vauvauutiset, miten ja milloin?

bobcat sanoi:
Huomenna pitäisi arvioida itse päivällisillä, paljastaako salaisuus miehen sukulaisille, vai ei. Raskaus näkyy jo monella eri tavalla, turvotuksena ja tolkuttomana väsymyksenä, naama kukkivana jne. jne. Ongelmana se, että miehen vanhemmat eivät ole paikalla, vaan reissussa. Kai niille ensin pitäisi kertoa, muttei viitsi puhelimitse.

Muutoin me joudutaan pitämään salassa myös tuon lähipiirin pariskuntien lapsettomuushoitojen vuoksi. Juurikin UV vietetään seurueessa, jossa kaikki muut pariskunnat ovat yrittäneet jo vuoden.

RV 4+1 tänään 25.12.
Click to expand...

Meillä on myös kutsu uudenvuodenkemuihin, joiden isäntäpari on matkalla lapsettomuushoitoihin. :( Yritystä takana jo muutama vuosi.
 
Me kerrottiin jouluaattona vanhemmille, sekä omille sisaruksillemme joulupäivänä. Vastaanotto oli ihana yllätys ja uskalsin jo vähän hengähtää ja huokaista:shy: eräs läheinen sukulaistyttö kuitenkin tokaisi, että "aijaa, uskalsitte nyt jo ilmoittaa" (viikkoja 6+3) Hän kertoi omasta km sekä siitä kuinka kertoi läheisille silloin heti plussattuaan mutta km kuitenkin tuli. Tuli jotenkin sellanen olo että onks se tosiaan niin, ettei oikeesti kannata kertoa kenellekkään? Ärsyttää ja surettaa. Aloin pelkäämään (kahta kauheammin) että jos se osuukin meidän kohdallemme ja varsinkin kun ollaan tämä nyt läheisille julistettu. Olen muutenkin huolesta sekaisin ja pelkään kovasti jos ekassa ultrassa selviää jotain poikkeavaa tai se keskenmeno yllättääkin. Samaan aikaan olen niin onnellinen mutta ahdistunut.
 
Se huoli on olemassa ja todennäköisyydet aivan samat huolimatta siitä, kertooko uutiset vai ei. Me kerrottiin jo 5+1 ja kaikki perheenjäsenet ilahtui kovin. Sitten jos jotain käy, pitää kertoa sekin, mutta ehkä osaavat paremmin suhtautua mahdolliseen suruun, jos tietävät että raskaus on ollut. Toivotaan tietysti että kaikki menee ihanasti ja hyvin. Mulla on ainakin todella paljon parempi mieli kun kerrottiin. Ja tuntuu, että muuttui miehellekin paljon todellisemmaksi koko raskaus. <3
 
Ollaan kerrottu miun äidille ja sisaruksille. Samoilla linjoilla tossa, että niille ihmisille, kehen tukeutuisi myös silloin jos jotain tapahtuisi.
Kaikki ovat ottaneet tosi iloisesti vastaan ja ymmärtävät myös, että olemme aika peloissamme. Edellinen raskaus oli meillä aika "pysäyttävä" ja tulee varmasti pakostakin seuraamaan myös tässä mukana ajatuksissa.
 
Miehen vanhemmille ja yhdelle ystävälleni on kerrottu, ajoitus oli jouluaatto jolloin myös plussasin. :) Ennemmin kerroin nyt, koska muuten olisin jäänyt kiinni viinin välttelystä. :rolleyes:
Pakko oli varoitella, että matka on vielä pitkä ja toivotaan, että salamatkustaja kestää mukana takaisin Suomeen. :shy:

Omalle äidille kerron aikaisintaan ar-ultran jälkeen. Kyseessä meidän molempien ensimmäinen ja molempien vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi. :nailbiting:
 
Ompas vähän ikävästi sanottu MaijaMaitoparta. Onhan se toki totta, että tässä alkuvaiheessa on suurempi riski, mutta eihän se vaikuta onko kertonut vai ei siihen. Itsekin ensin arkailin kertomista, mutta helpotti kun lähimmät tietää nyt. Kolahti myös kun luin jutun, jossa todettiin että menetyksen kohdatessa se tuskin surua vähentää, jos kukaan ei tiedä..
 
Me kerrottiin myös joulua ennen perheille, vaikka niin alussa oltiinkin eikä edes ar-ultraa oltu varattu. (Esikoisen kanssa kyllä kerrottiin vasta ar-ultran jälkeen) Nyt kun tulikin km, niin helpottaa ainakin kun siskolle ja läheisille ystäville voi surra asiaa. Hyvin sanottu tuo " surua tuskin vähentää, jos kukaan ei tiedä". Läheiset (perhe/ystävät) ovat tukena niin iloissa ja suruissa, onneksi <3
 
Ilot ja surut on paljon helpompi kohdata, kun pystyy niistä avoimesti puhumaan lähipiirilleen. Itellä kun km ja ku ollut niin en olisi voinut edes ajatella etten olisi niistä kertonut lähipiirille, helpotti heti oloa kun muutkin tiesi missä mennään. Sama juttu näissä iloisissa uutisissa, yhdessä mukavempi mennä eteenpäin.
 
Mietin pitkään, että kerrotaanko lähisukulaisille jouluna. Keräsin rohkeutta ja pamautin uutisen jouluaattona äidille. Äiti oli epäluuloinen ja halusi todisteita. Kaivoin kuvan raskaustestistä ja onnitteli sitten. Sitten matka anoppilaan vielä jouluaattona ja mies kertoi meidän joululahjan tulevan elokuussa :) anoppi ja miehen sisko alkoivat itkemään onnesta:wacky:

Eka ultra vasta 11.1 ja siihen saakka haluan, että tieto pysyy perhepiirissä. Anoppilassa ollaan kuitenkin kovia puhumaan/juoruamaan, joten ei varmaan pysy salassa miehen puolelta :talk030
 
Me ei olla kerrottu kenellekään vielä.... Edellisessä raskaudessa kerrottiin muutamalla lähipiirissä ja kun keskenmeno tuli, niin minua se ahdisti sitten kertoa niin monelle siitäkin. Olisin halunnut vain käpertyä kotiin ja surra rauhassa. Siksi emme ole nyt kertoneet. Mutta jokainen on erilainen ja jokainen kohtaa surunkin eri tavalla. Eli jokaisen pitää tehdä juuri siten kuin itsestä tuntuu hyvältä eikä siten miten muut tekevät! Tosin edellisessä raskaudessa oli pakkokin kertoa keskenmenosta muutamalle sitten kun tilanne oli sellainen, että muuten olisi joutunut valehtelemaan rankasti syistä miksi tiettyjä menoja piti siirtää...
 
Mä en kyllä kerro kellekään ennen kuin on ultrassa käyty ja kun (jos) kaikki on niin kuin pitääkin. Viimeksi alettiin kertomaan kasvotusten lähipiirille rv13:sta eteenpäin. Mä näen asian niin, että avoimuus kannattaa, mutta koen tarpeettomaksi kertoa iloisista uutisista vielä alkuraskaudessa. Mä en vaan haluaisi tuottaa surua kertomalla raskaudesta jo iloitseville, ettei mitään vauvaa olekaan tulossa. Mieluummin kertoisin "varmemmilla viikoilla". En usko, että mun olisi niin vaikea kertoa jälkeen päin, että odotettiin vauvaa, mutta se haave meni myttyyn. Sen sijaan vaikeaa olisi varsinkin äidilleni ilmaista huonot uutiset suoraan.
 
Mulla on kauheet morkkikset kun sanoin meidän kolme veelle, kun se kysyi että onko äidillä vatsassa vauva, että on. Hohhoijaa, nyt se on sitten kertonut asias eteenpäin. Ei mee varmaan kauaa sen jälkeen, kun joulun jälkeen palaa päiväkotiin, että asiasta tietää aivan kaikki. Viikkoja nyt siis ruhtinaaliset 6+0! Ja mulle on vielä tulossa ylennys töissä ja oon sata varma, että tää tieto tulee mun pomon korviin ennen kuin ylennys astuu voimaan. Ja voi lapsi parkaa, jos tuleekin keskenmeno :( En voi syyttää kuin itseäni!!
 
Me ei olla vielä kerrottu, mutta ajattelin jos sitä tässä uudenvuoden yllätyksenä kertoisi.. Helpottaa omaa oloa kun ei tarvi salailla syömisiä ja juomisia ja tätä pahoinvointia..
Mulle molempien perhe on niin rakas ja tärkeä, että tiedän saavani tukea jos jotain tälle pikkuiselle matkan varrella tapahtuisikin :Heartred
 
Kerroin omalle perheelle jouluna, kun ne olisi kuitenkin huomanneet graavikalan ja viinin välttelystä. Tuntui, että parempi niin kuin stressata siitä salassapidosta. Saavat sitten jännittää seurana. Vannotin kuitenkin olemaan kertomatta vielä muille, tuntuu tosi yksityiseltä asialta vielä näin aikaisessa vaiheessa.

Miehen perheelle ei olla kerrottu, koska ilmeisesti siellä ei osata pitää mitään omana tietona. Tämä siis miehen oma arvio.
 
Mies oli kertonut mun veljelle, mutta osaa onneksi pitää suunsa kiinni vielä seuraavat neljä viikkoa. Isä oli kyllä jo kuulemma kysellyt, että liekö toinen tulossa kun masu pömpöttää siihen malliin :D. Voi olla ettei tarvitse enää kuukautta yrittää salata.. Rv 8+5.
 
Mä suunnittelin että kertoisin tänään äidilleni, kun keskenmenostakin varmasti kertoisin. Suunnittelin että käskisin pikkusiskoni 4v viemään ultrakuvan äitille ja hiipisimme mieheni kanssa perässä :) mutta toisaalta en tahdo vielä kaikkien tietävän sintistä ja pikkusiskoni on sellainen papupata että varmaan kohta kaikki tietäisivät... :/ näin viimeyönä jo untakin että äidilleni kerroin asiasta ja hän katsoi minua vaan ja tuumasi että jaa. Kauhee uni oli :D
 
Päätimme kertoa mieheni kanssa yleisemmin sukulaisille ja lähipiirille vasta rakenneultran jälkeen tällä kertaa. Äidilleni kerroin kylläkin heti plussan jälkeen. Keskenmenneessä raskaudessa ehdin kertoa koko lähipiirille alkuviikosta 7 ja kkm todettiin saman viikon loppupuolella. Niin elävästi on vielä mielessä kuinka vaikealta tuntui jakaa uutiset keskenmenosta usean ihmisen kanssa, en usko että kykenisin siihen uudestaan. Nyt 9+0.
 
Popli, tarkoitatko kuitenkin nt-ultraa joka tehdään noin rv12? Rakenneultrassa olet jo raskauden puolessa välissä. Sinne asti voi olla vaikea salailla masua. :)
 
Viimeksi kerroin vanhemmilleni (asuvat 300km päässä) päivä ennen ar-ultraa, ja sitten keskenmenotuomion takia tuli semmonen olo, että ei ois pitäny kertoa kellekään kun tiesi huonoa onnea. Noh nyt oon joka tapauksessa kertonut vanhemmille ja anopille heti plussattua ihan kohtaloa uhmatakseni, aattelin että on alusta asti tukea jos menee taas kesken. Viimeksi olin suunnitellu hienosti miten sitten nt-ultran jälkeen paljastetaan läheisille raskaus, nyt oon vaan sanonu että joo oon raskaana. Anopille (kun asuu melkeen naapurissa) kyllä kerrottiin sillee, että näytin plussatestin ja sanoin että tämmöstä vielä :D Ei jaksa sen kummemmin kikkailla.

Muutama kaveri tietää kans, mutta nt-ultran jälkeen läjäytän uutisen Facebookiin nii sitpähä tietää kaikki :D Vaikka eihän se oo satavarmaa sittenkään...
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top