Ronja89, niin siis siitä keskusteltiin kun liikkumaan oppiminen saattaa tehdä lapsen kärttyiseksi, itkuseksi, pahantuulikseksi tms. Kyse siitä, että pienen identiteetti kehittyy, tähän asti hän on luullut olevansa sama kuin äiti, mutta nyt hiljalleen tajuaa olevansa oma yksilönsä. Ja tietysti liikkumisen myötä muutenkin tulee ihan eri määrä uutta asiaa pienen aivoille käsiteltäväksi kuin ennen (tämä oli oma ajatukseni). Meillä liikkumaan opittiin juhannuspäivänä, viime ma-to oltiin kamalan kärtyisiä, syli piti olla saatavilla IHAN koko ajan. Lattialle halusi, viihtyi ehkä 15 sek, sylissä 30 jne. Näin pahimmillaan. Äiti kun kävi lenkillä ja piti iltapuuro syödä sillä välin, ei onnistunut. Mutta mitkä raivarit siitä tuli ku äiti ei tuoksunutkaan normaalille. Tuossa luulin että tilanne jo helpotti mutta tänään taas tankataan syliä... Onneksi isä on lomalla ja isän syli kelpaa nyt yhtä lailla, mutta on tämä aika rallia. Toinen istuu koko ajan lapsen kanssa/vieressä.
Idapa, ihan suotta sodit ja häpeilet, kyllä jokainen joskus tarvitsee pienen huokaisu hetken, vaikka ei olisi kuin se yksi lapsi ja vaikka se olisi kuinka helppo ja ihana. Hattua sulle nostan!