vauvauutiset, miten ja milloin?

Dermal: Onpa ikävää :sorry:
Varmaan isäsi luulee nyt ajattelevansa sun parastasi, kun kerroit ettei mieskään ole enää kuvioissa.... mutta silti! Vanhemman kuuluu tukea lastaan, sinä olet aikuinen ja teet omat päätöksesi! :argue
Toivottavasti hän sieltä leppyy (ja varmasti ainakin lapsen synnyttyä, uskon) mutta joka tapauksessa nauti sinä tästä ihanasta odotuksesta ja hän hävetköön ja miettiköön tahollaan! :rulez
 
Anskimanski.. Kiitos viestistä :) varmaankin sitä kauhistuttaa se että oon yksin vauvan kanssa,en tiedä. Luulisi että olisi hienoa saada lapsenlapsi. Todella toivon että isän mieli muuttuu. Ymmärtäisin hänen reaktion osittain jos olisin alaikäinen tai minut ois raskattu. Mutta kun abortti ei oo mulle mikään vaihtoehto todellakaan. Rakkaudentakia tässä raskaana ollaan ja kaikella on tarkotus :)
 
Kultu... Kiitos myös sinulle viestistäsi :) isä tiesi jo aikasemmin ettei olla enää lapsen isän kanssa yhdessä ja tosi inhottavasti siitäkin mainitsi minulle kun kerroin raskaudesta. Ois joo kiva jos isä ois myös mun tukena tässä mutta valitkoon nyt mikä on tärkeetä ja mitä voi menettää. Toivon kans et viimeistää ku vauva syntyy hänen mieli muuttuu, mutta ei sitä voi tietää. Nautin kyllä tästä raskaudesta eikä onneksi mitään pahoinvointiakaan ole ollut :)
 
Myö kerrottiin nt-ultran jälkeen esikoiselle 3,5 v. Olin ostanut t-paidan, jossa luki "meidän perheen isosisko", joten neidistä otettiin kuva se paita päällä ja lähetettiin lähisukulaisille :wink
 
Me ei olla kerrottu vielä esikoiselle. Vaikka aika avoimesti muuten ollaan puhuttu, niin jotenkin ajattelisin, että on helpompi ymmärtää sitten kun maha edes vähän kasvaa... :) (Esikoinen siis kohta kolme.)

Töissä tietää suurin osa ja sukulaisista aika moni ja kavereista muutama. Lisää kertoillaan sitä mukaa kun nähdään jossain ja varmaan sitten rakenneultran jälkeen kaikille lopuillekin (varmaankin facebookissa vaikka sitä jotkut vierastavatkin ja vaikka tiedän ainakin yhden sekundaarisesta lapsettomuudesta siellä olevankin, ei vaan ole kuin lapsuuskaveri, niin en oikein ihan sen vuoksi jaksa varoa mitä kirjoittelen).
 
Vähän erilainen kyssäri. Minulla on ärsyttävä työkaveri joka kyselee kaikki yksityis asiat. Ekasta lapsesta kaikki neuvola käynnit sun muut. Niin haluan pitää tämän raskauden salassa mah. pitkään (niin kauan kuin mahdollista fyysisesti) mutta jos se nyt kysyy suoraan olenko raskaana ja alkaa udella kaikkea, niin miten sanon hienovaraisesti et ei kuulu sille. En halua riitaa kun tehdään töitä naamat vastakkain joka pv. Onko muilla vastaavaa ongelmaa?
 
Ompa ikävä reaktio isältäsi Dermal! :o Toivottavasti tajuaa mitä on mahdollisesti menettämässä!

Me kerrottiin pari pv ennen nt-ultraa mummuille ja papoille sekä mun pikkusisaruksille. Esikoiselle hommasin t-paidan missä on kaksi pöllöä ja lukee isoveli. :)
Toisessa mummulassa poika leikki rauhassa varmaan puolituntia ennen kuin paidan tekstiä alettiin ihmetellä. Ja toisessa ei keretty ku sisälle päästä ja pojalta ottaa ulkovaatteet pois, ku mun isä huomas ja kysy että tuleeko pojasta isoveli. :D molemmissa paikoissa vastaukset oli tyyliin "jaa. Vai tulee susta isoveli. No millon?" Eikä kukaan onnitellu. Sitte ku oltiin mun kotoa lähössä sanoin oikeen äitille, että oishan se ollu mukava, että joku ois ees onnitellu. Nii se vaan naureskeli, että "hehheh, jooh tulihan tuota poikaa onniteltua että siitä tulee isoveli". Eikä meille mitään. Noh, molempien äidit sitte soitti samana iltana just sitä, että ku eivät kukaan olleet tajunnu ees onnitella. Miehen äiti sitte oli sanonu että onnea molemmille, mutta mun äiti tai isä ei edelleenkään oo suoraan. Kaippa se oli niitten onnittelut, että päivittelivät sitä ettei tullu sanottua mittää.
Että niin kiva vastaanotto meijän uudella tulokkaalla. :sorry:

Anteeksi pitkä teksti ja toistot! :p
 
Kauhean vaikee toi kertominen! Oon niin vanha et kelleen ei näytä tullevan mieleenkään ... :woot:
Viikonloppuna oltiin miehen sukujuhlissa ja olin siellä raskausmekko päällä ja mahaa todellakin jo on. Mutta kukaan ei kysynyt mitään! Ainoastaan yksi sukulaismies vähän katsoi mun vyötärönseutua :grin
Sitten yksi ystävä pyysi juhliin ja sanoin että oon huonoa seuraa ku en voi juoda enkä lähteä baariin ja väsyttääkin jo iltayhdeksältä... Ei soittanut kelloja tällekään :wacky:

Parasta tai ikävintä oli kun sukulaistyttöni (kuitenkin yli 30v) nauroi tikahtuakseen kun äitini oli vihjaillut että voisihan meillekin tulla vielä vaikka vauva :sour:

Itkeäkö vai nauraako? Puuuh... asiasta tuohtuneena ajattelin etten kerro kelleen mitään vaan sittenhän näkevät viimeistään kun syntyy :wink

Ja siis ps. oon hoikka varreltani et en kyllä mitenkään näytä lihonneelta niiden mielestä jotka tietää... lihota nyt pelkästä mahasta :joyful:
 
Kultu. Ethän sä vielä niin vanha ole. Eikö lehdissäkin ole koko ajan tutkimuksia että keski-ikä vauvan hankintaan on lähempänä 40 ja ekat vauvat vasta reippaasti yli 30 kuiteski. Älä välitä, jos muut ei osaa olla onnellisia toisen ilosta. Onnea odotukseen. :)
 
Kultu sanoi:
Kauhean vaikee toi kertominen! Oon niin vanha et kelleen ei näytä tullevan mieleenkään ... :woot:
Viikonloppuna oltiin miehen sukujuhlissa ja olin siellä raskausmekko päällä ja mahaa todellakin jo on. Mutta kukaan ei kysynyt mitään! Ainoastaan yksi sukulaismies vähän katsoi mun vyötärönseutua :grin
Sitten yksi ystävä pyysi juhliin ja sanoin että oon huonoa seuraa ku en voi juoda enkä lähteä baariin ja väsyttääkin jo iltayhdeksältä... Ei soittanut kelloja tällekään :wacky:

Parasta tai ikävintä oli kun sukulaistyttöni (kuitenkin yli 30v) nauroi tikahtuakseen kun äitini oli vihjaillut että voisihan meillekin tulla vielä vaikka vauva :sour:

Itkeäkö vai nauraako? Puuuh... asiasta tuohtuneena ajattelin etten kerro kelleen mitään vaan sittenhän näkevät viimeistään kun syntyy :wink

Ja siis ps. oon hoikka varreltani et en kyllä mitenkään näytä lihonneelta niiden mielestä jotka tietää... lihota nyt pelkästä mahasta :joyful:
Click to expand...

Anteeksi, mutta oli pakko nauraa! Kuulosti niin hauskalta! Ja ihan lohdutuksena, mä en koskaan huomaa vaan yhtään mitään. En mä tuijota kenenkään mahaa vaan kasvoja katson, joten meilläkin töissä aiemmin yksi työkaveri oli aika pitkällä raskaudessaan ennen kuin huomasin mitään ja silloinkin taisin vaan jonkun puheesta ymmärtää. Samoin itse kun olin aivan pian jäämässä äitiyslomalle ja siis laskettuun aikaan oli vähän yli kuukausi ja maha oli tooosi iso, niin muutama työkaveri ihmetteli että mihin olet menossa kun puhuin, että kohta jään pois. :D Eivät kaikki siis tosiaan vaan katso sitä mahan seutua jollei se ole tosi valtava. ;)
 
Kiitos Made! :)

Ja Nuska kun tuon toit esille niin alkoi itseäkin hymyilyttämään..... Sellainenhan minäkin olen, heti muistui mieleen kuinka en huomannut esimerkiksi harjoittelijani raskautta vaan aloin ihmettelemään miksi hän on meillä vain 3kk..... Kertoi jäävänsä sitten äitiyslomalle :) Toiset ihmetteli kuinka en ollut huomannut ja samaa sanoin että minä katson aina ihmisten kasvoihin vaan!

En nyt tosissani asiasta ole suuttunut, on vain niin vaikeaa ollut kakaista ulos sitä varsinkaan isoissa juhlissa kun en tykkää olla huomion keskipisteenä. Toivoin että joku vain huomaisi. Mutta eiköhän se joskus selviä kaikille :)
 
Ehkä moni jättää kysymättä sen takia, ettei joudu sitten noloon tilanteeseen, että toinen onkin vaan lihonut. Mutta joo, taitaa meillä "vanhuksilla" olla vaikeaa se raskaudesta kertominen, mäkään en ole vielä saanut aikaiseksi edes lähisukulaisille. Siskon kanssa viestittelin ystävänpäivänä ja kysyihän tuo kuulumisia, johon mä "tässähän tää menee". Ehkä sitä elokuuhun mennessä saa suunsa auki... :)
 
Ai niin ja Made, jos et halua kertoa uteliaalle työkaverille totuutta, niin ainahan voi vaikka sanoa vaan, että ei ole nyt mitään kerrottavaa sillä saralla. Sellainen kohtelias Ei kuulu sulle -vastaus... :)
 
Mä en kertonut esikoisen aikana kenellekään. Saivat sitten tietää kun maha kasvoi. Se oli oikeastaan aika kiva leikki. Kuka uskaltaa kysyä ensimmäisenä ja kuka ei huomaa vasta kun oon valas? Eka näkyi vielä niin myöhäisessä vaiheessa, et monet kuuli vasta sitten kun laitoin syntymäuutisen facebookkiin. toisen ja tän kolmannen kanssa en ole jaksanut piilotella, kun kuitenkin pitää asiaa puida avoimesti lasten kanssa. On tää avoimuus helpottavaa näin 12+ viikon salailun jälkeen.
 
Tänään ultran jälkeen olen kertonut osalle kavereista. Molempien vanhemmat on jo tienneet ja osa työkavereista + esimies. Mitään facebook julkisuutta tästä ei koskaan tule. :)
 
Me kerrottiin lähi piirille jo lähes heti kun plussattiin. Ultran jälkee sit laitettii myös molemmat faceen ilmotus.
 
Mun oli pakko työnantajalle kertoa.. En oo pystynyt pitämään enää omia työhousuja. Hän ihmetteli missä oikeat housuni on.. En sit viittinyt keksiä mitään hätävalheita. Tulipahan nyt sit ainekin ajoissa ilmoille.
 
Mäkin kerroin esimiehelle viime viikolla, niin tietää varautua kevään ja kesän suunnitelmissa asiaan, muille työkavereille en ole vielä kertonut.
 
Kerroin esimiehelle viime viikolla ultran jälkeisenä päivänä ja hän oli kovin iloinen asiasta. Ajattelin, että kun jään sitten kuukauden kesälomalle ennen äippälomaa niin pomokin tietää suunnitella vähän syksyä etukäteen - näin reiluuden nimissä. Tällä viikolla sitten ihmettelin kun muutamat onnittelivat tulokkaasta jne. No selvisihän se, esimies oli mennyt kertomaan asiasta eteenpäin vaikka sanoin hänelle, että itse haluan kertoa kun aika tuntuu siltä. Tätä on tapahtunut aikaisemminkin muiden työntekijöiden kohdalla, että esimies lavertelee muiden yksityisasioita. Meni siinä viimeinenkin luottamuksen korsi kyseiseen henkilöön kun ei suutaan osaa pitää kiinni.. :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top