Löytyykö yksinodottajia Helsingistä? Mulla la marraskuussa ja seura kelpaisi :)
Yksin odottavat
- Ketjun aloittaja Jenni
- Aloituspäivämäärä
Meille kelpaa kyllä jo lisääntyneetkin kaverit. Itsellä ei ole lähipiirissä yhden ainutta lapsellista kaveria/tuttua tms joten mielellään tutustun muihin vanhempiin oli sitten yksin tai kaksin :) Ja tietty kun tuo tyttö tuolta tulee niin lapsimaisiin menoihin mielellään otettais kamuja
Täällä yksi Espoolainen 3kk:n pojan äiti ♡
Me asustellaan tässä Kivikossa itä-helsingissä. Että hyvin päästään kulkemaan vähän sinne sun tänne
Miltäs kuulostaisi jos koitetaan saada aikaan sellainen yhteinen tapaaminen? Jonne osallistuis sitten niin kuin sekä odottavat että vauvalliset? Olis tosi kiva kuulla toisten kuulumisia ja vauva arkea "yhden vanhemman perheissä", vinkit ja käytännön kikat kun ei ole kuin ne kaksi kättä 
Helsinki olisi varmaan aika hyvä paikka, jonne pääsisi sitten junilla tulemaan vaikka vähän kauempaakin? Niin pääsisi kaikki halukkaat mukaan
Helsinki olisi varmaan aika hyvä paikka, jonne pääsisi sitten junilla tulemaan vaikka vähän kauempaakin? Niin pääsisi kaikki halukkaat mukaan 
Vähän on ollut vaikeuksia päästä foorumille.. Mutta NYT :D
Tapaaminen kävisi meillekin vallan hyvin. Tosin nyt alkaa olemaan aika tuhteja vaivoja joten vähän huonosti uskallan lyödä lukkoon mitään tiettyä päivää. Eli mukana ollaan jos päivä on kunnolle sopiva :D
Tapaaminen kävisi meillekin vallan hyvin. Tosin nyt alkaa olemaan aika tuhteja vaivoja joten vähän huonosti uskallan lyödä lukkoon mitään tiettyä päivää. Eli mukana ollaan jos päivä on kunnolle sopiva :D
Keskusta on varmasti hyvä, viikonloppuna, tai arki-iltoina käy minulle. Oliskos niillä joilla on viikonloppu menoja niin ehdottaa jotain viikonloppua mikä sopii?
Meille passaa oikeastaan kaikki ajankohdat.
Moi,
Täälä hieman etsiskelen josko löytyisi vertais tukea selvittämään ajatuksia.
Potkikaakan pois jos ette koe kuuluvan tänne.
Tilanteeni siis on äärimmäisen hankala. Minulla on ennestään lapsia ja olen eronnut heidän isästään jo vuosia sitten.
Tapasin jokin aika sitten miehen jonka kanssa olemme toisillemme vielä aika vieraat mutta läheiset.
Tavanneet jokusen kerran ja nyt on tilanne se että raskaustesti ehkäisystä huolimatta näytti positiivista.
Olin ensin itse ehdottoman varma että en yksin voisi tätä pitää mutta en tiedä onko minusta aborttiin. Järki sanoo toista kuin tunteet.
Onko täälä samanlaista kokemusta ja miten päädyitte ratkasuunne?
Täälä hieman etsiskelen josko löytyisi vertais tukea selvittämään ajatuksia.
Potkikaakan pois jos ette koe kuuluvan tänne.
Tilanteeni siis on äärimmäisen hankala. Minulla on ennestään lapsia ja olen eronnut heidän isästään jo vuosia sitten.
Tapasin jokin aika sitten miehen jonka kanssa olemme toisillemme vielä aika vieraat mutta läheiset.
Tavanneet jokusen kerran ja nyt on tilanne se että raskaustesti ehkäisystä huolimatta näytti positiivista.
Olin ensin itse ehdottoman varma että en yksin voisi tätä pitää mutta en tiedä onko minusta aborttiin. Järki sanoo toista kuin tunteet.
Onko täälä samanlaista kokemusta ja miten päädyitte ratkasuunne?
Mun välit lapsen isään katkesi samana viikonloppuna kun raskauduin (tietämättäni) ja toki raskausaika oli haastavaa kun mietin pärjäänkö yksin jne, mutta nyt tyttö tosiaan 2v ja meillä on mennyt tosi hyvin. Isäänsä ei ole tavannut kun isä ei halua olla tekemisissä, mutta sit taas isänsä vanhempia on nähnyt pari kertaa.. Mun kokemuksen mukaan yksin pärjää hyvin, mutta mulla tosiaan esikoinen kyseessä.
Nostaisin tämän ketjun, jos täällä sattuisi olemaan joku muukin yksin lasta odottava/ tietoisesti yksin lapsen hoidoilla alkuun saattanut. Voisi olla kiva vaihtaa ajatuksia teidänkin kanssa. Itsellä tilanne, että sopivaa kumppania ei vaan ole löytynyt, ja kello tikitti siihen malliin, että oli alettava itse toimimaan, ettei loppuikäänsä kadu sitten lapsettomuutta, kun se nyt jo tuntui niin hirveältä ajatukselta ja jatkuvasti keräsin itseeni katkeruutta ja surua muiden lapsista, kun niistä olisi pitänyt iloita.
Nyt olen vasta rv 4+0 ja toivon, että mitään pahaa ei käy, ja saisin tällä kertaa tyypin syliin asti. Mahkut on, ettät tulisikin kaksi, se selvinnee parin viikon kuluttua varhaisultrassa; siinäpä oiskin sitten haastetta yksinäni kun olen, mutta tähän lähdin ja tässä olen.
Varmaan moni näitä lukeva ulkopuolinen (jos näitä nyt enää kukaan lukee, vanha ketju) moralisoi mielessään, että hirveä ihminen kun ei anna lapselle mahdollisuutta isään, mutta hyviä miehen malleja ja läheisiä miespuolisiaystäviä on kyllä ympärilläni niin, että kontaktia tulee myös heihin. Olen sitä mieltä, että parempi isättä kuin vaikkapa huonon, ei läsnä olevan isän kanssa, ja mikään ei poissulje sitä vaihtoehtoa, että vielä löytyisi hyvä parisuhde. Nyt vain olen ilman sitä hätää ja pakkoa, että on löydyttävä joku, kuka tahansa, jonka kanssa voisi lapsen tehdä. Sekään ei olisi ollut hyvä. Nyt on varaa(aikaa) rauhassa tutustua ja löytää oikea ihminen. Toinen taas pitää rohkeana, toinen hulluna. Ehkä olen niitä kaikkia ja varmasti vaikeaa tulee olemaan, mutta on myös mahdollista, että kaikki menee ihanasti, ilman ongelmia. Joskus on vaan hypättävä tuntemattomaan. Tsemppiä myös niille, jotka yksin odottavat, lukevat näitä, mut eivät rohkene kirjoittaa. Kirjasuositus: Eve Mantu: Musta tulee perhe.
Nyt olen vasta rv 4+0 ja toivon, että mitään pahaa ei käy, ja saisin tällä kertaa tyypin syliin asti. Mahkut on, ettät tulisikin kaksi, se selvinnee parin viikon kuluttua varhaisultrassa; siinäpä oiskin sitten haastetta yksinäni kun olen, mutta tähän lähdin ja tässä olen.
Varmaan moni näitä lukeva ulkopuolinen (jos näitä nyt enää kukaan lukee, vanha ketju) moralisoi mielessään, että hirveä ihminen kun ei anna lapselle mahdollisuutta isään, mutta hyviä miehen malleja ja läheisiä miespuolisiaystäviä on kyllä ympärilläni niin, että kontaktia tulee myös heihin. Olen sitä mieltä, että parempi isättä kuin vaikkapa huonon, ei läsnä olevan isän kanssa, ja mikään ei poissulje sitä vaihtoehtoa, että vielä löytyisi hyvä parisuhde. Nyt vain olen ilman sitä hätää ja pakkoa, että on löydyttävä joku, kuka tahansa, jonka kanssa voisi lapsen tehdä. Sekään ei olisi ollut hyvä. Nyt on varaa(aikaa) rauhassa tutustua ja löytää oikea ihminen. Toinen taas pitää rohkeana, toinen hulluna. Ehkä olen niitä kaikkia ja varmasti vaikeaa tulee olemaan, mutta on myös mahdollista, että kaikki menee ihanasti, ilman ongelmia. Joskus on vaan hypättävä tuntemattomaan. Tsemppiä myös niille, jotka yksin odottavat, lukevat näitä, mut eivät rohkene kirjoittaa. Kirjasuositus: Eve Mantu: Musta tulee perhe.