Vauvojen neuvolakuulumiset

Mehän käydään miehen vakuutuksella yksityisellä ja ne normaalit käynnit taitavat olla 1,2,4,6,12kk, mutta lääkäri toivotti meidät tervetulleiksi joka kk tsekkaamaan pojan kasvun ja kyselemään jos on jotain. Nythän jää pari kertaa väliin, mutta meidän mökillä tuolla saaristossa on neuvola pari tuntia viikossa niin eiköhän siellä voi käydä katsomassa milloin se kymppi menee rikki :)
 
Meillä taas oli 6kk neuvola (ryhmäneuvola) ja sitten seuraavaksi vasta 8kk. Ja sen jälkeen sitten vasta 1v. (luulen). Ja sittenhän nuo taitavatkin harventua ihan kunnolla. Mulla ei sinänsä ole mikään tarve rampata alvariinsa neuvolassa, mutta tämäkin tuntuu nyt jotenkin haikealta, mun pieni vauva alkaa olla jo iso mies!

Huvittavaahan tässä on se, että odotusaikana en koskaan ajatellut, että meille tulee vauva, vaan että meille tulee lapsi. Ja nyt olen sitten ihan rikki kun se VAUVA kasvaa niin nopeasti :grin
 
Meillä oli 6 kk neuvolan jälkeen tuo 8 kk neuvola ja lääkäri antoi sitten mun itse päättää halutaanko mennä 10 kk neuvolaan vai vasta 1 v, kun kaikki oli ok eli mitään seurantaa tms ei ole tarvis pitää. Halusin kuitenkin sen 10 kk ihan mielenkiinnosta :)
 
Huh hellettä! :notworthy Ja tänään päästään vihdoin ja viimein mökkeilemään! i'm so happyy! :Heartred Ainut huono puoli helteessä on se, että pikku-mies on kiukkuinen ja kuumissaan melkein koko ajan. :smiley-ashamed004

Muita kuulumisia sitten. :grin Käytiin eilen uimassa uimahallissa (jossa ei onneksi ollut juuri ketään) tätin, isotätin ja serkkujen kanssa ja siellä oli todella hianoa ja kivaa. Julle ensin vierasti paikkaa, mutta kun päästiin kunnolla räpiköimään tykkäsi taas ihan sikana. Jopa tunnin verran jaksettiin lillua ja mamma pääsi vesiliukumäkeenkin. :p

Sittempä käytiin iltapäivällä lääkärineuvolassa, joka tuumi kaiken olevan normaalia ja hyvin on poika kasvannut. Painoa oli pikkasen reilut 9kg ja pituutta 70cm ja rapiat.

Julle on kovasti harjoitellut seisomaan nousemista ja osaa konttausasennosta kääntyä istumaankin. Muutamana päivänä on saatu pari konttausaskeltakin ja tänä aamuna sitten ukkeli liikkuikin kontaten metrin pari. Minun pikku-ukkelista on tullut vaapero! :Heartbigred Kunnon härveli joka penkkaa kaikki kapusta laatikot ja nakkelee kapustat pitkin lattioita.:angel9 Ah, ihanaa kun saa vaan istua tai maata lattialla pojan kanssa ja vahtata ettei olla päällään joka nurkassa. Tuntuu, että tuo poika on liikkeessä ihan koko ajan ja kun selkänsä kääntää niin kuuluu huuto kun ollaan nokalllaan lattiassa.

Mutta piteimmittä puheitta siinä meidän viime aikaiset kuulumiset ja oikein aurinkoista kesäpäivää kaikille mammoille ja vaaperoille! :Heartred:wav
 
Kuulostaa hyvältä Elwwis! Ja kuulostaa tosi tutulta tuo meininki, samanlaiset jutut olivat mielessä äsken kun kirjoittelin tuonne vauva-arki ketjuun :) Noihin laatikoihin lisäisin vielä, että sen penkomisen lisäksi sormet saa jätettyä aika napakasti sinne väliin, kun täysillä vetelee laatikon vetimestä edestakaisin :eek:
 
Meillä oli 8 kk neuvola eilen. Mitat oli 8565 grammaa ja 70.4 cm. Neiti esitteli innokkaasti uusia taitoja, ja kehuja tuli erityisesti hienomotoriikasta (tunki etusormensa neuvolatädin sieraimeen, hm...). Kaikki oli kunnossa, ja syömisen suhteen täti kannusti vaan jatkamaan sormiruokailuja ja tekemään soseista rakeisempia, tavoitteena on nyt, että 10 kk mennessä menisi ihan tavallinen puuro.

Aika paljon puhuttiin nukkumisesta ja eroahdistuksesta (josta olen tainnut jauhaa vähän joka ketjussa, mutta meillä se on nyt todella voimakas ja siksi pinnalla koko ajan). Katkonaiset yöt ovat kuulemma todella yleisiä juuri tässä vaiheessa, kun on paljon kaikkea: uusia taitoja, tota eroahdistusta ja hampaita. Moni asia menee sitten itsestään ohi. Kerroin myös meidän suunnitelmasta vieroittaa yötissistä miehen loman aikana. Mä en siis nyt raaski, koska luin siitä ahdistuksesta, enkä halua lisätä sitä. Miehellä on loma elokuussa, johon mennessä pahin on toivottavasti ohi. Ja mä meinaan tehdä niin karusti, että tehdään yhdessä iltatoimet ja laitetaan vauva nukkumaan, sitten minä pyöräilen kaverin luo nukkumaan (ja juon pari lasia viiniä! :p) ja mies hoitaa yön. Ja aamulla minä pyöräilen takaisin kotiin. Tätä sitten pari yötä, ja mies saa tarvittaessa nukkua päivällä. Tähän saatiin paljon kannustusta, ja mie tässä lasken viikkoja sen loman alkuun. :)

Sitten kysyin siitä oksentamisesta. Sekään ei ole kuulemma kovin harvinaista, vaan osittain ihan rakenteellinen juttu. Vauvoilla se läppä on vielä aika väljä (humanisti selittää....o_O), ja siksi oksut tulee helposti. Ja esim. yskiminen on niin voimakas liike, että ruuat tulee noin pienellä helposti ylös. Jos tätä tapahtuisi useammin ja jos vauva olisi kovin kärsivän oloinen, niin pitäisi mennä lääkäriin, mutta tälläisenään ei ole tarvetta. Silloin pari iltaa sitten neiti nukkui iltaunet, ja söi siksi soseen aika myöhään, joten saattoi olla että sose ja puuro tulivat liian lähekkäin ja siksi maha oli liian täysi. Aikaistin eilen iltasosetta, ja yritetään nyt olla tarkempia sen suhteen, että ruokailu lopetetaan, kun ei enää mene helposti, eikä yritetäkään syöttää.
 
En tykkää oksuista, mutta tykkään, että kaikki ok kuitenkin! :)

Oon jo meinannut avata keskustelua eroahdistuksesta, kun tuntuu, että meilläkin parahdetaaan herkästi nykyään itkuun välillä jos poistun näkösältä. Ja protesti itkut tulee kun joutuu sylistä pois. Syli myös kiinnostaa nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin... Vähän tässä nyt oottelen, että alkaako oikein tosissaan eroahdistus vai onko jotain muuta.

Meillä pulautellaan vielä usein, mutta ei kunnon yrjöjä ole tullut. Itsekin kysyn neuvolasta, että miten pitkään tuo pulauttelu oiken jatkuu. Siihen asti että osaa kävellä ja istua ja on pystyssä?! Ylen syöntiä ei juuri tapahdu, sillä huulet napsahtaa pojalla visusti yhteen, kun riittää. Rintaa voi kyllä ahnehtiakin soseen päälle joskus liikaa...
 
Meillä alkoi myös eroahdistus pari päivää sitten. Voi luoja mitkä itkuraivarit tuo saa kun katoan näköpiiristä, ja sitten jos olen vaivihkaa jättänyt pojan mummun huomaan ja kun ilmestyn taas niin siitä huudosta ei meinaa tulla loppua. Hyvin tuo pärjää isovanhempiensa kanssa jopa pari tuntia kun ollaan miehen kanssa lenkillä ja saunassa (jos poika on ollut kiireinen kun katosin), mutta heti kun tuun takaisin niin huudetaan kahta kauheammin protestia että kuinka mä kehtasin jättää hänet yksin. Edes miehen syli ei välillä kelpaa kun itku on niin valtaisaa. Kauankohan tämä vaihe kestää???
 
Kuulostaa tutulta. Meillä pitäisi saada olla sylissä ja tissillä, tai muutoin enintään metrin päässä. Itku tulee joka kerta, kun lasken maahan, vaikka olisi jotain kiinnostavaa tutkittavaa odottamassa. Näköpiirin ulkopuolelle meneminen aiheuttaa paniikki-itkun. Turhauttavinta on se, kun tämä yhdistyy uusiin taitoihin: neiti ryömii/konttaa ensin innoissaan jonnekin, sitten kääntyy ja huomaa miten kaukana on äidistä, ja alkaa itkemään. o_O No mun luonteella tää on aika ahdistavaa äidillekin, mä kaipaan omaa tilaa aika paljon, ja nyt en tosiaan pääse vessaankaan yksin. Nyt en ole tarkoituksella käynyt kaupassa enkä vienyt roskia päivän aikana, että saan edes hetken yksin kun mies jää tytön kanssa kotiin.
 
Meillä on kai myös alkanut ilmenemään eroahdistusta, ihan joka kerta tuo ei huuda kun häviää näkyvistä, mutta usein kuitenkin.
Käytiin viime viikolla lääkärineuvolassa, nyt ei mitattu kun edelliskerrasta oli kuulemma niin vähän aikaa ja kasvu on ollut hyvää. Lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot yms ja kaikki oli ok. Pinsettiotekin alkaa löytymään. :)
 
"Ei mitattu" nyt oli pakko laittaa että hauska :grin Oon aina luullu että kasvunseuranta on ykkösasia neuvoloissa :p
 
Muokattu viimeksi:
Joo, niin minäkin.. Ja nyt jälkikäteen ajatellen olisi vaan pitänyt pyytää mittaamaan, olisihan tuo ollut ihan kiva tietää paljonko neiti on kasvanut. Mutta ehkä se kynä olisi kulunut liikaa jos olisi mitatkin kirjattu ylös, se on tämä taantuma kun pitää kaikesta leikata... :grin
 
Käyrät taitavat olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Mun mutu on, että niillä jotka vihaavat neuvolakäyntejä on sellainen täti, joka vaan tuijottaa sitä käyrää ja menee heti sekaisin, kun on pienikin poikkeama. Me katsotaan ne käyrät aina, mutta neuvolatäti sanoo joka kerta, että tuosta näkee että kasvaa hyvin ja on sopusuhtainen. Siinä mielessä musta on ihan järkevää vaikka ei joka kerta punnitakaan, jos ei kerran ole ollut ongelmia ja edellisestä kerrasta lyhyt aika. Jos taas on ongelmia, niin täytyy tietenkin seurata tarkemmin.
 
Meilla ei ole koskaan, siis ei koskaan, edes katsottu mitaan kayria! Joka kerta (2vko, 2kk ja 6kk, seuraava vasta 12kk) on kylla punnittu ja mitattu ja kirjattu tulokset siihen samaan lirpakkeeseen, missa rokotustiedotkin ovat. Sitte niita mittoja on vain kommentoitu tyyliin "onpas se kasvanut hyvin".
 
Viimeksi käydessäni vanhempieni luona sain omat neuvolakorttini itselleni. Kommentteja ei ollut korteissa juurikaan (ei tainnut olla silloin tapana), mutta huvittavaa on, että meidän poika painoi 6kk punnituksessa enemmän kuin minä 1-vuotiaana! :grin
 
Meilläkään ei kyllä puhuta niistä käyristä yhtään mitään. Kerran oikein kysyin että eikös näistä mitoista tehdä jotain käyriä niin sitten neuvolantäti sanoi että juu on ne heillä siellä järjestelmässä (ja vähän vilauttikin niitä), mutta niistä ei ole enää nykyisin tapana pitää mitään haloota. Niinpä aloin tutkia itse käyriä tämmöisessä ohjelmassa:

https://www.kasvuseula.fi/

Sinne tallentuu aiemmat syötetyt mitat jos kirjautuu aina sisään, ihan kiva huvikseen vaan nähdä miten poitsun mitat sijoittuu noilla käyrillä, ei sillä että se nyt muuten niin oleellista itselle olisi. :)
 
Joo, ei meilläkään katsella käyriä neuvolassa, palaute on yleensä aina "hyvin kasvaa", "tasaisesti kasvaa" ym. :)

Ja mulle riittääkin se tieto, että painoa on tullut ja pituutta kertynyt.

Nyt kun imetystä vähentelee ja kiinteät maistuu vähän vaihtelevasti päivästä ja vuorokauden ajasta riippuen, niin alkaa kyllä enemmän kiinnostaa tuo kasvu. Sitä kun on jotenkin niin yli- huolehtivainen ton syömisen suhteen... Mutta eiköhän nuo normi vauvat ilmoita, kun nälkä tulee. :rolleyes:
 
Mäkin lueskelin kerran sitä omaa neuvolakorttiani, miksihän en tajunnut ottaa sitä itselleni :p No painovertailuja tuskin teen itseni ja pojan välillä, minähän kuitenkin synnyin alle 3 kiloisena tyttölapsena. Jotain sanallisia kommentteja oli tyyliin "hiljainen tyttö" tms, poika on luultavasti perinyt hitaasti lämpiävän perusluonteensa siis.... Minulta?! :grin
 
Takaisin
Top