Käyköhän täällä enää ketään, kun niin hiljaista on ollut, mutta laitetaan nyt kuulumiset, kun satun ehtimään (tyttö isänsä kanssa isovanhemmillaan käymässä).
Meilläkin mennään kovaa ja kiivetään joka paikkaan, en meinaa perässä pysyä. Neiti ei meinaa pysyä hetkeäkään paikallaan. Mm. pottaharjoitukset ei siksi ole edistyneet, kun ei tyttö malta istua siinä paria sekuntia kauempaa. Olen yrittänyt lukea ja laulaa ym. että malttaisi siinä olla, mutta ei. Mutta ei sen kanssa kai kiirettä ole.
Syöminen on ollut haastavaa, osaksi sen takia, kun ei malttaisi istua syöttötuolissa koko ruokailua. Ilman syöttötuolin valjaita ei varmaan pysyisi siinä sitäkään vähää, mitä nyt pysyy. Joskus puolet ruuasta tulee syötettyä niin, että tyttö on jo lähtenyt pois pöydästä, mutta ympäri kotia vaeltaessaan käy välillä lusikallisen haukkaamassa. Se syöminen on ollut muutenkin niin vaikeaa, että itse syömään opettelu on jäänyt toistaiseksi vähemmälle, kun silloin sinne vatsaan ei yleensä päädy mitään. Kaikki lentää lattialle ja sotku on karmea. Tytön paino on noussut niin hitaasti, ja kun 1v neuvolassa painokäyrä oli laskenut, niin olen ruokkinut niin kuin olen parhaiten saanut ruokaa menemään. Nyt on viikon verran syöminen sujunut yllättävän hyvin. Jospa alettaisiin pian useammin harjoitella sitä itsenäistä syömistä.
Tytön nukuttaminen on myös hankalaa. Ei edelleenkään nukahda itsekseen, mutta ei enää nukahda helposti myöskään rinnalle (imetän vieläkin) tai syliin. Nukuttamisessa menee yleensä aina tunnin verran, joskus enemmän (onneksi edes joskus vähemmänkin), ja se aika ennen nukahtamista on ihan kauhean levotonta ryömimistä, vääntyilyä ja kääntyilyä. Joskus laitan tytön omaan sänkyynsä, ja toivon, että riehuisi itsensä uneen siellä, mutta kun menee hysteeriseksi huudoksi, on pakko ottaa pois sieltä. Sen jälkeen usein nukahtaa pian tissille mun viereen. Nykyään en enää siirrä siitä omaan sänkyyn niin kuin aiemmin. Saadaan molemmat paremmat unet, kun nukkuu vieressä.
Sanoja tulee paljon, ja tyttö ilmaisee itseänsä tosi hyvin ja ymmärtää puhetta paljon. On oppinut jo ekat kaksisanaiset "lauseet": "mennään auto" ja "mennään totiin" (eli mennään autolla ja mennään kotiin). Lauletaan ja luetaan paljon, ja tyttö muistaa ennakoiden jo joitain sanoja tutuista lauluista ja kirjoista.
Tällä hetkellä on menossa joku vaihe, että tyttö on kauhean takertuvainen muhun. Mitään en meinaa saada tehtyä ilman, että tyttö roikkuu puntissa ja itkee päästä syliin. Joskus ainoa tapa saada rauhassa tehtyä jotain on antaa mun puhelin sille tutkittavaksi. Sitä en kuitenkaan ole uskaltanut tehdä enää sen jälkeen, kun se kerran onnistui lataamaan oman kuvansa mun facebookiin mun tehdessä ruokaa. Ihan oikeasti :D En ollut uskoa silmiäni, kun sen jälkeen seuraavan kerran menin faceen ja oli tullut tykkäyksiä lataamastani kuvasta, kun itse en ollut moneen päivään sinne mitään ladannut. Onneksi oli laittanut ihan edustuskelpoisen kuvan. Valokuva-albumissa on kyllä paljon tytön omiakin otoksia, mistä suurin osa on sen jalasta tai sitten ihan mustaa täynnä olevia kuvia.
Että sellaista. Mutta on se niin valloittava, ihana ja rakas