Yksin odottavat

Mäkin olin jo koko odotusajan yksin, mies osoittautui niin pahaksi valehtelijaksi, että lähinnä toivoin ettei tarttisi koskaan olla hänen kanssaan missään tekemisissä (ja enpä juuri olekaan). Tyttö nyt pari päivää päälle 7kk ja nämä ovat kyllä olleet elämäni parhaita kuukausia!

Kovinkaan usein ei ole tullut tilannetta, että kaipaisin sitä parisuhdetta, hyvin on pärjätty tytön kanssa kahdestaan. Mulla on tosi ihanat ystävät ja oma perhe tukena, sekä ihan super mukava aputiimi lapsiperheiden kotipalvelusta, että saan välillä omaakin aikaa :)

Nyt oon käynyt (vauvan kanssa) yksillä treffeillä, mutta mikään kiire mulla ei ole muuttaa tätä elämäntilannetta. Toki välillä kaihoten katselen lapsiensa kanssa touhuavia isiä, mutta uskon että tytöstä kasvaa onnellinen vaikkei isää/isäpuolta elämässä olisikaan.
 
Ihana kuulla kolibri! :) juuri tuollaiset tarinat auttaa itseäkin tässä tilanteessa. Ja olen myös nähnyt sen että on vauva ja huono mies niin itselle en sitä yhtälöä halua ennemmin olen vauvan kanssa ja onnellinen kuin että siinä olisi joku ihminen tuomassa vain ongelmia elämään. Kyllä se kunnollinen ja oikea mies sieltä sitten joskus kohdalle osuu ja täydentää elämää omalta osaltaan :) onneksi olen sosiaalinen luonteeltani ja osaan pyytää apua ja etsiä seuraa leikkikentälle touhuamaan ei pidä jäädä koskaan rypemään ja surkuttelemaan. Itse me olemme omasta onnestamme vastuussa. Hatun nosto kaikille vahvoille naisille!! :)
 
Josefina, itsellä kaikki suhtautuivat asiaan hyvin, ja oikeastaan ajattelin itse niin, että jos jolla kulla asian kanssa ihmettelemistä, niin ihmetelkööt rauhassa :wink

Vauvani on tänään 6 viikkoa, enkä muuttaisi elämässäni mitään! Ja ihana kuulla, että odotat vauvan tuloa rohkeana ja sillä ajatuksella, että kaikki menee hyvin! Itse olen nauttinut tai tästä vauva ajasta niin täydellä sydämellä, enkä ole kokenut olevani yksin, ja ehdottomasti parempi ilman parisuhdetta, kuin huonossa suhteessa. Loppuraskaus tuntui itsellä rankalta, ja ainoastaan silloin välillä mietin kuinka ihanaa jos olisi puoliso nyt tässä, joka hoivaisi ja auttaisi. Mutta vauvan synnyttyä en ole kertaakaan kaipaillut parisuhdetta tai muuta vastaavaa, vaan olen ollut vauvasta niin onnellinen...! ♡♡♡

Josefina, sulla ihan oikea asenne! Kiva Kuulla että on myös perhe tukena, itsellä myös, ja ovat olleet iso apu ja rakkaudella mukana vauvan ensi hetkistä lähtien. Kaikki menee varmasti hyvin, nauti raskaudesta ja vauva ajasta, äitiys on ihana lahja, ja kyllä tästä elämänvaiheesta selviää ilman miestäkin :wink
 
Nannaniina kiitos ihanista sanoista ja paljon onnea pienestä vauvastasi! :) äitiysloma alkaa 10.12 ja la 19.1 niin ajattelin juuri tuota loppuraskautta että menen isälleni joulukuuksi asustamaan maalle niin on seuraa ja apua sitten siellä, tammikuuksi sitten takaisin kotiin odottamaan pienen tuloa :) myös raha asiat olen tarkkaan suunnitellut ja säästän pari tuhatta että on varaa olla hoitovapaalla pitempää eikä heti pidä palata töihin kun vauva on vielä niin pieni.. Onneksi asunnosta saa myös lyhennysvapaatakin rarvittaessa :) eli kaikki asiat on kyllä mietittynä ja suunniteltuna.. varmaan siksi on myös näin rohkea olo kun on varautunut kaikkeen niin tietää selviävänsä :)
 
Mulla oli la 18.1. olin joulun mun vanhempien luona Lahdessa, tulin käymään kotona välipäivinä ja oli tarkoitus mennä uudeksi vuodeksi takas vanhempien luo ja olla rauhassa ainakin loppiaiseen.. kappas vaan lapsivedet menikin jo 30.12. ja suunnitelmat ihan uusiksi :grin eli jos haluaa olla jossain tietyssä paikassa synnyttämässä niin ei kannata majailla kovin kaukana! Vaikka tosiaan, synnytetäänhän niitä lapsia ympärimaailmaa!!

Mutta isosti tsemppiä odotukseen!!:thumleft
 
Oho!! Eli täytynee siis varautua tuohonkin! :D olisi siitä lyhyt matka Lappeenrantaan synnyttämään mutta kyllä sitä olisi ennemmin kotikaupungissaan kun se päivä koittaa! Eli pitänee heti joulun jälkeen palata kotiin varmuuden vuoksi odottelemaan :D
 
Kiitoksia edelleen vaikeeta uskoa,kun oltiin kaksistaan 9kk+5kk tytön syntymän jälkeen,että vielä voi löytää jonku jolle kelvataan :)
 
Ihana kuulla Tiada...! ♡♡♡ Onnea paljon uuden parisuhteenkin johdosta! Ei se vauva estä sitä elämän miestä löytymistä, vaikka toki itsekin sitä monesti jäänyt miettimään että löytyyköhän vielä joku joka huolisi "koko paketin" :wink
 
Meillä menee taas vaihteeksi ihan hyvin. Ainakin niin kauan, kun jaksan itse tehdä kotona kaiken. Kumminkin, eli miten ihan vastasyntyneen vauvan tapaamiset isän kanssa? Eihän pientä vauvaa voi erottaa "hetkeksikään" äidistään? Tätä olen miettinyt paljon ja pelkään, että jos ero tulee raskauden tai vauva-ajan aikana, että joudun olemaan erossa pienestä. Hoidetaanko tuollaisessa tilanteissa tapaamiset äidin luona?
Kun meillä on kova riita, mies uhkailee etten näkisi lastani ja ottaa vaikka oikeudet omiin käsiinsä. Kertoo kuulemma jotain juttuja lastenvalvojalle minusta (olen ihan tavallinen eikä mitään hämärätaustaa), joten en tiedä mitä hän aikoisi sinne valehdella ja jos niin tekee niin kai ne tutkii asian oikean laidan. Oon tosi huono hakemaan apua mistään ulkopuolisilta, siksi näin anonyymisti on helppo täältä kysellä. :/

Vilijonkk4 24+2
 
Hei Viljonkka!
Ei pelkästään puheiden perusteella tehdä yhtään mitään, omaa asemaansa mies perättömillä jutuilla vain huonontaa, eli sitä ei tarvitse pelätä. Ihmiset tekevät katkeruuksissaan esim. Perättömiä Lastensuojelu ilmoituksia, ja kyllä ne aina selvitellään. Aika lapsellista käytöstä mieheltä, anteeksi jos sanon nyt liian suoraan, mutta jos mies tuollaisia uhkauksia tekee, saati sitten toteuttaisi, niin ei hän kyllä lapsen parasta ajattele, saatikka lapsen hyvinvointi paljoa merkitse..

Pientä vauvaa ei eroteta äidistä, esimerkiksi jo imetys itsessään on yksi syy miksi lasta ei voi äidistä erottaa. Myös pienen vauvan kiintymys suhteen vuoksi yökyläily ja äidistä erossa oleminen ei ole lapsen edun mukaista alle vuoden iässä, ja käsittääkseni taaperoiässäkin mietitään hyvin tarkkaan lapsen etua, eli mitään "joka toinen viikonloppu isän luona" ei tule vielä pitkään aikaan toteutumaan. Eli voit tämänkin asian suhteen voit olla rauhassa. Siitä miten sitten tapaamiset käytännössä toteutetaan, niin minulla ei ole varmaa tietoa. Ymmärtääkseni sovitusti äidin luona, mutta mikäli tämä ei ole mahdollista, niin en tiedä miten silloin toimitaan...?

Toivottavasti näistä oli jotain apua, ja mikäli ero tulee ja mies heittäytyy hankalaksi, kerro suoraan miehen esittämistä uhkauksista, ne viestivät myös viranomaisille miehen motiiveista.

Jaksamista ja voimia sinulle!
 
Mulla 'entinen elämäni' päättyi nuorimman ollessa vastasyntynyt.

Isä ei suostunut mihinkään äidin luona tapaamisiin uuden kumppaninsa vuoksi joten käytännössä meni näin:

Isä tapasi vauvaa kerran parin kuukauden ikäisenä pari tuntia ja kun imetys päättyi 5 kk:den iässä (maitoa ei yksinkertaisesti enää minulta tullut) minun 'piti' antaa 'lapsen edun mukaisesti' vauva isälle isompien sisarusten kanssa viikonlopuksi. Tapaamis välimatka oli niin pitkä, jotta mikään muu versio ei käynyt.

Minulle tämä kahden yön ero vauvasta oli aivan hirvittävä. Itkin koko viikonlopun ja pelkäsin kaikkea mahdollista. Sunnuntaina kun sain vauvan takaisin syliini, niin huomasin että ihan sama rakkauspakkaus siinä oli. Minusta poijalle ei tullut minkäänlaisia traumoja näistä viikonloppu eroista äidistään. Päin vastoin, sai tutustua myös isäänsä. Tapahtuneesta on nyt yli kymmenen vuotta ja reipas miehen alku on kasvanut. :)

Itse opin pikkuhiljaa nauttimaan näistä lapsivapaistani. Yhärinä kun niitä hengähdystaukoja ei niin arjessa ollut. Kävin ulkona, katoin telkkaa rauhassa, vietettiin saunailtoja kavereiden kanssa, nukuin koko yön heräämättä. Kaikkea rentouttavaa mistä tuli hyvä mieli. Akut latautuivat ja oi että ne taaperon halit tuntuivatkin taas makioilta kun sunnuntai-illan kotiin paluu koitti. :Heartred

Vanhempien eroahdistuksista huolimatta lapselle on hyväksi tutustua varhain molempiin vanhempiinsa ja ei äiti ole yhtään sen oikeampi vanhempi kuin isäkään jos molemmat ovat täyspäisiä ja lastaan rakastavat. :)
 
Vilijonkka, miehesi uhkailut voit jättää omaan arvoonsa. Ei hän peepuheillaan sulta lasta voi viedä. Tsemppihaleja Sinulle. Elät raskasta aikaa, mutta usko pois, joku päivä se on vain hieman huonompi muisto menneisyydestä. Vertaistuki auttoi ainakin minua aikanaan selviämään. :Heartred
 
Kiitos Zade kun jaoit kertomuksesi, kuulostaa silti todella hurjalta tuo että isä oli tavannut vauvan vain kerran parin kuukauden ikäisenä ja tämän jälkeen imetyksen päätyttyä alkoivat "viikonloppu vierailut" :O Ihana silti kuulla että kaikki on mennyt hyvin ja vauvasta kasvanut reipas poika ♡

Olisikohan tilanne ollut sama mikäli näitä muita sisaruksia ei olisi ollut...? Itse olen ollut tosiaan siinä uskossa, ettei alle 1 vuotiaille suositella tuota 'kahden kodin' järjestelyä? En tiedä onko se käytännössä todella niin, en muista mistä olen tämän käsityksen saanut... (?)
 
Musta on ihana lukea näitä kokemuksia siitä, miten elämän heittäessä sitä on kuitenkin selvinnyt ja voi nyt onnellisena ja viisaampana pohtia taaksepäin menneiltä ♡
unohdin kokonaan kommentoida, että onhan tuo ihan totta, että isän ja lapsen suhteen kannalta on kyllä todella haastavaa jos ero tulee raskauden aikana, tai pikku vauva iässä... Ei kyllä tosiaan mikään helppo tilanne!!!
 
En osaa sanoa mikä on 'oikea' järjestely vauvaikäisen tapaamisiin, meillä vaan lastenvalvoja ohjeisti tekemään silloin näin ja en osannut silloin nuorena ja arkana ehdollistaa tätä mitenkään. Lasten isäkin ehti kysellä monta kertaa että joko imetys on loppunut ja vaati vauvaa viikonlopputapaamisiin. Itse koin silloin olevani vain itsekäs jos en lasta olisi antanut suosiolla, ehkä juuri siksi, että minuun itseeni koski ero vauvasta niin. :sad001 Lapseen tämä ei näyttänyt vaikuttavan, vaan oli tosiaan iloinen vesseli kotiuduttuaankin. :) Isommat sisaruksetkin olivat silloin pieniä, 2 - 7 -vuotiaita, vaikka toki he varmasti loivat vauvalle tuttuuden tunteen ympärille hälinällään ja räkäisine pusuineen. :wink

Näin jälkiviisaana voin sanoa, että meidän vanhempien ero vaikutti eniten esikoiseen. Erohetkellä juuri eskarin käynyt tyttö kärsi erosta ja ikävöi eniten poissaolevaa vanhempaansa ja isä-lapsisuhde muuttui. Vauvaikäinen taas tutustui uuteen ihmiseen, vaikka meni aika monta vuotta ennen kuin ymmärrykseen meni mitä se sana 'isä' tarkalleen ottaen tarkoitti. Muistan kun lapsi oppi puhumaan, niin hän käytti 'isä' sanaa vähän nimen/sedän asemasta. Kun hän kuuli jotakuta toisen lapsen nimittävän isäksi, niin poikanikin luonnollisesti huuteli isää. Tämä oli taas minusta surullista, toisesta isästä kiusallista tai hassua, riippuen henkilöstä ja toisen isän lapsesta ärsyttävää: 'ei se sun iskä oo'. Poitsu vain ei ymmärtänyt leikki-iässä mitä ihmettä hän nyt teki väärin 'isättelyllään'.

Tätä en kuitenkaan kadu jälkeen päinkään, että lapsi tutustui jo vauvana isäänsä. Luulen että taapero ja leikki-iässä olisi ollut vaikeampaa lapselle alkaa olla erossa minusta viikonloppu 'vieraan' ihmisen luona, vaikka häntä isäksi kutsutaankin.
 
Muokattu viimeksi:
Viisaita ajatuksia ja oivalluksia. Varmaan tilanteeseen vaikuttanee sekin, että minkälainen isä on, eli että on sillä tavoin luotettava hoivaaja, ettei tarvitse siitä olla huolissaan vauvan kannalta. Onhan se totta, että vauvan ja isän täytyy viettää aikaa yhdessä, jotta isä-lapsi suhde voi kehittyä. Ymmärrän kyllä täysin senkin, että äidin ero vauvasta ahdistaa ja tuntuu pelottavalta ajatukselta! Ei se ole itsekkyyttä, vaan varmasti ihan luonnollinen tunne, kun haluaa pitää lähellään, hoivata ja suojella tuota pientä nyyttiä. Vaikeita asioita, ja olet kyllä osannut ajatella asian todella kypsästi. Itse en tiedä osaisinko toimia yhtä lailla, vai liekkö imetys olisi "jatkunut" (siis vaikkei todellisuudessa olisikaan....) tuonne 3 vuotiaaksi :D
 
Moikka kaikille! Mahtaako täältä löytyä yksin odottajia tai yksinhuoltajia kuopiosta? :) Itse olen yksin odottaja ja muuttamassa kuopioon heti kun saan asunnon. Olisi kiva saada seuraa samanlaisessa elämäntilanteessa olevasta/olevista. :)
 
Olisi kyllä kiva joo saada samalta suunnalta samassa tilanteessa oleva seuraksi..Itse olen Lahdesta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top