Täälläki on yks joka odotti yksin, pikku prinsessa synty viime perjantaina ja isä yllätti kyllä positiivisesti. Oon tässä lukenu teijjän juttuja odotusaikana ja ajatukset oli justiinsakki samanlaisia ku teillä, isä lupaili kaikenlaista mutta puheiksihan ne suurinosa jäi, oli hälläväliä asenteella koko odotusajan vaikkaki lupas olla tukena ainaki loppuraskaudessa mutta eipä miestä näkyny. Mietin itekki että lapsi ois varmaan parempi kasvattaa yksin jos isää ei kerta kiinnosta, lapsen takia en kuitenkaa pistäny välejä poikki vaikka montakertaa siihen hyvä syy oiskin ollu, väkisillä vaan yritin pitää yhteyttä isään ja kertoa välillä nii omia ku pienenki kuulumisia vaikka sitä ei ne kiinnostanukkaa (tai niin ite ainaki aattelin). Noh synnyttämään lähtö tuli, isä aiko sinne tulla mukaan ja tuliki paikalle ku soitin että nyt tuli lähtö. Syntymän jälkeen isä ollu oikeestaan kokoajan ku vaan mahollista meijjän kanssa ja on aivan innoissaan pienestä tytöstä vaikka sitä ei odotusaikana ois todellakaa uskonu. Yritän nyt tällä teille sanoa että vaikka nyt tuntuski että isää ei kiinnosta ja että lapsen on parempi kasvaa ilman isää ja vaikka ne raskaushormonit kuinka jyllää nii antakaa isälle silti ainaki yks mahdollisuus kuhan lapsi syntyy oli tilanne nyt sitte mikä vaan. Lapsella on kuitenki vaan yks biologinen isä ja ikinä ei tiedä millanen isähahmo siitä vittumaisesta eksästä sitte löytyykää kuhan oman lapsen saa syliin! Itekkään en ois ikinä uskonu että tää tulee menemään näin, olin ihan varma että yksin jään lapsen kanssa mutta toisin kävi :) ja ainahan sitä voi sitten syntymän jälkeenki potkia isän pois lapsen elämästä mikäli se ei muutukkaan lapsen saannin myötä, mutta mitä siinä häviää jos yhen mahollisuuen antaa ja kattoo onko miehestä isäksi vai ei, hyvällätuurilla teijjänki lapsien isät ymmärtää tilanteen kuhan saavat lapsen ekaakertaa syliin, toivon ainaki näin! :)