Annisla, meilläkin oli se kerta, kun tyttö sai isänsä kanssa sen kamalan itkukohtauksen yhtäkkiä iltatoimien aikana, mikä sitten vaikutti muhun niin paljon etten osannut (enkä oikein vieläkään) antaa tytön olla isänsä seurassa keskenään. Ei me koskaan saatu selville, mikä tytölle tuli, mutta itselleni tuli ihan kamala olo ja tietty miehellekin..
Eilen menin suihkuun ja mies hoiti sen ajan tyttöä. Kauhea itku alkoi sitten melkein saman tien ja itse jouduin taistella etten ryntäisi katsomaan, että mitä tapahtuu.
Kun olin suihkusta tulossa pois niin olikin ihan hiljaista ja omassa päässä heti kauheat skenaariot, että jotain on sattunut. Mutta mies sitten olikin syöttämässä tyttöä ja kertoi, että tyttö oli vain suuttunut pullolle ja luuli huutamalla maidon tulevan suuhun kunnes tajusi alkaa imemään.. :)
Vauvojen tunteiden vaihtelu on kyllä aikamoista, kun hymy saattaa sekunnissa muuttuakin itkuksi ettei siitä ota oikein selvää, mikä on sen aiheuttanut.
Meillä tyttö ei kyllä pysy yölläkään enää paikoillaan, kun viime yönä löytyi sängystään ihan eri paikasta kuin mihin oli nukahtanut

Huomasin viikonloppuna, että tyttöä on alkanut kiinnostamaan TV sekä oma siskonsa. Leikkimatolla maatessaan ei katsellutkaan leluja vaan My little ponya siskonsa kanssa :)
Siskoonsa yrittää ottaa välillä kontaktia, kun sisko leikkii vieressä lattialla ja kuulee hänen äänensä. Pikkuinen katselee äänen suuntaan ja ääntelee

Mietin, että onkohan tyttö alkanut huomaamaan ettei sisko olekaan ihan samanlainen kuin äiti ja isä :)
Tänä aamuna päätin laittaa tytön mahalleen, hyvin nojasi kyynärvarsiin ja tällä kertaa kitinän sijasta hymyili innoissaan:)