Yksin odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jenni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heippa!

Tänne Ilmoittaudun mukaan myös... :)
Heinäkuussa laskettu aika, 6.7. Yksin odotan, yllätyksenä tuli mutta vuosien toivomisen jälkeen ♡

Oon lueskellut täältä palstalta erilaisista tilanteista, ja täytyy sanoa, että varmaan oon päässyt "henkisesti helpommalla", kun heti alkuunsa olin valmistautunut että odotan ja saan vauvan yksin. Mulla on tarkempi "selonteko" elämäntilanteestani tuolla LA Heinäkuu 2015, täytynee käydä kopsaamassa tähän :)
 
Nannaniina sanoi:
Moikka kaikille :)



Olen uusi foorumilainen, ja liityn ilolla mukaan vaihtamaan ajatuksia, tunteita ja tarinoita odotuksesta ja kaikesta mahdollisesta tähän ihanaan elämäntilanteeseen liittyvästä.

Olen 28 vuotias, esikoiseni laskettu aika on 6.7, odotus tällä hetkellä viikoilla 20+1. Tämä raskaus oli kaikkea muuta kuin suunniteltu, mutta enemmän kuin hartaasti ja pitkään toivottu.

Takana on monen vuoden haave ja unelma lapsesta, yritystä, lapsettomuus tutkimukset, ja paljon sekalaisia tunteita. Lapsettomuus tutkimuksissa löytyi polykystiset munasarjat, prolaktiini hormooni arvot samassa luokassa kuin imettävällä äidillä, mikä estää ovulaation.. Lääkärin sanat: spontaanisti raskaaksi tuleminen erittäin epätodennäköistä. Yritystä jälleen, mutta hormonikuurien avulla, ei onnistunut, lopulta myös ero. Jonkin ajan kuluttua uusi parisuhde, joka johti avioliittoon, unelma vauvasta kovempana kuin koskaan, mutta jälleen; ei niin ei, ja jälleen ero.

Olen ollut sen jälkeen sinkkuna, noin 1,5-2 vuotta, olin kuunnellut ystävieni vauva uutisia toinen toisensa jälkeen. Aloin tekemään jonkinlaista surutyötä, totuttelin itseäni ajatukseen, etten tulisi saamaan lapsia. Toissa kesänä kuukautiset loppuivat kokonaan, mutta käynnistettiin hormoonikuurilla. Muistan kun lääkäri ihmetteli miksi haluaisin käynnistää kuukautiset, kun ei kerta aktiivista parisuhdettakaan tällä hetkellä ole. Yritin epätoivoisesti selittää etten ollut vielä valmis luopumaan toivosta, enkä kuukautisista, kun eihän sitä koskaan tiedä.. Se tuntui olevan jonkinlainen loppu myös haaveilleni, yritin alkaa miettimään elämääni uudestaan, mitä teen, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä haluan.

Syksyllä sairastuin vakavasti, jonka seurauksena jäin pitkälle sairaslomalle. Tutustuin mukavan oloisen mieheen, tapailimme, kävimme treffeillä, vietimme aikaa yhdessä. Marraskuun puolessa välissä luulin sairastuneeni oksennustautiin, aivan järkyttävän huono olo, mikään ei pysynyt sisällä. Rinnat muuttuivat aroiksi, ja alavatsalla outoja tuntemuksia. Ajattelin että pitääkö kuukautistenkin nyt juuri alkaa. En ollut enää aikoihin niitä mitenkään säännöllisesti odotellut, tulivat miten sattuu 3-5 kertaa vuodessa. Meni muutama viikko, eikä kuukautisia kuulunut, joten tein testin "rauhoitellakseni" tätä miestä ketä tapailin. En edes pysty kuvaamaan sitä tunteiden määrää mitä sisälläni oli kun testi olikin positiivinen! Ei voi olla totta! UÄ kaksi päivää testin tekemisen jälkeen, en voinut uskoa, sain käteeni neuvola kortin ja raskaus oli viikoilla 10+4. Miehelle uutinen oli järkytys, minulle selvisi että hän olikin parisuhteessa.. Hän ei halunnut osallistua asiaan mitenkään, sanoin että minulle sopii, ja ettei tarvitse olla missään tekemisissä. Minulle oli aivan se ja sama, olin niin onnellinen raskaudesta, että miehen teot eivät kauaa painaneet mieltäni.

Koko alku raskauden olen pelännyt että jokin menee pieleen, mutta viikko viikolta, vauvan liikkeiden tuntuessa yhä selkeämmin, on pelko vähentynyt, ja sydän täyttynyt rakkauden ja onnen sekaisin tuntein ♡ Vaikka odotankin yksin, ilman kumppania, olen tilanteeseen täysin tyytyväinen, enkä muuttaisi elämässäni juuri nyt mitään :)
Click to expand...
Tässä tosiaan oli tämä... :) Sen verran tosin muuttunut että RV 22+6 on tänään ja Rakenneultrassa lupailivat että pieni poika sieltä olisi nyt sitten tulossa ♡
 
Niin ja onnea kaikille Odottajille ja teille onnellisille jotka olette jo pikkuisenne saaneet ♡♡♡
 
Onnea! :) itse monen keskenmenon kokeneena voin sanoa,että tuon pikku tuhisijan saaminen syliin oli maailman parasta<3 Mä lemppasin sen mun "miehen",jonka kans olin kuukauden :) Mä olin myös asennointunu et odotan yksin ja oon yksin,mut sit loppu vaiheessa toi mies tuli kuvioihin..nooh lapsi synty ja parisuhde meni alas päin ja ei se uskaltanu tohon edes koskea,joten näytin ovea ja sanoin hei hei ja ollaan kaksistaan :) En kaipaa edes muestä jotenki ahdistais ajatus miehestä.. Jenni mua saa nyt sit lyödä paistinpannulla soitin hormooni huuruissani tytön isälle ja pyydin anteeks käytöstäni ja kerroin et tyttö on syntyny,mut eipä siitä oo sen jälkee kuulunu joten sen uhkailut oli siis turhia :)
 
Harmi Tiada et suhde meni :/ Haha, kyl vissii saan nyt tost kettuilla sit ! :D Mut tuu käymää ! Mun pitäny sulle viestiä laittaa, mut ain unohtunu. Kusipää ku ei mitää kuulu.

Täällä nyt tietää kaikki asiast ! Hitonmoista draamaa myös on tähän mahtunu, jaksa enää ees selittää. Isä yritti yhteishuoltajuutta, mutta totesin ettei tuu tapahtumaan. Ymmärsi sen sentäs, mutta ehdotti taas esim. Parisuhdetta ja huhhu mitä kaikkea !
 
Minäkin taidan sitten odotella ihan yksin. Ilmoittaudun joukkoon varovasti. Olen 33-vuotias, tämä on todella toivottu raskaus sillä olen halunnut lasta jo pitkään, olin sitten yksin tai en. Ihan vasta olen plussannut, että ensimmäisiä ajatuksia tässä kelailen.

Alkoholismi vie miestä, ei sitä voi tässä mukana roikottaa kun pitäisi jaksaa huolehtia itsestäkin ja kasvavasta. Masennuksesta olen kärsinyt elämäni aikana, aion ehdottomasti olla rehellinen neuvolassa näistä haasteistani. Ei ne neuvolassa eikä lastensuojelussa pahalla mitään tee, vaan varmistaakseen, että kaikki menee hyvin. Ja tukea tarjoavat jos omat voimat on vähissä. Lukaisin vaan nopsaan vähän aiheita mistä olette täällä keskustelleet...
 
Miekkonen potkittu pellolle ja kahestaan ollaan tytön kans.. Koliikki alkanu vaivaa nii unohtuu kaikki muut..
 
Meillä ensviikolla aika dna testeihin, eli äijä vihdoin käynyt suellä lastenvalvojan luona, toivottavasti kävis pian myös testeissä eikä odota viimiseen asti (lähetteessä luki että käytävä 5.5. mennessä) Haluisin tän asian mahd pian pois päiväjärjestyksestä ja siis vaivaamasta mun päätä keskeneräisyydellään!!
 
Eksyin lueskelemaan neidin syödessä (tosin vasta n. sivulla 10), mutta on jo sanottava että ootte te kuitenkin vahvoja ja sisukkaita naisia ♡
 
Mulla eka neuvola vasta edessä mutta miten ootte ilmoittaneet asian silloin kun ette halua isän vastuuta mistään?
 
Tänne on näköjään tullut uusia yksinodottajia! En oo ite ollut niin aktiivinen täällä kun on mennyt pari kk vähän sumussa ja toipuen! Nyt kuitennkin alkaa tottumaan tähän eikä enää tunnu niin pahalta. Tilannetta helpottaa se että tapailen tällä hetkellä aivan ihanaa AIKUISTA miestä! Ollaan tosi alussa enkä uskalla olla liian toiveikas ettei tule pettymyksiä mutta häntä ei tämä tuleva lapsi haittaa yhtään :) meillä on kyllä 14v jota alussa kauhistelin mutta nyt se tuntuu jo ihan normaalilta! Oon tosi positiivisin mielin nyt, eikä lapsen isästä oo ollut vaivaa vaan on kiltisti nyt antanut mulle tilaa olla ja jatkaa elämää.
 
Ny kun on pariviikkoa oltu mökillä mun vanhempien kanssa, eli lisäkäsiä/sylejä on 24h tarjolla, on huomannut miten kiinni sitä yksinollessa onkaan tuossa pienessä rakkauspakkauksessa. Onnea kun saa käydä rauhassa suihkussa/saunassa/vessassa aina kun siltä tuntuu. Joku toinen tekee ruuat tai pitää vauvaa kun itse teet yms yms.. oon saanut nukkua päikkärit vaikka vauva valvoisi ja kitisisi, kun mun faija on aina sylittämässä ja leikittämässä tuota pikkuneitiä :)

Olisi joo varmasti paljon helpompi jos ois se puoliso kotona, mutta onneksi on näitä apukäsiä aina välillä edes tarjolla!
 
Mullakin oli ihana mies ja ikä etoo 14 vuotta,mut se suhde kaatu lapsen syntymän jälkeen ja ollaan erottu. Neiti oli lauantaina mummilla yökylässä ja voi luoja,kun oli hiljasta!!:D ja ei tarvinnu yöllä kertaakaan herätä :O
 
Nyt pikkuneidin isä sit ilmoitti haluavansa tavata, kun tuli dna-testitulokset eikä hän voi enään uskotella edes itselleen ettei olisi isä.. *huoh* en kyllä odota mitenkään innolla sitä vuerailua saati lastenvalvojalle menoa, jonne mies tulee mukaan
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top