Yksin odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jenni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eka ajatus oli et voooooi paska!! Mut sit sitä jotenki tottu asiaan,se masennus mul oli sen takia et tuntu etten pärjää,mut kasvoin siitä yli ja otin itteeni niskasta kiinni ja päätin et varmana pärjään! Isukista "yli" pääseminen oli helppoo ku erottiin enne ku sain tietää odottavani,joten eipä sitä oo kauheesti näkyny ja tarpeeks monta mokaa nii aivan varmasti unohtuu :D
 
Nyt kannattaa nauttia,koska sit sitä tulee ikävä :)minähän en enään "virallisesti" kuulu yksin odottajiin ku oon löytäny rinnalleni miehen kuka haluaa ottaa lapsesta täyden vastuun vaikka ei ookkaan isä! :)
 
Muokattu viimeksi:
Oih. Ihana kuulla et oot löytäny :)
Nojoo monet mokat kaveri kyllä täki, mut olin/olen vaan niin rakastunu ja tosissani hänen kanssaa.
Sen tiedän että pärjäisin kyllä. Oon kaveri porukassaki ainut kellä niitä lapsi ei ole, et on tullu hoidettuu muita ja kuullu muitten opettavaisia tarinoita :)
Mut kuis sulla uuden kanssa? Oliko sun helppo ottaa uus elämäänne? Ite en osaa kyllä vielä ajatella ketään toista miestä elämään. Saati että joku vielä haluais tulla yksin odottajan/yh äidin elämään.. Rumasti ehkä sanottu mut nyt tuntuu tältä
 
Olin mäkin rakastunu isukkiin ja tosi katkera sille meijän erosta..Mun "uus" mies..noh siis tarkotushan oli etten ottais ketään tähän,mutta asiat vaan sit meni tähän et yhteiseloa harjotellaan :D Tää on mun vanha työkaveri ja ollaan tunnettu n. 3 vuotta eli siis ei mikään uus tuttavuus :) Me ollaan aina oltu tosi läheisiä,mut jostain kumman syystä ei olla kunpikaan aikasemmin tehty alotetta :D Nyt sit yli kuukaus sitte se otti yhteyttä kysyäkseen mitä mulke vaihteeks kuuluu ja vastasin siihen ja siitä meijän viestittely sit alkokin :) Tosin me ollaan siitä asti ku ekan kerran nähtiin mun työpaikalla n3 vuotta sitte nii juteltu,mut se oli enemmän kaveri mielessä juttelua tää mieshän oli ensimmäisiä,jotka sai tietää mun raskaudesta ja olikin tukena aluks iha vaan kaverina,mut mikä lie aivoissa menny nii pahasti pieleen et tästä tulikin vakavempaa ;D No ei..kyllä mä oon tyytyväinen ja siinä vaiheessa ku mies rupes käymään täällä nii kyllä kipinät lenteli :) Vielä en osaa sanoo miten tästä eteenpäi ku on niin tuore suhde,mut kyllä se haluis ottaa vastuun lapsesta :)
 
Ihana kuulla :)
Ehkä se onni mullekkin sitten vielä näyttäytyy. Siis muutenkin kun lapsen tulolla :)
Mut hei asiasta taas toiseen. Isyystesti? Apua?!
Onko se pakko tehdä lapsen synnyttyö vai voika esim 5vuoden päästä tehdä?
Niin siis tä mieshän oli toivonu mun tekevän abortin jne, et ehkä on sit parempi ettei liity elämään. En ainakaan meinaa painostaa enkä ottaa asiaa puheeks. Mut jos hän ite joskus haluaa niin kuinka toimia?
 
Niin ja siitä kysyisin, et ootteko te puhunu ihan avoimesti neuvoloissa? Kertonu millanen isä on ja omista huolista/jaksamisesta? Osa mun kavereista sanoo ettei kannata puhua liian avoimesti. Voi joutua johonki " tarkkailuun". Tarkottaa mitä?
 
Mulle sanottiin et mun tilanteen kannalta ei kannata isyystestiä tehdä,koska tällöin lapsen isä voi alkaa vaatimaan tapaamisia ja tämän lapsen isä ei ole todellakaan ole luotettava.Mutta valitettavasti lapsen isä voitunnustqa lapsensa ja tätä kautta viedä asian oikeuteen joilloin ite joutuu maksaa kaikki kulut,jos äiti ite suostuisi testeihin niin ne ei maksais mitään. Mä oon ihan alusta asti kertonu miten asia on ja jouduinki heti psykologille juttusille tosta mun mielenterveydestä ja puhtaat paperit tuli! Mut siis joo mua ainakin tarkkaillaan ehkä enemmän just ku en oo viel päässy kertomaan et oon parisuhteessa nykyään. Ainahan parasta ois olla rehellinen mutta jos ite saisin päättää oisin jättäny kertomatta sen masennuksen. :D Kauheeta ku mä vaan täällä vastailen :D
 
Hyvä että edes joku :) kiitos siitä.
Jos sitä sit itte yrittäis vaan puhua. Jotenki tuntuu paremmalta puhua tuntemattomalle kuin kavereille tai vanhemmille.
 
Mulla kaveri sai lapsen yksin, erosi huonosta miehestä odotusaikana. Kertoi neuvolassa masennuksesta ja tästä huonosta parisuhteesta, ja sai terapiaa ja tukea jo odotusaikana, ja ne oli sille todella hyödyllisiä. Auttoivat jäsentämään omia haluja, käytössä olevia selviytymismekanismeja joista osa hyviä, osa huonoja, ja oppimaan omia vahvuuksia ja myöskin sitä, miten ystäväni haluaa kasvattaa lapsensa ettei toistaisi omien vanhempiensa virheitä.

Ongelmia oli paljon, mutta hänelle avoimuus johti avun saamiseen.
 
Mulla on vähän sama et helpompi puhuu tuntemattomalle ja ehdottamasti kannattaa ettei jää noitten asioitten kans yksin :)
 
Mua vaan eniten ärsytti se ku ei se neuvolan täti halunnu uskoo etten oo yksin,koska mulla on aivan mahtavat tukihenkilöt :)
 
Kiva kuulla et on saanu apua :)
Jotenkin myös itse pelkään et mut "tuomitaan huonoksi adottajaksi/äidiksi". Siksi pelottaa olla niin avoin. Kiitos vinkistä teillä :)
Ja onhan mulla pari hyvää ystävää jotka jaksaa huolehtia voinnistani, että sikäli en nyt ihan yksin ole mut kuitenki. Kaipais sitä jotain vierelle jonka kanssa jakaa tämän odotus ajan ilot ja pelot.
Noh, seuraavaa neuvola käyntiä odotellessa..
 
Mä sain paskamutsi leiman siitä etten anna lapsen isän olla lapsen kans tekemisissä :D Toisest korvast sisää ja toisest ulos :) Sä itse tiedät,että tuut olee hyvä äiti vaikka ootkin yksin se on rankkaa,mut se on sen arvosta :)
 
Mä varauduin yksin odottamiseen ennen kuin isälle kerroin, joten ei järkyttänyt. Mä olen vauvaa halunnut siitä lähtien kun 13v täytin :-D Tän isä tekee koko ajan paskoja, mut tulee tänään auttaa muutos ni alotan kiukuttelun sille vasta tän päivän jälkee kunnol xD Masennus mul oli ennen raskautta, halusin lääkkeet lopettaa heti kun sain tietää. Lääkärit yritti estellä, mutta totesin että hyppinöö kuusee ja hyvin oon pärjänny ilmanki :-) Me ollaa nyt päästy sairaalast !! Mä fiilistelen nyt niin pienistä asioista, ettei edes paska isä voi tätä pilata
 
Elikkäs oot jo pikkusen saanu?
Mä kans odotan et alkais masu kasvaa kunnolla josko sitten ittekki jaksais tästä paremmin iloita. Mikään ei vaan tunnu kiinnostavan nytte :(
Mut teijän kommenteista on ollu hurjasti apua :)
 
Juuh. 2 viikkoinen on nytten poju ja sairaalassa tuo aika oltu :/ Kysele vain rauhassa mitä mielee tulee ^_^ Nii ja neuvolois oon sanonu vaa olevani yh. Asia sillä selvä. Ja ite kuumottelen sossui sun muita ehkä liikaakin.. Mut toisaalt. Oltiin musta ls-ilmotusta tekemässä perhetyöntekijän ouolesta, kun kämppä on kaaos. Ei ottanut kuuleviin korviinsa että tavaroita ollaan tulossa seuraavana päivänä pakkaamaan.. Huoh
 
Mut eks säkin oo kohta jo saamassa? Ainaki mä ymmärsin textistä niin :) mulla vielä niiiiiin kovin pitkä aika
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top