Meillä taas ei taputuksista tai vilkutuksista oo tietoakaan, mutta liikkuminen, huh. Kehittyy semmosta kyytiä että äitiä hirvittää. Juhannuspäivänä alettiin ryömiä, siitä vajaa pari viikkoa niin noustiin pystyyn. Nyt elämä on yhtä pystyyn kapuamista, joka käy jo tosi näppärästi ja vauhdikasta ryömimistä. Konttausasento on unohtunut. Askeleita ottaa kun käsistä taluttaa, mutta ennemmin kyllä pompitaan tai pyöritään tai kivutaan. Taaperokärryt tuli hankittua, niitä työntelee ja kulkee polviseisonnassa sekä kipuaa siihen seisomaan, mut ei toki vielä kävele niiden kanssa. Vaan ei sekään kaukana oo. Parasta kuitenkin on kun äiti kasaa lelut kärryyn ja poika saa ne tyhjentää pitkin lattiaa. Ryömien menee lujaa ja pitkiä matkoja, välillä jopa jos toinen vanhempi kutsuu huoneesta toiseen ni osaa tulla. Ja tiskikone, se kun aukeaa, on poika salamana paikalla. Vauvakeinu tai ensikeinu on myös keittiössä ja mitä kovemmat vauhdit, sen mukavampaa. Meidän hurjapää <3