Vauvojen kuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Skylar
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei vaan kaikki, tuun tuolta heinäkuisista huuteleen (vaikka täälläkin pyörin niin jotenki jymähdin sinne... :oops:) meille syntyi tyttö 28.6 - joten periaatteessa tännehän mä "kuuluisin"

annisla oli syy miks tulin rustaileen :p - myös korvikemerkki saattaa vaikuttaa pulautteluun. Tai näin ainaki meillä esikoisella, eikä sitten edes kaikkia korvikkeita suostunut juomaan. Tämä siis mun järjettömn suuri asia jonka halusin julkistaa :grin

ja odecca - hui hengittämättä. ootko ottanu asian puheeks esmes neuvolassa? Ite olisin varmaan aivan paniikissa. Hui...
 
Huomenna on neuvola ja meinaan mainita, onneks moista ei oo nyt tän parin päivän aiakna tullut uudestaan mut oon aika väsynyt kun en uskalla nukahtaa kun pelkään et jos lakkaa hengittämästä sillon kun mäkin nukun ja en sit jotenki havaitse sitä... Tarvinnee kans ottaa lastenlinnas toi puheeks kun meillä pitäs elokuussa olla eka aika sielläkin nyt, meillä vauva tulee käymään siel kouluikään saakka ja seurataan kasvua ja kehittymistä eli käydään sos.pediatrian yksikössä. Syy siihen on mun raskauden aikaínen lääkitys ja mun ja miehen menneisyys. Myös meidän esikoinen käy siellä ja se on ollut ihan mieletön paikka ja opettanut meille hurjan paljon asioita.
 
Mun ab-kuuri loppui eilen, kuulemma 2-3 päivässä pitäisi helpottaa vaivat mikäli johtuivat lääkekuurista. Jos ei auta, niin seuraavaksi d-tipat hyllylle. Jos sekään ei auta, niin jatketaan tippoja ja odotellaan helteiden loppumista ja tyydytään kohtaloomme. :D

Ei vauva kyllä nälässä ole ollut, neuvolasta saatiin kehuja painonnoususta, joka oli lähes 500g 12 päivässä. Pötkylä painaa nyt karvan päälle 4 kg. Sinnikkäästi jatkan imetystä ja yritän pärjätä ilman lisäpulloa, koska painonnousu noinn hyvällä mallilla. Nyt on menty kädestä suuhun, eli päivän aikana kerätyt maidot on juotu jossain välissä imetysten päälle. Olis tavoite saada niitä jemmattua pakkaseen taas, jotta joku muu vois joskus hoitaa syöttöjä.
 
Me käytiin eilen neuvolassa puntarilla, päästiin painokontrollista :) Painonnousu on nyt siis 21 g / päivä, eli ihan hyvällä mallilla. Lisämaitojen ansiota tämä, ei olis tällä äidillä maito (eikä pinna) riittänyt. Käydään varmaan itsenäisesti puntarilla vielä ennen 1 kk neuvolaa (joka on meillä 5 viikon iässä), mutta nyt jatketaan tällä mallilla :) Tytön tyytyväisyys olkoon meille mittari ruoan riittävyydestä :)

Alkuun koin hirvittävää imetystuskaa ja ahdistuin kovinkin tästä, että imetys ei suju siinä mielessä, että maito ei riitä. Kuitenkin itseni tuntien on parempi mennä osittaisimetyksellä, sillä minulla ei tässä tilanteessa olisi riittänyt pää täysimetykseen. Tällä siis tarkoitan sitä, että imetys kävi henkisesti niin raskaasti, että jos olisin jatkanut samalla mallilla, olisin ahdistunut ja syvästi. Täysimetys ja lisämaitojen välttäminen on toki se suositus (meillä toki neuvolakin jo suositteli lisämaitoja), mutta mitä tehdään täysimetyksellä jos äiti menee rikki? Tällä haluan siis sanoa, että jokaiselle perheelle on omat parhaat ratkaisut :)

Muuten tyttö on reipastunut kovasti ja jaksaa jo vähän kannatella päätään :) Kiva huomata, että kun syömisissä on päästy tasapainoon, on tyttökin tyytyväinen ja tykkää seurustella :)

 
Sanko - voi hyvin olla! Meillä megapulauttelut loppui saman tien, kun valion onni-korvike loppui. Muita (Naan ja semper) ollaan kokeiltu pari kertaa, eikä niiden jälkeen ole pulautettu ainakaan samassa mittakaavassa. Voi tietysti olla, että ne muutamat suuremmat pulautukset oli lähinnä vain ylensyöntiäkin, kun meillä oli silloin kunnon painonnostokuuri päällä.

Tuohon osittaisimetykseen liittyvään syyllisyyden tuntoon... Meillä on mies sanonut mulle nyt jo aika jämptisti, että lopettaisin imetyshössötyksen ja antaisin miehen antaa vaan lisänä korviketta, ennenkö mulla hajoaa pää. Nyt siis olen koittanut vähentää lisämaitoja kun paino oli tarpeeksi kasvanut ja sen sijaan imettänyt vain tosi kauan joka päivä (ja yö) - korviketta on nyt annettu vain silloin, jos lapsi on edelleen itkenyt tai ollut selvästi nälkäinen jo pitkän imetysmaratonin jälkeen tai kaupungilla tms. julkisissa tiloissa.

Tottahan tuo on, että on tässä vähän jaksamisen äärirajoilla oltu maitobaarina olemisen kanssa, mutta toisaalta haluan kyllä edes sen pari viikkoa kunnolla yrittää saada täysimetys toimimaan. Ei sitä kauempaa kyllä jaksaisikaan! Jos ei sitten vieläkään omat maidot riitä, niin suosiolla kyllä luovutan ja annan miehen antaa korviketta useammin syöttöjen jälkeen.

Sitten kun vielä pääsisi tuosta ärsyttävästä rintakumista eroon! Poika osaa jo ihan hyvin imeä ilmankin, mutta on niin rintakumiin tottunut että yleensä ilman imettäessä jatkuvasti sylkäisee rinnan ulos ja itkee kunnes pistän kumin takaisin. Olisi pitänyt koittaa vieroittaa tuosta heti kun omat rinnanpäät vähänkin kohosivat, mutta en ollut ehtinyt lukea rintakumista tai imetyksestä tuolloin vielä juurikaan, enkä tajunnut, millainen riesa rintakumi voi olla.
 
Mä käytän rintakumia edelleen silloin tällöin, vaikka tietoisesti pyrinkin siitä eroon, jottei se ainakaan olisi maidontuotannon hidasteena. En tiedä, että onko se sitten huuhaata vai järkipuhetta kun väitetään, että kumi vähentää nännien saamaa stimulaatiota ja näin ollen saattaa heikentää maidontuotantoa. Mutta öisin kyljellään imettäessä täysillä, vuotavilla rinnoilla kumi on kyllä helpotus, kun tissin saa nopeasti vauvan suuhun ilman älyttömän suurta suttaamista.
 
Neiti nyt tasan 1kk ikänen, tännään oli neuvola ni sai pelkkiä kehuja <3 paino 4320g ja pittuus 53,5cm, py 38cm. Hyvin kasvvaa :))

Sent from my SM-G900F using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä alkaa iltaitkut loppua:):):)!
Itkee enää pienen hetken väsymystään, mutta ei tarvitse pyöritellä ja rampata ympyrää, aikamoista! näin mä kyllä aavistelinkin, muutaman viikon nuo huudot meillä aina kestäneet. nyt ikää 5vkoa.
Hymyjäkin jo suonut muutaman päivän, on se ihana pieni mies:love7
 
Joo, meilläki alkanu nuo väsymysitkut tännään. Hymyjä tullu jo viikon :) <3

Sent from my SM-G900F using Vau Foorumi mobile app
 
Mäkin haluan hymyjä! Siis niitä tietoisia, "oikeita" hymyjä. Nyt virnuilee kyllä nukkuessaan tai muuten tokkuraisena, mutta ei vielä täysin hereillä ollessaan. Itkuisuus vähentynyt antibioottikuurin loppumisen jälkeen, jipii. :)
 
Mä olen kyllä iloinen siitä ettei meillä tyttö itke muuten kuin, kun on nälkä, ilmaa vatsassa niin, että auttaa heti sylissä pystyssä pitäminen, jolloin röyhtäisee melkein saman tien tai tahtoo seuraa. Toistaiseksi nämä ovat olleet ne isoimmat syyt :)
Eli kauheasti tarvitse miettiä, että miksi itkee ja itkukin loppuu nopeasti.
Ainoa vaan, että mun syli on se paras paikka. Joskus pelkästään mun äänen kuuleminenkin rauhoittaa hetkeksi.
Mä osaan myös hyvin jo tulkita itkut ja kitinät.

Tyttö on aika helppo saada nukkumaankin (silloin kun näen, että häntä väsyttää), mun osalta siis.
Joko syöttäessä tai viimeistään sylissä.
Välillä olen saanut tytön nukahtamaan sänkyynsä, kun häntä vähän hytkyttää siinä. Mies kokeili tätä ja tyttö vaan alkoi itkemään, vaikka kuulema hytkytti ihan samalla tavalla :grin
Muutaman kerran on nukahtanut itsekseen sänkyynsä.

Edelleenkin koen, että on helppo vauva, vaikka tämä jatkuva kantaminen ottaakin koville ja vaikeuttaa arjen pyörittämistä.
 
Meilläkin on helppo vauva, mikä on mukava juttu esikoisen huonounisuuden jälkeen... Olin varautunut paljon pahempaan.

Poitsu on hymyillyt jo viikkoja, ja kovasti jo jutteleekin. :Heartred Ikäähän nyt tuli jo 2 kk täyteen.
 
Täällä on vatsavaivat jotenkin sitkeässä, siis että välillä ei vaan millään löydy hyvää asentoa jossa helpottaisi. Tai sitten tulee kyllä röyhtäisy/puklu/pieru, mutta huuto jatkuu silti. Ja nälkää se ei ole enää siinä kohtaa. Ikävä vaan, että joskus mä en keksi tossa tilanteessa kuitenkaan mitän muuta, kuin antaa tissiä.

Harmittaa kyllä tämä pojan kärttyisyys, joka on kyllä tosiaan ehkä vähentynyt, mutta silti itkua on suurin osa hereilläoloajasta. :/ Tänä aamuna oli ihan outoa, kun poika makasi hereillä pinnasängyssä varmaan 20 min ja tyytyväisenä vain tuijotteli ympärilleen. Ja tyytyväisyys jatkui vielä lähes koko aamupesujen ajan. Sitten alkoikin huuto, joka hiljeni syöttöjen ajaksi ja jatkui heti syömisen päätyttyä, kun nostin röyhtäisemään. Ei tullut röyhyä, joten tyhmänä syötin vielä toisenkin tissin, kun tulkitsin huudon näläksi. Taas syömisen päätyttyä huuto jatkui, eikä vieläkään röyhyä, mutta kunnon puklut kyllä. Ylensyötin pojan siis. Sitten taas huutoa puoli tuntia, kunnes yhtäkkiä sammui mun syliin, juuri kun olin aikeissa taas antaa tissiä. Tuskastuttaa, kun haluaisi nähdä oman vauvan useammin tyytyväisenä, kuin vain tissillä syödessä. :/
 
On ne tyytyväiset hetket olleet täälläkin tiukassa - sellainen pieni hetki saattaa mennä sylittä, niin että isommat viihdyttää ja juttelee..mutta päivä päivältä ne tyytyväiset hetket silti pitenee, kerkee jo leipoa puolipiirakka tai kuoria kaikki perunat ennenkö toinen käsi on taas kiinni. sylissä kyllä tyytyväinen, kunhan asento vaihtuu tiuhaan. liikkeellelähtö helpottaa meillä kummasti! se onneksi helppoa näillä keleillä:)..kun aamupäivätuska alkaa ulostaudutaan puutarhahommiin, vaunua, nurmikkoa, syliä, tissiä, autokeikkoja, uimarantaa..vaihtelua pitää olla, ja aika nopeaan tahtiin:p. oppinut mamman tavoille..onneksi syöntivälit pitenee kokoajan!

Lohdutuksena pihlalle, kyllä nää vähemmäntyytyväisetkin vauvat pikkuhiljaa oppii nauttimaan elämästä:wink
 
Sitä suhtautuu kaikkeen niin vakavasti, tietysti kun ensimmäinen on. Turhia ennakko-odotuksia ja turhaa stressiä, kun asiat eivät menekään odotusten mukaan. Pääasiahan kuitenkin on, että poika kasvaa ja vaikuttaa kaikinpuolin terveeltä. On tainnut tulla äitiinsä tuossa kärttyisyydessä. :D

Tänään mentiin taas askel eteenpäin, poika viihtyi sitterissä jo melkein vartin! Yökin meni hyvillä unipätkillä. :) Vielä kun oppisi itsekin nukkumaan sen ähinän ohi ja heräisi vasta kun vauvalla on tosi kyseessä. :D
 
Meillä oli eilen ekaa kerta sellainen pidempi itkujakso, johon mikään ei tuntunut auttavan. Koitettiin imettää, annettiin jopa korviketta (ekaa kertaa muutamaan päivään!), kanniskeltiin, pidettiin pystyasennossa, koitettiin kantoliinaa, kylvetettiin, isä jopa lauloi vauvalle, ja aina vaan jatkui itku. Lopulta se sitten nukahti mun tissille. Meillä on kyllä käynyt tuuri, ettei sen enempää ole ollut tuolloisia iltoja tähän mennessä.

Jos tuollainen meno jatkuu, niin varmaan koitan muuttaa ruokavaliotani, jos se auttaisi. Mun ruokavalio kun sisältää lähinnä maitotuotteita, munia ja kahvia nykyään, näin kärjistettynä (meillä mies on kasvissyöjä ja minä keliaakikko, niin nyt kiireessä dieetti on jotenkin lipsunut tuollaiseksi). Ja nuo ovat kaikki niitä jotka ekana pitää jättää pois, jos vauvalla on masuvaivoja! En tiedä kyllä mitä sitten söisin, varmaan vain kasviksia ja kaurapuuroa (ja pyytäisin kasvissyöjämiestäni paistamaan mulle pihvejä, hehe). Mutta toivottavasti ei tarvi lähteä tuohon.

Meidän pojan syntymäpahka on ja pysyy, vaikka kuukausi on nyt kulunut. Sellainen siis tuli toiselle puolelle päätä kun ponnistusvaihe oli sen verran rankka, tosin itse huomasimme sen vasta kotiin päästyämme (kun sairaalamyssy oli poissa) ja soitimme vielä sairaalaankiin että mikä ihme tuolla on päässä. On se kyllä pienentynyt jonkin verran, mutta on edelleen aika iso ja nyt myös muuttunut jotenkin kovaksi. Tiedän, että sen pitäisi olla vaaraton ja kadota itsekseen pikkuhiljaa, mutta silti huolettaa. Pitää varmaan pyytää seuraavassa neuvolassa, että vielä katsoisivat tuota pahkaa.
 
Mulle neuvolasta sanottiin et nykyään ei suositella enää imetys dieettejä vaan et äiti söis ihan normaalisti et vauva siedättyis pikkuhiljaa. Mulla esikoinen oireili ihan selkeesti jos söin suklaata ja ite jätin sen ruokavaliosta pois niin se autto, nyt tän toisen kans oon ihan hukassa kun en syö suuremmin mitään mikä pitäs ärsyttää mut tuo huutaa ku palosireeni sen minkä on hereillä. Alan vahvasti epäillä et tuo on enemmän refluksia kuin mitään koiikkia :( Tänäänkin raukka on oksentanut jo jonkun 15 kertaa ja useemmat on tullut hirmu paineella, itkee ihan koko ajan kipuitkua ja nyt kun nukkuu niin rohisee ihan älyttömästi. Lisäks nieleskelee ja yskii tosi paljon :(
 
Täällä kävi nyt niin, että historia näköjään toistaa itseään ja jouduin tytölle antamaan ensimmäistä kertaa korviketta. Mahtavan alun jälkeen maitoa ei vain tule enää tarpeeksi.. :sad001 Tänään tuli vain 100ml yhteensä, kun pumppasin, kun normaalisti tulee välillä jopa yli 400ml!! :eek:
En oikein ymmärrä miten taas kävi näin, koska olen kyllä imettänyt pulloruokinnan lisäksi.
Vielä en kuitenkaan ihan kokonaan luovuta imetyksen suhteen.

Tyttökin on muuttunut tässä lähipäivinä hyvin levottomaksi. Nyt ei nuku kuin 10-20 min pätkiä ja nukahtaa vain sylissäni. Välillä herää saman tien, kun koitan laittaa johonkin muualle nukkumaan. Kädet ja hartiat ovat ihan kipeenä jatkuvasta kantamisesta, joten päätin että pistän tilaukseen Manducan, kun sitä on kovasti kehuttu.
Toivottavasti se toisi helpotusta tähän arkeen.

Vauva-arki vaikuttikin alussa vähän liiankin hyvältä ollakseen totta :p
 
Voiskohan tuo olla vaan tiheänimun kautta? Ootko koittanut antaa tissiä nyt useemmin? Olen ymmärtänyt, että maitoa tulee vähemmän sillon, kun on tiheänimun kausi, jonka jälkeen sitä alkaa tulla taas entistä enemmän..

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Jos mä hoidan imettämällä kaikki syötöt, niin ei siinä paljon jää varaa pumppailla, jotta tissit ehtisi täyttyä seuraavaa syöttöä varten. Joskus vauvan päiväunien venähtäessä tosi pitkiksi, niin tietty kannattaisi siinä välissä pumpata, mutta eipä sitä etukäteen koskaan tiedä, että herääkö vauva syömään tunnin vai kolmen tunnin päästä. Ja yöllä en jaksa alkaa pumppaamaan, unet on muutenkin tarpeeksi katkonaiset. Ja syötön aikana en uskalla pumpata, jos vauva haluaakin syödä molemmat tissit.

Ja jos joku syöttö hoidetaan pullolla, niin yleensä syynä on se, että mä haluan nukkua tai tehdä jotain muuta, niin eipä siinäkään jää aikaa pumppailla, kun onkin jo seuraavan syötön aika.

Missä väleissä te pumppaatte?
 
Takaisin
Top