se on tärkeintä! ensin alkuun pelotti että mitä muut ihmiset ajattelevat kun odotan lasta yksin mutta ne ketkä minut tuntevat tietävät että näin on parempi!
Onneksi on perhe ja ihanat ystävät tukena ja hengessä mukana! :)
 
Takaisin
Top